Talvi tuli Imatralle

Aika rientää, ei voi mitään! Jotenkin tuntuu siltä, että tänä vuonna aika on rientänyt nopeammin kuin mitä on itse tehnyt havaintoja asiasta… varsinkin kesän jälkeen rakkaan kummitätini ja kissani poismenon jälkeen :/ Olisikohan pitänyt tehdä jotain toisin? Asiat mietityttävät minua vieläkin, mutta ei onneksi ihan jokainen hetki. Ehkäpä tästä selvitään!

Syksy oli pitkä ja sateinen, ja itse henkilökohtaisesti odotin lunta maahan. Kun sitä vihdoinkin alkoi sataa, oli riemu katossa! Olisi mukava saada lumipeite maahan Suomen itsenäisyyspäiväksi. Satoi lunta ja suli pois, mutta itsenäisyyspäivänä satoi uudet lumet sen verran, että maa oli valkoinen.

(kuva 4.12.2017)

Paikallisen kukkakaupan ikkunaa… tuollainen valkoinen joulutähti olisi todella hieno, haluaisin 🙂 Onnea 100-vuotiaalle Suomelle!

8.12.2017 satoi sitten taas lunta….

Lunta tulikin ihan kivasti… sai ihan urakalla pyyhkiä auton pintoja.

Arvatkaa vaan kuka oli lumentulosta aivan täpinöissään? 🙂 Nyt sitten tällä hetkellä voivotellaan etutassua, joka aina vähän ”kärsii” lumentulosta… täällä oli todella liukasta monta päivää, ja tietenkin tämä hökeltäjä aina näiden kelien aikaan venäyttää (tai jotain) tassunsa. Nyt sitten linkutellaan yhtä tassua, ja varsinkin silloin kun asiasta mainitaan.

Satoi lunta, satoi vettä, lumi suli, ja taas satoi lunta! (12.12.2017)

Autoa sai kaivaa hangesta useampana päivänä…

Sitten vielä tämä. Edellisen postauksen välissä on ehtinyt tapahtumaan vaikka mitä. Ensinnäkin serkkuni oli kylässä lähes viikon, ja sain häneltä avustusta huonekalujen siiretelyyn olohuoneessa. Kun kalusteet oli siirretty, tuli tieto, että tätini ”landelta” haluaisi luopua akvaariostaan. Rahkeet eivät enää riittäneet hoitamiseen. Noh, kun sattumoisin olin viikkoa aiemmin laittanut jo yhden altaan pystyyn, niin ei kun sen sitten purin, ja toin tätini akvaarion olkkariin. Sille löytyikin nyt paikka, koska olimme serkun kanssa juuri järjestelleet olkkarin uudelleen! Jo vain 😀 Mutta joo, tämä sitten taas oma postauksensa jossain vaiheessa. Ei taida pystyä tähän väliin kuromaan kuukautta kiinni mitä kaikkea on tapahtunut tai tehnyt. Tietokoneelta pois ollut aika on käytetty näet kämpän laittamiseen, mikä on hyvä asia, ja sittenhän sitä on taas jotain kirjoitettavaa tännekin 🙂

Juwel Rio 180L

Sain tänään myös päivän päätteeksi huonojakin uutisia: tuttava on hävinnyt taistelun syöpää vastaan. Ei pysty oikein käsittämään asiaa vieläkään. Nuori, pikkasta reilu kolmekymppinen nainen. Elämä ei ole reilua kaikkia kohtaan 🙁 Sytytin kynttilän hänen muistolleen.

Samalla muistelen lämmöllä rakasta kissaani ja tätiäni, jotka menetin kesällä juhannuksen alla. En haluaisi käydä mitenkään sentimentaaliseksi, mutta minulla on ollut ilo ja onni, että on niinkin hyviä ystäviä ja kavereita, joita on. Yhdenkin menettäminen olisi ihan kauhea katastrofi! Pitäkäämme kaikki omistamme huolta ja muistakaa kertoa kuinka välitätte heistä. Sitä ei koskaan tiedä milloin se viimeinen päivä koittaa…

Saatat pitää myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *