Äidin pihaprojekti loppusuoralla
Siitä lähdetään, että pihalla tulee olla aina jokin kiva apulainen… tiedä sitten häntä, että onko tästä kyseisestä apurista enemmän haittaa kuin hyötyä. Tässä minun ”pikkuapulainen”, Foxi. Foxi piti mm huolta siitä, ettei aidatulle pihalle tullut ketään olemattomia ohikulkijoita, ja auttoi mielellään heinätupsujen trimmaamisessa kukkapenkin ympäriltä…
Sain istutettua lähes kaikki haluamani kukkaset, joskin muutama juttu vielä puuttuu. Ympyrän osoittamaan kohtaan olen tekemässä pienen kulmauksen kivikkokasveja varten. Siihen pitää vielä hankkia materiaalia, kuten kiviä ja hiekkaa. Oikeassa ylälaidassa olevan viivan kohdalle tulee siperiankurjenmiekkaa, kunhan pääsen kaivamaan alkuja tuttavani pihalta.
Siirsin myös ritarinkannuksen tähän uuteen kukkapenkkiin. Nyt pitää toivoa, että se ei kärsi tästä siirrosta!
Meillä on yleensä vaihtareita kasvien kesken. Toisinaan saa tuttaviltaan jotain, eikä ole antaa mitään takaisin, ja toisinaan on sitten vaikka mitä. Tässä menee ukonkellon taimia läjä siperiankurjenmiekkaa vastaan. Saan toki myöhemmässä vaiheessa vielä lännenhopeapensaan, sekä humalaa ja tomaatintaimen. Kunhan kesä etenee pidemmälle, niin teen sitten tästä tuttavani pihasta oman postauksen tänne, jos hän sallii sen.
Kävin toisenkin kukkapenkin lävitse, ja kitkin siitä vuohenjuuret pois, tai sen minkä jaksoin. Nyt olisi sitten seuraavaksi alueen siistiminen roippeista, joita kasaantui maankaivuuhommista. Tässä läjä poisvietäväksi…
Kun savet on viety pois, käyn vielä hyvin läpi tuon kukkapenkin reunuksen, ja suoristan laatat kohdilleen. Samoin siihen ympärille jää rakoset, jotkä täytän hiekalla ja mullalla. Tänään on todella tuulinen päivä, niin en laita nurmikonsiemeniä siihen vielää. Mutta toivottavasti lähipäivinä saa laitettua, että nurmikko ehtii kasvamaan tämän kesän aikana, eikä ympärys täyty rikkaruohoista!
Nurmikkoakin saa kärrätä pois jonkun verran…
Aiemmassa postauksessa kerroin kartiovalkokuusesta, joka oli hieman kärsinyt, kun äitini oli laittanut sen kukkapenkkiin, niin se lähti kyllä todella helposti maasta ylös. Kyselin eräältä tuttavalta, joka ymmärtää näistä asioista melko paljon, niin hän sanoi juuriston kärsineen aika pahasti. Noh, sehän selittää sitten aika paljon tuon puun kohtaloa. Mutta lupasin viedä sen hänelle, jos hän saisi sen elpymään. Saa sitten itselleen siitä pihakoristeen.
Nämä tuijat kaivan myös ylös, ja ne saa heivata mäkeen. Niissä ei juurikaan ole enää edes lehtiä, mutta tuttavani kertoi, että ne elpyvät suhteellisen helpolla. Joten mietin niiden siirtämistä toiseen paikkaan ja pian.
Mutta lisää taas seuraavalla kerralla.
Äidin pihaprojekti loppusuoralla Read More »
