parvekepuutarha

Tänä vuonna kevät ja talvi ovat olleet aivan outoja. Talvella ei oikein ollut lunta, ja kevät on todella pitkällä menossa, noin kuukautta aikaisemmassa, kuin normaalisti. Parvekkeellakin voisi olla jo päivällä viettämässä aikaa, ainakin aurinkoisella säällä. Kun kevät on omituinen, ajatusmaailma menee vähän sekaisin. Tarkoitan tällä sitä, että taimien kasvaminen vaikuttaa paljon hitaammalta kun ei ole lunta enää ollut maassa sitten maaliskuun lopun. Ihan normaalisti kaikki kasvaa kuitenkin. Sitä jotenkin ajattelee, että ne voi kohta jo ensi viikolla mennä istuttamaan tuonne ulos. Sehän ei todellakaan ole mahdollista, paleltuvat reppanat vielä. Ja toisinaan sitä miettii, onko tässä kaikessa edes mitään järkeä. Sain upotettua tänäänkin lähes koko päivän taimien huoltamiseen, miinus tietty koiran lenkitykset ja ruoanlaitto. Toivottavasti nyt tänäkin vuonna kaikki onnistuu edes jotensakin 🙂

Siispä kasveihin…
Lähes kaikki kylvämäni siemet ovat itäneet, ja nyt tuli aika pistää ne operaatiopöydälle. Ne täytyi siis koulia. Jos joku miettii vielä, että mitä se koulinta oikein tarkoittaa, niin se tarkoittaa sitä, että kasvi irrotetaan varovasti alkuperäisestä kasvualustastaan, ja istutetaan uudelleen hieman syvemmälle. Tänään minulla oli siis melkoisesti tekemistä, koska lähes kaikki taimet olivat siinä vaiheessa, että ne piti koulia. Olen sijoittanut tuohon touhupöydälle matkaradion, jotta voin kuunnella samalla jotain höpötystä, ja tänään sieltä sattui tulemaan todella hauskaa läppää. Kanavahan oli tietty YLEX, ja ohjelmavuorossa olivat Cristal Snow ja Saara Sarvas. Täytyy sanoa, että välillä oli sellaista huutonaurua, että ihmeen kaupalla taimet säilyivät pahemmilta vaurioilta. En taittanut yhdenkään taimen niskoja, vaikka se on yleensä ollut ihan väistämätöntä. Hyvä minä! Ei muuta kun jakkara alle ja touhuamaan.

Kuten kuvasta näkyy (jos katsoo tarkkaan), että olen laittanut Pikarililjan (Celosia) ja Petunian samaan astiaan itämään, niin näin ei ole viisasta tehdä. Olen ollut suhteellisen laiska tämän kevään aikana ottamaan selvää, miten kasvit itävät, ja missä niiden pitäisi oikein kasvaa. Jouduin siis koulimaan Pikarililjan taimet tänään, ja Petunia on niin pientä vielä, ettei siihen todellakaan voi koskea. pitänee siis odotella vielä jokin aika. Oikeanpuoleisessa astiassa on kahta erillaista Samettikukkaa

Samettikukkien ohjeessa sanotaan, että kukat pitää koulia noin kolme viikkoa siitä, kun ne ovat laitettu itämään. Taimet itivät noin kolme päivää. En tiedä onko tämä jonkinlainen ennätys, mutta muistan kyllä, että niihin olisi mennyt kauemmin aikaa. Ne olivat muutoinkin todella tarkkoja kasvatettavia, kun niitä ei peitetä mullalla. Piti käydä välillä sumuttelemassa, ja ne oli pakko olla ”kuvun” alla, etteivät pääse kuivahtamaan. Samalla piti tarkkailla, ettei kylvös homehdu, eli niitä piti tuuletella aika ajoin. Ja kun lehtiä on vihdoinkin yhdessä varressa neljä, taimet voi koulia.

Koska olin laittanut kahta erillaista Samettikukkaa kasvamaan, piti ne jotenkin erotella toisistaan. Käytin merkkaukseen cocktail-tikkuja, joihin on helppo tussilla värjätä jokin rantu tikunvarteen. (punainen raita / vihreä raita)

Sitten ei ole muuta jäljellä taimien koulinnan jälkeen, kun laittaa ne ikkunalle odottelemaan, että jotain lisäkasvua tapahtuisi.

Tuo keppihökötys tuossa yhdessä kasvuruukussa on Mustasilmäsusannan köynnöstuki, ennen kuin sen saa istutettua isompaan astiaan. Näin pienille taimille käy hyvin grillitikut, ja koko komeus on nivottu yhteen sukkahousuista leikatulla suikaleella!