MinnaG.

Kutuyritys vol 3 + muutama fisu lisää

Huoh. Sain juuri peiteltyä toisen akvaarion, johon laitoin seeprakalat taas kutemaan. Ei siinä mennyt vissiin kuin reilu tunti, että sain ne tuolta toisesta akvaariosta edes kiinni… nyt hiki lentää – olen ansainnut kaljan 😀

En ole kerennyt vielää tekemään sitä suunnitelmaani loppuun saakka, mutta kai tuo tolla vanhalla taas onnistuu. Pitää vaan tajuta ottaa samantien sieltä se kutu pois jos ne tekevät jotakin. Ehdin siis huomenna viritellä toisen systeemin valmiiksi tonne jos kutua näkyy päivällä. Kokeilen kudettaa kaksi kertaa. Saas nähdä mitä käy 😀

Kävin tänään hankkimassa toisen suodattimen joka on tarkoitus sitten laittaa tohon keskikokoiseen akvaarioon. Meinasin siirtää siihen nuo barbit tuosta isosta tankista koska nekin vaikuttavat siltä, että haluaisivat kutea… siinä on siis naaras ja koiras. Katsotaan jos niistäkin jotain irtoais 🙂 Samalla ajattelin siirtää yhden monnisparvin sinne pohjaa putsaamaan, todennäköisesti sen täplämonnisparven kun ne näkyvät siitä toisesta hiekasta paremmin. Ja jos niitä seepriksiä sitten tulee, niin siirrän nekin sitten siihen samaan kunnes ne saavat kodin – tai sitten niitä täytyy pitää siinä samassa kipossa missä aion sen kudunkin kypsyttää. Joka tapauksessa keskikokoiseenkaan tankkiin ei ihan mitä vaan voi laittaa koska se on aika pieni.

Kalaostoksilla
Kävin sitten tänään hankkimassa tuosta Norppiksesta 4 uutta seeprakalaa. Nämä ovat nyt sitten niitä taviksia. Nuo nykyiset mitä minul on, niin ne ovat sellaisia huntueväisiä (long fin). Ja vielä niistä aikasemmista sen verran, että niitä on kahta lajia : raidallisia ja pilkullisia (leopardi). Tarkoitus oli hankkia pari koirasta tuonne lisää etteivät nuo kerkeä kuolemaan sukupuuttoon. Vissiin jo tuhat kertaa olen ihmetellyt että mitkä noista vipeltäjistä on mitäkin sukupuolta, niin taitaa olla sillä ainoalla uroksella täl hetkellä neljän akan haaremi tuol tankissa. Noh, nyt se on kolmen kans tuol kutulaariossa. Katotaan miten äijän käy 😀 Juu, mut hyvin oli hirmu pikkusia ja söpöjä nuo uudet pikku seeprat. Tais olla omat ekat sillo alussa paljo isompia. Nuo oli meinaan ihan semmosia sinttejä, melkee saman kokosia ku noi neontetrat. Hirveet rallit alko samantien ku laitoin ne tonne tankkiin. Eivät sentää piileskelleet tuol pusikos kauaa ku tulivat ihan rohkeesti syömään yms.

Mutta joo, jos tämän taas tästä lopettelis niin pääsis joku toinen päivä jatkamaan. Huomenna sitten aamulla ysiltä kaloille valot päälle ja katsotaan kui nopeesti ne kutevat siellä jos ollenkaan. Vois yrittää ottaa siitä kudusta vaik kuvan? Vähän vielä ristikoita teen ennen nukkumaan menoa että saa ajatukset pois tosta kutemishommasta. Jos sais vaikka ihan nukuttuakin. Jees, mut täältä tähän. Kuulemisiin.

Kutuyritys vol 3 + muutama fisu lisää Read More »

Kutulaarioon selkeyttä, selvästi

Kyllä on huojentunut olotila tällä hetkellä kun on saanut päässään pähkäilyt päätökseen mitä missäkin kohtaa aikoo tehdä. Tietty mielipide voi olla sitten huomenna ihan toinen, mutta enivei, jotakin taas tehty uutta ja edistystä näkyy lähitulevaisuudessa asioihin.

Kävin ostamassa eilen (pe:na) sähkötarvikekaupasta sellasta muoviputkea, mihin survotaan sähköjohtoa sisälle esim jos sellainen pitää vetää johonkin vesitilaan tms. Ei tarvitse siis rakenteisiin silloin koskea. Noh, se ei ollut ees kallista. Hankin kolme standardin pituista pätkää, josta kaverini sitten askarteli minulle kehikot uuteen kutualtaaseen. Eli tässä kävi nyt niin, että päätin kohta heittää kuikkaa munille sillä edellisellä sätöksellä minkä tuossa hätäpäissäni tein, missä oli niillä pussinsulkijoilla ”ommellut” ne reunat jne. Kyllähän sekin asiansa ajoi, kalat kutivat siihen, mutta mihin helvettiin sen survon sitten siksi ajaksi kun sitä ei käytetä? No en mihinkään! Sellane loota on kuitenkin kookas, ja sit sitä ei nyt ihan mihin vaan voi laittaa ku sitä pitää sit käyttää akvaariossakin. Joten, uusiksi meni.

Päätin tehdä seuraavaa:
Minulla on kuites sitä hyttysverkkoa jäljellä niin teen siitä uuden pohjan jolle tulee reunoja juuri sen verran että sen suorakulmioksi taitellun kehikon saa siihen kiinnitettyä kunnolla. Sitten siihen kiinnitetään toista verkkoa, joka ei ole sellaista koppuraa. Kehikko siihen myös yläreunaan. Eli, ei siis sivuille vaan ylä- ja alareunoihin (pohjalle) ne kehikot. Voin sitten tarpeen vaatiessa lytistää sen paljon pienempään tilaan kun se ei ole käytössä 🙂 Katsos, alkaa olla jo tämä kehittely insinööritasolla 😀 Kun kehikko on tehty, jossa kalat suorittavat tämän rituaalinsa, niin siihen tehdään vielä toinen kehikko, joka on tämän toisen ulkopuolella. Siihen kiinnitetään sifonkia, eli sitä minulla olevaa voilé-kangasta, johon kalojen kutu sitten laskee. Kätevää, eikö totta. Kun fisut on kuteneet, voi ne tietty siirtää pois sieltä kutukehikosta, ja ne pitääkin siirtää pois. Nyt kun se kalan mäti laskeutuu suoraan tollaseen paikkaan, missä ne voivat ”tuulettua”, niin niillä on todennäköisemmin paremmat mahikset selviytyä… tai ainaki maalaisjärkeni niin sanoo. Aikaisemmin ne menivät siis pohjalle, ja sit siellä ne meni ns piloille… perkeleet. Tämä ilmeisesti johtui siitä, ettei siellä kiertänyt tarpeaksi huuberin erikoinen, eli ne jäi lasiin kiinni, ja homehtuivat sitte siihen. YÄK. Noh, taas astetta olevinaan viisaampi.

Enivei, se uusin akvaario on tarkoitettu tähän kudun säilöttämiseen sitten. Ihan vain siksi, että jos niistä pikkuelikoista jotain tulee, niin laitan sitten tuon toisen sellaiseen kuntoon missä niitä voi pitää. Eli sen, missä ne kudetetaan. Kerkeän siiheksi varmaankin sen uuden hoitaa puhtaaksi ja miettimään tarkemmin sen sijoituspaikan. Olis kyl idiksiä… menee kyl taas ihan överiksi kaikki ajatukset jos tällä tavoin sitä yrittää ees toteuttaa, mutta voishan semmonenkin olla mahollista, että jakais tuon minun makkarini kahteen eri osioon, jossa toisessa on akvaario + sänky ja toiseen jättäis kasvien harrastelun + lukunurkkauksen… hmmm… pitääkin vähän mittailla tuota mitä sille vois tehdä 😀 HUH. Jatketaas taas johonki toiseen ajatukseen!

Niin, se miksi hankin kolme muoviputkenpätkää oli se, että osasta muoviputkea on tarkoitus tehdä taimitarhalle tukipilarit muovipäälliselle. Eli niinkuin minikasvihuone. Siitä kyllä sitten tulee ihan eri kirjoitelmat tänne mitä on tehty ja milloin. Kuuluu lähinnä tuonne minun puutarha- ja parvekeosastolle. Jees, mutta täältä nyt tällä kertaa tähän.

Kutulaarioon selkeyttä, selvästi Read More »

Noniin, otetaas uusi yritys seeprakalojen kudettamisessa

Uusiks meni leikki sano hämeen Heikki… elikkäs tehdääns koko systeemi uudestaan 😀
Saattaa toki olla, etä saan pelastettua vielä tuolta jotakin. Ensinnäkin, internetti on niin täynnä kaikennäköstä tietoa mikä ei toimi alkuunkaan. Esim se, että kuinka kauan menee ylipäätään että on niitä uiskentelevia elikoita siellä tankissa. Ajattelin tehdä seuraavaa:

Haen ihan ensitöikseni kaupasta 6-päkin kaljaa, apteekista buranaa ja rennietä. Lääkitys on huomiselle tarkoitettu, kaljat täksi illaksi. Kävi nimittäin niin, että sain kuin sainkin kalat kutemaan! Mutta ei siinä vielä kaikki… en tajunnut nostaa sitä kutua sieltä tankin pohjalta pois, ja tietenkin se sinne sit ns homehtuu. Noh, sen välttämiseksi teurastin erään voilé-kankaisen verhon uutta prokkista varten, ja kävin hankkimassa uuden akvaarion 😀 (tässä hommassa ei ole kohta enää mitää hauskaa). Teen siitä kankaasta semmosen pussukan, jonka päälle ne kalanmunat voi sit laittaa ”kypsymistä” varten. Vinkkipinkki tuli vielä akvaarioliikkeestä, että ne eivät saa olla missään vaiheessa ilman kanssa kosketuksissa, eli siirto toiseen tankkiin (uuteen) pitää kikkaikka sillä tavalla ettei ne tuhoudu sit tosiaa siinä siirrossa. Ja kudetus sitten aamulla taas uudestaan käyntiin 🙂

Kun poikaset on kypsymässä toisessa altaassa, liene aika laittaa se suurempi allas käyttökuntoon. Pitää siihen hankkia ensiksi kunnon suodatin. Toki vasta siinä vaiheessa ettei poikaset joudu sinne ”väliin”. Jes, mutta nyt pitää tehdä toi verkko tuossa valmiiksi kun kohta tulee hämärää niin sitten ei enää näe luonnonvalossa siimalla ommella kulmia 🙂

Palaielen siis tähän myöhemmin.

Noniin, otetaas uusi yritys seeprakalojen kudettamisessa Read More »

Seeprakalojen kuteminen

Sanon heti tähän alkuun, että tämän kirjoitelman ei ole tarkoitus olla mikään tieteellinen teos, vaan tämä kertoo mitä omalla kohdallani on tapahtunut tai tapahtumaisillaan. Kyseessä ei siis ole mikään ohje 😉

Tässä on seeprakala: (kutuvalmis naaras)

Olen menettänyt jo todella monta seeprakalaa sen takia, etten ole tajunnut/tiennyt, että ne pitää kudettaa erillisessä altaassa. Sitä ei tule noviisille mieleen heti kysyä edes moista kun kaloja mennään kaupasta ostamaan. Tämä asia selkeni minulle vasta tämän vuoden puolella, ja aloin uutterasti etsiskelemään tossa parisen viikkoa sitten toista tankkia. Lueskelin toki aikani kaikenmaailman kirjoituksia noista fisuista sekä yritin löytää ties mitä neuvoja ja vinkkejä asian ratkomiseksi. Ei muuta kuin Google laulamaan!

Mutta, nyt siihen varsinaiseen aiheeseen!
Olen laittanut erilliseen akvaarioon täysin uudet vedet (+ kaikki parannusaineet), ja asetellut sinne tekemäni kutulaarion.


(teipattu siimojen varaan akvaarion ulkopuolen seinään ettei vajoa pohjaan)

Olen käsittänyt useista eri kirjoituksista, että seeprakalat kutevat aamulla heti auringon noustua helpoiten, joten tein seuraavaa…

Laitoin kutulaarioon tupsuisen karkeaviuhkalehtinipun (Cabomba), jotta niille olisi jokin ”pusikko” missä kutevat. Idean olen saanut katsomalla YouTubesta videonpätkiä missä näytetään seeprakalan (Danio rerio) kutemista. Asian olisi varmasti ajanut myös ns kutumoppi, jonka olisi voinut tehdä vaikkapa sukkalangasta. En jaksanut enää nähdä vaivaa kun tuon rehunkin sai tosta paikallisesta niin edullisesti ja heti. Kiinnitin kasvin vain verkkopohjaan pussinsulkijalla etteivät kalat sitä liikuttele ympäriinsä. Kasvissa on myös yhdet ylimääräiset painot että sen latva tavallaan vajoaa siihen kutulaarion pohjaa vasten. Miksi sitten tein näin? Noh, hyvä kun kysyin 😀 Eli syy siihen on puhtaasti se, että seeprakala syö oman kutunsa jos se sen kiinni saa. Tein siis tästä kasvista matalemman, että kun ne seeprikset siellä kasvin seassa touhuavat, niin ne munat laskeutuvat nopeammin akvaarion pohjalle. Jos kasvi on pystysuorassa, kala ehtii tod näk syömään sen juuri ”tuotetun” munan. Kun se makaa siinä kutulaarion pohjalla, niin munat menevät suoraan läpi siitä verkosta!

Tässä pari kuvaa seeprakalojen kutemisesta.

Noh, nyt sitten seurailemaan mitä tapahtuu. Tein tänä aamuna seuraavaa. Olin laittanut edellisenä iltana seeprakalat tonne kutuvaarioon valmiiksi, sammutin valon, ja laitoin pyyhkeen akvaarion ympärille, ettei ylimääräiset valot pääse sinne välillä. Suljin myös ikkunasta sälekaihtimet ja vedin verhot eteen. Kun aamu koitti, otin kaikki peitteet pois akvaariosta, ja päästin sinne päivänvaloa. Syötin samantien kalat muutamilla hiutaleilla. Sitten minun pitikin lähteä liikenteeseen. Kello oli varttia vajaa 10 aamupäivällä siis.
Kun tulin takaisin noin klo 14, kävin kurkkimassa kutulaariota, että ovatko kalat ylipäätään enää hengissä 😀 Katselin pohjaa tarkoin suurennuslasin avulla, ja huomasin, että siellä oli kahdessa kohtaa semmoinen ”setti” jotakin pikkuruisia rakeita, jotka lähinnä muistuttivat todella pieniä helmiä. Ilmeisesti tämä oli sitten sitä seeprakalojen kutua. JES!

Olen tänään lisännyt kutuvaarioon enemmän populaa, kun jostakin lukasin, että ois hyvä olla pari urosta siellä että varmistaa sen, että se mäti hedelmöittyy. Teen siis saman jutun tänäiltana: syötän elukat, laitan valot kiinni, peitän akvaarion (kututankki), suljen ikkunakaihtimet ja verhot ja olen ihan hissukseen sillä tavalla etten mene laittelemaan mitään turhia valoja makkariin päälle, jossa tuo tankki sijaitsee. Aamutoimet sitten samalla tavalla! Parin päivän päästä pitäs olla pikkuruisia seeprakaloja uiskentelemassa tuossa tankissa 🙂 Sitten alkaisi seuraava vaihe… siitä sitten kai myöhemmin jatkona tälle kirjoitukselle.

Seeprakalojen kuteminen Read More »

Kutuakvaarion valmistelu

Laitan tähän oman tarinani, kuinka olen rakentanut kutuakvaarion seeprakaloilleni. Ihan vain siksikin että jos tämä systeemi onnistuu, niin pääsee aika pienellä vaivalla tuosta rakentamisesta, sekä materiaalit tohon ei maksaneet juuri mitään.

Lähdetään liikkeelle siitä, että miltä akva ekana näytti:

1. virhe: tankkiin ei kannata laittaa tämän näköistä kasvustoa saatikka sitten hiekkaa pohjalle.
2. virhe: ei mitään muovikukkia akvaarioon ylipäätään. Miksi? Noh, en itse ainakaan jaksa tapella että ne kestävät pohjassa paikallaan 😀
3. virhe: ei ole pakko laittaa toisen akvaarion vettä niinkuin minä tein.

Tyhjensin siis akvatankin ja jätin sinne pari rehua, jotka ovat kivien seassa pohjalla… muutoin ne kelluisivat. Laitoin täysin uudet vedet. En siis ole käyttänyt toisen akvaarion vettä vaan kraanasta suoraan. Lorautin veden mukaan tietenkin sitä parannusainetta ja pikkutipan vitamiineja. Tankkiin olen laittanut 35 litraa vettä, ei siis täyteen.

Olin siis hankkinut K-Raudasta ikkunoihin tarkoitettua verkkoa, joka oli valkoista. Leikkasin siitä akvaarion pohjan kokoisen palasen ja aloitin verkon asettelua pohjalle. Täytyy sanoa, etten ole juurikaan niin toivotonta yritystä koskaan vielää kokeillut, kun yritin saada sen hemmetin verkon pysymään siellä pohjan tuntumassa paikoillaan. Kirosanoilla ei ollut rajaa! Ihan sama mitä sen päälle laittoi, niin kaikki valu reunoista pois. Laittelin verkkoon siimalla kiinni ties mitä, jopa mikroaaltouunissa mukana tulleen korotusritilän. Noh, ajattelin, että fisut kyl kuolevat kohta jollen jotakin tolle tee ja pian. Päätin siis kokeilla onneani, ja laittaa sen mikroaaltouuniritilästä tehdyn viritelmän tonne akvaarioon testiin. Arvatkaas mitä siitä tuli? Ei mitään! Kalat pääs pohjalle karkuun jostakin sieltä reunoilta kun se helvetin verkko taipui siellä vedessä. Minulla meni hermot.

Huonosti nukutun yön jälkeen sain automatkalla Vuoksenniskalle älynväläyksen, että voisin kokeilla vielä kerran yhtä kikkaa jos se onnistuisi. Päätin tehdä siitä verkosta sellaisen astian, jossa on korkeat reunat. Tämä näytti toimivan loistavasti! Nimittäin, se on ollut eilisestä lähtien käytössä, ja kalat tykkäävät siitä. Ne ovat siis kuteneet jo. Laitan siitä kutemisesta eri blogin kunhan kerkeän. Mutta jaan tämän idiksen mielelläni nyt toistenkin kanssa, jos jollekin tulee tarvetta kutulaariolle 🙂

Tässä askartelupaskarteluohje ”kutukehikolle”

1. tein pohjasta pienemmän kuin mitä tankin mitta on, koska siellä olevaa suodatinta on helpompi siirtää tarvittaessa.
2. mitat on noin: 40 x 30 x 20cm (20cm on korkeus)
3. leikkasin sivuseinämälle reunojen yli menevät palaset ihan vain siksi, että ne sai sitten käännettyä kulmista. Päätypalat on tasan seinämän kokoiset ja ne on siellä sisemmässä kiinnitettynä tuohon pidemmän seinämän verkkoon. Samalla se antaa vähän muotoa tuolla viritelmälle kun on tavallaan kaksinkertainen.
4. käytin reunojen ”saumaamiseen” pussinsulkijoita, joita tulee esim pakastepussien mukana. Ne olivat muovipäällysteisiä. Niitä pätkin pienempiin osiin. Käsittääkseni niistä ei irtoa mitään metalleja yms veteen kun ovat tarkoitettuja elintarvikkeiden säilömiseen.
5. pussinsulkijat on suljettu ulkopuolelta ettei kalat satuta itteään niihin. Niitä kannattaa laittaa tiheään ettei vilkkaat elikot pääse karkaamaan lootasta 😉

VOILÁ! KUTULAARIO ON VALMIS…

Kutuakvaarion valmistelu Read More »

Scroll to Top