Päiväkirjaa

Lokakuun tarinoita

/ / Päiväkirjaa, Sisustusprojektit / DIY / Kommentoi

Lokakuu on taas lopussa ja kuvia on kertynyt hirvittävä määrä käsiteltäväksi. Pidin parin viikon taukoa kirjoittamisesta, koska minulla on ollut vieraita. Tuttavani ovat olleet taas matkoilla, ja minulla on heidän ihanat kissat, Rölli ja Sysi, hoidossa. Luonani käväisi samaiseen aikaan myös serkkuni, jonka saatoin lauantaina juna-asemalle. Vilskettä on siis piisannut.

Kun todo-lista on mailin mittainen, ei sitä saa oikein mitään aikaiseksi. Yleensä teemme serkkuni kanssa jotain yhdessä, mikä auttaa minua asuntoni ylläpidossa. Tällä kertaa emme tehneet oikeastaan mitään. Oli tarkoitus esimerkiksi järjestellä vaatehuonetta ja raivata parveke talvikuntoon. Olen yleensä saanut laitettua sen lokakuuhun mennessä talviteloille, mutta nyt jostain syystä se on jäänyt tekemättä.

Jäihän sitä itse asiassa paljon muutakin tekemättä tässä männä viikolla, mitä oli tarkoitus tehdä. Viime joulun jälkeen hankitut jääpuikkovalotkin ovat vielä avaamattomassa paketissa. Ne oli tarkoitus virittää serkun avustuksella parvekkeelle. Jospa saisin aikaiseksi laitella ne tulevalla viikolla paikoilleen, kun kelit alkavat viiletä. Meillä on siis ollut vieläkin yli +10C lämpötiloja ja se on kuulemma paljon. Noh, toivottavasti ehdin pestä suunnitellusti ikkunat. Olohuoneen ikkunat on pakko pestä, siitä en anna periksi. Ja makuuhuoneen ikkuna, koska haluan tehdä läppärillä töitä sen edessä ja ottaa siellä kuvia.

Tässä on muutama päivä aikaa tehdä näitä ikkunanpesuhommia kunnes kelit viilenevät semmoisiin lukemiin, ettei enää tarkene availla makkarin ja keittiön ikkunoita. Noh, kissojen lähdettyä aloitan pesujutut heti maanantaina tai jo sunnuntaina. Täytyy tehdä joku ASAP-TODO-lista johonkin näkyville, etten voi kerta kaikkiaan ohittaa sitä mitenkään. Jääkaapin oveen teipata vaikka yksi lappu, välioveen yksi ja yksi vessan peiliin kiinni. Jos vaikka innostuisi! Ja kohta pitää taas lähteä bingoa pelaamaan… noh, jatkan juttua bingon jälkeen kun pääsen kotiin. Se alkaa onneksi jo kello 20, niin ei mene tolkuttoman myöhäiseksi.

Lokakuussa voi vielä ajaa sähkökruiserilla

Bingo on kyllä käsittämättömän koukuttava ja kiva peli! Meillä täällä paikallisessa baarissa sitä pelataan joka lauantai. Se on niin suosittua, että pitää lähteä hyvissä ajoin baarille, että sieltä saa istumapaikan. Ja mikä vielä mukavinta, peli tuntuu kiehtovan eri-ikäistä porukkaa. Harvoin näkee missään niin suurta ikähaarukkaa kuin tuolloin.

Joudun nyt palaamaan lokakuun alkuun tässä tarinassa. Kerroin eräässä artikkelissani, että minulla on tapana käydä kuvaamassa 2.10. Imatran kaupunkipuron lammikko, ja tiettyyn kellonaikaan. Tänä vuonna en päässyt vesisateen takia juuri tuona päivämääränä, vaan retki myöhästyi muutamalla päivällä. Kävin kuitenkin paikalla, ja sain taltioitua siitä tällaisen maiseman. Kuvasta huomaa, että meillä ei ole vielä lainkaan ruskaa niin kuin on ollut kolme vuotta sitten (ks. kuva). Kellonaika tässä kuvassa on myös aikaisempi. Tämä kuva on otettu aamupäivällä, kun taas muut kuvat on otettu noin kello 16.

Samalla reissulla pysähdyin ottamaan kuvan paikallisen maamerkin purkutyömaasta, joka muuttaa kaupunkimaisemaa radikaalisti. Imatralta puretaan rakennus jota on kutsuttu Napinkulmat-nimellä. En tiedä sen tarkempaa historiaa kyseiselle rakennukselle, kuin että se on rakennettu joskus 70-luvulla. Siinä rakennuksessa on monelle historian havinaa. OIen itsekin ollut siinä joskus töissä täysi-ikäisyyden kynnyksellä ravintola Smugglerissa, ja myöhemmin asiakkaana Nite Train-ravintolassa. Tässä on linkki paikallislehden sivulle, jossa on koottuna asiaan liittyviä artikkeleja: LINKKI. Kyllä se vaan on niin, että kaikelle on aikansa.

Napinkulmat-rakennus puretaan pois. Kuva 5.10.2024.

Oli minulla muukin syy käydä Imatrankoskella. Sain paikallisen roskalavan kautta todella upean valaisimen. Se on niin hieno, etten oikein tiedä uskallanko pitää sitä sellaisenaan edes katossa, ettei tule vahingossa alas. Unohdin samantien alkuperäisen suunnitelmani, että tekisin DIY-valaisimen olohuoneeseen, koska uusi valaisin on suorastaan kuin antiikkinen taideteos!

Valaisin roikkuu nyt katossa vaikka en ole sitä vielä käyttöön viritellytkään. Mietin myös kupujen vaihtamista kevyemmiksi, kun nuo ovat todella kauniita ja lasia. Jos valaisin tulee alas katosta, niin kuvut olisivat jossain paremmassa jemmassa. Valaisin on todella painava enkä saa sitä laitettua keskelle olohuonetta rasiasta roikkumaan. Se pitää laittaa roikkumaan jälkikäteen poratusta koukusta, enkä oikein luota siihen. Siksi pelkään, että se tulee alas katosta. Jos lasikupujen tilalle laittaisi jotain muuta, niin paino saattaisi keventyä aika paljonkin. Mutta tilalle pitää saada jotakin tyyliin sopivaa. Tuleekohan tästä sittenkin uusi DIY-projekti?

Sain matkamuistoksi tuttaviltani tällaisen elämänpuun, jonka he toivat minulle Pargasta. Se on nyt olohuoneessani metallisessa lipastossa kiinni josta voin ihailla sitä vaikka joka päivä. Siinä on magneetti takana. Saan yleensä postikortin tai useammankin heiltä, kun he käyvät reissaamassa. Se on todella mukavaa.

Olen laittanut postikortteja jääkaapin oveen magneeteilla kiinni. Kaikki kortit eivät siihen mahdu, mutta uusimmat laitan aina siihen hetkeksi, kunnes arkistoin ne säilöön. Ei ne välttämättä tällä tavalla esitettynä ole niin esteettisiä, mutta kaiken ei aina tarvitsekaan olla. Joskus on hyvä vaan näin.

Inspiroiduin edellisen postauksen roskien viemisestä niin paljon, että päätin vihdoinkin virittää itselleni sängyn yläpuolelle seinään jotkut valot. Laatikoiden syövereistä löytyikin pari tarkoitukseen sopivaa Ikean Hektar-valaisinta, ja ruuvailin ne sitten kiinni. En halunnut tehdä reikiä seinään niin paljon, niin otin yhden valkoiseksi maalatun laudanpätkän tähän tarkoitukseen käyttöön. Sain ruuvattua laudan parilla ruuvilla kiinni seinään, ja valaisimet sitten kiinni lautaan useammalla ruuvilla. Projekti jäi sen verran vielä kesken, että toisen puolen valaisimen töpseli ei ole vielä seinässä. Viritän homman loppuun, kun kissat ovat lähteneet.

Saisihan tuohon kiinnitettyä jonkin hyllyn vielä, jos niikseen tulee. En nyt vielä käy sen enempää asiaa suunnittelemaan, mutta ehkä sitten jossain vaiheessa jos sellaiselle kokee tarvetta. Tuo saa nyt vältellä tähän hätiin kun valo on se tärkein asia makkarissa tällä hetkellä. Tiiliseinä on muuten toteutettu tapetilla. Olohuoneessa on samaa tapettia yksi seinällinen.

Myrskyisä lokakuu

Tosiaankin tästä on aikaa kun olen viimeeksi kirjoittanut tänne. Lokakuussa oli pari hurrikaaniakin, joista tänne meille tuli 9.-10.10.2024 laantuneena Kirk-hurrikaanin rippeet. Se aiheutti yhdelle illalle ihan kunnollista tuulta, ja joihinkin osiin Suomea sähkökatkoksia useiksi tunneiksi. Uudellamaalla kaatui paljon puita. Mietin silloin, että mahtaakohan parvekkeelle viritetystä pavilijongin seinästä olla enää mitään jäljellä. Tuuli kävi suoraan sen edestä parvekkeelle. Kuin ihmeen kaupalla, seinämä kesti sen myrskyn kuitenkin. Aion silti ottaa sen talveksi sieltä alas ja siirtää vähän tavaroita paikoilleen. Se jäi nyt serkkuni kanssa tekemättä, kun meille ennustettiin pariksi päiväksi vesisadetta, ja parvekkeella käytiin tupakoimassa. Oli sitten hänellä mukavampaa käydä siellä, kun lattia ei ole märkä ja tuule vettä niskaan.

Floridaan osui kaksi tuhoisaa hurrikaania kahden viikon sisällä. Ensin sitä runteli Helene syyskuussa, ja kaksi viikkoa sen jälkeen lokakuussa Milton. Milton rantautui samaan aikaan kun Kirk-hurrikaanin rippeet tulivat meille. Kirk-niminen hurrikaani ei osunut Jenkeissä mantereelle, vaan kurvasi ilmavirtojen mukana Atlantilta suoraan Länsi-Eurooppaan. Seurasin myrskytuulia makkarin ikkunasta työpöytäni äärestä. Tuulenpuuskat olivat välillä todella voimakkaita.

Kuin ihmeen kaupalla kova tuuli ei pudottanut lehtiä puista pois, vaan saimme vielä nauttia ruskan tarjoamista väreistä useamman päivän.

Lokakuun kaunista ruskaa
17.10.2024

Viikko siinä suunnilleen meni, kun puista alkoi tippua lehtiä. Koivut ovat miltei kaljuna tällä hetkellä, ja kaunis ruska on poissa. Tähän on hyvä lopetella nämä jorinat tältä kertaa. Lopuksi kuva vielä sukulaiseni tilalta, jossa ihanat vanhat vaahterat ovat jo pudottaneet lehtensä. Lokakuun viimeinen viikko alkaa. Tervetuloa marraskuu!

25.10.2024 – Ruokolahti
  

Lokakuun tarinoita Read More »

Roskaa ja vaikeita muistoja

/ / Päiväkirjaa, Sisustusprojektit / DIY / Kommentoi

Asuntooni on kertynyt todella paljon roskaa, joita olen syystä tai toisesta vaan pyöritellyt ees sun taas. Kaapit ovat pullollaan vanhoja vaatteita, joita olen pitänyt ehkä kerran tai kaksi. Tietenkään ne eivät enää mahdu päälle. Hyväkuntoisia ne toki ovat. En haluaisi lahjoittaa niitä roskalavalla pois, kun siinä on aina se optio, että joku haluaa hyötyä niistä rahallisesti. Sitä en halua. Laittaisinhan itse ne myyntiin, jos sellaista haluaisin.

Maanantai oli jotenkin erikoinen päivä. Kun heräsin aamulla, oli todella levännyt olo. Ajatukset olivat selkeät, ikään kuin aivoistani olisi poistunut jokin kuukausia, tai jopa vuosia kestänyt sumu. Työpöydän äärellä istuessani nautin kun ulkona on synkät, syksyiset maisemat, ja harakkaparvi tuli taasen ruokailemaan piha-alueen nurmikolle. Ne on ne pienet asiat, jotka tekevät elämästä parempaa. Aina ei tarvitse tavoitella kuuta taivaalta. On vaan tyytyväinen siihen mitä on, ja alkaa hieman arvostamaan itseä. Kyllä sen elämän pitäisi paremmaksi sitten muuttua.

Vanha puu säilytettiin ja rakennus purettiin.

Olen pohtinut viime aikoina paljon puiden merkitystä elämässäni. Maailmani meni jonkunlaiseen kaaokseen trombin jäljiltä (video tuhoista), enkä päässyt kaaoksesta ulos. Otin puiden tuhot todella rankasti. En tiedä yhtään minkä takia, mutta näin vaan kävi. Minulle tuli fyysisesti paha olo, kun menin tuhojen lähelle tai tuhoalueelle. Sinne piti silti päästä. On jotenkin niin surullista, että joku ihmisen aiheuttama ongelma tuhoaa yhedellä pyyhkäisyllä luonnon kymmenien vuosien tekemät työt. Puut ovat elämän ehto. Jos meillä ei olisi puita, ei olisi mitään elämääkään.

Trombi on itselleni painajainen, ja näen välillä painajaisia trombeista. Se on syvällä alitajunnassani, enkä ilmeisesti voi sille mitään. Aina kun mieleni alkaa mustua, trombit tulevat uniin. Olen kokenut tornadon (Jenkeissä) aikoinaan parikin kertaa, kun sellainen on ollut todella lähellä. Onneksi ne eivät olleet täsmälleen kohdalla, mutta ne olivat siltikin yksiä kauhun hetkiä. Olen ollut myös hurrikaanin kulkureitillä. Sekin oli pelottavaa. Täällä Suomessa ollessani olen kuvitellut olevani näiltä asioilta turvassa. Niin ei kuitenkaan ole. Trombin (tornadon) tai hirmumyrksyn voi kohdata täälläkin. Ensi yöksi on muun muassa tulossa Kirk-nimisen hurrikaanin jäänteet tänne. Tiedossa on kovaa tuulta ja sadetta. Todennäköisesti myös sähkökatkoksia ja puiden kaatumisia.

Kun mieleni on täynnä roskaa, näen unta trombeista.

Mitenkähän sieltä pääkopasta saisi roskat pois silloin kun tarvitsee? Pitäisi tietysti aina ensin katsoa vähän ympärilleen mitä sieltä löytyy. Jos ympärillä on paljon roskaa, kait se mielikin sitten on ihan sekaisin. Keräsinkin samantien parit kestokassilliset lajiteltavaa roskaa eteiseen, ja vein ne kauppareissulle lähtiessäni ulos. Heti tuli parempi mieli. Konkreettiset roskat on helpompi hoitaa elämästä pois. Mutta entäs ne henkiset roskat?

Vaikea roska siivota

Sitten on sellaista roskaa, mitä on vaikea siivota. Kävin eräs kerta läpi lemmikkeihin liittyviä dokumentteja, lääkärikäyntilaskuja ja sen semmoista. Jostain syystä nekin ovat olleet tuolla kaapissa ties kuinka kauan, eikä minulla ole enää lemmikkejäkään ollut vuosiin. Urho oli viimeisin, josta jouduin luopumaan 2021. Kun siivotessa käsiini osuivat Speden ja Uunon rokotuskortit, kyyneleet vain purskahtivat silmistäni ulos kuin olisi avannut padon. Nämä ovat niitä todella vaikeita roskia siivota, mutta onhan se tehtävä.

Laitoin rokotuskortit eteisessä olevaan kassiin, johon olen kerännyt paperikeräykseen menevät asiat. Rokotuskortit ovat edelleen kassissa ja kassi eteisessä. Kun tulen kotiin, eteinen on se ensimmäinen asia johon tulen. Minua vastaanottaa kasa roskaa jo siinä kohtaa. En haluaisi tulla kotiin. Feng shui on heti jo piloilla vaikka on kaunis vesiaiheinen taulukin seinällä. Kunpa saisin energiaa ja tahtoa siivota tämänkin sotkun. Kuvassa näkyy todella paljon tänne kuulumatonta tavaraa, jotka ovat jo menossa roskikseen. Pitää ajaa auto tuohon rapun eteen, ettei tarvitse parkkipaikalle asti kantaa romuja käsissä. Noh, siinähän se ratkaisu sitten tulikin!

Eteisessä roskaa ja kaikki sikin sokin
Eteisessä vielä pois vietävää roskaa ja kaikki sikin sokin.

Muistot, niitä hankalia roskia siivottavaksi

Olen tullut siihen tulokseen, että ihan kaikkea ei tarvitse säästää. Esimerkiksi juuri nuo rokotuskortit. Minulla on kissoista niin paljon muita muistoja, kuten valokuvia. Olen niitäkin karsinut aika rankalla kädellä. Jollei joku nyt ole sattunut huomaamaan, niin otan aika paljon kuvia (huomaa sarkasmi). Kuviakaan ei tarvitse oikeasti kaikkia säästää. Voi vaan kuvitella millainen määrä niitä mahtuu teratavuun! Eli tiedostohallinnassakin on pääasiassa roskaa. Huoh. Olen kyllä yrittänyt sieltäkin poistella kaiken ylimääräisen, mutta tiedostoja on ihan järjetön määrä. Ehdinköhän elämäni aikana niitä siivoamaan. En tiedä, mutta yritetään.

Vihaan roskakatosta! Minulle olisi paljon helpompaa kun sekajätteeseen saisi laittaa muovit ja metallitkin. Jätteiden lajittelu on yhtä helvettiä välillä, mutta voi se olla tavallaan kivaakin. Joskus on mukavaa lajitella jotakin. Tästä esimerkkinä, että lajittelin kaikki ruuvit koon mukaan omiin laatikoihin. Tällainen homma on oikeastaan meditatiivistä. Tuli heti parempi olo, kun tämän oli saanut tehtyä.

Ruuvit vielä vanhoissa laatikoissa.

Nyt kun roskat on tyhjennetty autostakin lajittelupisteisiin, niin voisi palauttaa lainassa olevat tavarat. Ne eivät suinkaan mitään roskia ole, mutta eivät ne itselle kuulu kuitenkaan. Vievät siis turhan panttina ylimääräistä tilaa asunnossani. Yritän muistaa palauttaa ne lähipäivien aikana. Ne ovat sitä mielen roskaa kuitenkin. Tavarat, jotka eivät kuulu minulle. Nyt ne mahtuvat autoon, ja voin palauttaa ne.

Näin ne roskat tulee hoidettua mielestä pois kun tekee jonkin suunnitelman. Toki, se pitää vielä toteuttaa. Pelkällä ajattelulla konkreettiset asiat eivät valitettavasti liiku paikasta toiseen. Pitää lopettaa haahuilu ja haaveilu ja tarttua toimeen. Niinhän siinä Feng Shui-opissakin neuvotaan ensimmäisenä, että ”poista roskat asunnostasi” (declutter your apartment). Tässä Riikka Pöntysen tekemä artikkeli asiasta.

Minun täytyy lajitella myös askartelutavarat. Käsityöjutut omiin paikkoihinsa ja pois näkyviltä. Minulla on yksi DIY-projekti tiedossa, joka parantaa myös olohuonetta. Ainakin toivon niin. Muitakin projekteja on tiedossa, jotka parantavat viihtyvyyttä ja ne ovat vieläpä käytännön asioita, kunhan ei tulisi mitään mutkia matkaan. Eiköhän tässä ole taas loppusyksyksi pedattu itselle ihan tarpeeksi tekemistä… tai loppuvuodeksi pikemminkin. Mutta yksi asia on varma, vien roskat pois mitä pikimmiten!

Roskaa ja vaikeita muistoja Read More »

Lämmin kesä vaihtui syksyksi

/ / Päiväkirjaa, Imatra, Viherpiiperö / Luonto / Kommentoi

Ihan käsittämätöntä, että taas kesä vaihtui syksyksi viikon sisällä! Viikko sitten oli noin +20C lämmintä ja tällä viikolla puolet vähemmän. Noh, joka vuosihan se vaihtuu, mutta sen vaan jotenkin unohtaa. Olen kahtena päivänä käynyt kruisailemassa sähkövehkeellä, ja en meinaa tareta sitten mitenkään. Viikko sitten tarkeni joten kuten. Pitänee kaivaa jo kevyttoppatakki naftaliinista, että tarkenee ajella. Hansikkaat on jo käytössä.

Kruisailin tiistaina iltapäivästä lempipaikallani, Immalanjärven lintutornille. Tiesin, että seuraavana päivänä ei olisi läheskään yhtä hyvä keli. Samalla vähän tarkkailin syksyn etenemistä. Trombin tuhot näkyivät nyt erittäin selkeästi kun puista on karissut lehtiä, tai ne tuhot näkyivät, joita ei ole vieläkään korjattu. Tuhoja oli yllättävän paljon korjaamatta. Enkä nyt ole ihan varma korjataanko kaikkea koskaan. Saattaahan tuo olla, että Immalanjärven lintutornin ympäristö on vaikkapa jotain luonnonsuojelualuetta, tai siihen ei saa niin sanotusti koskea. Ei muuten näkynyt lintujakaan. Hiljaista oli tornilla, mutta taas niin seesteistä.

Kruisailin lintutornilta Seppoinpolkua pitkin Lietteen uimarantaa kohti. Ensimmäisenä kohtasin suuren kuusen juurakon, joka oli muistutuksena trombista mikä oli sen kaatanut. Juurakko oli todella suuri. Jos olisin seisonut sen vieressä, se olisi minua paljon korkeampi. Aikamoinen voima tuollaisella trombilla on. Mutta jatkoin matkaa…

Trombin kaatama kuusi lintutornin lähettyvillä.

Saavuin Unterniskanjoelle, jonka päälle oli kaatunut myrskyssä puita. Palaakohan luonto tällä alueella ennalleen enää koskaan? Luonto on ainakin tyystin hiljentynyt.

Jatkoin matkaani pitkospuita pitkin Lietteen uimarantaa kohti.

Tiistaina oli kuitenkin vielä kirkas keli ja sain ihastella taivaalta lentokoneiden tekemiä raitoja. Mitenkä monta niitä koneita tuolla taivaalla oikein lentää? Onneksi siellä lensi muutama naakkakin. Näin muuten Immalanjärven uimarannalla, Lietteellä, yksinäisen kanadanhanhen. Luulisi, että se olisi lentänyt jo kavereidensa kanssa pois, mutta se vain makasi maassa hietikolla. Yritin olla häiritsemättä sitä. Oliko se jotenkin loukkaantunut tai sairas? Yritän olla yleensä mahdollisimman huomaamaton kun menen luontoon. En halua, että kukaan tai mikään häiriintyy siitä, että olen siellä. Pitänee käydä tarkistamassa jos tuo lintu on vielä siellä oleilemassa, ja ottaa mukaan vaikka sille soveltuvaa ruokaa. Jos se on siellä, niin sillä on jokin ongelma josta pitää ilmoittaa eteenpäin.

Syksyllä luovuus aktivoituu

En tiedä mikä siinä on, mutta kun illat alkavat pimentyä syksyn tullen, luovuusgeeni jotenkin aktivoituu. Istuin eräskin ilta sohvalla, ja katselit tuubista jotain ohjelmia, niin mielessäni alkoi pyöriä kaiken maailman sisustusjuttuja taas. Kävin pähkäilemään olohuoneeni tilannetta. Olen tehnyt siellä pieniä muutoksia, esimerkiksi vienyt ruoka-asetelmaan viittaavan taulun keittiöön. Se ei mielestäni sopinut olohuoneeseen vaikka todella hieno olikin. Ruoka-aiheisen taulun paikka oli keittiössä.

Jostain mielenhäiriöstä sain myös päähäni pestä keittiöstä ruokailutilan ikkunat, mikä osottautuikin erittäin tarpeelliseksi. Päätin myös laittaa tilan tavarat ojennukseen. Se on ollut todo-listalla varmaan keväästä asti. Käytin ruokailupöytää taimien kanssa hääräilyyn, niin siinä oli koko ajan jotain multasäkkejä tai -astioita. Minulle on loppukuusta tulossa taas ihanat kissat hoitoon, niin haluan, että he pääsevät katselemaan tuosta ikkunasta ulos.

Aktivoiduin aloittamaan uuden projektin, joka sekin enemmän kuin tarpeellinen. Se on vielä kesken, ja laitan siitä lisää jossain vaiheessa, kunhan pääsen siinä eteenpäin. En nimittäin aio olla enää yhtään talvea olohuoneessa, jossa ei ole kattovalaisinta! Viime vuosi meni ilman kattovaloa, ja se ei ollut kovinkaan kivaa. En vaan löytänyt sellaista valaisinta, mikä sinne mielestäni sopisi. Sain nyt onneksi idean, miten toteuttaisin uuden valaisinasian, ja että sen pitäisi vielä myös valaista koko huone. Siitä sitten kehkeytyi uusi todo-projekti.

Sain tuttavalta tällaisenkin kattovalaisimen, jossa on kauniita kiventuntuisia helmiä, vai miksiköhän noita nyt kutsuttaisiin. Kristallia ne eivät ole, vaan kyllä ne ovat jotain muovisekoitusta. Osa niistä oli kuitenkin tippunut aikojen saatossa valaisimesta pois, niin päätin irrottaa ne kaikki ja järjestellä uudelleen… vähän omalla twistillä. Mutta lopputuloksen saa nähdä sitten kun olen kasannut sen valmiiksi. Tämä valaisin on menossa huonekasveille nurkkaan. Se olisi aivan liian pieni olohuoneen päävalaisimeksi.

Tämä askarteluprojekti veikin minut sitten kaupoille, koska siihen piti ostaa vähän kaikenlaisia tarvikkeita. Ensinnäkin pihdit olivat hukassa, rautalanka oli väärän väristä ja mitä lie muutakin. Purin kuitenkin lampun etukäteen pöydälle, jossa se nyt odottelee kasaamista. Siitä sitten joskus myöhemmin lisää. Opinpahan uuden sanankin tässä tätä touhutessa kun yritin etsiä kiviä lisää. Näitä lasin näköisiä kappaleita kutsutaan nimellä akryyliprisma. Niitä voi ostaa hyvin varustelluista askartelukaupoista.

Tarkoitus oli, että pääsisin ottamaan 2. lokakuuta kuvan yhdestä paikasta, joka sijaitsee Imatrankoskella. Keskiviikkona 2. päivä satoi koko päivän vettä, enkä saanut otettua kuvaa, jonka halusin. Seuraava poutapäivä olisi torstaina. Yritän siis silloin uudelleen. Tässä on kuva vuodelta 2021 samaisesta paikasta. Välittömästi mieleeni muistuu ihana Urho-kissa, joka oli minulla tuolloin. Niin vähän aikaa sain olla hänen kanssaan. Sydäntäni särkee vieläkin!

Kuva: Imatran kaupunkipuro syksyllä artikkelista.

Syksyä on hauskaa seurata tästä työpisteeltänikin makkarin ikkunan ääreltä. Hetki sitten pihalla lensi kuusi harakkaa etsimään ruokaa. Niistä yksi lensi puun oksalle pitämään vahtia, ja loput käppäilivät pitkin pihaa ja piennarta katselemassa paikkoja. Samat harakat (oletus) ovat käyneet pihalla jo useamman päivän. Tänään pihalle on tullut myös naakkaparvi etsimään ruokaa. Ne etenevät maassa rintaman lailla ja viskelevät nokallaan lehtiä ympäriinsä. Olen ottanut varuiksi kiikaritkin pöydälle, jos pihaan ilmestyy jokin sellainen lintu, jota en näe kunnolla tai tunnista. Suurin osa pikkulinnuista on varmaankin muuttanut jo etelään, että runsaslukuista lintuparvea täällä tuskin enää tämän vuoden puolella näkee.

Syksyinen pihamaa
Syksyinen näkymä ikkunasta.

Meille on tiedossa ensi yöksi jo toinen pakkasyö. Ensimmäinen pakkasyö oli 30.9.-1-10.2024 välisenä yönä. Puissa on pääsääntöisesti vielä vihreät lehdet, mutta kyllä se keltainen alkaa sieltä jo pilkottaa. Toivotaan kaunista ruskaa tälle syksylle ja toivottavasti ei tule heti mitään kauhean tuulista päivää, ja kellastuneet lehdet putoaisivat samantien puista.

Laitan tähän loppuun vielä yhden videopätkän, jonka tein trombituhoista. Nyt on aika antaa tämän vähän levätä ja jatkaa vähän mukavimmilla asioilla. Tämä on ainoa pystyvideo, jonka tein. Eli, tämä on helppo katsoa vaikkapa kännykästä.

Suora linkki videoon: https://youtu.be/F0347k3hQfg?si=FafjqXXI69X73GXV
  

Lämmin kesä vaihtui syksyksi Read More »

Myrskytuhojen raivausta osa 2

/ / Viherpiiperö / Luonto, Imatra, Muut, Päiväkirjaa / Kommentoi

Tämä myrsky jätti jälkeensä niin järjettömät tuhot, ettei oma herkkä mieli pysty sitä oikein käsittelemään. Trombi oli siis jo 10.8. ja jotkut paikat ovat vieläkin aivan sekaisin. Kirjoitin edellisessä artikkelissani Lakasenpellon huoltotien tuhoista, jotka olivat nekin aika mittavia. Kokonainen metsä oli jouduttu hakkaamaan nurin, että kaikki vioittuneet ja kaatuneet puut saatiin paikalta pois. Puupinot ovat siellä vieläkin. Mutta, on niitä muitakin paikkoja joissa oli mittavia tuhoja. Tässä nyt esimerkkinä seuraavaksi Rautio.

Trombi pyyhkäisi golfkentän kautta Rautioon erään kerrostalon vierestä. Satuin vahingossa tälle paikalle, kun lähdin kulkemaan sähkökruiserilla Seppoinpolkua pitkin Rautioon päin. Kuulin kyllä tuhoista silloin kun tämä tapahtuma sattui, mutta ei ollut minkäänlaista käsitystä mitä siellä oli tapahtunut. En kehdannut mennä tuolloin pällistelemään ihmisten pihoja tai muutakaan.

Tuhot ovat todella järkyttäviä. Tuli ihan paha mieli kun meni alueelle… veti niin sanotusti aivan hiljaiseksi! Sanat eivät riitä kuvaamaan näitä tuhoja, niin laitan tähän nyt vaan muutaman kuvan.

Puita repeytynyt alhaalta asti… pystyyn jääneet puut aivan lönköllään…

Mietin kaiken kaikkiaan, että kyllä on ollut jokin suurempi voima mukana suojelemassa, koska nämä tuhot ovat kerta kaikkiaan niin älyttömiä, että jos kohdalle olisi sattunut asutusta, pahimmoillaan ihmishenkiäkin olisi menetetty. Nyt oli vaan käynyt niin hyvä tuuri, että menetyksiltä vältyttiin. Tosin, lemmikeistä ei ole tietoakaan, onko kukaan saanut suru-uutisia siltä osin. Osa näistä kaatuneista puista vasemmalla puolella ulottuivat ihmisten tonteille saakka, enkä ihmettelisi yhtään, jos koira-aitauksia tai muuta vastaavaa olisi jäänyt alle. Toivottavasti ei ole. Se olisi ihan kauhean surullista.

27.8.2024 (suuri panorama kuva klikkaamalla)

Käytin säänörttiveljeni tuhoalueilla, ja kyllä oli mies hiljaa! Meistä kaikki jostain ihmeellisestä syystä toivoisi, että jotain tällaista säädraamaa sattuisi kerrankin elämässä omalle kohdalle, niin olen asiasta täysin eri mieltä. Joku normaali ukonilma ei ole mitään tällaiseen verrattuna — tai eihän näitä voi keskenään edes vertailla. Jos tällainen sattuisi omalle kohdalle, se olisi sen elämän viimeinen päivä se.

Tuhot olivat vielä paikoillaan 9.9.2024 eikä mitään oltu korjattu pois.

Myrsky ei tuhonnut koko lintutornia

Sitten se lempipaikkani, Immalanjärven lintutorni. Oli todella hienoa huomata, että kaunis luontoreittimme oli huollettu siltä osin kuntoon, että sitä pystyi käyttämään. Reitille oli kaatunut paljon puita, enkä oikeastaan ymmärrä, miten ihmeessä se trombi oli mennyt juuri tuota reittiä pitkin ihan sieltä lähtöpisteestä alkaen. Sen matka on ollut useita kilometrejä, ja juuri Seppoinpolulla oli paljon tuhoja. Ei voi käsittää.

Lintutorni sinänsä säästyi totaaliselta tuholta. Olihan siihen ympärille kaatunut puitakin ties kuinka paljon, mutta vain yksi puu oli kaatunut kaiteelle. Se oli hajottanut vain vähän kaidetta. Mietin josko olisin itse käynyt sitä korjailemassa, kun ei siinä ollut muuta kun ruuvit takaisin paikoilleen, mutta en sitten uskaltanut koskea siihen. Voihan se olla, ettei sellainen olisi ollut edes sallittua.

Muu osa lintutornista oli ihan hyvässä kunnossa. Sinne siis pääsi muutaman päivän päästä myrskystä.

Immalanjärven Lietteen uimarannalta kaatuneet terijoensalavat oli kiikutettu pinoon beach volley-kentän viereen vähän vaarallisesti. Siinä kävi nimittäin porukkaa pelaamassa, ja puut olivat pinossa niin lähellä kenttää, että välillä pelaaminen oli hankalaa kun niitä piti kuulemma varoa.

Kuva: 20.8.2024

Kävin katsomassa uimarannan aluetta viikko sitten ja kentän ympäristö oli siivottu ja puiden alle jäänyt nurmikko oli korjattu. Hienoa toimintaa Kipalta (kaupungin kunnossapito).

Olen tallentanut jokusen videon näistä paikoista, ja teen seuraavaksi videoklipin kummastakin alueesta erikseen. Käyhän tilaamassa YouTube-kanavani, niin sieltä saa sitten tiedon milloinka videoita on sinne lisätty. En ole kovinkaan ahkera videoita tekemään, eli ei tarvitse murehtia mistään spämmäämisestä. Kanava on ollut lähinnä sitä varten, että sieltä löytää muistoja omista lemmikeistä ja puutarha-asioista. Ja tietenkin, voit aina tilata uutiskirjeen sähköpostiisi, johon laitan nämä kirjoitetut artikkelit sitten tulemaan kun niitä ilmestyy. Muuta postia tältä sivustolta ei tule.

Mutta, jos nyt tämä asia olisi käsitelty näin tarkasti ja kuvien kera tässä, ja jatketaan taas uusilla ja mukavammilla asioilla eteenpäin. Hyvää viikon alkua!

Tässä on ensimmäinen Trombi-aiheinen video ja niitä tulee vielä kaksi. (SUORA LINKKI VIDEOON)

Myrskytuhojen raivausta osa 2 Read More »

Missä syksy on?

/ / Päiväkirjaa, Huonekasvit, Muut / Kommentoi

En ihan äkkiä muista että syksy olisi koskaan ollut näin lämmin, tai kesäksihän tätä vieläkin kutsutaan. Joka päivä on saanut kulkea T-paita päällä ja sortsit jalassa, ja loppua ei näy. Olimme kuulemma jossain Omega-blokissa jonkin aikaa. Laitanpas tähän viikon takaisen kuvakaappauksen Ilmatieteenlaitoksen sivuilta, miltä kymmenen päivän sääennuste näytti.

T-paitakelit vielä syyskuussa. Kuva 3.9.2024.

Nyt kun asiaa tarkastelee, niin tuo ennuste on pitänyt aika hyvin paikkaansa, lukuun ottamatta paria sadepäivää (12.-13.9). Lämmintä on edelleen, ja ei tässä takkia tarvita kun lähtee ajelemaan sähkökruiserilla. Toki otan takin mukaan kun lähden, tai ainakin pukeudun huppariin. Tänään on nimittäin kauden toinen baaribingo, johon oli tarkoitus lähteä. Se on kyllä todella hauskaa!

En muista olenko maininnut, mutta olen siirtänyt läppärityöskentelyäni makkarin ikkunan ääreen, josta näen vähän pihan aktiviteettia. Tällä hetkellä on suht valoisaa kun kello on vasta puoli seitsemän, mutta parin tunnin päästä tilanne on jo toinen. Olen myös siirtänyt ikkunalle läppärin viereen LED-kynttilöitä, joita ostin viime jouluksi. Ne alkavat luoda jo tunnelmaa syksyn tullen. Pitää vaan muistaa ladata niihin lisää akkuja.

Aidonnäköisiä LED-kynttilöitä voi ostaa: Puutarhurinmaja.fi
Syksyn etenemistä on mukavaa seurata työpisteen ääreltä.

TODO-lista on myös lyhentynyt parilla kohdalla. Otin itseäni niskasta kiinni ja sahasin olohuoneen seinällä roikkuneen kelokepakon lyhyemmäksi. Sitä tarvitaan television yläpuolella toiseen juttuun, josta kerron sitten myöhemmin, kun se on tehty. Taas niitä juttuja, että kunhan saan tehtyä. Noh, ainakin keppi on sahattu nyt sopivaksi. Narut pitänee vielä vaihtaa siimaksi, mutta en tähän hätiin löytänyt siimakelaa mistään.

Huonekasvit ja syksy

Toisin kuin moni ajattelee, huonekasvien kasvuaika on syksyllä. En nyt ole ihan varma mistä se johtuu, mutta olen pistänyt asian merkille. Aloitin kiinanruusun lannoittamisen jälleen. Se on selkeästi virkistynyt ja tuuheutunut. Sain myös pätkittyä pitkään TODO-listalla olleen suuren peikonlehden. Osa siitä näkyy edellisessä kuvassa oikealla, ja toinen pistokas on eri maljakossa hyllyn päällä. Laitoin latvapistokkaan erilliseen maljakkoon juurtumaan, koska haluaisin juuri siitä sen uuden peikonlehden. Näen samalla juurien kehittymisen kun se on erillään muista. Sen pitäisi jatkaa suurien lehtien muodostamista eikä aloittaa alusta juniorina.

Latvapistokas peikonlehdestä.

Peikonlehti kerää kauheasti huoneilmasta pölyä, ja sen lehtiä onkin aina silloin tällöin järkevää putsata. Otin ämpäriin mietoa saippuavettä, ja upotin jokaisen lehden siihen ennen kuin asettelin maljakkoon. Samalla saippuavesi putsaa mahdolliset ötökät, jos niitä on ilmaantunut. Ainakin osaan ötököistä se tepsii. Nyt pitäisi vielä saada aikaiseksi kiikuttaa vanhentuneet mullat pois roskiin. Samalla vauhdilla ruukun voisi käydä pesemässä pesutuvan vieressä ulkona, ja viedä sen häkkivarastoon pois jaloista.

En muista olenko maininnut, että saatoin tappaa pitkäaikaisen kultaköynnökseni siihen, kun pätkin sitä liikaa. Se ei ole ollut enää entisensä sen jälkeen, eivätkä uudet pistokkaat meinaa lähteä millään kasvamaan. Sain roskalavan kautta hankkineeksi uudet.

Pistokkaita tuli ihan kauhea määrä! Nämä ovat haettu 2.9. ja tarkistin niiden tilannetta hetki sitten. Niissä on jo vesijuuria! Ei ole todellista. Syyskuussa kasvit kasvavat todella hyvin. Pitää tehdä näille aikaa ja alkaa istuttamaan jo ruukkuihin. Saatan vielä äidille yhden ruukun, kun hänen vanha kultaköynnöksensä kuolla kupsahti jokin aika takaperin.

Noh, näitä kyllä joutaa äidillekin, sikälis jos haluaa sellaisen. Niin, se syksy. Kun on lämmintä, niin sitä ajattelee vielä kesää. Kuitenkin syksyn huomaa valon määrän vähenemisestä. Olohuoneesta on tullut pimeä kolkka, jossa tarvitaan valoja. Siitä tulikin mieleeni, että nyt en aio olla tulevaa talvea ilman kattovalaisinta. Edellinen viritys oli siitä kelottuneesta kepakosta tehty, mihin en sitten ollut tyytyväinen. Nyt pitää keksiä jotain muuta. Minulla onkin vähän ideaa… saas nähdä mitä siitäkin tulee!

Huonekasveille pitää myöskin viritellä valoja. Purin erään hökötyksen nurkasta pois ja tila vaaleni jotenkin kummasti. Kyhäsin kasaan väliaikaisen tason huonekasveille, ja asettelin tason päälle lattiavalaisimen. Ei mikään kaunis mutta tässä vaiheessa toimiva. En ole ottanut ajastimiakaan käyttöön. Niitä pitää alkaa viritellä jo paikoilleen.

Olohuoneen huonekasvinurkkaus 14.9.2024.

Yritän jatkuvasti pähkäillä kuinka saisin valaisimet ylhäältä alaspäin roikkumaan kasvien yläpuolelle. Minulla on hankittuna joitain niin sanottuja kouluvalaisimia, mutta ne on todella hankala saada aseteltua mihinkään paikoilleen, koska tuo kyseinen seinä on betonia. On siinä pari porattua reikää, että saattaisihan siihen jonkun laudan saada ruuvattua kiinni, johon sitten kiinnittäisi valot. En tiedä. Pitää vielä vähän suunnitella asiaa. Aikaisemmin siinä oli akvaariokabinetin valaisinteline, johon sain kiinnitettyä valot. Purin sen, ja aion tehdä pitkistä puupaloista ruusukaaren vanhempieni pihalle. Siihen on kaikki tarvikkeet varattuina. TODO-lista pitenee taas!

Bingot on pelattu eiliseltä illalta ja uutta odotellaan taas viikko. Yhden bingon sain, mutta hävisin sen pitkällä tikulla kun toisellakin kilpailijalla oli samaan aikaan bingo. Noh, tää on tätä välillä. Tänään on muuten ihan syksyinen fiilis, kun katselee ulos ikkunasta. Tuliko syksy vihdoinkin?

Mukavaa istuskella ikkunan äärellä ja katsella kuinka lehtiä tulee välillä puista alas oikein kunnolla. Lämpöä on ennustettu vielä tulevaksikin viikoksi perjantaille asti. Pitäisi varmaan pestä kesäreleet ja laittaa ne taas ensi vuotta varten säilöön. Osan varmaan heitän mäkeen. En ole jostain syystä raaskinut kaikkea vaatetta heittää pois, mitkä eivät päälle enää mahdu. T-paidoista olen tehnyt trikookudetta, muutoin ne menisivät roskiin. Oma hippimieli ei anna periksi heittää käyttökelpoista roipetta roskiin.

Olisihan tässä vaikka mitä tehtävää, kun vaan saisi aikaiseksi aloittaa ja tehdä loppuun saakka. Jos vaikka tänään saisi jotain vielä aikaiseksi, edes vähän. Yksin elämisessä on juuri se haastavaa, kun ei ole sitä toista ihmistä jakamassa mitään kotitöitä, edes vähän. Tietysti näitä omia harrastehommia ei pidä edes laske kotitöiden piikkiin, mutta ihan perusasiat kuten roskien vienti ottaa välillä pannuun. Minullekin kasaantuu kauhea määrä kaikkea, ja sitten niska vääränä vien niitä yhdellä kertaa pois. Kaikki kun pitää jotenkin vielä lajitella. Kaikki tämä tuottaa hieman haasteita kaltaisilleni ihmisille. Mutta jostain se on aloitettava.

A. Blomqvist YouTube-kanavalle

Kuulin tänään aamun telkkariohjelmassa aivan ihanaa pianon soitantaa, ja päätin etsiä kyseisen artistin kappaleita Spotify:sta. Ja sieltähän niitä löytyi. Artisti löytyi myös YouTubesta. Oikein sopivaa syksyistä melankolista pianomusiikkia suomalaiseen makuun. Tervetuloa syksy! Sinua on jo odoteltu.

  

Voit myös supportata blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja paitoja.

Missä syksy on? Read More »

Scroll to Top