Foxy-hauvelin kanssa tulee vietettyä paljon aikaa, ja se vieläpä onnistuukin helposti, koska työt hoituu kotoa käsin. Tossa se makaa tälläkin hetkellä jaloissani, kun kirjoitan tätä blogia.
A true friend!
Mutta videoon: olen tässä kesän aikana ottanut paljon videoklippejä myös koirasta, ja sain nipistettyä joitain klippejä varttituntiin. Tässä siis kasaamani video. Hyvää viikon alkua!
Sain Facebook-ryhmästä ilmatteeksi muutaman Zamian juurakon. (Zamia, eli palmuvehka)
Olen himoinnut tätä kasvia jo pidempään, koska sen voi laittaa lähes mihinkä vain kasvamaan… siis varjoisiin paikkoihin. Kätevää! Epäonnekseni kuitenkin huomasin, että kaksi viidestä varresta oli taittunut kuljetuksen aikana. Noh, mietinpä hetken mitä tehdä asialle, kunnes muistin, että minullahan on pillejä jossain. Olinhan joskus aikoinani istuttanut avomaalle tuulisilla keleillä kurkkuja ja kesäkurpitsaa, jotenka taimien varsien katkeaminen oli tuttua 😀 Ne sai siis korjattua kun teki niille lastan esim. pillistä tai grillitikusta ja sitten sitoi ympärille sukkahousua. Kasvin varsi korjaantui itsestään.
Koska Zamian taimet olivat niin pieniä, en uskaltanut käydä räpläämään taimille tukea sukkahousuista – onnistuisin kuitenkin sähläämään taimet katki. Hassultahan tämä hetken näyttää…. tein pilliin viillon mattoveitsellä ja ujutin sen varren ympärille. Laitoin koktailitikun vielä mukaan.
Sit ei muuta kun multaan vaan!
Siinä koko Zamia-lössi.
Kavupaikan olen kyllä valinnut muualta kuin mitä kuvassa näkyy. Tuohon kohtaan nimittäin paistaa aurinko aamupäivällä niin tujakasti, että kyseiset kasvit eivät välttämättä pidä siitä. Joten, ne on kirjahyllyn reunalla hieman varjoisammalla paikalla.
Sitten tätä on vielä pakko hehkuttaa… voitin Pihakuiskaajan Puutarha-blogista tällaisen Villit vihreät kaupungit kasvikirjan! Olen selannut tämän jo kertaalleen läpi ja kirja on mielestäni sillä silmäyksellä erittäin kattava. Kirjassa käsitellään neljää eri kaupunkia: Helsinki/Vantaa, Turku, Oulu ja Tampere, ja niiden luonnonkasveja. Tätä on pakko lukea jossain vaiheessa vielä lisää. Mielenkiintoiselta vaikuttaa! Paljon oli tunnistettavia kasveja, joita näkee tuolla lenkkitien varrella… käytän siis koiraa ulkona lenkillä joka päivä, niin samalla voi tutkailla ympäristön kasvejakin 🙂 Kiitos vielä kirjasta!
Nyt lenkille Foxy-koiran kanssa ja luontoa tutkimaan. Sääkin on mitä mahtavin +18°C ja aurinko paistaa. Kuulemisiin!
T: Minna & Foxy
Zamialle korsetti + kirjapalkinto Read More »
Ihmeelliseen ikään sitä on ihminen päässytkään…
Minulla oli näet synttärit eilen 11.9. tai vielä samoilla silmillä mennään!
Muistan joskus nuorena, silloin yläasteella, että minua kutsuttiin Syltiksi. Sitä en muista minkä ihmeen takia, mutta sain jossain vaiheessa matkatuliaiseksi Sylvesteri-pehmon… siis siitä Tipi ja Sylvesteri-hahmoista 😀 Pehmo on edelleen tallella vanhempieni talolla. Mutta tämä Sylvesteri-juttu oli hieman myös ”outo”, koska jostain syystä se yhdistettiin myös siihen, että ”eli vain syksystä jouluun”. Sylvesterin päivähän on siis joulukuun viimeinen. Kuulosti aika pelottavalta ja dramaattiseltakin… Tämä asia on jotenkin syöpynyt mieleeni kaikkien näiden vuosien aikana, ja syystä tai toisesta se käy mielessä aina joka syksy syntymäpäivieni aikaan, niin kuin World Trade Centerin terroritekokin vuonna 2001. Eläisinkö tänä vuonna vain jouluun niin kuin tuossa ”sadussa” sanottiin? Voisikohan näistä ns. patoutumista päästä jokin kaunis aurinkoinen päivä eroon? Pilvinenkin päivä riittäisi!
Noh, taas tuli lasiin täysiä vuosia (jos näin voi sanoa) ja välillä kyllä mietiskelen asioita, joita olen tehnyt, en niinkään niitä joita jättänyt tekemättä. Olen kuitenkin tänä päivänä 44-vuotias ja sinkku – kerran naimisissa ollut jotensakin kovan elämän kokenut naisihminen. Kova elämänkokemus ei liity naimisissa olemiseen HUOM! 😀 Kova elämä alkoi kaiken tämän jälkeen… En kerro niistä nyt tällä kertaa sen enempää. Mutta senhän voi sanoa, ettei kaikki mennyt ihan niinku Strömsöössä. Silloinhan tuota sanontaa ei ollut vielää edes olemassakaan.
Asiasta ihan toiseen… En tiedä, onko Sylttiä edes koskaan pesty, vai onko ihan samassa kuosissa kuin silloin 80-luvulla! Itse ei ihan ole samassa kuosissa kuitenkaan 😀
Pohdiskelua siis riittää joksikin aikaa 🙂
Minul on ollut uskomaton tsägä viime aikoina… satuin voittamaan mm. kymmenen matkan bussiliput Imatran paikallisliikenteen Instagram-kisassa!
Osallistuin parisen viikkoa sitten kilpailuun, jossa tuli jollain tapaa esitellä paikallisliikennettä. Eihän siihen toistaiseksi ollut tullut juurikaan kuvia, joten mahikset olivat todella korkealla. Voitto siis tuli kotiin! Noh, mitenkä tämä nyt sitten liittyy kaupungintaloon, niin minulta kysyttiin, haluanko noutaa voittamani liput kaupungintalon aulasta vai ottaa ne postitse vastaan. Tuli sitten luvattua, että haen ne liput kaupungintalolta 😀 (ei haitannu loppu peleissä yhtään)
Siinä meinas pieni ihminen lentää selällee paskoo housuunsa, kun astui ovista sisään… en ole nimittäin koskaan eläessäni nähnyt niin upeita kasveja, mitä noissa tiloissa oli!
Tässä siis keskellä taloa ilmeisesti jokin tila, jossa voi pitää vaikka klassisen musiikin konsertteja tai jotain muita tilaisuuksia… ja onneks en lentäny selällee – ois kuulunut luista vaan riks raks ja poks, sen verran kovaa matskuu toi lattia!
Oma matka päätyi kolmanteen kerrokseen, ja takas tullessa oli pakko ottaa pari fotoa vehkoista, joita oli useampi ruukullinen… epäilin, että nää vois olla viirivehkoja. Omat viirivehkat tosin näyttää näiden rinnalla naurettavilta!
Vehkat kukkivat myös, mikä oli mielestäni erikoista, koska en nähnyt, että niillä olisi ollut mitään lisävaloa. Ilmeisesti keskellä rakennusta oleva kattoikkunahärdelli valaisi näitä tarpeeksi pitkin vuotta.
Ylhäältä kuvattu vehkojen vierestä, jossa näkyy ”kattoikkunahärdelli”…
Aulassa oli myös oleskelualueita… ja järkyttävän kokoisia kasveja, mitä lienee sitten olivatkaan.
Sieltä löytyi myös kahvila, joka oli aika eksoottisessa ympäristössä…
Kahvilan reunalla oli jättimäinen saniainen… en ole koskaan nähnyt näin suurta saniaista! Hipelöin kasvia, ja kyllä se oli ihan oikea 🙂
Lähden mielelläni hengailemaan tuonne uudestaan, ja otan sitten järkkärin mukaan! Nämä kuvat otin kännykällä, kun ei tullut mieleen ottaa muita kuvausvälineitä mukaan, mutta sitten seuraavalla kerralla varmasti 🙂 Imatran kaupungintalolla oli myös esillä hienoja taideteoksia, joista haluan ottaa jossain vaiheessa enemmän selvää + kuvia. Laitoin myös pyynnön, että näille kasveille olisi saatavilla joku ”seloste”, kun osa niistä oli niin erikoisia, ettei niitä edes tunnistatnut.
Pikavisiitti Imatran kaupungintalolla Read More »
Nyt kun kaikki hehkutus on ohitse täällä käytyjen moottoripyöräkisojen jälkeen, uskaltautuu itsekin laittamaan pienehkön videoklipin Imatrasta. Meillä järjestettiin nimittäin Imatranajot pitkän paussin jälkeen! Väkeä riitti, ja toivottavasti nämä kisat järjestetään myös tulevaisuudessa, vaikka en itse niin moottoriurheilufani olekaan. Silti tällainen tekee todella hyvää pienelle kaupungille, kuten Imatra.
Olin kuitenkin aiemmin jo käynyt kuvaamassa sorsia Vuoksella (Wikipedia). Vuoksellahan on paljon kesyjä sorsia, ja joskus paikalla on piipahtanut täysin valkoinenkin sorsa, jonka kaupunkilaiset ovat nimenneet Antskuksi. Ilmeisesti saanut nimensä siitä Putous-hahmosta, joka esitti imatralaista naista 😀 Noh, asiaan. Videoklipissä on kuvattu lähinnä Vuoksea, ja sitten Lammassaaren satamaa auringonlaskun aikaan.
Enjoy!
Suora linkki videoon: https://youtu.be/R7IrTMdNtCs
Kaunis Imatra 2016 Read More »
