Päiväkirjaa

Hidasta elämää vietetty koko syyskuun alku

/ / Päiväkirjaa, Huonekasvit, Sisustusprojektit / DIY / Kommentoi

Syyskuu on jo kohta puolessa välissä ja minulla on vieläkin nivelet kipeät. Haluaisin haukkua koko terveydenhuoltojärjestelmän, mutta se tuskin auttaisi mitään. Onneksi pääsen ensi viikolla fysioterapeutin vastaanotolle, jos hän voisi vaikka auttaa minua jotenkin, kun lääkäreiltä ei saa apua. Tämä nivelten kipuilu on haitannut koko kesän tekemisiäni niin paljon, etten tännekään juurikaan kirjoittele, enkä paljon saa projektejakaan tehdyiksi. Parvekekaan ei ole laitettu kuntoon, vaikka kesä on jo miltei ohi. Olen nyt ostellut kaiken maailman rannetukia, josko niistä olisi yhtään mihinkään apua, ja kyllähän ne vähän auttavat. Kunpa vaan selviäisi syy, miksi tässä näin karseassa kunnossa ollaan. Mutta se siitä, ja kuulumisiin.

Inhottaa aika paljon tuo parveke, kun en ole sitä saanut siistittyä kokonaan. Kaikki oli ihan hyvällä mallilla, mutta sitten se vaan tyssäsi. Nyt en käy siellä juuri lainkaan, vaikka pitäisi käydä kastelemassa vaikkapa kukat. Sitten kun on vielä ollut pari aika tuulista päivää, niin on suoranainen ihme, että mitään ei ole rikkoutunut. Pelargonia kaatui kyllä tuulessa suoraan vesiaiheen ”Foxy”-koristeen päälle, mutta se kesti ehjänä. Pitää kait tuoda se jo kohta sisälle. Onneksi vesiaihe ei ole käytössä koska sen vesisäiliöön olisi mennyt peargonian kaatumisen takia multaa ja kasviroipetta.

Maissit lakosivat kovassa tuulessa mutta kävin sitomassa ne kiinni myöhemmin. Niiden juurelle istutettu persilija kasvaa ihan hyvin.

Ihan hävettää tuo edellinen kuva, ja mitä roipetta siinä näkyy. Kuvassa on esimerkiksi roskaämpäri, johon lakaisen kaikki koivun siemenet. Olisi syytä kiinnittää huomiota kuvien ottamisen yhdeydessä vähän enemmän estetiikkaan, mutta minkäs teet. Ei tähän hätiin muutakaan saa.

Harvemmin sitä tulee enää syyskuussa istuskeltua parvekkeella, vaikka kelit ovat päivällä todella lämpimiä. Olen ajatellut purkaa kaikki tekstiilit hyvissä ajoin partsilta pois, etteivät ne homehdu. Puusohvan pehmusteen vien häkkivarastoon, samoin pavilijongin seinät. Kehikon jätän pystyyn, sitä tuskin tarvitsee purkaa talveksi. Siihenhän voisi viritellä jotkut kivat kausivalot, joita minulta löytyykin jo tuolta entuudestaan.

Lämmintä keliä tiedossa myös seuraaviksi päiviksi (21-22C). Kuvakaappaus: Ilmatieteenlaitoksen sivuilta.

En ole jotenkaan saanut pidettyä lahjaksi saatua keijunmekkoa kauniina. En tiedä mitä teen väärin. Olen lannoittanut ja kastellut sitä ihan säännöllisesti koko kesän. Taidan purkaa sen jo pois tältä kesältä.

Parveke ei ole niitä helpompia paikkoja kasvattaa yhtään mitään. Nyt vielä tänä kesänä parveke täyttyi koivun siemenistä, niin kaikki näytti niiden jäljiltä ihan kamalalta. Niitä satelee jatkuvasti sinne lisää. Tilanne on aivan toivoton. Täytyy jälleen kerran miettiä parveketta uudelleen, että tuollaiset asiat saisi sieltä hoidettua pois, jos on tarve.

Suikeroalpi alkoi viihtymään parvekkeella.

Pitäisi vaan raaskia heittää tavaraa roskiin! Jotenkin takaraivossa on aina sellainen ajatus, että kun jotain heittää pois, niin hetken päästä sitä sitten tarvitsee. Nytkään en voi olla yhtään varma, kasvattelenko parvekkeella ämpäreissä enää koskaan mitään. Minulla on ihan kivojakin muovisia ruukkuja, missä paprikat ja tomaatit voisivat kasvaa. Miksi siis säilyttämään vanhoja muoviämpäreitä? Olen joitain jo viskannutkin pois, kun nehän menevät ajastaan myös rikki. Olen keksinyt myös keinon, kuinka niitä voi pestä kerrostalossa menemättä ulos. Pesuveden voi kaataa suodatinkankaan läpi, niin kaikki multa-aines, ynnä muu, jäävät siihen kankaaseen. Veden voi sitten kaataa viemäriin ja kuivasta suodatinkankaasta voi rapisuttaa kaiken hiekan pois. Samaa menetelmää käytän, jos pitää kastella huonekasvit kunnolla.

Kävin hetki sitten kurkkaamassa parveketta ja maissin tilanteen, niin sehän kukkii! Mitä ihmettä? Ei se kyllä ehdi mitään tähkää tehdä kun syyskuu on jo näinkin pitkällä. Se tarvitsee enemmän lämpöä ja vieläpä pölytyksenkin. Pölytys onkin varmaan se ongelma, mihin tämäkin kaatuu. Mutta, tarkoitushan ei ollut kasvattaa maissia edes tähän pisteeseen asti, vaan ihan koristeeksi. Annan sen siis pönöttää tuossa… jospa joku lintu kävisi syömässä siitä tuon kukan.

Täytyy tehdä uusi TODO-lista kun asiat muuttuvat ennen kuin niitä ehtii edes toteuttaa. Yksi asia ilahduttaa minua kuitenkin ja otan sen tyytyväisenä TODO-listaltani pois. Nimittäin, sain viriteltyä olohuoneen nurkkauksen siistimmäksi (artikkeli: 23.7.2023). Tämän kaltaiset hommat vaan siiryyvät pidemmälle kun en pysty kipeillä käsilläni oikein ”askartelemaan” mitään. Työt yritän hoitaa, niissäkin on toisinaan ongelmia. Teenhän myös tekstiilipainatuksia, niin se on aika lailla käsityötä.

Ainakin olohuonenen nurkkaus on nyt siistimpi kuin mitä se oli aikaisemmin. Lähtötilanne näytti kuta kuinkin tältä:

Jätin sen tarkoituksella virittelemättä hetkeksi, kun minulla oli kissat hoidossa. Tavarat vielä tuolla saattavat vaihtaa paikkaa, esimerkiksi, saatan siirtää maapallovalaisimen toiseen laitaan olohuoneen seinämää, ja saniaisen amppeliin.

Minulla on vino pino vehkoja, joille alkujaan tarvitsin kukkapöydän, ja olohuoneen nurkkaus olisi se paikka, jossa ne todennäköisimmin viihtyisivät. Sattumoisin olin säästänyt yhden pitkähkön liimapuulevyn ja metallijalat, joista sai tehtyä jonkunlaisen tason nurkkaukseen. Oli aikamoinen työ saada ruuvailtua kulmaraudat puurimoihin kiinni, mutta nyt se on tehty.

Seuraava TODO-listalta poistettava asia lienee viritellä olohuoneeseen kattolamppu takaisin. Tai, ei se nyt mikään kattolamppu varsinaisesti ollut, vaan tekemäni viritelmä kelopuusta. Kauhea hökötys. Sain apua serkulta, ja hän auttoi minua saamaan viritelmän alas. En tiedä onko siitä mahdollista saada koskaan yhtään siistimpää, vai hankkisiko vaan uuden valaisimen. Toki, valaisimia minulta kylläkin löytyy. Sitten on ihan eri asia, sopivatko tyylillisesti ne tänne olohuoneeseen.

Kelottuneet kepakot on nostettu jaloista pyörimästä tällä hetkellä television yläpuolelle. Kävi kyllä mielessä, jos ne olisikin jättänyt siihen roikkumaan. Vähän sahailisi parista kohtaa poikki ja laskisi ne alemmaksi seinustalla. Joka tapauksessa, ne sopivat paremmin seinustalle kuin kattoon. Kuvassa kaikki on näköjään vielä hieman sekaisin. Korissa on neulomistarvikkeita, tuuletin joutaa jo pois, Orno etsii vielä paikkaa… anopinkieli… ei saakeli mihin kuntoon sekin on mennyt!

TODO-listalta löytyy siis myös huonekasvit, tai lähinnä rupsahtaneet huonekasvit. Niitä on jonkin verran. Olen aktivoitunut huonekasvikanavien seurannassa, ja todennut useaan otteeseen, että on tullut opittua asioita aivan väärin. Ei kannata ihan kaikilta ohjeita ottaa vastaan, jos tieto on lähinnä sellaista, että ”kun aina ollaan tehty näin”-meininkiä. Tuurilla ne laivatkin seilaa.

Huonekasveista ainakin anopinkieli, yksi palmuvehka ja peikonlehti tarvitsevat akuuttia huomiota. Vaikka peikonlehti tekeekin uusia lehtiä koko ajan, se on istutettu aivan väärin. En vaan tiennyt, että senkin voi istuttaa niin sanotusti väärinpäin. Noh, nyt tiedän, ja osaan istuttaa sen oikein päin! Niille, jotka eivät tätä tiedä, niin peikonlehden ilmajuuret (”nystyrät”) kuuluvat olla kasvin tukikeppiä vasten, eli kasvin takana. Jos se istutetaan väärinpäin, sen runko ja lehdet kasvaa miten sattuu. (Katso ohjevideo TÄÄLTÄ kuinka peikonlehti istutetaan)

Noh, eiköhän tässä ollut jo ihan tarpeeksi tälle kerralle, niin lopettelen tältä erää tähän. Jos vaikka saisi tänään jotain muutakin vielä aikaiseksi.

Hidasta elämää vietetty koko syyskuun alku Read More »

Elokuu kohta käsitelty ja kesä jatkuu vaan

/ / Päiväkirjaa / Kommentoi

Tänään on elokuun viimeinen päivä, ja meillä on vielä ihan kesäinen keli täällä Imatralla. Mittarissa on +23C ja välillä sataa ja välillä paistaa. Heräsin viime yönä neljän aikaan hirvittävään pamaukseen, kun salama iski johonkin lähettyville. Sen verran pimeää on jo yöllä, että salamoiden välkettäkin näki. En jäänyt kuitenkaan sen enempää kyttäilemään salamoita, vaan kävin takaisin nukkumaan ja nukahdinkin heti.

Hirvittävä määrä jää asioita kirjoittamatta tällä hetkellä kun ranteet ovat vieläkin ihan tolkuttoman kipeät. Kirjoittaminen ei oikein tee hyvää kipeille käsille, ja vieläkin pahemmalta tuntuu käyttää hiirtä. Olen sen sijaan yrittänyt vetreyttää näppejäni neulomalla. Purin aikoinaan tehdyn villapaidan helman, ja neuloin sen uudelleen. Nyt olen tyytyväinen siihen. Lankalootasta sattui löytymään vielä lisää samanvärisiä lankoja, niin ajattelin sitten tehdä sille villapaidalle seuraksi vielä pitkävartiset sukat. Ne ovat nyt työn alla eivätkä ole vielä valmiit.

Inhottaa todella paljon tämä ”käsi-gate” tällä hetkellä, kun se rajoittaa toimiani todella paljon. Minulla oli esimerkiksi tarkoitus käydä valokuvailemassa Jäppilänniemen taidetien kohteita, mutta ei ole mitään asiaa sinne kykkimään. Vanhempieni kukkapenkit rehottavat valtoimenaan rikkaruohoista, kun en ole päässyt niitä hoitamaan. Yritin eilenkin pätkiä pihalta löytyviä piiskuja, kun ne taitavat olla hävitettävien haitallisten vieraslajien joukossa. Pystyin pätkimään rehuista vain noin puolet, kunnes ranteisiin alko sattua niin paljon, että homma oli jätettävä kesken.

Kanadanpiisku vai kultapiisku?

Jotain pikkujuttuja on saatu tehtyä kuitenkin, mitä on tottunut tekemään vuosien saatossa. Kävimme serkun kanssa keräämässä kanttarellejä kuun alussa. Onneksi löytyi edes vähän. Käsittelin ne sillä tavalla, että putsasin ne, revin ne pienempiin osiin ja paistoin kevyesti niistä suurimman osan nestettä pois. Sitten vaan pakkaseen levyiksi lopun nesteen kera. Olen todennut, että tällä tavalla kanttarelleistä tulee omaan suuhun sopivammat. Muitakin keinoja on kokeiltu.

Koko kesän on ollut todella epävakaiset kelit, ja olen jatkuvasti saanut katsella sadekarttoja. Enhän halua kastua, kun ajelen sähkövekottimella. Toisaalta lämpöä on ollut kunhan vaan muistaa ottaa takin mukaan, jos meinaa olla liikenteessä iltaan asti. Yöt ovat viileitä kesäkeleiksi, tai ainakin omasta mielestä asia on näin. Tärkeinä päivinä on ollut ihan kiva sää. Tuttavani vietti 50-vuotis päiviään 12. elokuuta, ja voi hyvä tavaton kuinka upea keli silloin oli!

Immalan järvi noin kello 19.40

Kun aurinko alkoi painua horisontin taa, järvimaisema muuttui silmiä hivelevän kauniiksi. Immalanjärvi on yksi suosikkipaikoistani Imatralla. Se on itse asiassa hyvin lähellä, missä asun. Nämä tuttavan pippalot olivat Päivärannan saunalla.

Elokuun ilta Immalanjärvellä
Immalan järvi noin kello 21.45

En tiedä mitä minulle on tapahtunut, mutta olen alkanut bongailemaan mitä ihmeellisempiä ötököitä tämän kesän aikana. On hämähäkkiä ja vaikka mitä. Sain kokea yhden uskomattoman asian 15.8.2023 kun parvekkeelleni oli jostain lentänyt siniritariyökkönen. En ole eläessäni nähnyt niin suurta yöperhosta. Se oli aika vaikuttava näky, jos asian voi näinkin lievästi ilmaista. Sain kuin sainkin otettua siitä minkäänlaista kuvaa, ennen kuin se lähti pois omille teilleen.

Minulla oli taas hoidossa pari kissaa, jotka ovat olleet hoidossa aikaisemminkin. Kisut ovat ilmeisesti tottuneet jo kämppääni, kun ne olivat heti todella rentoja. Virittelin niille partsille partiointipaikan vesiaiheen päälle, josta he pystyivät bongailemaan muun muassa lintuja.

Lopettelen tältä erää tähän kun ranteita alkaa koskea taas sen verran paljon. Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

Elokuu kohta käsitelty ja kesä jatkuu vaan Read More »

Elokuu alkoi lämpimänä

/ / Päiväkirjaa, Piha / Puutarha / Parveke / Kommentoi

Heinäkuu vaihtui elokuuksi, ja saimmekin kokea yhden lämpimimmistä päivistä koko kesänä maanantaina 7.8.2023. Lämpötila kipusi nimittäin 30°C asteeseen. Sen lisäksi oli uhkana, että Suomea riepottelisi suurtakin suurempi rajuilma, mutta onneksi näin ei käynyt. Sen sijaan Norja ja Ruotsi saivat kokea hurjia tulvia. Jopa taloja oli huuhtoutunut rannoilta pois. He antoivat myrskylle nimeksi Hans. Vaikka sitä on aika draamahakuinen säiden suhteen, niin olen erittäin tyytyväinen, että tämä ei tällä kertaa osunut tänne Kaakkois-Suomeen meidän kohdalle!

Kuvakaappaus: FMI Apple App

Maanantain kuuma päivä tuli istuttua kotona miltei tekemättä yhtään mitään koska hiki olisi lentänyt ihan varmasti. Katselin sisätilamittarista, että ilmankosteus oli miltei 70%, ja se on paljon kerrostalokämpässä. Enkä tiedä, olisinko edes tajunnut koko hommaa jollei mittarin varoitusvalo olisi alkanut vilkkua. Tällä hetkellä lukemat ovat 47-57% välillä, joka on ihan normaali kesäisin. Yllättävää kyllä, kämppä ei lämmennyt kovassakaan helteessä, kun olin sulkenut hyvissä ajoin tuuletusikkunat ja sälekaihtimen etelänpuoleiselta ikkunalta. Parvekkeen ovi sai olla auki.

Parveke

Heinäkuun loppu ja elokuun alku olivat mielestäni aika sateisia, enkä käynyt parvekettani tutkailemassa juuri lainkaan. Toki kasvit oli pakko käydä välillä kastelemassa. Kun aurinko vihdoin ilmestyi 30.7.2023, oli pakko käydä tekemässä pieni parvekekatsaus.

Olen joka kesä kiinnittänyt erityistä huomiota koristekasveihin, koska niihin ilmestyy aina jokin toukka napostelemaan lehtiä, ja tämäkään kesä ei ollut poikkeus. Ihmettelinkin, minkä takia keijunmekkoni oli hieman ränsistyneen oloinen, niin syy löytyi kun aikani tutkin. Mikä lie toukka siihen nytkin oli päässyt. Siirsin toukan parvekkeen ulkopuolelle kunhan olin ottanut siitä ensin kuvan.

Jokin yökkösen toukka?

Parvekkeellani asustelee muitakin ötököitä, ja saahan ne siellä ollakin. Nyt kuitenkin hämähäkki on tehnyt niin pahaan paikkaan verkon, että se on jossain vaiheessa rikottava. Noh, oma moka tämä on kun en ole siivonnut kaikkea roinaa vielä partsilta pois.

Hämähäkki parka on saanut muutenkin kokea parin päivän sisällä ”kiusaamista” verkkojensa kanssa kun lähikoivuista on lentänyt varmaan kaikki mahdolliset siemenet parvekkeelleni. Yksi syy tämäkin, miksi en ollut käynyt parvekkeella tutkimassa mitään, tai siivoamassa sitä. Pitäisi kait hankkia jostain joku rikkaimuri, millä saisi kaikki koivunsiemenet imuroitua koristeista ja kukkaruukuista pois. Niitä on oikeesti kaikkialla!

Laitoin maissin juurelle kasvamaan, muistaakseni persilijaa, ja en nyt ole ihan varma kasvaako siinä persilija vai koivumetsä, vai molemmat. Otin ajat sitten myös tekemästäni vesiaiheesta vesipumpun pois päältä, ettei se mene rikki koivunsiemenistä. Pumpun suojakoppa täytyy vielä tuunata sellaiseksi ettei roskista ole pelkoa. Tuosta hökötyksestä kun ei saa koivunsiemeniä pois mitenkään ennen kuin ottaa vedet ja kivet pois ja antaa kuivahtaa. Pitäisiköhän vuoden päästä laittaa ihan kunnon hyttysverkko tuohon parvekkeen eteen, niin sitten sinne ei lentäisi koivunsiemenetkään? (eikä kyllä pölyttäjätkään)

Vesiaiheen saavi täynnä koivunsiemeniä.

Vesiaihe on iltasella kuitenkin ihan kivannäköinen, vaikka siinä ei vesi lorisekaan. Jospa sitä alkaisi jo elokuussa tareta istuskella loikoilupaikalla, tai grillata muutamat makkarat grillissä, jonka olen sinne hankkinut. Niin, taisin edellisessä artikkelissani mainita, että tuli hankittua grilli parvekkeelle. Joku teki vaihtokauppoja paikallisen FB-kirppiksen kautta, ja sain sähkögrillin kahvipaketilla. Mielestäni ihan hyvä kauppa! Tosin en ole tyypannut grilliä vielä, mutta eiköhän tuo aja asiansa. Sitä voi sitten talvellakin käyttää vaikka sisällä keittiössä. Täytynee viritellä sille keittiön kaappiin oma hylly missä sitä voi säilyttää.

Olen muutenkin miettinyt sähkönkäyttöä, ja kaiken maailman vekottimia. Satuin löytämään sellaisen tuubikanavan, jossa tämän henkilön kotona ei ole liettä lainkaan, vaan kaikki ruoka valmistetaan erilaisilla kodinkoneilla. Hänellä oli jopa uuni erikseen, jonka otti kaapista esiin silloin kun tarvitsi sitä. Sähköllä toimiva kasari, tai paistinpannu, oli myös aika kätevä. Siinä valmistuisi OnePot-ateriat heittämällä. Pitäisi ottaa asioista vähän selvää ja kuinka paljon ne muun muassa vievät sähköä. Viekö esimerkiksi jauhelihakastikkeen valmistus liedellä enemmän sähköä kuin tällaisella sähkökasarilla tehtynä veisi? Siinä vähän pohdittavaa.

Minultahan levisi muutama viikko sitten kauan palvellut vedenkeitin. Hankin uuden tilalle, ja se on aika erikoisen oloinen vehje. En ole jostain syystä saanut siitä sellaista teollisen oloista hajua ja makua pois, vaikka olen keittänyt siinä jo useammankin pannullisen vettä. Lisäksi olen liottanut sitä soodavedessä, eikä sekään poistanut sitä ”hajua”. En tiedä lähteekö se pois lainkaan. Hauskan näköinen se kuitenkin on ja toivon saavani sen käyttöön mahdollisimman pian.

Vedenkeittimessä palaa sininen valo kun se on päällä.

Serkkuni oli viime viikolla kyläilemässä kun hänellä oli loma. Kävimme perinteisesti kampaajalla. Omat hiukseni olivat erittäin akuuttia leikkelyä vailla, ja olinhan hommannut sellaisen hiuslisäkkeen, millä saisi tehtyä itselle näyttävän nutturan. Sillä saisi tarvittaessa tehtyä äkkiä juhlakampauksen. Jotain pientä hienosäätöä asia vielä vaatii, koska omat hiukseni ovat jossain välissä muuttuneet tummemmiksi. Pientä vaalennusta kehiin ja parit raidat, ja tucca on sit just hyvä! Oli kuulemma muutama harmaakin hius näkyvillä. Se ei minua haittaa.

Minulla on myöskin tuttu kampaaja vuosien takaa, niin hänen kanssaan tulee sitten heitettyä ties mitä läppää. Keskustelimme tästä koivunsiemen-ongelmasta, ja hän oli poistanut omalta pihaltaan koivunsiemeniä lehtipuhaltimella. Leikin hetken ajatuksella, että jos täräyttäisi sellaisen käyntiin ja PUF! Kaikki siemenet menisivät takaisin sinne mistä tulivatkin. Noh, ehkei se olisi niin loistava idea tuossa pienessä parveketilassa. Ajatuksella oli silti mukava leikkiä.

Kävimme serkkuni kanssa myös tätiämme moikkaamassa ”landella”, niin hän antoi minulle mukaan pelargonian, jonka laitoin myös parvekkeelle paraatipaikalle. Aikaisemmin saamani punainen pelargonia olikin siellä jo valmiiksi, ja alkoi vasta nyt kasvamaan ja kukkimaan kunnolla. Rehu parka on kuorrutettu koivunsiemenillä, enkä oikein tiedä mitenkä niitä saisi nukkaisista lehdistä poistettua… lehtipuhaltimellako?!?

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 2023-08-06-13-pelargonia.jpg

Olen poiminut pihalta pienen kimpun suikeroalpia, jotka on tarkoitus laittaa vielä vesiaiheen takana olevaan puulaatikkoon kasvamaan. Tai sitten laitan ne amppeliin. Olen nähnyt niin paljon kuvia puutarharyhmissä, ja kuinka kauniita niistä amppeleissa voi tullakaan.

Ja kesäherkuttelu senkun jatkuu! Vanhempieni pihalle oli jostain päässyt vadelmapuska kasvamaan, ja sain siitä poimittua kourallisen vatukoita. Siitä piti sitten tehdä hilloa. Pakkasesta sattui löytymään mustikoita, mansikoita ja karhunvadelmia. Tulikin ihan hyvä hillo, ja innostuin ostamaan vanilijajäätelöä sille kyytipojaksi. En muista milloinka olisin syönyt näin paljon jäätelöä kesällä kuin tänä kesänä. Hilloa menee pari teelusikallista aina yhteen jätskiannokseen. Sitä on riittävästi tälle kesälle.

Joskus on käynyt niin hyvä säkä, että kaupasta on löytynyt Riitan herkun mustikkapiirakkaa alennuksesta. Ostan aina sellaisen kun mahdollista. Mahdollisuuksia nimittäin ei yleensä ole montaa kertaa vuodessa, ehkä pari.

Istuskelin eräänä iltana sohvallani olohuoneessa, ja tarvitsin jotain erityistä tunnelmaa. Kävin selaamaan YouTuben tarjontaa, ja löysinkin sieltä kivan rannalla olevan nuotion ja takkatulen. Tästä tuleekin hittituote pimeneviin iltoihin, kun telkkaristakaan ei mitään ihmeitä tule. Elokuussa ilta pimenee jo aikaisemmin ja telkkaritakan voi ”laittaa päälle” jo hyvissä ajoin tuomaan tunnelmaa.

Voit katsella tuubitakkaa TÄÄLTÄ.

Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko ja nauttia vielä lämpimistä elokuun säistä. Seuraaville päiville on ennustettu jopa hellettä. Hyvää alkavaa viikkoa!

Elokuu alkoi lämpimänä Read More »

Leppoisa viikko takana

/ / Päiväkirjaa, Piha / Puutarha / Parveke, Sisustusprojektit / DIY / Kommentoi

Kulunut viikko on ollut oikein leppoisa omalta kantilta katsottuna. Olen saanut tehtyä pieniä, mutta merkityksellisiä asioita pois häiritsemästä, ja korjailtua vähän sitä sun tätä. Kädet ovat vieläkin kipeät, mutta pystyn silti jotain pikku juttuja tekemään. Suunnitelmissa on tottakai paljon enemmän mitä on tehtynä – se asia ei taida muuttua koskaan.

Alkuviikko

Pääsin vihdoinkin viettämään aikaa parvekkeella istuskellen maanantaina 17.7. Minulle oli jäänyt jäätelöäkin pakkaseen palanen, jonka nautin aamukahvin kanssa.

Viikko alkaa parvekkeella kahvittelulla

Mainitsin parvekeasiasta edellisessä artikkelissa, ja että siellä on mahdollisesti jotain uutta. Järjestelin muutamat tavarat siellä uudelleen, ja nyt se on mielestäni juuri sitä mitä pitääkin. Kuvassa näkyy hyvin pavilijongin runko, minkä sinne taiteilin eräs päivä. Sain aikaiseksi viritellä lisäksi siihen vielä katon etuosaan pienen suojakankaan, ettei tuosta kohdasta paista suoraan aurinko päähän, kun istuu sohvalla. Tältä se näytti alkujaan kun tavarat eivät vielä olleet ihan vielä paikoillaan:

Tältä se näyttää nyt, kun tavarat on siirrelty paikoilleen:

Kyllä — siellä on grilli! Olen miettinyt tätä todella kauan, että saisin sähkögrillin parvekkeelle. Edelliset kesät ovat olleen sen verran kuumia, että olisi kivaa tehdä ruokaa parvekkeella, tai ainakin saada muutamat grillimakkarat kesän aikana. Kun on tolkuttoman lämmintä, niin aina on metsäpalovaroitus eikä pallogrillillä saa tehdä tulia. Nyt kun on viileää ja sateista, ei ole metsäpalovaroitusta. Mutta lähdepäs johonkin ulos sitten grillailemaan… ei tule mitään. Kerron tuosta grillijutusta sitten myöhemmin lisää.

Siirsin kelapöydän nurkkaukseen harkkojen päälle, niin sai senkin puoleen vähän lisää tilaa. Kulmaukseen on vielä tarkoitus laittaa yksi kesäkukka, kunhan saan aikaiseksi. Multahommat ovat suht kivuliaita käsien kannalta, ja pyrin välttämään niitä viimeiseen asti. Pakko tässä on kuitenkin pikkuhiljaa alkaa laittelemaan, muun muassa, huonekasvien pistokkaita multiin. Mutta nyt alkaa kukkapöydätkin olla paikoillaan.

Olen miettinyt olohuoneen nurkkausta jo tovin, kun se ei oikein ollut käytännöllinen. Sitä paitsi, keittiön ikkunan äärelle piti saada kiinanruusulle jokin oma pöytä tai taso, missä se voi sitten olla kaikessa rauhassa läpi vuoden. Nyt se on ollut ruokapöydällä viemässä tilaa. Ja ei kun siirtelemään tavaroita taas vaihteeksi!

Siirtelin kukkapöydän sen ainoan kämpässäni olevan etelänpuoleisen ikkunan eteen. Nurkkaukseen on tulossa toinen taso, joka on hieman kevyemmän näköinen kuin tämä joka siinä oli. Tämäkin on itse rakennettu aikoinaan. Tai alun perin sen on tehnyt sukulaismies, josta minä olen sitten tuunaillut sopivan tarkoitukseen. Pöytälevy on akvaarion aluslevy, josta en raaskinut luopua. Se on myös hintava, enkä halunnut heittää sitä pois. Pöytälevystä on aikojen saatossa rakenneltu milloin meikkauspöytä ja milloin tietokonepöytä.

Siirsin nurkkaukseen väliaikaisesti yhden puupömpelin huonekasveja varten. Niitä on odottelemassa keittiössä vielä jokunen määrä. Osa pitäisi ruukuttaa kun on pistokkaina juurtumassa. Kuten huomata saattaa, tämäkin on itse rakennettu. Hupsista, ikkunan edessä näyttääkin vielä roikkuvan talviverho. Se on pitänyt myös vaihtaa ajat sitten, mutta vaan jäänyt. Jospa se sitten seuraavaksi.

Kävin muuten alkuviikolla lääkärissä näyttämässä käsiäni. Eipä siinä sen kummempaa ollut, menin koska sain ajan. Ei siitä tainnut mitään hyötyäkään oikein olla. Päätin käynnin jälkeen ottaa härkää kiinni sarvista ja pestä auton! Siinä olikin sitten tekemistä kerrakseen. Aurinko paistoi välillä ja välillä se oli pilvessä. Minulla ei ollut varrellista pesuvälinettä ja jouduin kiipeilemään auton oviaukkojen kohdilla, jotta yletyn pestä katon keskeltä. Ja miksi en sitten vie autoa pesuun?

Olen kuullut, että punaisen auton pesu on hieman vaativampaa kuin muunväristen autojen. Sitä pitäisi vahailla ja kuivatella ja ties mitä. En tiennyt tästä mitään kunnes käytin autoni muutaman kerran pesussa. Auton muoviosista alkoi lähteä lakkapinta irti, ja se näytti todella kauhealta.

Sain joskus viisaammilta ohjeen hioa tuon kupruilevan lakkaosan pois. Olin käynyt ostamassa Puuilosta valmiiksi hiomahuovan (Hiomahuopa-arkit 150x230mm Ultrafine) ja akryylilakkaa, jolla nuo alueet voisi käsitellä. Huopa oli koko ajan autossa mukana odottelemassa, milloin se pääsisi käyttöön. Nyt hioin auton takaosan pikaisesti, koska pian olisi ukkonen päällä. Sain hiottua pahimmat lämpäreet pois. Kyllä on ihan erinäkönen auto mitä oli ennen pesua. Yksi huoli taas listalta pois.

Auto oli todella likainen talven jäljiltä. Siihen oli lentänyt jotain ihmeellistä mustaa töhnää. Sitä oli kattoa myöten joka paikassa. En tajua mistä se on peräisin, mutta en taatusti odottele niin kauan kuin nyt, seuraavaa auton pesua. (Kuvat ennen ja jälkeen)

Viikko täynnä pieniä mutta suuria iloja

Tässä on yksi pieni mutta todella suuri asia, joka ilahduttaa minua joka kerta kun se tapahtuu. Keskiviikkona postiluukusta kolahti Karjislehti, vaikka minulla ei enää omaa karjista olekaan. Ylläpidän australiankarjakoira-yhdistyksen nettisivustoa, niin saan siitä sitten myös palkkioksi aina uusimman lehden. Foxy-hauvelihan oli australiankarjakoira. Rakkaudesta rotuun, niinhän se on!

Kuinka suloinen tuollainen karjispentu onkaan! (Kuvassa Luna ja kuvaajana Suvi Riisalo)

Viikko oli muutenkin täynnä pieniä onnistumisia. Sain viritettyä ötökkäverhon parvekkeen ovensuuhun vihdoinkin. Ei tarvitse sitten säikähdellä milloin mitäkin ötökkää, joka päättää tulla tutustumaan asuntooni. Päätin tänä vuonna, että jokainen öttiäinen saa pitää henkensä, jollei tule naamalle haistattelemaan. Lämpimillä keleillä sisälle tupsahtikin ties minkälaista pistiäistä (Icneumonoidea) jotka kävivät moikkaamassa minua, ja lähtivät samantien, onneksi, pois.

Edellinen naapuri on aikoinaan istutellut pihallemme kaikenlaisia kasveja, niin saamme nauttia niistä vielä muinakin kesinä. Tällä hetkellä ruusut ovat kukassa. En tiedä mitä lajikkeita nämä ovat, mutta kyllä on kaunis tuo vaalea ruusu, huhhuh!

Peikonlehti oli päässyt avaamaan vaivihkaa uuden lehden, jota en edes aikaisemmin ollut huomannut, että oli rullalla. Uusi lehti on aina ilon aihe.

Parvekkeella myös kukkii istuttamani kanarianköynnöskrassi. Se on kyllä hyvin ”ujo” vielä, eikä ole sen ihmeemmin kasvanut. Pitää lannoitaa ilmeisesti jokaisella kastelukerralla. Se on samassa ruukussa maissin kanssa. Joku syö näitä rehuja tuolla… en yhden pienen toukan viskasin pois, mutta syöpöttely jatkuu vaan!

Suikeroalpi lähti kasvuun ja yksi nuppukin on avautunut. Tämä muuten talvehti parvekkeella ruukussa. Lisäsin pari pistokasta kesällä vielä jos tulisi vähän runsaamman näköiseksi.

Kyllästyin katselemaan risukasalta näyttävää hydrotomaattia, ja päätin touhuta uuden vesiviljelylaatikon. Se oli odottamassa virittelyä jo keväästä asti. Silppusin vanhan, jo vuoden kasvatuksessa olleen kirsikkatomaatin kaikkine raakileineen paloiksi, ja viskasin pois. Tilalle tuli uudet tomaatit, jotka ovat nyt sitä Money Makeria, mitä alkujaan halusin.

Sen verran homma jäi vielä kesken, että teen astialle jossain vaiheessa jostain koristeellisestä kankaasta jonkin hupun. Vesiastia on teipattu nyt ikkunateipillä, ettei siitä pääse auringonvalo läpi. Ei kaunis, mutta toimii. Hifistelen sitä sitten myöhemmin lisää. Suojasin ruukut, jotka eivät ole vielä käytössä itsetekemilläni ”lätkillä”, ettei niistä pääse valoa veteen. Hydrojutuista sitten lisää tulevaisuudessa, jos tämä viritelmä nyt onnistuu tällä kertaa.

Viikko on ollut tapahtumia täynnä, ja jos jotain on onnistunut, niin on mennyt myös pieleen. Tarkemmin ottaen rikki. Jo pitkään palvellut USB-kaiuttimeni on tullut tiensä päähän. Kiitos kun palvelit minua 15 vuotta!

Olen kuunnellut mielimusiikkiani koko viikon. Liekö se syynä siihen miksi olen jaksanut ja motivoitunut touhuilemaan kaikkea. Alkaa kohta jo pelottaa jos saankin kaikki projektit tehtyä… mitä mie sit teen?! No, mutta hyvä kun on laitteita mistä kuunnella. Ei tämä nyt ihan USB-kaiutinta vastaa ja painaakin ihan helv..sti, mutta menee tarkoitukseen kyllä. Vieressä pikkukajarit, jotka oli tarkoitus viritellä partsille. Saisikohan johdot jotenkin ikkunan välistä ujutettua partsin puolelle, ettei johtoa tarvitsisi kuljetella parvekkeen oven kautta… hmmm. JBL-kajaria ei voi viedä parvekkeelle koska siitä lähtee niin kova ääni. Ei siis järkeä.

Henkensä heitti myös elämäni ensimmäinen vedenkeitin, jonka olen hankkinut vissiin vuonna 2003, tai jotain. Kiitos vaan sillekin kaikista vuosista. Aika hyviä laitteita tehneet tuolloin, jos 20 vuotta kestää. Piti käydä sitten tilaamassa uusi, koska käytän vedenkeitintä päivittäin.

Eikä ne hajonneet asiat vielä siihen loppuneet… aika paljon mahtuu yhteen viikkoon, nimittäin.

Olin epätoivoa täynnä, kun sähkökruiserin virtakopasta irtosi tekemäni viritelmä, eikä sitä saanut enää samalla tavalla kiinnitettyä ohjaushaarukkaan. Koppa piti purkaa. Huomasin myös, että siitä oli jäänyt matkan varrelle joitain ruuveja, jotka nyt sitten korvasin uudemmilla. Tästä oli katkennut alunperin sellainen liukukiinnike, mitä on vaikkapa joissain pyörävaloissa. Osa oli poikki ja piti keksiä jotain muuta tilalle.

Otin aikaisemmin kiinni olleen reikävanteen ja pujotin sen kopan sisäpuolelta läpi, jotta sen voi kiinnittää toisella reikävanteen palalla haarukkaan. No sehän kävikin paremmin kuin hyvin, ja lopputuloksestakin tuli ihan siisti. Reikävannetta tarvitaan pieni pala vielä lisää, että saan kopan kiinnitettyä vielä toiseltakin puolelta. Se nyt kestäisi kuitenkin kyydissä sen verran kun ajelen vekottimella kotiin. Laitoin kiinnikkeeksi nippusiteen kunnes saan viriteltyä reikävanteen paikoilleen.

Sitten ei muuta kun koppa kiinni ja uudet ruuvit paikoilleen. Sähköratsuni on jälleen toimintakunnossa!

Tähän onnistuneeseen asiaan on hyvä lopetella tämä viikko ja muutkin jupinat. Ei muuta kun hyvää alkavaa tulevaa viikkoa kaikille.

Leppoisa viikko takana Read More »

Puolikas heinäkuu

/ / Päiväkirjaa, HYDRO / Vesiviljely, Imatra, Paikat / Matkailu / Kommentoi

Olen joutunut pitämään lepotaukoa käsieni kipujen takia, ja heinäkuun blogit ovat jääneet siksi kirjoittamatta. Pääsen käsieni kanssa vasta huomenna (17.7.) lääkäriin. Toivottavasti pystyn tämän kirjoittamaan loppuun kun kuviakin on niin paljon. Jospa ne kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa, eikä minun tarvitse rasittaa käsiä sen enempää.

Heinäkuun 1. viikonloppu

Meillä oli heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Imatranajot. Ei voi muuta kun olla pahoillaan järjestäjien puolesta, koska keli oli ihan järkyttävä. Koko viikonlopun satoi välillä todella rankasti vettä.

Sain kuitenkin raivattua parvekkeelta osan kivistä pois ennen kuin sade taas alkoi. Kiviä oli kaksi ämpärillistä. Vein ne sinne mistä olin ne hakenutkin. Parvekkeen siivous sai jatkua.

Osa kivistä viety pois.
Heinäkuun 1. oli sateinen
Kuvakaappaus Ilmatieteenlaitoksen sadetutkasta.

Katselin Imatranajot Youtubesta. Se olikin oikein loistavaa settiä. Olin yllättynyt kuinka laadukas tämä lähetys oli. Lisää tällaista, ja voihan niistä lähetyksistä maksaakin, jos ei pääse paikan päälle katsomaan. Ajojen ohella aloin suunnitella parvekkeelle pavilijongin seinämää, joka oli ajatuksissa koko alkukesän. Kävin hakemassa rungonkappaleet vanhemmiltani.

Alkuperäinen runko oli 3×3 metriä ja tietenkin se olisi aivan liian suuri parvekkeelle. Siispä aikani funtsittua, päätin pätkiä parit putkenkappaleet oikean mittaisiksi, että pavilijongin saisi viriteltyä paikoilleen. Yllätyksekseni huomasin, että sehän onnistui! Virittelin heti seinämät paikoilleen.

Takaseinustalle sopi peikonlehtiverho, joka on polyesteriä. Sen ei pitäisi homehtua.

Heinäkuun 3.-5. päivä tuuli oli aivan kauhea. Nyt nimittäin testattiin pysyykö viritelmäni pystyssä. Sehän onneksi pysyi.

Sain heti kuun alusta availla viemärit keittiöstä ja vessasta. Siinä on sitten sellainen asia, että hermoja koetellaan. Kun ei meinaa koskaan muistaa sitä viemärinavausgeeliäkään ostaa. Tälläkin kertaa kävin sen erikseen hakemassa kaupasta.

Hydrotomaatti on aivan totaalisen räjähtänyt. Se on ollut nyt vähän huonolla hoidolla. En ole priorisoinut sitä korkealle lainkaan näiden käsieni takia. Ja eikä se vielä riitä, että kädet on osaksi toimintakyvyttömät niin vielä jalatkin. Polvet olivat todella kipeät kolmisen viikkoa, enkä meinannut päästä rappusia alas. En uskaltanut kiipeillä myöskään missään talousjakkaroilla. Tomaatin latva on vieläkin ”paikoillaan” kun en ole ylettänyt pätkäistä sitä.

Tomaatin viereinen lattia on aivan järkyttävän näköinen. Kuin sinne olisi tapettu jotain. En saanut poimittua isoa osaa tomaateista korkealta lainkaan kun en päässyt talousportaille. Tomskut tippuivat lattialle, sen kuin ropina kävi. Jouduin odottamaan siivoustakin todella pitkään, kunnes polvet taipuivat edes sen verran, että yletyin poimimaan tomaatit lattialta. Tämä tapahtui vasta viime viikonloppuna.

Pitäisi saada viriteltyä nyt tämä uusi hydroviljelyloota paikoilleen. Jospa se olisi seuraava projekti sitten? Mutta siinä minulla nyt on se Money Maker-tomaatti, jota oli tarkoitus viimeeksikin laittaa.

Heinäkuun 2. viikonloppu

Sain vieraita viikonloppuna. Perjantaina luokseni saapui Lappeenrannasta pitkäaikainen tuttavani, Tiina. Neuloin hänelle keväällä Riddari-villapaidan, joka hänen oli tarkoitus nyt viedä sitten mukanaan kotiin. Noh, tein siitä paidasta osan uudelleen mittausten takia, ja villapaita on kyllä neulottu valmiiksi, mutta siitä pitää vielä päätellä lankoja ja jälkikäsitellä. Homma siirtyy sitten seuraavaan kertaan.

Kävimme Tiinan kanssa katsastamassa Jäppilänniemen taidetien, niin kuin meillä yleensä on tapana. En ottanut sieltä nyt mitään kuvia, kun käyn sitten jossain vaiheessa kuvaamassa teokset järkkärillä, kun ehdin. Enkä halua julkaista sieltä kuvia vielä, kun kaikki sinne haluavat eivät ole käyneet paikan päällä vielä. Ei mene yllätys piloille! Tässä on kuitenkin kohteet.

(klikkaa suuremmaksi)

Lauantaina luokseni saapui iloinen yllätys. Kummipoikani Caspian, jota en ole ristiäisten jälkeen nähnyt lainkaan livenä, tuli minua isänsä kanssa moikkaamaan. Hänen isä siis on Aatu, jolta Foxy-koira tuli aikoinaan minulle. En ole tottunut lapsiin, mutta kyllä tämän kanssa oli kerta kaikkiaan niin helppo olla. Cassu oli todella kiltti ja ihana lapsi. Kävimme Imatran venesatamassa pizzalla, ennen kuin he lähtivät takaisin Helsinkiä kohti. Pizzapaikka oli tarkalleen ottaen Kolme Ankkuria. Otin sieltä muutamia kuvia, joista nyt kooste seuraavaksi.

Imatran venesatama panorama-kuva. Klikkaa kuva suuremmaksi 2600x1161px.

Taivaalla näkyi upeita ukkoskuuropilviä. Kuvat on otettu kännykällä.

Heinäkuun alkuviikot olivat sateiden lisäksi vielä aika koleat. En pitänyt parvekkeen siivouksen kanssa mitään kiirettä. Sitä paitsi, kädet olivat edelleen kipeät. Pääsin kuitenkin tekemään töitä parvekkeelle hetkeksi, mikä oli aivan ihanaa! Vesiaiheessa vesi lorisee… ehkäpä vähän liikaakin. Sitä on kait pakko vielä vähän fiksailla.

Tämä viikonloppu olikin sitten oikein hauska. Paikallinen kantisbaari Kenguru, järjesti asiakkailleen Amazing Race-polkupyöräkilpailun, joka käytiin lauantaina 15.7. Olin avustajana ensimmäisellä rastilla, jossa minun tehtäväni oli piilottaa värillisiä kiviä, jotka olivat joukkueiden värit. Heidän piti etsiä sitten oma kivi taka-alalla näkyvästä suuresta kivestä.

Kun oma osuuteni oli ohi, palasin pyörätietä pitkin sähkökruiserilla baarille fiilistelemään loppukisaa.

Vihdoinkin kun kaikki olivat maalissa, ja heidät palkittiin… jokainen! Tässä ottamani kuva kisaporukasta.

Kuva löytyy myös Bar Kengurun Facebook-sivulta.

Eiköhän tässä ollut tälle kerralle ihan tarpeeksi… seuraavalla kerralla sitten parvekkeesta, joka on löhöilykunnossa jo! Sinne on tullut muutakin, josta en ole ehkäpä maininnut. Lue ihmeessä seuraavakin kirjoitukseni ja tilaa artikkelit sähköpostiin, jos et vielä ole tehnyt sitä, tai tykkää sivustani Facebookissa. Saat Facesta tiedon kun uusi artikkeli on julkaistu. Lisäksi lähetän sen sähköpostitse kaikille jotka ovat sen tilanneet sinne.

Kiitos kun luit, ja hyvää alkavaa lämmintä viikkoa!

Tilaa uusin artikkeli sähköpostiisi.

Puolikas heinäkuu Read More »

Scroll to Top