Päiväkirjaa

Tykästyin joku aika takaperin hankkimiini petokotiloihin sen verran, että kävin noutamassa vielä toisen setin. Nyt niitä on 4 tuolla kuljeskelemassa. Ne tosiaankin putsaavat akvaariota kaikin puolin. Niitä pitää vaan olla tarpeeksi että ajavat asian. Jos kasvijätteet ja kalojen kakat loppuvat ennen aikojaan, niin niille voi tosiaankin syöttää pellettejä. Ilmeisesti niillä on tarpeeksi mässäiltävää, aloittelija kun olen näissä hommissa, niin taidan hieman liikasyöttää kaloja. Kissat muuten tuntevat akvaarioelikot nimellä fisut, koska kalojahan he syövät muutoinkin, mutta noihin ei ole koskemista. Aivan eri asia 😀 Akvaariossa siis on fisuja, ei kaloja.

Muutakin elämää sitä näköjään välillä joutune kärsimään kun auto ei tänään esimerkiksi startannut ollenkaan. Perkeleen lämmitystolppa oli ajastettu väärin. Ei ihme, ettei ”Peto-Fiiatti” lähde käyntiin kun pakkasta on ollut keskimäärin -20 yli vuorokauden edellisestä käynnistyksestä… kuulostaa ihan tietokoneen toiminnalta. Valkonen iglu siis lepäilee parkkipaikalla vielä huomiseen, ja toivottavasti sitten käynnistyy. On muuten tavallaan ihan helvetistä, että talvella joutuu tollasella autolla ajelemaan, joka on tehty tai suunniteltu Italiassa. Ei siinä toimi ees perseenlämmitin. Täytyy pitää huoli, että käy virtsaamassa ennen ja jälkeen kun sillä lähtee liikenteeseen ettei tarvitse pian hakea antibioottikuuria kun saa kusitulehduksen. Eilen tuo ”peto” (mainoslause: Fiat on petojen sukua) päätti jättää käyttämättä useamminkin tyypille ominaista ohjaustehostetta puolet päivästä kun sillä liikuskelin. Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin senköhän takia olkalihakset on ihan jumissa olleet tänään? Syytetään siitäkin fiiattia. Ei ollut kivaa kurvailla tuolla parkkipaikkojen lomassa autolla, kun tiennyt mitenkä ”ketterästi” auto kääntyy… tai siis eihän se todellakaan ketterästi kääntynyt!

Joomut, nyt on taas pikkuset stoorit kirjoiteltu ja aika mennä koht lepäilemään. Yritetään taas kirjoitella lähiaikoina tännekin niin ei tule hurjempia pausseja. Noista petokotiloista sen verran, että huomasin tossa kun ruokin fisut, että tos vissii kaks niistä taitaa olla just suvunjatkopuuhissa, tai sit se toinen yrittää syödä sen toisen 😀 Tällä viimesimmällä erällä (2 kpl) oli toisella mukana semmonen pikkunen poikanen kyljessä. Kun laitoin ne tonne tankkiin, niin se poikanen irtos siitä emosta sen verran, että tipahti toiseen kohtaan. Noh, seurasin sitä hetken verran, kun tietty kävi mielessä että kolhiintuiko se pahastikin pudotuksessa, niin se emo kävi etsimässä sen poikasen sieltä. Se meni sen päälle ja otti sen tavallaa ”haltuun”. Kävi kyllä mielessä että oisko se sen syönyt kuitenkin pirulainen, kun en ole sitä poikasta nähnyt enää missään, mutta niin se emokin meni sitten siitä jonkun ajan päästä hiekan sisään. Veiköhän se sen poikasen sinne hiekkaan turvaan? Täytyykin tutkia asiaa tarkemmin… onneks on tällanen päiväkirja mihkä voi kirjottaa aina tapahtumia ja tarkistella juttuja myöhemmin 🙂

Enivei, nyt täältä tähän.