Syksystä ei suurta iloa

Syksystä ei ole ollut itselle ainakaan suurta iloa… meillä ei ollut esimerkiksi mitenkään ihmeellisen kaunista ruskaa. Se on minulle sinällään tärkeä, koska pidän valokuvaamisesta. Saattaahan tuo toki olla, että minulta ei myöskään oikein löytynyt motivaatiota valokuvailuun. Olen ollut tämän vuoden ”jotenkin poissa”. Minua ei huvita mikään. Innostun toki asioista mutta ”ne ei vaan lähde”… tiedätkö mitä tarkoitan?

Onneksi on ollut sen verran lämmin syksy että olen saanut kulkea sähköpotkulaudalla, jonka tulin hankkineeksi kesällä. Se on miltei pelastanut minut, jos näin voi sanoa. Tuskin olisin liikkunut asunnostani näin paljon mihinkään! Tietysti autolla kulkeminen on vastaavasti vähentynyt, kun pääsee vekottimella kulkemaan ympäriinsä omia huudeja. Ei kun kypärä päähän ja menoksi 🙂

Olen varustautunut. Hommasin pottakypärän vekottimella liikkumista varten, koska pitäähän se tyylikin olla kohillaa! Polkupyöräkypärä oli sellainen pähkinänkuoren muotoinen, eikä näyttänyt siis yhtään hyvältä. Ostin sähköpotkulaudan tuttavaltani… hän totesi sittemmin, että sen satulassa on muuten reikä. En ollut koskaan ajanut tällaisella vehkeellä, ja luulin, että kuset oli menny housuun! Housujen kastuminen haaroista johtuikin sitten onneksi siitä, että siinä satulassa oli se reikä, josta vesi oli päässyt satulan sisälle kun vekotin oli seissyt ulkona sateessa 😀 Tuunasin satulalle uuden suojuksen. Ainiin, se vekotin… tältä se näyttää:

Tällä hetkellä kun kirjottelen tätä blogia, olen kaksi kertaa työntänyt tämän vehkeen baarille kun se on simahtanut keskelle mäkeä kylmällä kelillä 😀 Baarille siksi, että se oli kaikista lähin paikka, ja taisin olla sinne menossa muutenkin. Lähimpään paikkaan myös siksi, koska vekotin painaa kevyet 65kg! Pikkasen on kyllä huvittanut, vaikka sillä hetkellä ei ole sitten naurattanut yhtään. Noh, se kuuluu kait näihin sähkölaitteisiin. Sähköisillä kulkuvälineillä tulevaisuutta Suomen olosuhteissa? Jaa-a…

Mitäpä sitä on muuta tehty syksyllä… ainakin kävin keräämässä kanttarelleja itselle jonkun verran. Niitä saisi kuulemma kerätä vieläkin. Pitääkin lähteä joku päivä vielä kierrokselle. Suppilovahveroita kun en osaa ”etsiä”. Jonkun pitäisi lähteä kanssani metsään niitä etsimään ja näyttää millaisia ne ovat, niin josko osaisin sen jälkeen löytää niitä.

Syksyn sienisatoa
Kanttarellit pannulla.

Parvekkeellani oli jonkun sortin ruska. Olen istuttanut suureen styrox-ruukkuun virpiangervon, jossa on yleisesti ottaen todella kaunis ruska. Toki oma ruska oli vielä aika vaatimaton, koska eihän tämä puska nyt mikään suurikokoinen ole.

Kuvitelkaa aita tästä kasvista! Hoidin aikoinaan tuttavani pihaa, johon istutin aitaelementiksi tätä pensasta. Oli muuten upea syksyllä, ja tämä kasvaa todella nopeasti tuuheaksi, jos siitä haluaa aidan. Suosittelen.

Virpiangervon syksyväritys
Kauniit värit lehdissä.

Virpiangervon juurella kasvaa mehitähtiä, jotka suojaavat angervon multaa auringonpaahteelta. Olen sijoittanut angervon parvekkeen kaiteen viereen siksi, että se saa luonnonvettä. Se tuntuu viihtyvän niin paremmin. Jos ruukun laittaa paikkaan, mihin ei sada vettä, sitä on hankalampi kastella, ja se kuivahtaa helpommin. Muutenkin, kun ruukku on kaiteen vieressä, ylimääräinen vesi pääsee valumaan parvekkeelta pois kaiteen alalaidassa olevasta rööristä.

Oli tässä syksyn aikana pari kivaa iltaa jolloin sai ihastella upeaa auringonlaskun värjäämää taivasta… ihan kotikadulta!

Syksyinen kotikatu 2020
Kaunis liukuvärjätty taivas 5.10.2020 kello 18.

Hetkeä myöhemmin sadan metrin päästä…

Syksyinen kotikatu 2020

Näissä maisemissa oli aikoinaan aivan ihanaa tallustella koirani Foxyn kanssa. Nyt tätä rakasta koiruutta ei enää ole, ja ne kerrat, jolloin olen liikenteessä tällaiseen aikaan illasta, ovat harvassa. Silloin tuli kuljettua koiran kanssa juuri tähän aikaan miltei joka ilta ja sain otettua myös kännykällä kuvia syksystä. Nyt tuntuu välillä siltä, ettei ”ole mitään syytä lähteä”. En ole yli vuoteen käynyt juuri kuuden aikoihin lenkkeilemässä. Käyn toki lenkillä ja yksin, mutta ajalla ei ole niin suurta merkitystä. Kenenekään ei tarvitse sen takia päästä ”vessaan”.

Minulla on meneillään akvaarioprojekti, josta kirjoitan sitten myöhemmin. Nykyiseen 240-litraiseen on ilmestynyt halkeama, ja sen vuoksi akvaario on ihan pakko vaihtaa. Siitä sitten tosiaankin myöhemmin. Mutta nyt lopettelen tähän ja palailen sitten taas myöhemmin asiaan. Kiitos kun luit, ja toivotan terveyttä kaikille

Käyhän lukemassa toista blogia, johon myös kirjoitan…

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Scroll to Top