Australian Cattle Dog

Foxy oli aina mukana

Helteet ovat saapuneet taas! Siispä tähän aikaan yöstä (klo 0.25) on vielä parvekkeella ihan lämmintä. Kävin juuri katsomassa lämpömittarista, niin sehän näytti melkein 20C! Parvekkeella siis tarkenee 🙂

Vähän kyllä mietityttää ilmankosteus, kun se tuntuu vähän sellaiselta, että kohta sataa vettä. Noh, sekin kuuluu kesään ja ihan kivaahan se vesisade yöllä on! Luonto tykkää.

Edellisestä postauksesta jäi nivaska kuvia laittamatta tänne, ja kun nämä seuraavat kuvat on laitettu tänne ja vielä yksi setti, niin sitten ne saavat tältä osin riittäää… Foxysta nimittäin. En halua masentaa ketään muita sen koommin kuin itseäni näillä kuvilla. Ikävä on ja sen sanominen ja myöntäminen pitäisi kait riittää. Mutta, toivottavasti nämä tuovat myös sitä hyvää mieltä 🙂

Tein töitä pöydän äärellä tietokoneella – Foxy oli aina mukana, ja jaloissa 🙂
Kasasin paviljongin – Foxy oli mukana 🙂
Istuin parvekkeella – Foxy oli aina mukana 🙂
Rakentelin kaikkea hässäköitä ties mihin… tässä siis aurinkotuoli ja Foxy oli tietenkin mukana 🙂
Menin virkkaamaan parvekkeelle – Foxy oli tietysti mukana 🙂

Edellistä kuvaa kun katselen niin perskule, minullahan on tällä hetkellä jopa samat shortsit jalassa 😮 Tilanne tietysti muistuu mieleen kuin eilinen.

Foxy tuli myös syliin kun tein asioita tietokoneella – mukana siis.
Aamulla oltiin myös mukana!
Vaikka Foxy oli hieman mustis kissasta, niin silti oltiin aina lähekkäin. Kisu sai tulla syliin. Välillä molemmat olivat kainalossa – Foxy toisessa ja Uuno toisessa. Voi sitä onnellisuudentunnetta, mitä ihminen voi siinä kohtaa kokea!
Kuva otettu 19.5.2019.
Tässä ollaan vielä suhteellisen skarppina. Sitä ei pysty kuvittelemaankaan kuinka nopeasti kunto voi romahtaa tässä kohtaa siihen, kun Foxy piti viedä lekuriin. Kuukauden päästä kyseessä oli ihan eri koira 🙁

Nyt jokin ”asia” taitaa lähestyä, alkoi nimittäin tuulemaan. Ilmeisesti vesisadetta tiedossa kohta puoleen, siltä se jo hetki sitten haiskahti. Pitänee viedä ainakin läppäri sisälle ettei siihen sada kohta vettä 😀 Seuraavaan kertaan sitten siis. Itse tulen toki tänne istuskelemaan mutta ”jätän blogin sisälle”. Moikka 🙂

Foxy oli aina mukana Read More »

Foxy oli mahtava koira!

Sitä pieni ihminen miettii mitenkä tästä voi oikein jatkaa – elämää, ja muitakin asioita, kun osa elämää on ”poistunut paikalta”… On ollut kerta kaikkiaan vaikeat viikot takana, vaikka naama yrittääkin aina iloiselta näyttää, kun tuolla ihmisten parissa liikuskelee. Päätin myös, että nyt on perhana käytävä lävitse kaikki muistot, kuvat ja sen semmoiset, ennen kuin niitä ei enää pysty tai viitsi käydä läpi. Asiat vaan kasaantuu ja se alkaa ahdistamaan! Päätin siis käydä läpi viimeisimpiä asioita, jotka ovat kiperimpiäkin tästä hetkestä katsottuna… Foxy – Rakas koirani

Foxy oli sylikoira

Ihan jo pienestä pitäen Foxy oli mielellään sylissä. Isäntänsä otti hänet usein syliin ja piti selällään, rapsutteli masusta. Foxy ihan selkeästi nautti siitä!

Foxy rakasti huomiota ja sen kyllä näkee!
Sylissä oli aina kivaa olla rapsuteltavana ja helliteltävänä.
Kun loikoilin sohvalla, Foxy tuli mielellään lähelle. Foxy sai olla sohvalla 🙂
Foxylla oli myös ilmeet! Näistä ilmeistä ovat saaneet nauttia muun muassa Facebook-kaverini, kun olen laittanut kuvia milloin mistäkin tilanteesta. Usein asiaan liittyy joko kissa tai jokin syötävä herkku! Tämän kuvan kohdalla taisi olla ihan jonkun sortin ketutus, kun ”piti koko ajan sitä kameraa räplätä”.
Foxylla oli myös oma paikka, missä tykkäsi oleskella. Nyt tuo tuoli vieressäni on tyhjä… olen miettinyt josko luopuisin siitä – sillä ei ole enää tarkoitusta.
Foxy rakasti peiton alla olemista…
… hän oli aamuisin usein kainalossani peiton alla!
Foxy oli todella suloinen koira! Näitä ihania ilmeitä ja hetkiä jään todella paljon kaipaamaan. Tuo kuono kun oli sylissäni, niin sitä vain rakasti niin sanoin kuvaamattoman paljon (ja taas tuli kyyneleet silmiin).
Foxy oli erittäin iloinen koira 🙂

Toivon mukaan tämä kaikki iloisuus tästä koirasta kumpusi siitä, että olin hoitanut häntä asianmukaisesti. Kun koira pitää viedä piikille, siinä käy jos jonkunmoista ajatusta läpi… onko tehnyt oikein jne. Tiedän kuitenkin, vaikka se ei aina siltä tunnu, että tein hänelle sen palveluksen, mikä pitikin tehdä! Vaikka itkua on ollut miltei joka päivä, niin silti tieto siitä, että nyt hänellä ei ole kipuja, jotenkin helpottaa minua myös. Tämä ilta tänään tässä parvekkeellani on ollut todella tunteikas… tämä on ensimmäinen kerta Foxyn poismenon jälkeen kun olen istunut täällä. Istuttiin tässä muutama päivä ennen kuin minun piti viedä Foxy piikille. Se oli semmonen ”meidän juttu” istua täällä parvekkeella. Foxy oli aina vierelläni…

22.6.2019

Foxy oli mahtava koira! Read More »

Rakkaani on poissa

Nyt tuli se aika jota kaikki lemmikkien omistajat pelkäävät… minun piti myös tehdä hirvittävän vaikea päätös, ja viedä rakas koirani viimeiselle retkelle. En pysty tästä enempää edes kirjoittamaan kun tämä tapahtui vasta nyt maanantaina – pari päivää sitten. Kirjoitan varmasti jatkossa tuntemuksia kunhan siihen kykenen. Nyt annan vain ajan kulkea hetken!

Kiitos rakas koirani Foxy kaikesta ilosta ja kumppanuudesta jonka olet minulle elämäsi aikana antanut! Kevyet mullat sinne paremmille lammaslaitumille!

Rakkaani on poissa Read More »

Lunta tupaan! (29.4.2017)

Onpahan sitten tämäkin päivä nähty, nimittäin tänne Imatralle tuli täysi talvi hetkellisesti eilen 29.4.2017! Facebook oli täynnä talvikuvia, joita oli otettu ympäri Suomea, niin otin minäkin sitten muutaman kännykkäräpsyn, ja laitan ne tänne.

Jos joku tykkää lumesta, niin se on Foxy! Kävimme ”landella” juoksemassa ja saunomassa, ja perinteisiin kuuluu, että tätini (tai tädit) paistavat vapun alla munkkeja.

Pellolle kun katsoi, niin näytti ihan kuin olisi ollut talvi…

Nam nam munkkeja!

Pysähdyin kotimatkalla ottamaan kuvan… tosin piti soittaa puhelu tässä kohtaa, ja parkissa kun olin, niin samallahan tuon kuvankin tuosta sai räpsästyä. Keli oli kyllä aika kauhea. Minullakin oli jo kesärenkaat vaihdettuna autoon pääsiäisenä.

Ennen landereissua tuli hieman värkkäiltyä kämppää siistimmäksi… joku oli jossain laittanut kuvia omasta Wabi-kusasta, niin tätä varten piti sitten siivota keittiönpöytä, että voin mennä kuvailemaan omaa Wabi-kusaa! Huomatkaa mitenkä vähän minulla on taimia!!! En ole laittanut  muuta kasvamaan kuin aitoelämänlankaa. Toivottavasti viihtyy parvekkeella. Ostin tomaatintaimen ja tuossa on vielä pari erillaista kurkkua, sekä kesäkurpitsa. Jos hyvin käy, niin ne menevät sitten äidin kasvimaalle.

Tässä se Wabi-kusa. Eli se on eräänlainen akvaario missä ei ole vettä. Omassa on akvaariosora pohjalla, joka on vetinen. Konnanputki näyttää viihtyvän tuolla hyvin. Se jopa kukkii 🙂 Samoin tuolla on sammalta, oiskohan ollut Flame Moss. Tässä lasiastiassa on kantena toistaiseksi sellainen läpinäkyvä muovi jonka olen rautalangalla kiinnittänyt reunaan. Tätä ei siis tarvitse kastella lainkaan kun tämä kasvisto jne muodostavat semmosen oman kasvuympäristön tuonne, niin toimii vähän kun itsekseen.

Tässä vähän järkkärikuvaa tuosta konnanputkesta, kun se kukkii 🙂

Päivän päätteeksi on hyvä käydä vasta pedattuun sänkyyn nukkumaan 🙂 Foxy-neidillä on tapana pedata sänky aina minua varten kun on valmis menemään nukkumaan.

Lunta tupaan! (29.4.2017) Read More »

Loikoilua ja potemista

Tässä kun on ollut vuoteen oma useita päiviä niin on ollut aikaa ottaa muutama kännykkäkuva mm. lemmikeistä… he ovat olleet oikein hyviä hoitajia 🙂 Aurinkokin paistoi monta päivää ja pakkasta oli yli 10 astetta. Tietty, sitten kun aurinko paistaa, niin näkyy vähän ”laiskottelu” pinnoilla… hieman kaksisuuntainen fiilis: iloinen/kettuuntunut… viimeeksi mainittu tulee noista pölykasoista, jotka tulivat näkyviin kun auringonsäteet osuivat niihin, eikä niitä jaksa kipeänä siivota!

Noh, on minulla tässä aikaa siivoskella kunhan vain tervehdyn ensin. Loppusuoralla ollaan menossa jo – ei enää kuumetta ja vatsanväänteitä!

Olen monesti miettinyt, mistä tämä minun koirani on oppinut aivan tolkuttoman surkeita ilmeitä. Ihmiset, jotka eivät tunne koiraa, miettivät varmaankin, että mitä kamalaa tolle koiralle oikein kuuluu kun näyttää aina niin surkealta… noh, ei se aina näytä niin surkealta, voin sanoa 🙂 Minä kun räpsin siitä silloin kuvia kun se pummaa jotain, niin pitäähän sen pistää ”maailman surkein koira”-ilme päälle! Tässäkin on pieni piparinpalanen, mikä pitää ehdottomasti saada.

Tässä hää pötköttelee tyytyväisenä vieressä melkein koko ajan… juu, ja koira saa olla minun kanssa sängyssä 😉 Onnellinen koira se on… kuorsaa ja jopa kehrää välillä rapsutettaessa. Ilmeisesti ottanut mallia kissoilta.

Kipeenä ollessa on tullut hankittua härpäkkeitä, mm. nenäkannu. Jos joku ei tiedä mikä se on, niin se on semmonen vekotin, mihinkä laitetaan suolavettä sisälle, ja sillä huuhdellaan poskiontelot. Samalla hankin pitkän harkinnan jälkeen ilmankostuttimen. Meillä kun on täällä kerrostalossa koneellinen ilmanvaihto, niin täällä on älyttömän kuiva ilma talvisin. Elukoilta saa pyyhkiä rähmää silmistä joka päivä ja itsellä on nenä aivan tukossa jatkuvasti. Siihen ei auta edes allergialääke. Onhan minulla avonainen akvaario, mutta ei siitä haihdu vettä niin paljoa mitä pitäisi, että ilmankosteus olisi sopiva. Vesi on niin viileää ettei se haihdu huoneenlämmössä. Joten ei muuta kun ostoksille. Löysin sopivan kostuttimen Verkkokauppa.comista.

Kylläpäs on tuunattavaa näköjään tuossakin kuvassa… kissojen raapima säilytysrahi ja nuo kauheat kukkaruukut tuolla kissan makuupömpelin päällä! Tarvikkeet ja ideat löytyy kunhan löytyisi motivaatiotakin ja aikaa.

Ei nyt ole kauhean idyllisen näköistä, kun kaikki kamat ovat sekaisin, mutta on siinä ihana kissa kuitenkin kuvassa… ja koira 🙂 Spede-kissa on alkanut vaatimaan huomiota viime aikoina. Tietysti itse olen ollut vuoteessa niin monta päivää, että hänen kanssaan sitten pitää ihan erikseen käydä istuksimassa olohuoneessa. Jaa miksi vaan vuoteessa? Noh, uskon, että on helpompi siivota yksi paikka kunnolla kuin monta. En tiedä mikä pöpö minua riivaa, ja jos tämä on noro, niin kaikki pinnat pitää huolella pestä, mitä olen koskettanut. Ei siis ole järkeä mennä kuolaamaan myös tuonne sohvalle!

Spede on niin raihnainen kissa jo, niin hän ei välitä tulla tänne sänkyyn, ja taitaa olla liian korkeallakin, ettei pääse hyppäämään tänne. Kunhan tervehdyn, teen sille kävelyliuskan sänkyyn. Se lienee sitten viimeinen rakennelma mitä tälle kissalle teen! Sohvalla hän tulee viereen ja syliin makoilemaan 🙂

Loikoilua ja potemista Read More »

Scroll to Top