Viherpiiperö / Luonto

Myrskytuhojen raivausta osa 1

, , , , , ,

Elokuussa oli oikeastaan paljon myrskyyn liittyviä säätapahtumia, tai en ainakaan muista mitään vastaavaa aikaisemmilta vuosilta. Tietty, Asta-myrksy on ollut jotain ihan seuraavan luokan matskua, jota ei oikeastaan näillä kulmilla ole sen kummemmin nähty, ja hyvä niin. Asta oli tosin 2010 heinä-elokuun vaihteessa, että ei ihan elokuulle yltänyt. Tuhoja korjattiin kylläkin vuosia. Kävin 2012 tuttavani kanssa Rautjärvellä vähän katselemassa paikkoja, niin siellä oli vieläkin joidenkin alueiden raivaaminen kesken. Saas nähdä kuinka kauan menee tämän meillä 10.8.2024 pyörähtäneen trombin jälkien raivauksiin. Olen siis käynyt vähän katselemassa paikkoja, mitenkä homma etenee.

Omat tutkimusreissuni painottuvat tähän lähialueille, koska haluan kulkea sähkökruiserilla paikkoihin. En siis mene autolla mihinkään. Sama trombi oli kaatanut ja katkonut puita muissakin paikoissa, joissa en ole edes vielä käynytkään. Meillä on tällä hetkellä koko Suomessa todella lämmin syksy, ja se tietää sitä, että voin käydä kruisailemassa vieläkin ties missä. Joka päivä on yli +20C, ja näillä näkymin vielä useammankin päivän. On vielä yksi paikka, jossa en ole tässä lähistöllä käynyt. Lähden sinne lähipäivien aikana varmasti käymään.

Lakasenpellon myrskytuhoja korjattu

Lakasenpelto on ihan liki, jossa vanhempani asuvat. Yritin käydä 28.8. katsomassa tuhojen laajuutta omasta perspektiivistä, mutta tie oli vielä suljettu tuhoalueen molemmista päistä. Alueella oli aloitettu puunkeruu. (Katso ilmakuva alueen tuhoista klikkaamalla TÄSTÄ)

Kuva 28.8.2024 Metsäpellon puolelta

Menin paikalle noin viikkoa myöhemmin, ja näkymä oli jotensakin järkyttävä. En tiedä oliko metsäkone ottanut vähän parempaakin puuta samalla kertaa, mutta ei sinne montaa runkoa oltu jätetty pystyyn. Vaihtoehtona tietysti on, että trombi vaan tuhosi niin paljon puuta, että alueelle jätettiin ne, joissa ei ollut vaurioita. Pidän jälkimmäistä vaihtoehtoa eniten mahdollisena. Kuinka moni oikeasti uskoo pelkällä selityksellä, millaista tuhoa joku trombi voi saada aikaan? Oli suoranainen säkä, että se meni juuri tuosta kohtaa eikä sata metriä sivummasta. Sitten olisi mennyt talojakin. Tämän alueen ja asutuksen välissä on enää pienehkö pusikko jäljellä, josta päiväkin paistaa läpi.

Trombin aiheuttamia tuhoja korjattu 8.9.2024

Minulle tuli ihan paha mieli tuolla tuhoalueella ollessani. Hävitys oli kauhea! On aivan eri asia nähdä trombien tekemiä tuhoja televisiosta tai kuvista kuin mennä paikan päälle niitä aistimaan. Toki tämäkin tienoo näyttää autiolta kun metsäkone oli siellä käynyt, mutta sen oli pakko kaataa kaikki vioittuneet puut. Onhan sinne näköjään muutama ehjä jätetty. Sitä katkennutta ja vääntynyttä puuta oli kerta kaikkiaan vaan niin paljon.

Joistakin kannoista näkee, että puu oli vääntynyt ja runko mennyt poikki, kuin tulitikku.
Olisiko joillekin linnuille jätetty tähystyspaikkoja?

Ajelin sähkökruiserilla kahtena eri päivänä tien läpi päästä päähän, ja ei sinne kyllä huvikseen kehtaa enää lähteä ajelemaan. Tie oli metsäkoneiden jälkeen ihan kauheassa kunnossa, ja minulla oli työtä pitää tangosta kiinni! Eikä tuo nyt niin hyvää tehnyt. Taas on ranteet kipeät. Jäin välillä ihastelemaan pinottuja puita.

Puupino
Myrskyn jäljet siivottuna ja pinossa
7.9.2024
8.9.2024

Piti tosiaankin tulla toisenakin ajankohtana ottamaan lisää kuvia, kun ensimmäisellä kerralla menin alueelle suht myöhään. Aurinko oli jo painunut puiden taakse, ja kuvia ei oikein enää saanut sopivalla valolla. Kuvasin samalla vähän muutakin mitä ensimmäisellä kerralla en tajunnut kuvata. Oli oikeastaan aika kammottava shokki nähdä noin massiiviset tuhot. Ensimmäisellä kerralla 28.8. lähdin vain katselemaan josko löytäisin jotain uusia reittejä, mistä pääsisi erikoisempiin paikkoihin kuvailemaan. Päädyin erikoiselle kukkulalle, josta näkikin sitten ihan hyvin maisemia. Kukkulalta näki esimerkiksi trombituhot moottoritien toiselta puolen. Erään metsän reunassa oli jonkin verran keskeltä katkenneita puita.

Löysin kuuluisan tiekyltinkin, joka oli paikallislehdessä. Se oli vääntynyt toisesta laidasta. Trombi on kulkenut voimalla kyltin toiselta puolelta.

Trombin vioittama kyltti

Kauheata katsottavaahan tuo oli, ei voi mitään. Eräs koiranulkoiluttaja totesi vastaan tullessa, että heidän kaunis virkistysreitti muuttui kertaheitolla ihan toisenlaiseksi. Onhan tuota nyt tietysti ihan eri asia lähteä siistimään kun puut on kaadettu alueelta pois. En tiedä tehdäänkö sille enää mitään, vai annetaanko kasvaa tollasenaan miten kasvaa. Toivottavasti sitä ehostetaan edes vähän paremmaksi. Ainakin saisivat sen tien korjata, että siellä voi edes fillarilla mennä. Voi olla, että hetki siihen vierähtää.

Ja niin kuin yleensä tällaisissa jutuissa, tiedossa on asiaan liittyvä video. Laitan vielä tähän loppuun panorama-kuvan, jonka otin tuolla tiellä ollessa. Se on sen verran suuri, että kun sen avaa, niin siinä näkee puiden kantoja ja vaikka mitä vääntynyttä runkoa. Päätän tämän nyt tähän ja jatkan alueiden tutkailuja!

Pääjäässä.com-kauppa

Myrskyisä elokuu — trombi kävi kylällä

, , ,

Elokuun viimeisiä päiviä viedään ja meillä on vielä ihan täysi kesä meneillään. Aika rientää, niin kuin muutenkin on koko ajan tehnyt, ja on vaan kerta kaikkiaan olevinaan niin kiire, ettei tännekään kerkeä kirjoittamaan. Tosin, minua on tässä aktivoineet duunihommat, jos se vaikka kelpaisi selitykseksi.

Olen siirtänyt työpisteeni olohuoneesta makkarin ikkunan äärelle, ja tässähän on oikein mukava istuskella ja katsella ulos samalla kun tekee läppärihommia. Piha on välillä täynnä pikkulintuja, muun muassa västäräkkejä, jotka ovat ilmeisesti jo muuttoretkellä. Välillä on parvi pikkuvarpusia. Ne todellakin ovat hauskoja, jos joku rasahdus kuuluu. Ihan huimia lentäjiä! Västäräkit eivät taasen pelkää mitään. Meinaa pyöräteilläkin jäädä kruiserin alle. Äsken naapuritalon mies kävi hakemassa ojanpohjasta fillarinsa. Ilmeisesti sen oli joku sinne liipaissut viime yönä, kun ukko sillä ajeli kuitenkin vielä eilen. Lukossa se ainakin oli, kun kerran availi sitä ja talutti kotia kohti.

Elokuu on mennyt siis töitä tehden. On myös ollut mukavaa saada viettää aikaa oman veljen kanssa, joka muutoin käy liiankin harvoin kotikonnuillaan. Kesä on ollut lämmin, ja olemme saaneet istuskella ulkosalla paljon. Veljeni on oikea säänörtti, jos näin voisi sanoa, ja meille onkin riittänyt paljon keskusteltavaa tapahtuneesta, joka ravisutti Imatraa 10.8.2024. Tästä läheltä kotiani pyyhkäisi nimittäin trombi, joiden jälkiä raivataan edelleenkin. Tein asiaan liittyvän videon, ja laitan sen loppuun. Onneksi kellekään ei käynyt pahasti.

Trombi 10.8.2024 Imatralla

Seurasin erästä myrskyä säätutkasta, ja se vaikutti, että olisi aika raju kun saapuisi kohdalle. Noh, meillä tässä satoi vaan vettä ihan kaatamalla. Sen verran tuli vettä, etten muista koskaan nähneeni moista sadetta näillä tienoin. Tämä myrsky kuitenkin sai ihan uuden käänteen kun se oli tuossa moottoritien kohdilla…

Kello 15.40 satoi hetkellisesti niin kovaa, ettei meinannut ikkunasta nähdä läpi.

Facebook alkoi täyttyä ilmoituksista, että puita on kaatunut siellä ja täällä. Hälytysajoneuvojen sireenit alkoivat myös kantautua tänne minullekin asti. Nyt on tapahtunut jotain todella poikkeavaa ja lähellä. Pitäisiköhän lähteä katsomaan mitä on tapahtunut ja jos joku tarvitsee vaikkapa apua? Tällaiset myrskyt voivat tuhota asutusta ja ihmisiä jäädä loukkuun paikkoihin. Pakkohan se on mennä katsomaan, jos tilanne on katastrofaalinen eikä auttajia ole tarpeeksi.

Latasin kruiserin akkua hetken, ja lähdin liikenteeseen. Akku on muuten todella hyvä varavirtalähde, jos sattuu tulemaan sähkökatkoksia! En tiennyt oikein tässä vaiheessa mitä ja missä oli oikein tapahtunut, niin kruisasin Rautioon Kolmenristin kirkon kautta. Se oli ainakin ihan paikoillaan kaikkine korjauspressuineen. Ajelin Kaukopään kautta Rautioon, ja siellä olikin tiet poikki. Paloauto tuli minua vastaan (ei pillit huutaen) kun käännyin Kurkvuorenkadulle. Ajattelin jos olisin mennyt Rautioon sitä kautta, vähän ”kiertäen” alueen, kun sieltä löytyy junaradan alitse menevä kevyenliikenteen alikulkutunneli. Ei sitten tarvinnutkaan mennä sitä kautta, kun siellä oli kaatunut todella monta puuta tielle. Moottorisahat lauloivat kaikkialla!

Käännyin takaisin, ja kruisailin toista kautta Rautiota kohti. Sielläkin oli tie poikki. Siltä alueelta oli kaatunut paljon puita ja pelastuslaitoksella meni muutama tunti, että saivat raivattua puut tieltä sivuun, jotta liikenne pääsi siitä kulkemaan. He raivasivat ensin kevyenliikenteen väylän, kuulin palastushenkilön keskustelua sen verran. Autoilijat pysähtyivät kysymään, voiko olla jotenkin avuksi. Saattaahan se olla, että sellaisesta olisi ollut enemmänkin haittaa kuin hyötyä. Saati sitten miten vaarallista on mennä sellaiselle alueelle ilman suojavarusteita, missä voi puita kaatua niskaan hetkenä minä hyvänsä. Minulla sentään oli kypärä päässä!

Trombi kaatoi suuria puita juurineen
Trombi kaatoi suuria puita juurineen

Jäin patsastelemaan Olkinuorankadun päähän risteykseen ja taivastelemaan mitä tuhoa tämä trombi oli saanut aikaiseksi. Ajoin erästä tietä pitkin hieman alaspäin, josta kaukaa kantautui moottorisahan ääntä. Matka tyssäsi, kun tiet olivat täynnä oksanpätkiä, omenia ja luumuja. Trombi oli tyhjentänyt marjapensaat ja puut ja viskellyt satoa ja oksia kaikkialle. En kehdannut ajaa kruiserilla niiden yli, vaan käännyin takaisin. Ei jotenkaan tullut mieleen edes ottaa kuvia asutusalueen tuhoista. Jääköön ne ainoastaan oman mielen syövereihin. Näky oli sen verran lohduton.

Puiden raivaus teiltä tapahtui nopeaan tahtiin

Minua vastaan tuli nuori nainen koiran kanssa. Hän oli jotenkin todella järkyttyneessä tilassa. Kysyin häneltä voinko auttaa, ja hän ei vastannut mitään. Jatkoi vain matkaansa. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin. Samalla kuulin jonkun sanovan, että ”tuolta se tuli golfkentältä”.

Päätin lähteä golfkentälle, joka on lähellä kotiani. Itse asiassa jälkikäteen kun miettii, niin osa siitä trombista on saattanut käydä jopa meidän talon vieressä. Ainakin vesisade oli sen mukainen.

Saavuin golfkentälle, ja siellä makasi puita sikin sokin pitkin kenttiä. Viheriöt olivat täynnä oksanpätkiä ja puiden latvoja. Kaunis golfkenttä oli täynnä luonnon roskaa! Tämän sotkun siivous veisi todella paljon aikaa. Mutta, niin siellä alkoi heti moottorisahat pärisemään ja ihmiset kävivät siirtelemässä oksia ja puita pinoihin.

Golfkentällä on erittäin aktiivinen käyttäjäkunta, jotka olivat tulleet heti pikimmiten raivaamaan tuhoja, ja siistimään paikkoja. Eihän tuon näköisellä kentällä voi mitään pelata missä on puita teillä ja viheriöillä miten sattuu. Kruisailin kuluneella viikolla kentän läpi katselemassa mitä siellä oli oikein tehty, ja pelaajat olivat ainakin päässeet jo paikalle. Puita oli vielä pinoissa vaikka kuinka paljon, mutta niiden pois viemiseen kulunee tovi. Puita on nimittäin alueella niin paljon kaatuneena ja pätkittynä, että niiden siistiminen voi kestää ties kuin kauan.

Menin golfkentältä kotiin vähän rauhoittumaan. Tällaiset tapahtumat saavat pienen pääni aivan pyörryksiin. Ilta alkoi jo hämärtää, enkä uskaltanut enää lähteä millekään tuhoalueelle tarkastusreissulle, kun tosiaankaan ei voinut olla yhtään varmaa kaatuuko siellä lisää puita. Seuraava päiväkin meni vähän odotellessa, kunnes päätin sitten maanantaina lähteä katsomaan, onko lempipaikalleni, Immalanjärven lintutornille, käynyt mitään. Alue oli myös jäänyt trombin hampaisiin.

Lähdin ajelemaan Lakasenpellon suunnalta lintutornille. Lakasenpellon laita-alue oli ottanut todella pahaa osumaa, ja trombin kulkureitillä miltei kaikki puut olivat joko kaatuneita tai katkenneita kuin tulitikut. En uskaltanut mennä lähempää tutkimaan, ja pyysinkin hieman kuvausapua tuttavaltani, jolla oli drone.

Kuvakaappaus videostani. Lakasenpellon ”huoltotie” kulkee moottoritien myötäisesti.

Tuhoja oli pitkin matkaa, kun menin lintutornille… alkoi jo hieman hirvittää mikä siellä odottaisi!

Mitä lähemmäksi olin tulossa lintutornia, sitä jännemmäksi tilanne muodostui. Katkonaisia puita oli kaikkialla.

Vuoksenniskalta alkava Seppoinpolku on kyllä kärsinyt pahoja myrskytuhoja. Edellä olevat kuvat ovat molemmat polun varrelta. En tietystikään ole päässyt kulkemaan Seppoinpolkua sen lähtöpisteestä lintutornin kohdille, koska siellä on vieläkin 31.8. puita kaatuneena kulkureitille. Reittihän kulkee Unterniskanjoen pengertä pitkin puusillalle, jonka jälkeen ylitetään Jäppilänniementie.

Trombi oli kääntynyt puusillan jälkeen lintutornille päin, ja tien varrella oli useita juurineen kaatuneita suuria koivuja. Tuhot olivat jo korjattu suurimmalti osin siinä vaiheessa kun pääsin paikalle, ja niistä ei ole kuvia. Mutta lintutornille sitten hieman jännittynein tuntein… ja olihan siellä aika lohduttoman näköistä. Seppoinpolku oli tästäkin kohtaa poikki, ja reitin varrelle oli kaatunut useita puita. Lintutornin kaiteen päälle oli myös kaatunut suurehko puu. Eli tornille ei päässyt.

Ei tänne uskaltanut paljon jäädä patsastelemaan kun kaikkialta kuului epämääräistä narinaa. Tuli sellainen tunne, että minä hetkenä hyvänsä joku puu voisi vielä kaatua niskaan. Äkkiä pois ja kohti uimarantaa!

Uimarannalle saavuttuani näky oli myös aika lohduton. Ikään kuin uimarannasta olisi pyyhkäisty muutama vuosikymmen pois. Kerroin eräässä artikkelissani, kuinka olin ollut Amaging race-tapahtumassa auringolta suojassa erään puun alla, niin kuin ihmeen kaupalla tämä puu oli selvinnyt trombista ehjänä! Vain ne kaksi puuta olivat vielä pystyssä, jotka silloin suojasivat minuakin. Tulipas jännä tunne. Viereiset puut olivat kaatuneet, ja seuraavassakin kuvassa on vielä yksi puu kenollaan minua suojannutta puuta vasten.

Immalanjärven Lietteen ranta kärsi trombituhoista elokuussa 2024
(Klikkaa kuva suuremmaksi)
Trombi kaatoi terijoensalavan 10.8.2024

Trombi oli ilmeisesti kulkenut tästä golfkentälle. Että, on meillä ollut elokuussa kaikka tapahtumaa täällä kotikonnuilla. En kerro tästä nyt tämän enempää tässä artikkelissa vaan jatkan sitten joku toinen kerta, koska tuhoja on vielä rutkasti muuallakin. Laitan vielä videon loppuun josta voi katsoa lisää tuhoista.

Pitäisi pestä ikkunatkin tässä vielä, että saisi aloittaa syksyn vaiheiden kuvaamisen keittiön tai makkarin ikkunasta. Toivottavasti intoa riittää. Tarkemmin kun ajattelee, niin kaikki ikkunat pitäisi pestä hyvissä ajoin ennen syksyä. Meille on luvassa erittäin lämmin alkusyksy, niin ei ainakaan tarvitsisi palella ikkunoita pestessä. Mutta pidemmittä puheitta, tässä on tekemäni video, joka on julkaistu 27.8.2024.

Pääjäässä.com-kauppa

Vihdoinkin kevät ja kärpäset!

, ,

Vihdoinkin voi sanoa, että kevät on täällä. Kyllä tätä odoteltiinkin – koko kevät.

Meidän alueella putsattiin hiekat tänä vuonna mielestäni hyvinkin aikaisessa vaiheessa, joka oli todella mahtavaa. Parkkialueella ei tarvinnut siirrellä edes autoja mihinkään, niin kuin useana vuonna on tehty. Ilmeisesti meidän talon kiinteistöhuolto tekee työt ihan eri tavoin kuin edellinen teki. Noh, tapansa kullakin. Se on kuitenkin allergikolle mukavaa huomata, että hiekat putsataan.

hiekoitushiekat putsataan joka kevät

Myös pyöräilyväylät putsattiin hyvissä ajoin. Sittenhän on kiva ajella esimerkiksi sähkökruiserilla, kun hiekka ei pöllyä. Vaikka ehkäpä siitä hiekasta olisi ollut jotain hyötyä takatalven kannalta. Kaikki hiekat oli putsattu teiltä pois ja takatalvi iski. Onneksi sitä ei kauan kestänyt, mutta iltasella tiet jäätyivät ja paikoittain oli todella liukasta. Vaikka sähkökruiserissa olikin maastorenkaat, niin piti ajaa todella varovaisesti. Alikulkutunnelit olivat aivan sohjossa, ja joissain paikoissa piti oikein miettiä mitä kautta kannattaa ajaa, ettei vastaan tule jäätyneitä sohjokasoja. Pääkallokeli, sanon minä!

Huhtikuun 19.-20. päivä satanut takatalvi alkoi taittua vasta viikko sen jälkeen. Minullakin oli kesärenkaat jo autossa, eikä sillä ollut mitään asiaa liikenteeseen iltasella, kun tiet alkoivat jäätyä. Hyvää aikaa tehdä töitä pois alta. En tietenkään kotitöitä tehnyt, sehän olisi ollut vallan tylsää. Tälläkin hetkellä parveke on vielä ihan laittamatta, enkä ole käynyt siellä tänä keväänä vielä lainkaan. Sen verran kävin talvella parvekkeella, että nostin sieltä sinne jääneen harjan ja rikkalapion, kun niitä tarvitaan täällä sisälläkin.

23.4.2024 pihanäkymää
kevät tuli ja lumi suli pihalta
26.4.2024 pihanäkymää. Lumet olivat sulaneet jo pois.

Harrastan jollakin tasolla luonnon kevät-seurantaa, ja siitä syystä laittelen näitä pihakuvia tänne, joista näkee kuinka lumet ovat milloinkin sulaneet. Syksyllä taas tilastoin milloin lumi on satanut maahan. Tällaista niin sanottua päiväkirjaa voisi kuka tahansa pitää. Sää ja luonto kiinnostavat minua. Tästäkin syystä ravaan mielelläni lintutornilla, joka on tässä ihan lähellä missä asun. Kävin lintutornilla myös 27.4. Miksipä siellä ei kävisi?

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Immalanjärven lintutorni on yksi lempipaikoistani. Siellä on useimmiten erittäin rauhallista. Keväisin siellä käy paljon lintubongareita. Näin eräs päivä naapuriani, joka kävi joskus aikoinaan kuvailemassa lintuja tornilla, ja hän sanoi jonkun toisen bongarin kertovan hänelle, että siellä lentelee jokin suohaukka. Mietin tätä muuten itsekin, kun kävin siellä eräs kerta. Otin videokuvaa tornilta, kun ruutuun ilmestyi haukka. Minulla ei ollut kiikareita mukana (niin kuin pitäisi), ja siksi en nähnyt tarkemmin mikä siihen ruutuun lensi. Paikalle tullut pariskunta kiikareineen kertoivat, että linnulla oli mustat siivenkärjet. Pitää käydä tänään katsomassa onko haukka vielä paikalla – olla itsekin haukkana paikalla.

Vaikka luonto tuolla tornilla on niin kaunista ja seesteistä, on sinne valitettavasti kasaantunut epämiellyttäviäkin asioita, nimittäin roskia. Nuoriahan näistä roskaamisista aina syytetään, mutta mistä näitä tietää, kuka tätäkin paikkaa on käynyt roskaamassa. Jos pystyisin jotenkin siivoamaan ne sieltä pois, niin siivoisin.

Ikäväkseni huomasin myöskin, että pitkospuita pitkin kulkee mopoilijoita, vaikka mopolla ajamisen tuolla alueella on kiellettyä. Tämä parivaljakko jäi vielä joksikin aikaa oikein kaasuttelemaan skoottereillaan puisen sillan päälle. Voin sanoa, että pakokaasun haju oli kuvottavaa, kun se kantautui pikkuhiljaa tornille asti, jossa itse seisoskelin. Harmittaa, kun jotkut eivät ajattele ympäristöä lainkaan. Kyseisenä iltana ei edes tuullut, että pakokaasu olisi lähtenyt metsästä jotenkin nopeammin. Uimarannan puolelta en tiedä, mutta torninpuoleisella parkkipaikalla on mopoilla ajo kielletty-kyltti.

Pakokaasu levisi metsikön läpi.

Jäin vielä hetkeksi katselemaan maisemia, ennen kuin päätin lähteä pois. Ei ole jäät lähteneet vielä tässä vaiheessa pois Immalanjärveltä. Kevät on kylläkin jo niin pitkällä että ne lähtevät minä hetkenä hyvänsä. Yksi tuulinen päivä niin se on siinä.

Kevätmaisemaa Immalanjärven lintutornilta

Kurvasin Immalanjärven lintutornille seuraavanakin päivänä. Oli kiikaritkin mukana, jos näkisi jotain harvinaisuuksia. Paikalla oli valmiiksi mies koiransa kanssa. Koira ei pelännyt yhtään kun tulin sähkökruiserilla torniin ylös. Olen kyllä erittäin varovainen vekottimen kanssa, enkä tahdo turhanpäiten säikytellä ketään. Koira otti minut heti vastaan ja sainkin rapsutella sitä tovin. Mukava koira!

Mies kertoi nähneensä silkkiuikkuja pari kappaletta kaislikossa, ja hänen lähdettyään rohkenin itsekin kaivaa kiikarit esiin, ja etsiä kyseisiä tirppoja. Olisi aika noloa, jos ottaisi asiantuntevasti kiikarit esiin eikä tunnistaisi koko lintuja. Saisi hävetä silmänsä päästä. Ei nimittäin ollut hajuakaan miltä ne voisivat näyttää. Mutta kun tutkailin kiikareilla kaislikkoa, niin siellä oli selkeästi kaksi erikoisen näköistä lintua. Ne olivat silkkiuikkuja. En ole koskaan nähnyt sellaisia omin silmin luonnossa. Kyllä oli upea lintu. Mahtaisikohan niistä saada kuvia joskus?

Siitäkin tietää, että kevät on jo pitkällä, kun alkaa kuulua kurnutusta lintutornin viereisestä ryteiköstä. Siellä alkaa sammakoiden kutubileet. Sammakoita oli vielä aika vähän 28.4.2024. En tiedä ovatko ne jo kuteneet kun en ole muutamaan päivään päässyt käymään tornilla. Tänään, vappuna, ajattelin mennä käymään. Kerron siitä sitten toisella kertaa, mitä sieltä löytyi vai löytyikö mitään. Vuonna 2021 sammakoita (KUVA) oli hirvittävä määrä kyseisessä paikassa. Tässä vielä kauniit näkymät kun viimeeksi kävin lintutornilla. Sammakot kutevat tuossa veden täyttämällä alueella (jossa niitä roskiakin on).

Jatkan kevätseurantaa niillä resursseilla mitä löytyy ja kertoilen kuulumisia jos ehdin. Ai niin, ja vielä muistutukseksi itselle (ainakin), että maanantaina oli tämän kevätkauden lämpimin päivä. Meillä oli +21C astetta! Ei tässä tällä kertaa muuta kun hyvää vappua!

  

Lokakuun kuulumisia

, , , , ,

Lokakuu on jo yli puolessa välissä ja meillä on vielä jonkin verran vihreää puiden lehdissä. Pihan koivut ovat jo kellastuneet, mutta esimerkiksi vanhempieni omenapuu ei ole juurikaan kellastanut tai pudottanut lehtiä. Orapihlaja-aita on myös vihreä, tai ainakin kaksi päivää sitten vielä oli. Eilen iltapäivällä satoi pienen hetken räntää, ja tänä aamunakin olisi pitänyt sääennusteen mukaan olla valkoinen maa, mutta se ei ainakaan toteutunut, jollen ”nukkunut sen yli”. Sen sijaan Tampereella oli ollut valkoinen maa.

Lokakuun alku

Kävin tänäkin vuonna lokakuun 2. päivä Imatrankoskella kävelemässä kaupunkipuron äärellä. Olen käynyt siellä kaksi kertaa aikaisemminkin juuri samana päivämääränä, niin sen puoleen ajattelin käydä tänäkin vuonna katselemassa mitenkä syksy oikein edistyy. Oli pienoinen pettymys, kun ruska ei oikein ollut vielä alkanut, ja puistoalueet olivat vielä ihan vihreitä. Otin kuitenkin kuvan kaupunkipuron alkulähteeltä, samasta kohtaa mistä olen aikaisemmillakin kerroilla ottanut. Alempana kuvat aikaisemmilta vuosilta.

Imatran kaupunkipurolla lokakuun alussa
(Klikkaa suuremmaksi) Kuva otettu 2.10.2023 noin kello 15.50

Kaupunkipurolla on jotenkin aina niin seesteistä kun satun siellä käymään. Tälläkin kertaa oli tyyni keli, ja oli juuri se yksi päivä poutaista keliä, mitä tuolle viikolle sattui. Seuraavana päivänä alkoivat kovat tuulet ja vesisateet.

Kruununpuistossakin tuli piipahdettua kun sekin on vaan niin ihanan rauhoittava paikka. Seisoskelin vain siellä ja kuuntelin luontoa. Toki vieressä olevalta autotieltä kuului meteliä, mutta sekään ei oikeastaan haitannut yhtään.

(Klikkaa suuremmaksi)

Imatran Kruununpuistossa on tällaisia veden ja kivien tekemiä hiidenkirnuja. Mihinköhän tästä lammikosta pääsee? Asuukohan Imatran Hiisi tuon takana? Hmmm…

Kruununpuistosta, Voimalaitoksen viereisen parkkipaikan vierestä, löytyy kyltti jossa on esitetty kaikki nähtävyyskohteet, mitä puistossa on.

(Katso kohteet klikkaamalla kuva suuremmaksi)

Kun ajelin takaisin kotiin päin, oli pakko pysähtyä katsomaan kukkapeltoa, joka oli matkan varrella. Siellähän kasvoi myös auringonkukkia, jotka olivat kyllä jo suurimmalti osin lakastuneita. Osa oli vielä ihan tikissään, kuten tämä, josta otin kuvan. Yllätyin, kun auringonkukassa pörräsi vielä kimalainen. Siis, onhan jo lokakuu!

Kotihommia

Olen saanut TODO-listaa lyhennettyä parillakin hommalla. Siirtelin ison kaapin keittiöstä eteiseen verhon taakse ja taasen sen paikalle keittiöön kuivausrummun. Kaappi on järjestelty, ja sinne on nyt laitettu iso läjä kukkaruukkuja ja muita kasviharrastukseeni liittyviä härpäkkeitä. Keittiö on vielä sekaisin. Ihan kaikkia kamoja en ole vielä setvinyt, mutta jos ihan vaikka sitten lähiaikoina saisi aikaiseksi. Kädet ovat vieläkin kipeät, ja olenkin nyt saanut lähetteen reumalääkärille. Jos he vaikka osaisivat auttaa.

On tarkoitus tänään siirrellä tuttavan avustuksella tavaroita huoneesta toiseen. En kerta kaikkiaan pysty sitä hommaa tekemään yksin. On ihan hyvä, kun olen oppinut pyytämään apua, enkä riko joka kerta itseäni kaikissa projekteissa. Olen nimittäin tässä pähkäillyt, että vaihdan sittenkin työhuoneen takaisin isompaan huoneeseen, joka on nyt ollut makkarina. Saan samalla nautiskella tehdyistä sisustusjutuista uudelleen, mitä olen siihen pienempään huoneeseen aikoinani tehnyt.

Ajattelin silloin, kun menetin lemmikkini, että en pysty nukkumaan siinä tummansävyisessä huoneessa enää. Se oli jotenkin siinä tilanteessa niin synkkä. Vaihdoin työhuoneen ja makuuhuoneen päittäin, koska työhuone oli huomattavasti valoisampi. Nyt on aika vaihtaa huoneet takaisin! Yritän tehdä huoneesta lämminhenkisen ja kauniin, että tykkään käydä siellä nukkumassa. Katsotaan mitä tästä tulee, ja kuvia on sitten tiedossa kun homma on tehty.

Ikkunoiden pesu pitäisi hoitaa vielä todella pikaisesti ennen kuin alkaa pakkaset. Voiko kuvitella, että lokakuussa on ollut vielä ukkosta? No, kyllä vaan oli Pohjanmaan suunnalla.

Onnistuin yllättämään tuttavan tekemilläni villasukilla. Taisin näistä mainita edellisessä blogissa, että sellaiset oli tekeillä. Sukkien malli on otettu Sinisukat-kirjasta ja malli on Kattilove.

Hain myös lokakuuhun piristystä laitattamalla tällaiset geelikynnet. Minulla ei ole koskaan ollut mitään tällaista, ja johan se oli aika kokeillakin.

Eiköhän tässä ollut tälle kerralle ihan tarpeeksi juttua, niin kirjoittelen sitten myöhemmin lisää. On tässä lokakuun aikana ollut muutakin kivaa, josta voisi vielä kertoa, mutta seuraavalla kerralla sitten. Minulla on nyt juuri paistettua kaalilaatikkoa odottelemassa tuolla uunivuoassa, niin jatkan seuraavaksi sitten siitä. Hyvää tulevaa viikonloppua!

Nyt se syksy alkoi

, , , , , , ,

Heräsin tänään sateen ropinaan ja vettä näyttää nyt piisaavan ihan urakalla koko aamupäivän. Ulkona näyttää siltä, että syksy on alkanut. Sateen loppumista odotellessa on mukavaa kirjoittaa vaikka blogia!

Manipuloitu kuvakaappaus Ilmatieteenlaitoksen sivulta

Kulunut viikko on ollut vielä todella lämmin. Eilenkin mittari kipusi täällä Kaakkois-Suomessa +19C asteeseen. Ihmiset ovat liikkuneet fillareilla T-paita päällä ja sortsit jalassa. En muista kyllä ihan tällaista tapahtuneen elämäni aikana, vaikka todennäköisesti lämpimiä syksyjä on ollut aikaisemminkin. En vain muista sitä. Sähkökruiserilla ajaminen tosin vaatii vaatetusta, koska siinä käy aina jonkunlainen viima. Nyt olisi sopiva aika siivota kaapeista kesävaatteet pois. Laitankin asian TODO-listalleni.

Kävin viikko sitten moikkaamassa vanhoja luokkakavereita, kun meille oli järjestetty illanviettoa paikalliseen uskomattoman upeaan ravintolaan, Sulaan. Ravintolan omistaa Jussi, joka oli myös meidän luokalla. Sää oli ihan niin kuin nyt, karmea, mutta se ei haitannut meidän viihtymistä lainkaan. Ravintola oli suljettu tältä vuodelta, ja se aukeaa jälleen ensi kesäksi. Pitää joskus käydä kuvaamassa sitä paremminkin ja esitellä se omin sanoin muillekin. Sula on todella upealla paikalla Vuoksen rannassa. (Tutustu Ravintola Sulan www-sivuun tästä). Jussilla on myös saunalautta, joka risteilee Vuoksella läpi vuoden. (Linkki saunalautan sivustolle tässä). Lisäksi Vuokseen on mahdollista mennä kellumaan tähtitaivaan alle vaikka keskellä kovinta pakkasta.

Harri soittelee pianoa.

Koska käteni ovat vielä todella kipeät ja jäykät, olen jumpannut niitä neulomalla villasukkia. Saas nähdä kauanko näiden valmistamiseen menee aikaa, kun en pysty täydellä teholla niitä neulomaan. Nämä ovat tulossa lahjaksi, mutta kiirettä niiden valmistumiseen ei onneksi ole.

Olen saanut kuluvalla viikolla ihastella kukkivaa kiinanruusuani. En muista, että siinä olisi koskaan ollut kolmea nuppua yhtä aikaa. Nyt on! Tosin yksi niistä ehti jo tippua kuvan ottamisen jälkeen, siis tuo mikä on avannut nuppunsa. Sitä en vielä ymmärrä miksi se tiputtaa kukat miltei heti kun ne ovat avautuneet. Olen nähnyt joillakin kiinanruusuja, joihin tulee siemenkodat kukkimisen jälkeen.

Ensimmäistä kertaa yhtäaikaa kolme kukkaa kiinanruusussa.

Sitten on tämä isäni kiinanruusu. Se on ollut ihan täynnä nuppuja koko syksyn. Epäreilua! Tässä taitaa olla pientä kiinanruusukateutta havaittavissa. Noh, omassani on enemmän lehtiä. Olkoon se ylpeydenaihe sitten omalla kohdallani. Isä leikkasi keväällä kiinanruusua aika rajusti, niin jostakin taas luin, että se tekee kukat saman vuoden oksiin. Eli, kun se leikataan, niin se myös haaroittuu ja tekee uudet oksat leikatun oksan päähän. Niihin ne kukat sitten tulevat. Itse leikkasin tasan neljä oksaa omasta kiinanruususta, niin siitäkin johtuen omaan kiinikseen ei tule enempää kukkia, kuin mitä nyt on jo nähty. Sitä en tiedä tekeekö se samoihin oksiin vielä uudet.

Isän kiinanruusun nuppu.

Vanhempieni olohuoneen kukkahyllyköllä kukoistaa myös Saint Paulia. En tiedä tarkalleen, eikä kukaan varmaankaan muista, mitenkä kauan tämä on meillä ollut. Joka vuosi se suurin piirtein tulee ruukusta ulos. Eli, jos joku haluaa tästä pistokkaita, niin laittelepas minulle vaikkapa viestiä asiasta. Voin muuten antaa tuosta kiinanruusustanikin pistokkaita. Yleensä heitän ne roskiin, kun niitä ei kukaan oikein halua.

Mainitsin aikaisemmassa blogipostauksessa (Hidasta elämää vietetty koko syyskuun alku), että olen istuttanut peikonlehden väärin. Muistinpas ottaa siitä väärin istutetusta peikosta kuvan, ja miltä sen lehdet näyttävät jos sitä vaikkapa kääntelee kesken kasvamisen. On kyllä niin hirveän näköinen rehu, että pilkkeeksi menee ja eikun istutus uudelleen. Lehdet sojottavat mihin sattuu, ja osa on ihan kippuralla. Onneksi pistokkaita voi ottaa syksylläkin, eikä minun tarvitse odottaa kevääseen asti tämän elvyttämistä.

Minulla on myös kitumassa siemenestä istutettu peikonlehti, jonka pitäisi olla ihan se jättiversio, Monstera Deliciosa. Se on kitunut todella pahasti, ja oli vähällä etten saanut sitä pelastettua ripsiäisiltä. Se piti viedä vessaan joksikin aikaa. Vahdin sitä joka päivä ja tässä on kaikki mitä siitä on jäljellä. Ei paljon naurata! Pitää alkaa virittelemään näille kasvivaloja taas kun syksy on jo näinkin pitkällä. Päivät ovat nimittäin tällä hetkellä jo lyhyemmät kuin pimeä aika. Muutos on tapahtunut ihan muutamien päivien sisällä. Tällä hetkellä päivän pituus on 11h 33min, eli noin tunnin vähemmän kuin viikko sitten.

Mahtaakohan tähän tulla lehtiä lainkaan?

Parveke syksykuntoon

Olen saanut aikaiseksi aloittaa parvekkeella syyssiivouksen. Aloitin siivouksen ottamalla parvekkeelta sohvanpäälliset ja tyynyt pois, sekä pavilijongin kattopaneelin. Olen pohdiskellut jonkin aikaa, että taidan sittenkin poistaa vesiaiheen parvekkeelta, koska se ei vaan sovi tuonne, ainakaan sellaisenaan. Palju on todella suuri, eikä sitä meinaa saada mitenkään sinne asettumaan kauniisti. Jospa tekisin siitä ensi kesäksi hyötykasvimaan tai kukkapenkin. Pitää vielä miettiä asiaa, mutta sillä välin aion purkaa sen taas atomeiksi.

Lahjoitin paikalliselta FB-roskalavalta saadun kelapöydän pois. Sekin oli aika suuri elementti parvekkeelle, ja siihen kerääntyi lähinnä roipetta. Olen nyt päättänyt järjestellä kaikki istutustarvikkeet ja sen semmoiset yhteen kaappiin, joka tulee olemaan eteisessä. Siirrän keittiöstä korkean kaapin vessanovea vastapäätä olevaan turhaan nurkkaukseen, ja siitä nurkkauksesta keittiöön kaapin tilalle kuivausrummun. Sillä ei ole väliä missä se oikeasti onkaan, ja se voi hyvin olla keittiössäkin. Ihan sama! Saisi aloittaa kaapin järjestelyn uudelleen, ja laitettua sinne kaiken pikkutavaran, jota on kertynyt parvekkeelle.

Keli alkoikin poutaantua ja nyt olisi hyvä aika käydä viemässä vaikkapa roskat. Taidankin tästä aloittaa päivän touhut ja jatkaa sitten syksyn fiilistelyä myöhemmin lisää. Tarkoitus on käydä jossain vaiheessa vielä kuvaamassa syksyn etenemistä täällä Imatralla. Toivottavasti maisemat alkavat kohta olla kuvattavassa kunnossa. Tässä kuitenkin muutama kuva kolmelta edelliseltä päivältä, jotka olen ottanut keittiön ikkunasta, sekä yksi syksyinen kuva vanhempieni läheltä, jossa villiviini on kiivennyt haavan runkoon.

Syksy näkyy villiviinistä

Sattui tähän kolmen päivän sisään yksi kauniskin päivä. 29.9. oli hurja sumu heti aamusta ja keli pysyi hyvin kosteana koko päivän. Tämä aamu alkoi pilvisenä ja sateisena. Pilvikerros on selkeästi todella paksuuntunut, ja kotona pitää päivälläkin käyttää jo valoja, jos aikoo vaikkapa neuloa jotain.

Ja ei taida olla päivääkään milloin Facebookista ei tulisi jotain muistoa rakkaasta edesmenneestä Foxy-hauvelista. Eilinenkään ei ollut poikkeus, ja jaoinkin omalla seinällä ihanan kuvamuiston, jossa Foxy istuu parvekkeella sohvalla auringosta nautiskellen parvekkeella kasvavien kukkasten keskellä. Toinen kuva kertoo myös siitä kuinka laitoin aina parvekkeen meille kaikille, en vain itselleni. Tärkein asia oli se, että lemmikit viihtyivät siellä. Näiden 29.9.2014 otettujen kuvien myötä toivotan kaikille oikein hyvää viikonloppua ja alkanutta syksyä!

Foxy oli tuonut lelunkin parvekkeen penkille.
Foxy kävi makoilemassa parvekkeella omia aikojaan kun ovea pidettiin auki.
Scroll to Top