Lemmikit

Kesäkuun alku

, , ,

Se olisi sitten kesäkuu aluillaan ja kaikki on vielä ihan kesken. Viimeeksi kerroin, että seuraavalla kerralla kun kirjoitan tänne, parveke olisi laitettu. Noh, arvatakaapas kuinka siinä kävi. No, ei ole ei. Tosin innostuin niin kovasti edellisen blogin julkaisemisen jälkeen, että menin välittömästi parvekkeelle siivoamaan. Nyt on kissaverkko viritetty, ja multa-astiat tyhjennetty.

Parveke ei ole kesäkunnossa vieläkään.

Laitoin parveketta jotain kaksi ja puoli tuntia, ja olin tämän jälkeen aivan naatti. Vielä viikkoa myöhemminkin käsiä särkee, ja varsinkin koko kevään oikutellut peukalo on jotenkin karmeassa kunnossa. Pitää vähän himmailla tekemisiä ettei ole jatkuvasti joku paikka rempallaan… kropassa siis!

Sain lyhennettyä todo-listaa sen verran, että nyt parveke olisi muutamaa pientä silausta vailla järjestelyvalmis. Joudun tosin istuttamaan hyötykasvit ruukkuihin, ennen kuin pääsen muokkaamaan järjestystä loppuasetelmiin. Alkukesä on ollut vaan todella koleaa, ja tälläkin hetkellä tuulee aika kovasti. Kova tuuli taitaa olla joka vuosi samoihin aikoihin. Blogin kirjoittamisessa on se hyvä puoli, että voi aina tarkistella säätä vuoden taakse, mitä milloinkin on ollut. Ei tarvitse muistaa asioita.

Parveke TODO viikko sitten

Sellainen lista oli tällä kertaa, ja ilokseni täten ilmoitan, että kaikki kohdat on tehty! Sain pestyä parvekkeen toista laitaa sen verran, että virittelin puulaatikot paikoilleen. Ruuvasin niihin metallijalat ettei laatikko makaa suoraan lattiaa vasten. Laitoin heti laatikot täyteen ruukkuja, että saan niitä lattialta pois jaloista pyörimästä. Parvekkeen yleisilme siistiytyi välittömästi (myös olohuoneessa).

Kaksi ylintä puulaatikkoa menossa parvekkeelle, alin jää olohuoneeseen kukkapöydäksi.
Puulaatikot siirretty parvekkeen nurkkaan.

Äskeisessä kuvassa hieman pilkotti tämä uusi verhohankinta, jota on tarkoitus käyttää myös parvekkeella. Laitoin yhden verhoista olohuoneeseen. Verho on mielestäni todella kaunis. Olenkin tässä mietiskellyt, että laitanko verhoja parvekkeelle laisinkaan, tai ainakaan kyseisiä verhoja. Ne ovat niin kauniit, että en tiedä raaskinko. Mitä mieltä olet?

Kurkkujen istutuslaatikko on tyhjennetty vanhoista mullista ja se on aseteltu paikoilleen. Pitää vielä ruuvata kiinnikkeet pavilijongin jalkaan. Oletan, että puulaatikko tukee pavilijonginjalkaa sen verran, että viritelmä kestäisi jotensakin paikoillaan. Virittelin lopun metalliverkon kaarevasti jos vaikka saisi kurkun kiipeämään siihen. Taidan siirtää kurkun siihen kasvamaan jo tänään, kunhan kerkeän. Kurkku iti huimat kolme päivää ja varret ovat jo ihan hujoppeja. Kurkuille pitää viritellä suojaharso, etteivät ne katkeile tuulessa.

Kiinnitän ritilän ja pavilijongin rungon puulaatikkoon reikävanteella. Ritilä on jo kiinni pavilijongin rungossa nippusiteillä.

Palju on vielä parvekkeella, mutta se on tyhjä. Otin kaikki puupalikat siitä pois. Sehän oli täynnä kaiken maailman puupalikkaa, mitkä oli tarkoitus viritellä paljun ympärille, että saisi sen ruman reunuksen peitettyä. Tarkemmin ottaen, puupalikat olivat seinäpaneelia, jotka olen käsitellyt puuöljyllä. Nyt ne on laitettu kestokassiin odottelemaan loppusijoituspaikkaa. Mietin josko oisin rakentanut niistä jotain muuta. Pois en heitä. Niille kuitenkin löytyy heti jotain käyttöä. Eli puupalikat ja palju varastoon mitä pikimmiten.

Yrttilaatikko on myös tyhjennetty ja laitoin siihen keväällä saadut pistokkaat odottelemaan istuttamista. Olen kahden vaiheilla; istutanko ne suoraan laatikkoon, vai pidänkö laatikon tyhjänä ja laitan kaiken ruukuissa kasvamaan. Kumpikin vaihtoehdoista on hyvä. Asia kaatunee ehkäpä sitten sellaisiin seikkoihin, jos en löydä sopivan kokoisia istutusruukkuja niille. Pitääkin muistaa mitata laatikko. Mustia istutusruukkuja voi nimittäin ostaa jos haluaa tietyn kokoisia.

Kotkansiivet on istutettuna yrttiruukun alla olevaan puulaatikkoon. Jos joku ihmettelee miksi ne ovat tuossa alhaalla, niin syy löytyy auringosta. Nämä eivät viihdy suorassa auringonpaahteessa. Tällä hetkellä kelit ovat mitä ovat, mutta jos hellekausi yllättää, kotkansiivet on hyvä pitää ei paahteisessa paikassa. Ne saavat kuitenkin valoa suuren ikkunan kautta, joka on niitä vastapäätä. Toki, siinä on muutakin roinaa, mitkä lähtevät siitä kylläkin pois. Eli heijastusvaloa saavat ja pärjäävät sillä erittäin hyvin.

Olen erittäin paljon tee se itse-tyyppinen, ja kaikki istutuksia varten tehdyt puulaatikot ovat itseni rakentamia ja tuunaamia. Eihän tällaisia saa mistään ostettua, niin itse ne on tehtävä. Olen aikojen saatossa hankkinut puutavaraa Facebookin roskalavoilta ja jotain laudanpätkiä saanut sukulaiselta, jolla on aika paljon kaikkea rakennusmateriaalia. Kierrätän paljon asioita. Kerrostalon parvekkeelle ei voi tehdä ihan mitä tahansa kiinteitä rakennelmia, niin omat ratkaisuni ovat Leca-harkot ja nippusiteet. Näillä pääsee pitkälle!

Itse tehty parvekelaatikko yrteille tai kesäkukille

Leca-harkkojen päälle voi laittaa vaikka mitä puulaatikoita, kun ne kestävät painoa. Kestäväthän ne rakennuksiakin! Nippusiteillä taas voi kiinnittää vaikka mitä ja vaikka mihin. Kuvan yläosasta näkee kun olen kiinnittänyt kissaverkon parvekekaiteeseen nippusiteillä.

Kissat hoidossa

Sain jälleen hoitoon kaksi ihanaa kissakaverusta, jotka ovat toisinaan minulla kyläilemässä. Joku saattaa ihmetellä, miksi parvekkeella pitää olla kissaverkko, niin tässäpä hyvä syy siihen. Olen muutenkin aina laittanut parvekkeen lemmikkien tarpeiden mukaan. Pääsee sitten helpommalla itsekin, kun ei tarvitse olla vahtimassa niitä koko ajan jos on lämpimät kelit, ja parvekkeen ovi auki. Ja haluan pitää sen auki jos mahdollista. Nyt vielä on sellaiset kelit, että ovi pysyy kiinni. Niin kuin pysyy suurimmaksi osin ainakin koivun kukinnan ajan. Olen todella allerginen koivun siitepölylle. Norkko-palvelu näyttää, että koivun kukkiminen alkaa olla lopuillaan, ja siitepölymäärät pienentyneet. Vasta siinä vaiheessa pesen parvekkeen kunnolla kun saan sieltä siitepölyt pois. Sen jälkeen oveakin voi pitää auki.

Sysi oli löytänyt maton itselleen ja kurtannut sen. Sen päälle oli hyvä mennä makoilemaan.

Röllillä on kiva löhöilypaikka sänkyni päädyssä. Paikalta on suora näköyhteys olohuoneeseen.

Ei tässä tällä kertaa muuta kun hyvää kesäkuun alkua!

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Kesäkuun alku Read More »

Maaliskuu jo meneillään

, , , , ,

Maaliskuu on kohta puolessa välissä… Voi hirvitys, että aika on taas kulunut nopeasti! Aika vaan katoaa. Maanantaisin tulee aina ajateltua, että ”kylläpä viikko kului nopsaan kun taas pitää ladata lääkedosetti”. Mutta kaikenlaista on ehditty kuitenkin tehdä.

Sysin silmät näkyvät peiton alta. Pikkupantteripeto!

Tässä välissä on ehtinyt olla kissojenkin vierailut. Minullahan käy välillä kaksi ihanaa kissiä hoidossa kun isäntäväki lomailee. Kissat olivat kylässä 27.2.-2.3. Kyllä ne vaan ovat niin ihania ja söpöjä. Mukavaa, kun meistä on tullut jo niin tuttuja, että he eivät paljoa minua ujostele. Kun porukat lähtevät, kissat tulevat syliin. Ei voi ihminen onnekkaampi olla!

Rölli oli löytänyt laatikon päälle laitetun tekoturkispalan, enkä meinannut nähdä sitä lainkaan. On niin samanvärinen!

Järjestelinkin hieman hyllyköitä siten, että kissoille tulisi olohuoneen ikkunalle sopiva tiirailupaikka parvekkeen suuntaan. Olen vienyt jo kiikaritkin olohuoneen pöydälle, kun näin yksi päivä puissa vierailevia lintuja. Ilmeisesti naapuritalon pihalla on lintujenruokintapaikka. Tirpat käyvät hakemassa siitä ruokaa ja siirtyvät suuren koivun oksille syömään, ja näen ne suoraan sohvaltani. Eräskin päivä bongasin kaksi pikkutikkaa. En ole nähnyt niitä aikaisemmin meidän pihalla lainkaan. Tämä oli eka kerta. Pikkutikan kokoa on vaikea hahmottaa kuvasta, mutta se on suunnilleen varpusen kokoinen.

Kuva pikkutikka Immalanjärven lintutornilta 2021 @ Minna G. Photos (minä)

Vaikuttaa siltä, että kevät alkaa todella aikaisin tänä vuonna, kun meillä tuskin on edes lunta. Ajotiet ja kävely- ja pyöräilyväylät ovat sulat. Olen siis päässyt ajelemaan sähkökruiserilla vaikka kuinka paljon. 6.3. oli todella lämmin päivä. Meillä oli jopa +6C astetta lämmintä. Lähdin autolla fyssarille, ja matka keskeytyi, kun piti auttaa eräs mummo lumipenkalta ylös. Hän oli vaan väsyksissään tussahtanut siihen kyljelleen. Hieman säikäytti, mutta mummo oli ilmeisesti ihan hyvässä kunnossa, ja paikalle myös tullut nuori mies vei hänet autokyydillä kotiin. Ilma oli sellainen, että vettä satoi oikein ropisemalla.

maaliskuussa vähän lunta Imatralla
Kuva 3.3.2025

Noh, sellaista tänä maaliskuuna. Olen laitellut taimet välillä ikkunalle, että saisivat luonnonvaloa. Taimet ovat jotenkin pieniä. Niille pitää myös viritellä ajastimella toimivat lamput. Ensimmäinen koulinta on myös edessä (ja vähän myöhässäkin). Olen laiskotellut asian kanssa. Ei vaan saa tehtyä asioita taas nyt, kun päässä on kaksisataa asiaa yhtäaikaa. En tiedä onko minulla kasveille edes kasvuturvetta, mutta se selvinnee kun siirrän pataljoonan huonekasveja erään säilytysarkun päältä pois, jonka sisällä sitä turvetta ja multaa pitäisi olla – jos on.

Kuva 27.2.2025, mutta eivät ne paljon suurempia kirjoitushetkelläkään ole.

Päätin taas aloittaa syömään terveellisemmin, tai noh ylipäätään. Vaikka olen käynyt ties mitä kokkikouluja, en jostain syystä ole viime vuosien aikana saanut syötyä kunnolla. Tiedän mitä pitäisi syödä, ja kuinka usein. En vain ole saanut rutiineista kiinni tehdä joka päivä kunnollista ruokaa. Minulle ei aina edes tule nälkä, vaan pitää laittaa vaikka herätyskello soimaan, että tajuan syödä. Se kuuluu kait jotenkin niihin ominaisuuksiini, joita minulla on. Välillä menee hyvin, ja toisinaan on haasteita. Olen kuitenkin kaikkiruokainen eikä mitkään muut kuin muikut ja mäti ällötä minua. Uppoudun tekemään muita asioita, ja syöminen unohtuu.

Kun on ”flow”, ei tajua syödä

Tällainen ruoka sopii minulle mainiosti: kanasalaatti.

Tein itselleni kanasalaatin, ja täytyy sanoa, että tätä täytyisi tehdä jatkossa enemmänkin. Siitä lähti nälkä ja se oli oikein maittavaa.

Yksinkertainen kanasalaatti 4:lle

Ostin Lidlistä valmiiksi silputtua salaattia, jossa oli punakaalia, salaatinlehtiä ja rucolaa. Tämä toi salaattiin monipuolisuutta välittömästi. Yhtä hyvin tässä voisi käyttää mitä tahansa salaattia. Söin tästä kolme päivää. Piti toki muutakin syödä, mutta tämä oli riittoisaa.

  • Salaatti (-sekoitus) puolikas pussi (100 g)
  • Gnocchi-pastaa noin 1,5 dl (keittämätöntä -> keitä ne)
  • 100 g raejuustoa
  • Puolikas tuorekurkku
  • 1 keskikokoinen tomaatti
  • Oman maun mukaan pikkelöityjä jalopenoja pilkottuna
  • Suolakurkkua muutama viipale pilkottuna
  • Yksi pieni punasipuli viipaloituna
  • Keitettyjä kananmunia yksi/salaattiannos/henkilö
  • 1-2 kanankoiven liha pilkottuna
  • Basilikaa, persilijaa ja mustapippuria rouhittuna
  • Haluamasi kastike (itsellä sinappinen kastike tai valkosipulikastike)

Maittavan kana-aterian voi valmistaa uunissa näinkin:

Kanankintut uuniin ja pari muuta uuni-astiaa, johon voi annostella riisin ja vaikkapa herne-maissi-paprikaa. Kaikki samalla kertaa uuniin, ja ne ovat myös samaan aikaan valmiina (1 tunti). Helppoa, kun sen vaan viitsii tehdä.

Pienissä uuniastioissa on 1 dl riisiä, 2 dl vettä (+ pikkunokare liemikuutiota), sekä herne-maissi-paprikaa, tuoretta punasipulia ja ohueksi viipaloitua porkkanaa. Astiat täytyy peittää puolen tunnin jälkeen foliolla, ettei ruoka kuivahda liikaa.

Kyllä tämä maaliskuu vielä tästä lähtee käyntiin! Olen aloittanut eteisen tuunaamisen, vaikka kissat tulivatkin hieman siihen väliin vierailulle. Silti iso osa ajattelutyöstä on jo tehty. Lisäksi sain laitettua kaiken tappelun jälkeen modeemini seinälle. Jumaliste mikä homma siinä oli. Ei ollut ihan yksi tai kaksi kertaa kun teki mieli viskata värkki parvekkeelta alas. Noh, se on nyt seinällä. Kauheat reiät jäivät edellisestä modeemista seinään kun uusi ei vaan mennyt samoihin.

Olen satuttanut pikkuvarpaani todella pahasti jossain. Epäilen, että asiaan liittyy vahvasti se, että en tajunnut leikata varpaankynsiä tarpeeksi ajoissa, ja jo muutoinkin väkkärä pikkuvarvas oli ahdistuksissa parikin kertaa kengässä parina eri päivänä. Leikkasin varpaankynnet ja sen jälkeen pikkuvarvas on ollut jotenkin todella kipeä. Niinhän siinä tietysti sitten kävi, että varvas on niin turvoksissa ettei kenkä mene jalkaan. Siihen ei onneksi koske, jollei jokin osu siihen. Onkin ollut tekemistä, ettei sitä nyt vielä jotenkin potki kaiken maailman paikkoihin omassa kämpässä. Kaupassa käynti on myös haastavaa, kun ei mikään kenkä oikein tahdo mennä jalkaan.

Siinä onkin seuraava haaste, että saa kengän jalkaan, että pääsee liikkumaan, vai pitääkö tehdä jokin viritys asiaan liittyen! Kerrankin kun maaliskuussa ei ole kamalasti lunta, ja pääsisi liikkumaan kruiserilla, niin varvas kettuilee. Kiva kevät! Noh, pitää tehdä viritelmiä asian suhteen.

Sisustusjuttuja

Olen harkinnut television alla olevan punaisen peltikaapin maalaamista toisenväriseksi. Se täytyisi ehkäpä tehdä vasta kesällä. Ajattelin käyttää maalaamiseen spray-maalia. Tietty, jos kevät on tarpeeksi lämmin, projektin voisi tehdä myös silloin. Paloautonpunainen on ihana väriläiskä olohuoneeseen, mutta hieman liian raju. Pidän peltilipastosta paljon. Nyt saa Feng shui-jutut lentää ikkunasta ulos ja teen mitä haluan!

Punainen laatikosto odottelee edelleen siirtoa eteiseen.

Pitää alkaa vähän skarppaamaan asioiden suhteen, ettei tule vaikkapa ostettua turhaan asioita. Kävin ensimmäisen kaupan alan lakkouhan alla kaupassa, kun vessapaperi oli siinä vaiheessa aivan loppu. Ostin sitten vaan jotakin tarkoitukseen, ja sehän oli sitten ihan totaalisen huonolaatuista. Eihän tuo kelpaa edes nenän niistämiseen. Hermot meni, ja kävin uudelleen kaupassa ostamassa uuden säkillisen vessapaperia. Tällainen suututtaa minua. Miksi niin huonolaatuista (ylempi rulla) paperia edes valmistetaan?

Vakkaripaperissani oli muuttunut paketti sen verran, etten tunnistanut sitä. Siksi valitsin jonkin muun vaihtoehdon. Tätä tapahtuu minulle toisinaan. Jos joku asia poikkeaa tutusta ja turvallisesta, menen ihan häpsingilleni, enkä osaa toimia. Valitsin väärin.

Montakohan maaliskuuta minun täytyy odotella, että asiat menisivät raiteilleen? Noh, jospa tämä tästä alkaisi suttaantua, niin kuin täällä päin on tapana sanoa. Ottaisi yhden näkyvän asian käsittelyyn päivässä, niin kyllä ne tavaratkin alkaisivat olla paikoillaan.

Ei tässä tällä kertaa muuta kun hyvää alkanutta viikkoa!

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Maaliskuu jo meneillään Read More »

Mukavaa kesän alkua

, , , ,

Mielestäni kesä on alkanut kohtuullisen mukavasti vaikka toukokuun helteiden jälkeen tulikin lämpötilassa melkoinen romahdus. Sitä helposti ajattelee, että olisi viileät kelit, kun on jotain +17C, vaikka sen pitäisikin meidän leveleillä olla ihan normaali kesän lämpötila. Ei siis haittaa, vaikka en mitään kasvatettavia partsille laittanutkaan. Ne olisi pitänyt useampana yönä jopa peittää jotenkin, etteivät saisi kylmää.

Ihanat hoitokissat

Minulle tuli heti kesäkuun alussa kaksi karvakaverusta hoitoon. Rölli ja Sysi ovat olleet aikaisemminkin minulla hoidossa, kun heidän isäntäväki lomailee. Nämä ovat oikein ihania kissoja, pidän heistä todella paljon. Kumpikin on aina sylissä kun mahdollista, ihan sama mitä teen. Röllinkin piti päästä syliin kun päivitin tietokonetta vaikka hälle oli juuri ja juuri tilaa.

Rölli on kyllä kunnon möykky! En meinaa saada sitä otettua syliin edes. Noh, pitäähän kissan tuollainen ollakin.

Rölli istuu sylissä.

Toinen kissoista, Sysi, makoilee lähes kaiken ajan vierelläni sohvalla jos tässä istuskelen. Tälläkin hetkellä se makaa tuossa selällään vailla huolen häivää.

Olen ottanut sähkökruiserista kaikki irti (en kirjaimellisesti) ja ajellut sillä pitkin poikin koko alkukesän. Tietysti vakiopaikkani, Immalanjärven lintutorni, on ollut monesti reitin varrella. Olen muutekseen työstämässä paikkaan liittyvää videopätkää joka on ihan viittä vailla valmis. Laitan tietenkin tänne blogiin upotuksen, kun video on julkaistu YouTube-kanavallani.

Kesän ensimmäiset pidemmät kruisailut

Kävin kruiserilla ensimmäistä kertaa Imatran keskustassakin, vaikka minua hieman hirvitti, kuinka kroppani sen kestäisi. Akku kesti todella hyvin ja kroppakaan ei kauheasti huutanut hoosiannaa. Kävin kulmilla kahtena eri päivänä. Meillä oli lauantaina sellainen tapahtuma kun Kulmien kiertäjäiset. Olin tehnyt myyntiin asiaan liittyvää materiaaliakin, joista tietty itselle sitten tein yhden version.

Panorama-kuva Imatrankosken sillan kupeesta.

Jatkoin kruisailua sillan yli ja kohti Sula-ravintolaa. Ajattelin josko olisin käväissyt siellä olusella. Saavuttuani paikalle en jotenkaan kehdannut mennä itsekseni sinne ruokailevien ihmisten joukkoon kittaamaan olutta. Ja kelloa katsottuani tajusin, että minullehan tulisi kiire ehtiä kauden viimeiseen bingoon paikalliseen lempparibaariin. Pysähdyin kuitenkin pariksi minuutiksi ihailemaan maisemia Vuoksen varrelle.

Panorama-kuva Vuokselle. Saunalautta näkyy taustalla.

Sunnuntaina sitten uudelleen samaa reittiä takaisin kulmille yhden pysähdyksen taktiikalla. Mukana oli myös tuttava, ettei tällä kertaa tarvinnut olla yksin liikenteessä. Pysähdyimme ensiksi Vuoksen kalastuspuistoon oluelle. Se on muuten erittäin viihtyisä paikka, suosittelen.

Vuoksen kalastuspuiston kesäterassi on viihtyisä.

Varpasaaresta matka jatkui Imatrankosken keskustaan ja Kuohu-ravintolaan. Joimme parit bisset ja kruisailimme takaisin omille kotikonnuille. En jotenkaan saanut otettua Kuohusta kuvaa, mutta ei kai se nyt haittaa niin pahasti.

Parveke

En ole koskenut hetkeen parvekkeeseen, koska löysin sieltä kuun alussa ampiaispesän. Mainitsin edellisessä artikkelissani, että näin jonkin ampiaisen kömpivän parvekkeella olevan puusohvan sisään. Pidin hetken aikaa ampiaisliveä, että näkisin kunnolla mikä ötökkä mahtaa olla kyseessä, ja millainen trafiikki siellä on. Siivosin ensiksi puusohvan kannen päältä tavarat pois, että saan avattua sen. Sieltähän löytyi pieni ampiaispesän alku. Sitten miettimään kuinka siitä saisi häädettyä mahdolliset asukit.

Onneksi mieleeni välähti jättää puusohvan kansi auki, koska ampiaispesään porottaisi aamupäivällä suoraan aurinko muutaman tunnin ajan. Eihän siinä mennyt kuin pari päivää, niin olin näkevinäni, että kuningatar sieltä lähti pois. Työläiset kävivät sitten ihmettelemässä pari päivää parvekkeen kaiteen reunalla, että missäs heidän pesä nyt olikaan. Käytin kokonaisen päivän asiaan perehtymiseen. Ostin jopa ampiaisvaahtoakin K-Raudasta, mutta kun en millään olisi halunnut laittaa mitään myrkkyä pesään. Onneksi minun ei tarvinnut, ja ampiaiset lähtivät ihan itse. Niille tuli liian kuumat oltavat!

Mutta nyt voin aloittaa parvekkeen siistimisen kunnolla. Josko ehtisi vielä kissoja siellä pitämään, kun ne lähtevät parin päivän päästä pois. Kauhea siivoominenhan tuossa on, ei voi mitään. Kävin äsken pudottamassa ampiaispesän alas tuosta reunasta, ja siellä ei tosiaankaan ollut mitään liikettä.

Että sellainen sekametelisoppa puusohvan sisällä. Olen laittanut sinne kasvatusastiat etteivät ne pyörisi tuolla jaloissa. Samalla sinne ovat päätyneet kaiken maailman puupalikat. Aion tyhjentää tämän ja viedä istutusastiat häkkivarastoon odottelemaan parempia päiviä. Yhden astian jätän tomaatille, koska minulla on tuolla vielä taimi istutettavana. Noh, saahan siitä kivan viherkasvin tuonne jossei mitään muuta. Puupalikoista voi rakentaa vaikka istutuslaatikoita, jossei muuta.

Kesäkuun alussa kylvetyt maissit ovat lähteneet kasvamaan ihan mukavasti. Tästä tulee muuten aikamoinen puska!

Maissista näyttävä kesäkukka
Maissin jyvistä (popcorn) saa näyttävän kesäkasvin parvekkeelle.

Tulipahan testattua miltä jääkahvi oikeastaan maistuu. Toki kahvi lämpimänä on se juttu, mutta ei tuo nyt huonoa ollut jääkylmänäkään. Siihen piti vain laittaa sokeria, ja tarjoilija laittoikin ihan fariinisokeria, joka toimi tässä oikein hyvin. Että, voi sitä baariin mennä muutakin juomaan kun olutta! Muutenkin, Bar Kengurussa on aina tuoretta kahvia.

Täytyy kait aloitella päivän työt ennen kuin ei taas ehdi tehdä yhtään mitään. Veljeni on myös saapunut lomailemaan kotikonnuille, niin nyt olisi oikein hyvä mahdollisuus nähdä häntäkin useammin. Jos vaikka saisi hänestä apua vanhempieni pihan laittamiseen. Se olisikin oikein mukavaa puuhaa sisaruksille – yhdessä laittaa paikat kuntoon. Ei siis tällä kertaa muuta kun hyvää alkanutta viikkoa!

  

Kivoja kesäisiä norppapaitoja nyt minun kautta. Jos haluat T-paidan tällaisella printillä, ota yhteyttä tai tilaa suoraan verkkokaupastani osoitteessa: kauppa.minnala.net

Rantakunnossahan ne norpatkin ovat T-Paita

Mukavaa kesän alkua Read More »

Foxyn muistopäivä 23.2.

, , , , , ,

Tänään on Foxyn muistopäivä. Onneksi on sentään muistot lemmikeistä, joita on joskus ollut. Foxy oli syntynyt 23.2.2006. Hän olisi ollut nyt jo aika vanha rouva. Ja sanokoon kuka mitä hyvänsä, niin Foxy oli minulle aina ”hän”.

Foxy 3.5.2006

Mietiskelyä kuvamuistoihin liittyen

Jos jostain, niin valokuvausharrastuksesta on jotain pitkäaikaista iloa. Tulee otettua erittäin paljon kuvamuistoja asioista, vaikkapa juurikin lemmikeistä. Kuvia on satoja, jopa tuhansia. Toki se voi aiheuttaa myös tuskaa, kun kuvia on niin paljon. Kumpi sitten olisi parempi? Se, että kuvia on paljon, vai se, ettei niitä ole juuri lainkaan? Olisiko helpompaa surun kanssa, jos kuvia ei olisi juuri yhtään? En tiedä, enkä aio kokeilla. Uskon, että omalla kohdallani näiden kuvien katsominen nopeuttaa asioiden käsittelyä. Myös muistot heräävät henkiin kuvien myötä.

Olen sitäkin miettinyt, että miksi haluan katsella näitä edesmenneiden lemmikkieni kuvia. Enkö halua päästä surun yli, vai onko tällä jokin muu tarkoitus? Minulla on puhelimessa taustakuvana Foxy, ja toisessa puhelimessa (yrityskäytössä) taustakuvana tuttavani ottama upea kuva Uuno-kissasta. Enkö halua ”päästää lemmikeistäni irti”? On kuitenkin ihan hyväksyttävää, että suru laantuu ajan myötä, ja ei ihan joka päivä kaipaa menneitä lemmikkejä kuten ihmisiäkään. Pitäisikö vihdoinkin vaihtaa puhelinten taustakuvat joksikin muuksi, ja yrittää jatkaa elämää ilman lemmikkejä? Jos en haluakaan päästä lemmikeistäni yli. Jos suru alkaakin haihtua, enkä saa siitä enää otetta… Alanko surra sitä, että en enää sure?

Foxy 9.6.2012, kuva on kännykkäni taustana. (Lisää kuvia Foxysta)

Tässä kun tarkemmin mietin, niin nämä ihanat karvakamut olivat elämässäni yli 20 vuotta, eli puolet eletystä elämästä. Se on aika paljon, eikä pidä yhtään ihmetellä tai sättiä itseä, jos on vähän surullinen mieli niiden lähdettyä tassutaivaaseen. Foxy oli myös vanhemmilleni ”se koira”. Ei meidän perheessä ole koskaan muita koiria ollutkaan. Muistelen vieläkin aikoja, joita vietettiin yhdessä vanhempieni pihalla…

Foxyn kanssa tuli tehtyä pihatöitä jos jonkinlaista. Hän auttoi meitä esimerkiksi polttopuiden siirtämisessä puukuuriin. Siitä nyt voidaan toki olla eri mieltä, oliko Foxyn avusta varsinaisesti mitään hyötyä, mutta oli innoissaan tekemässä aina sitä mitä muutkin. Foxy aina kysyi minkä puupalikan sai ottaa ja tuoda puukuurille. Otti sitten sen, mitä osoitin. Klapihommien välissä oli mukava pulahtaa uimapaljuun. Uimapalju on muuten tällä hetkellä tuolla parvekkeellani odottamassa seuraavaa käyttötarkoitusta.

Foxy lepäilee klapien kantamisen jälkeen kuistilla (2014)

Myös puutarhahommat kiinnostivat Foxya. Kaivuuhommiin sillä ei ollut lupaa osallistua, mutta työnjohtajan ja vahdin pesti oli aina vapaana. Tässä olemme työstäneet äidilleni uuden mansikoiden kasvupaikan.

Foxy mukana mansikkaistutusten kanssa.

Nyt kun tarkemmin asiaa mietin, niin onhan se ihan mukavaa että on tällaisia kuvia muistoina. Nyt niitä voi jo katsella ilman pahimpia itkuja. Siihenkin meni vuosia aikaa kun se oli mahdollista. Foxyn poismenosta on nyt kulunut tänä vuonna 5 vuotta. Se on pitkä aika. Kaipaan Foxyn veljeäkin toisinaan. Nämä kaksi koirusta olivat ne lähimmät, joiden kanssa olin tekemisissä. Ihana kaverikaksikko!

Muistot ovat ihania, kyllä niitä kannattaa vaalia jotenkin! Laitan tähän loppuun vielä kuvan Foxysta ja Felixistä, jotka olivat parhaat leikkikaverit… ihanissa muistoissa molemmat. Hyvää syntymäpäivää teille molemmille sinne johonkin

  

Foxyn muistopäivä 23.2. Read More »

Nyt se syksy alkoi

, , , , , , ,

Heräsin tänään sateen ropinaan ja vettä näyttää nyt piisaavan ihan urakalla koko aamupäivän. Ulkona näyttää siltä, että syksy on alkanut. Sateen loppumista odotellessa on mukavaa kirjoittaa vaikka blogia!

Manipuloitu kuvakaappaus Ilmatieteenlaitoksen sivulta

Kulunut viikko on ollut vielä todella lämmin. Eilenkin mittari kipusi täällä Kaakkois-Suomessa +19C asteeseen. Ihmiset ovat liikkuneet fillareilla T-paita päällä ja sortsit jalassa. En muista kyllä ihan tällaista tapahtuneen elämäni aikana, vaikka todennäköisesti lämpimiä syksyjä on ollut aikaisemminkin. En vain muista sitä. Sähkökruiserilla ajaminen tosin vaatii vaatetusta, koska siinä käy aina jonkunlainen viima. Nyt olisi sopiva aika siivota kaapeista kesävaatteet pois. Laitankin asian TODO-listalleni.

Kävin viikko sitten moikkaamassa vanhoja luokkakavereita, kun meille oli järjestetty illanviettoa paikalliseen uskomattoman upeaan ravintolaan, Sulaan. Ravintolan omistaa Jussi, joka oli myös meidän luokalla. Sää oli ihan niin kuin nyt, karmea, mutta se ei haitannut meidän viihtymistä lainkaan. Ravintola oli suljettu tältä vuodelta, ja se aukeaa jälleen ensi kesäksi. Pitää joskus käydä kuvaamassa sitä paremminkin ja esitellä se omin sanoin muillekin. Sula on todella upealla paikalla Vuoksen rannassa. (Tutustu Ravintola Sulan www-sivuun tästä). Jussilla on myös saunalautta, joka risteilee Vuoksella läpi vuoden. (Linkki saunalautan sivustolle tässä). Lisäksi Vuokseen on mahdollista mennä kellumaan tähtitaivaan alle vaikka keskellä kovinta pakkasta.

Harri soittelee pianoa.

Koska käteni ovat vielä todella kipeät ja jäykät, olen jumpannut niitä neulomalla villasukkia. Saas nähdä kauanko näiden valmistamiseen menee aikaa, kun en pysty täydellä teholla niitä neulomaan. Nämä ovat tulossa lahjaksi, mutta kiirettä niiden valmistumiseen ei onneksi ole.

Olen saanut kuluvalla viikolla ihastella kukkivaa kiinanruusuani. En muista, että siinä olisi koskaan ollut kolmea nuppua yhtä aikaa. Nyt on! Tosin yksi niistä ehti jo tippua kuvan ottamisen jälkeen, siis tuo mikä on avannut nuppunsa. Sitä en vielä ymmärrä miksi se tiputtaa kukat miltei heti kun ne ovat avautuneet. Olen nähnyt joillakin kiinanruusuja, joihin tulee siemenkodat kukkimisen jälkeen.

Ensimmäistä kertaa yhtäaikaa kolme kukkaa kiinanruusussa.

Sitten on tämä isäni kiinanruusu. Se on ollut ihan täynnä nuppuja koko syksyn. Epäreilua! Tässä taitaa olla pientä kiinanruusukateutta havaittavissa. Noh, omassani on enemmän lehtiä. Olkoon se ylpeydenaihe sitten omalla kohdallani. Isä leikkasi keväällä kiinanruusua aika rajusti, niin jostakin taas luin, että se tekee kukat saman vuoden oksiin. Eli, kun se leikataan, niin se myös haaroittuu ja tekee uudet oksat leikatun oksan päähän. Niihin ne kukat sitten tulevat. Itse leikkasin tasan neljä oksaa omasta kiinanruususta, niin siitäkin johtuen omaan kiinikseen ei tule enempää kukkia, kuin mitä nyt on jo nähty. Sitä en tiedä tekeekö se samoihin oksiin vielä uudet.

Isän kiinanruusun nuppu.

Vanhempieni olohuoneen kukkahyllyköllä kukoistaa myös Saint Paulia. En tiedä tarkalleen, eikä kukaan varmaankaan muista, mitenkä kauan tämä on meillä ollut. Joka vuosi se suurin piirtein tulee ruukusta ulos. Eli, jos joku haluaa tästä pistokkaita, niin laittelepas minulle vaikkapa viestiä asiasta. Voin muuten antaa tuosta kiinanruusustanikin pistokkaita. Yleensä heitän ne roskiin, kun niitä ei kukaan oikein halua.

Mainitsin aikaisemmassa blogipostauksessa (Hidasta elämää vietetty koko syyskuun alku), että olen istuttanut peikonlehden väärin. Muistinpas ottaa siitä väärin istutetusta peikosta kuvan, ja miltä sen lehdet näyttävät jos sitä vaikkapa kääntelee kesken kasvamisen. On kyllä niin hirveän näköinen rehu, että pilkkeeksi menee ja eikun istutus uudelleen. Lehdet sojottavat mihin sattuu, ja osa on ihan kippuralla. Onneksi pistokkaita voi ottaa syksylläkin, eikä minun tarvitse odottaa kevääseen asti tämän elvyttämistä.

Minulla on myös kitumassa siemenestä istutettu peikonlehti, jonka pitäisi olla ihan se jättiversio, Monstera Deliciosa. Se on kitunut todella pahasti, ja oli vähällä etten saanut sitä pelastettua ripsiäisiltä. Se piti viedä vessaan joksikin aikaa. Vahdin sitä joka päivä ja tässä on kaikki mitä siitä on jäljellä. Ei paljon naurata! Pitää alkaa virittelemään näille kasvivaloja taas kun syksy on jo näinkin pitkällä. Päivät ovat nimittäin tällä hetkellä jo lyhyemmät kuin pimeä aika. Muutos on tapahtunut ihan muutamien päivien sisällä. Tällä hetkellä päivän pituus on 11h 33min, eli noin tunnin vähemmän kuin viikko sitten.

Mahtaakohan tähän tulla lehtiä lainkaan?

Parveke syksykuntoon

Olen saanut aikaiseksi aloittaa parvekkeella syyssiivouksen. Aloitin siivouksen ottamalla parvekkeelta sohvanpäälliset ja tyynyt pois, sekä pavilijongin kattopaneelin. Olen pohdiskellut jonkin aikaa, että taidan sittenkin poistaa vesiaiheen parvekkeelta, koska se ei vaan sovi tuonne, ainakaan sellaisenaan. Palju on todella suuri, eikä sitä meinaa saada mitenkään sinne asettumaan kauniisti. Jospa tekisin siitä ensi kesäksi hyötykasvimaan tai kukkapenkin. Pitää vielä miettiä asiaa, mutta sillä välin aion purkaa sen taas atomeiksi.

Lahjoitin paikalliselta FB-roskalavalta saadun kelapöydän pois. Sekin oli aika suuri elementti parvekkeelle, ja siihen kerääntyi lähinnä roipetta. Olen nyt päättänyt järjestellä kaikki istutustarvikkeet ja sen semmoiset yhteen kaappiin, joka tulee olemaan eteisessä. Siirrän keittiöstä korkean kaapin vessanovea vastapäätä olevaan turhaan nurkkaukseen, ja siitä nurkkauksesta keittiöön kaapin tilalle kuivausrummun. Sillä ei ole väliä missä se oikeasti onkaan, ja se voi hyvin olla keittiössäkin. Ihan sama! Saisi aloittaa kaapin järjestelyn uudelleen, ja laitettua sinne kaiken pikkutavaran, jota on kertynyt parvekkeelle.

Keli alkoikin poutaantua ja nyt olisi hyvä aika käydä viemässä vaikkapa roskat. Taidankin tästä aloittaa päivän touhut ja jatkaa sitten syksyn fiilistelyä myöhemmin lisää. Tarkoitus on käydä jossain vaiheessa vielä kuvaamassa syksyn etenemistä täällä Imatralla. Toivottavasti maisemat alkavat kohta olla kuvattavassa kunnossa. Tässä kuitenkin muutama kuva kolmelta edelliseltä päivältä, jotka olen ottanut keittiön ikkunasta, sekä yksi syksyinen kuva vanhempieni läheltä, jossa villiviini on kiivennyt haavan runkoon.

Syksy näkyy villiviinistä

Sattui tähän kolmen päivän sisään yksi kauniskin päivä. 29.9. oli hurja sumu heti aamusta ja keli pysyi hyvin kosteana koko päivän. Tämä aamu alkoi pilvisenä ja sateisena. Pilvikerros on selkeästi todella paksuuntunut, ja kotona pitää päivälläkin käyttää jo valoja, jos aikoo vaikkapa neuloa jotain.

Ja ei taida olla päivääkään milloin Facebookista ei tulisi jotain muistoa rakkaasta edesmenneestä Foxy-hauvelista. Eilinenkään ei ollut poikkeus, ja jaoinkin omalla seinällä ihanan kuvamuiston, jossa Foxy istuu parvekkeella sohvalla auringosta nautiskellen parvekkeella kasvavien kukkasten keskellä. Toinen kuva kertoo myös siitä kuinka laitoin aina parvekkeen meille kaikille, en vain itselleni. Tärkein asia oli se, että lemmikit viihtyivät siellä. Näiden 29.9.2014 otettujen kuvien myötä toivotan kaikille oikein hyvää viikonloppua ja alkanutta syksyä!

Foxy oli tuonut lelunkin parvekkeen penkille.
Foxy kävi makoilemassa parvekkeella omia aikojaan kun ovea pidettiin auki.

Nyt se syksy alkoi Read More »

Scroll to Top