Piha / Puutarha / Parveke

Akileijat 10.6.2013

/ / Piha / Puutarha / Parveke / Kommentoi
, , ,

Olen iloissani siitä, etten tappanut kaikkia kasveja kevään aikana, kun siirtelin niitä toisiin paikkoihin… Hieman pelotti myös nämä suurella vaivalla kasvatetut jaloakileijat. Ei sen kummempaa hätää kaikkien kohdalla, osa kukkii nyt 🙂

Aquilegia hybrida ”Biedermeier” roosan värinen versio.
Aquilegia hybrida ”Biedermeier” roosa-valkoinen versio.
Aquilegia hybrida ”Biedermeier” valkoinen versio.

Jotkut akileijat hieman kärsivät istutuksesta uuteen paikkaan, mutta elon merkkejä niissä kuitenkin näkyy. Saatan joutua odottelemaan niiden kukintaa vasta ensi vuoteen. Pientä kukintaa näyttäisi kuitenkin vääntävän ”Tower white”, josta sitten lisää tuonnempana, kun se on enemmän kukassaan.

Mutta tältä se akileijojen istutusalue nyt näyttää. Kuva on otettu muutama tunti sitten.

Puureunus kaipaa näköjään vielä vähän ehostusta… en ole muistanut kylvää siihen nurmikkoa, enkä sen kummemmin kastellakaan. Noh, asia täytynee korjata lähipäivinä.

Toinen puolisko kukkapenkistä… Tässä on muita perennoja, jotka siirsin toisesta kukkapenkistä. Ainoat rehut jotka kärsivät, olivat valitettavasti idänunikot. Mutta, uskon niiden piristyvän ensi vuonna. Idänunikko ei ilmeisesti pidä siirtelystä!

Etualalla on matalia kasveja. Sain siirrännäisenä uutena tänä vuonna ystävättäreltäni valkoisen verikurjenpolven 🙂 Odotan innolla sen kasvamista. Juurtuminen oli hieman nihkeää, mutta kyllä se siitä piristyi kun muisti vaan kastella jatkuvasti. Jaoin kurjenpolvea toisaallekin, mutta siitä sitten toisessa postauksessa.

Kun tuota kivirakennelmaa katselee, tulee mieleen, että onkohan nuo kivet liian pieniä tuohon tarkoitukseen? Saattaa nimittäin olla! Kukkasia ei tahdo oikein erottaa, varsinkin nuo akileijat niin kun häviävät tuonne kivien sekaan. Pitäisiköhän kuitenkin vielä käydä keräilemässä suurempia kiviä noiden hentoisten kukkasten ympärille, jos ne vaikka tulisivat hieman paremmin esille? Kivien allahan on sanomalehteä, joka maatuu jossain vaiheessa. Joudun joka kevät kuitenkin ottamaan nuo kivet tuolta pois ja laittamaan uudelleen. Jossain vaiheessa kiviä ei enää tarvita, kun kukkapenkki on kasvanut umpeen 🙂 Sehän se tässä tarkoitus onkin! Kivien määrä vain pienenee koko ajan…

Hyttysansa testiin!

/ / Sisustusprojektit / DIY, Piha / Puutarha / Parveke / Kommentoi

Nyt olen ehkä nähnyt kaikista kätevimmän ja edullisimman hyttysansan. Nimittäin kiljupullo!

Laitan tästä iteselleni, ja ehkä muillekin ohjeet talteen tulevia vuosia varten. Bongasin tämän Facebookista kaverilta. Ai että se Facebook onkin kätevä paikka 😀 Jos tämä toimii, niinkuin ainakin kuvista päätellen pitäisi, niin tästä ollaan kiitollisia ja pitkään!

Tarvikkeet:

  • 2 litran limu- tai vissypullo, muovinen.
  • Jesseteippiä, tai erkkaria
  • Hiivaa
  • Siirappia
  • Vettä

Leikkaa pullosta yläosa, noin puolesta välistä pulloa, ja käännä se ylösalaisin suuaukko pullon pohjaan päin. Asettele sen verran alemmas, että sisemmän osan voi teipata pullon sisäreunaan kiinni. Muuten hyttyset karkaa.
Tässä tekemäni ”upea” ohje piirroksena:

Laita viritelmän sisälle hiiva, siirappi ja lämmintä vettä, jotta käymisprosessi alkaa nopeammin. Liian kuumaa vettä ei saa kaataa ettei hiiva kuole! Elikkäs, tämä perustuu käymisprosessiin, josta vapautuu hiilidioksidia, jota hyttyset rakastaa. Huom, ei ole tarkkoja ohjeita tarveaineiden määristä, ettei siitä nyt tule ihan kiljua. En siis suosittele, että litkua lopuksi juodaan siinä toivossa että siitä saa kunnon tömäkät aikaseksi 😀
Täytynee vielä kokeilla, miten ne hyttyset saapi sieltä sitten vielä sellaiseen ”muotoon” että niillä voidaan ruokkia vaikkapa akvaariokaloja. Siitä sitten myöhemmin lisää, kunhan kunnolliset testailut on tehty.

Luumupuskille kyytiä!

/ / Piha / Puutarha / Parveke / Kommentoi
, ,

Talon isäntä osti tämän ”plantaasin” alkuvuonna 2007 talvella, ja lumien sulettua, esiin kaivautui pihalta ties mitä… myös vino pino luumunkiviä. Edellisenä syksynä oli ilmeisesti ollut erittäin hyvä luumuvuosi! Haravoin suurimman osan kivistä kompostiin, mutta eihän niitä pystynyt niin tarkkaan sieltä nurmikon seasta imuroimaan, joten muutama vuosi eteen päin, ja luumuntaimia oli joka paikassa, kymmeniä!

Laitoin ilmoituksen Facebookin ryhmään luumuntaimista, ja sieltä tulikin halukkaita ottajia. Olin laittanut viestiä myös viime vuonna, mutta ilmoituksia ei tullut kuin pari. Kaikki halukkaat tulivat kaivamaan itse luumut maasta, ja minulta säästyi siltä osin selkä 🙂 Kiittelivät vielä kovasti, vaikka kiitos oli täysin minun puolellani. Mutta, vielä on taimia jäljellä, ja nämä saavat kyytiä tulevalla viikolla ennen kuin ehtivät lehtiä tehdä.

Puukuurin vierusta oli täynnä luumupuun alkuja, ja ihanat ihmiset kävivät kaivamassa siitäkin kaikki ylös! Siis, en ollut uskoa silmiäni kun näin sen alueen siitä… todella mahtavaa! Olin aiemmin vapun tienoilla saanut tuttavaltani karhunvatukan taimia, jotka saivat sitten kuurin seinustalta paikan.

Aidan ja puukuurin väliin (oikealle) on tulossa portti, josta pääsee kulkemaan tarvittaessa ruohonleikkurilla ja kottikärryllä. Vasemmalle laidalle puukuurin seinustaan asti tulee nurmikko – helpottaa sitten nurmikon ajamista tuolta alueelta. Siitä pitää vielä kuitenkin kaivaa vanhaa kukkapenkkiä pois. Kaivoin kuurin kulmauksesta kottikärryllisen ruohotuppoja, ja kuvassa näkyvät puulastut ovat peräisin isosta puukannosta, joka oli tuossa jo kun isäntä muutti taloon. Nyt senkin ”siirto” helpottui, kun se hajosi pieniksi silpuksi kun kiinni otti. Muurahaiset olivat olleet asialla useampana vuonna, ilmeisesti. Otin puusilpusta katteen vatukoille.

Äitienpäivänä pihahommia ja muutakin

/ / Piha / Puutarha / Parveke / Kommentoi
,

Ensimmäiseksi toivotan kaikille äideille hyvää äitienpäivää, erityisesti omalle, joka on ehtinyt taatusti kestämään ties mitä hullutuksia, joita olemme veljeni kanssa ehtineet tekemään! Äitini on mm joutunut kuuntelemaan näistä kasviharrastuksistani ties mitä, ja tänään on tarkoitus mennä vielä hänen luonaan käymään, ja laittamaan samalla kukkapenkki kuntoon. Olen saanut yhden kukkapenkin käyttööni vanhempieni pihalta, talon edustalta.

Mutta sitten pientä tilannekatsausta toisesta pihasta, jossa useimmiten olen konttaamassa…
Kivinen kukkapenkki on nyt sitten tällaisessa vaiheessa:

Lähdin siis rakentamaan uutta kukkapenkkiä, ja meni noin kolme päivää, että sain sen tämän näköiseksi. Yksi päivä (muutama tunti) meni siihen, että sain maan muokattua, ja revittyä vanhan maanpäällisen pois, toinen päivä meni siihen, kun sijoittelin kiviä ja sanomalehtiä pitkin poikin… istutin siinä vaiheessa myös muutaman perennan paikoilleen, että saan hieman tuntumaa siitä, miltä lopputulos mahdollisesti näyttäisi. Kolmantena päivänä istutin perennoita paikoilleen… muutama puuttuu vielä, esimerkiksi en ole siirtänyt Biedermeier Akileijoja paikoilleen. Niitä on tarkoitus laittaa tuohon syreenipuskan alle, jossa on jo muita akileijoja laitettuna. Loppui kunto niin sanotusti kesken, kun kantelin käsineen noita kiviä paikoilleen. Elikkäs, siinä sitten tälle päivällä vielä hommaa 🙂

Toinen laita kukkapenkistä näyttää tältä:

Tässä on uusi kokeilu. ”Sattumoisin” kaikki pesuvadit ja ämpärit olivat hajonneet talven aikana ulkona, niin niistä sitten revin pohjaa pois, ja laitoin Vuorikaunokin yhteen ”raamiin”. Tein tämän sen takia, koska Vuorikaunokki karkaa usein kukkapenkistä juurakon kautta. Jos vaikka pysyisi tällä kertaa tuossa, kun on rajaukset tehtynä. Kerron sitten kyllä tulevaisuudessa mitä tuolle tapahtuu 😀

Mutta nyt on aamukahvit nautittu ja aika lähteä päivän pihatöihin 🙂

Uusi kukkapenkki

/ / Piha / Puutarha / Parveke / Kommentoi
,

Vuosien varrella on tullut kokeiltua ties minkälaisia viritelmiä kukkapenkkien suhteen, ja jotenkin tuntuu siltä, että lähes kaikki on mennyt päin persettä… siispä en luovuta tälläkään kertaa niiden suhteen, vaan yritän taas viritellä jotain uutta!

Rehut on istutettu mihin sattuu, ja kukkapenkkejä myös puretaan toisaalta, josta kasvit sitten siirretään uuteen paikkaan… loogista?

Kukkapenkki on oleskelualueen reunalla, ja maan möyhimiseen sain kulutettua huimat pari päivää aikaa… ei minulla mitään masinoita siihen ollut, vaan ihan pikkusella kuokalla ja pistolapiolla touhusin 🙂 Jälkikäteen parin buranan jälkeen sitä sitten tietty pohti, että olisihan sitä voinut näin vanhemmiten käyttää lapion ja kuokan lisäksi myös rannetukia ja polvisuojia…

Lopulta kukkapenkin pohjustus näytti tältä:

Tarkoitus on laittaa syreenin vasempaan laitaan kiviasetelmia puureunuksen jatkeeksi. Syreenin alle siirrän toisesta kukkapenkistä akileijat, jotka kasvavat vaikka hietikolla!

Scroll to Top