lintutorni

Lokakuu alkuun touhukkaasti

, , , , , ,

Lokakuu oli alkaa touhukkaasti, mutta melkein heti piti pysähtyä, ja pistää aloitetut projektit jäihin. Sain nimittäin jonkun flunssan, ja minähän en ole ollut kipeänä tällaisesta flunssasta vuosiin. En tietenkään ole mikään superihminen, kukaan meistä ei ole, mutta ei ole vaan osunut kohdalle mikään kausiflunssa. Olen saanut silti tehtyä joitain pieniä ja kevyitä juttuja, koska kuume ei noussut sellaisiin lukemiin, että olisin täysin vuoteenomana.

Touhusin vielä edellisen artikkelin kirjoittamisen jälkeen tavaroita paikoilleen, kun parvekkeella olevat paprikat oli vaan saatava sisälle. Olin laatinut itselleni todo-listan. Sain kuin sainkin tehtyä tarvittavat asiat, eli siirrettyä puupömpelit keittiöstä pois paprikoiden alta. Puupömpeleissä oli kaksi betonisäkkiä. Tein itselleni selväksi, etten koskaan enää laita 20 kiloa painavia betonisäkkejä tuonkaltaiseen puulaatikkoon, mistä ne pitää nostaa pois!

Askartelubetonit odottavat nyt tuolla keittiössä, että saisin ne säilöön johonkin. Sain nurkkauksesta kaikki kasvit pois olohuoneeseen ja siirrettyä puupömpelit pois paprikoiden alta.

Nostin siis paprikat ja chilin sisälle pakkasyön alta! Sain hoidettua asian, ja nyt ne ovat oleet noin viikon tuolla keittiössä kasvivalon alla. Kasvivalon virittämiseen meni muutama päivä kun oli hieman hutera olo. Olin ehtinyt tulla juuri tuossa välissä kipeäksi. Asioiden suunnitteluunkin meni hetki, kun paprikoiden keskelle tosiaankin tulee vielä hydrotomaatti. Chili oli muutaman päivän eristyksissä keittiön länsi-ikkunalla kun halusin tarkkailla sitä.

Oli suoranainen ihme kun paprikat ja chili olivat ylipäätään hengissä! Olin auttamatta ylikastellut niitä. Ne kasvavat altakasteluruukuissa. Kun toin niitä sisälle, huomasin kuinka vesi hölskyi jokaisen ruukun pohjalla. On meillä ollut muitakin kylmähköjä öitä täällä jo, ja tosiaankin ihmettelen mitenkä ne selvisivät hengissä. Tällä hetkellä kun katselee niitä, niin kukinnot ovat onnistuneet, ja paprikatkin ovat ihan täynnä alkuja. Ehkä tästä vielä jotain tulee.

Kaupunkipuroa katsomassa joka vuosi lokakuun 2. päivä

Aloitin tämän tavan 2021 kun minulla oli vielä Urho-kissa. Kävin tuona vuonna ensimmäistä kertaa ottamassa kaupunkipurolla kuvia. Silloin oli todella syksyinen maisema verrattuna tähän vuoteen. (Katso artikkeli Imatran kaupunkipuro syksyllä, julkaistu 3.10.2021)

Ajankohta on siinä kello 16 hujakoilla, koska valo tulee silloin samasta suunnasta joka kerta. Varsinkin jos aurinko paistaa, ajankohdalla on erittäin suuri merkitys. Nyt ei ollut aurinkoista, niin kuin aikaisempina vuosina on ollut. Näky oli silti henkeä salpaava, vaikka kuva ei anna sille minkäänlaista oikeutta.

Ei ole ruskaa vielä lokakuun ensimmäisinä päivinä

Päätin samalla vähän kierrellä Koskipuistossa, kun kerran olin tänne asti raahautunut. Olo ei ollut mikään huippuhyvä, ja olinkin aikeissa lähteä lammikon kuvan ottamisen jälkeen heti pois. Päätin silti hieman katsella… menin lammen ääreen ja siellähän oli rapuja! Sain napattua yhdestä kuvankin.

Imatrankosken kaupunkipurossa on rapuja.

Ihmettelin aikani rapuja ja jatkoin matkaa padolle päin. Matkan varrella on Tukinuittajat-patsas, josta minulla ei ollut vielä kuvaa. Edellisellä kerralla sen takana olevassa puussa ei ollut noin paljon lehtiä mitä nyt, ja ne olivat ruskeitakin vielä. Tämän takia purolla käynti taas kannatti. Siellä on luonto joka kerta erilainen. Puro kulkee alaspäin tuon puun takana.

Tukinuittajat-patsas Imatran kaupunkipurolla.

Kävelin padolle, josta ei tällä kertaa laskettu vettä läpi. Olisihan tuosta päässyt alemmaksikin sitä tuijottelemaan, mutta en jaksanut lähteä raahautumaan alemmalle kävelyväylälle. Alkoi olla jo hieman heikko olo. Päätin lähteä kotiin päin, mutta yritin vielä kiivetä sillan kupeessa olevat rappuset, ja napata kuvat sillalta.

Pato alhaalta.
Sillata otettu kuva.

Nyt olin valmis lähtemään kotiin päin. Auto oli parkkeerattu sadan metrin päähän pienelle parkkipaikalle.

Ajelin takaisin kotia päin Vuoksen vartta pitkin. Vuoksi oli aika tyyni ja sen rannalla olevat puut heijastuivat kauniisti veteen. En pysähtynyt ottamaan kuvia, koska olin jo aika uuvuksissa. Mutta jostain syystä halusin vielä poiketa lintutornille, ennen kuin menen kotiin. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa, kun olin käynyt siellä.

Lintutornilla oli rauhallista ja hiljaista. Olen jo oppinut suodattamaan muutaman sadan metrin päässä kulkevan moottoritien äänet pois korvistani ja kuulen pelkät luonnonäänet. Onkohan tämä sitten sitä valikoivaa kuuloa? Jos on, niin tässä kohtaa se on ainakin hyötykäytössä. Ihmettelin, kun muuttolintuja ei näkynyt yhtään. Nyt oli vasta lokakuun ensimmäiset päivät, ja hanhet ovat juuri nyt muuttomatkalla. Missä ne ovat?

Maisemat muuttuvat. Syksy alkaa näkyä tornin ympärillä lakastuvasta ruovikosta. Se on täynnä osmankäämiä ja jotain ruokokasvia. Ruovikko on kellastunut kuukaudessa jo kokonaan. Viimeeksi kun kävin täällä, rannassa oleva ruovikko oli vielä vihertävää. Lähdin kotiin.

Lokakuun maisemaa lintutornilla

Olin jotenkin todella uupunut, koska en ilmeisesti tajunnut tulevani näinkin kipeäksi. Lähdin etsimään paikallisesta virvoitusjuomaliikkeestä itselleni kuuman kaakaon sekaan jotain rohtoa, ja painelin sitten vasta kotiin.

Lepäilin parisen päivää enkä tehnyt mitään muuta kun jotain tarvittavia asioita. Pari tavaraa sieltä täältä siirsin – tein sen mitä jaksoin. Tuntui siltä, että kaikki projektit jäivät kesken. Olin esimerkiksi laittamassa kesävaatteita pois talvisäilöön. Ne on tarkoitus laittaa vaatehuoneeseen kestokasseihin. Jätän hyllyille vain ne vaatteet, joita käyttäisin talvella. En käytä lyhythihaisia printtipaitoja talvella, koska niiden päälle tulee yleensä jokin huppari tai jotain muuta. Eikä ole järkeä käyttää niitä koko ajan, ja pestä myös koko ajan. Printit kuluvat.

Pyykkien pesu jäi myös kesken. Osa kesävaatteista on vieläkin pesemättä ja edellisellä viikolla pesdyt vaatteet roikkuvat kuivatustelineellä. Onneksi pesin myös peiton edellisellä viikolla, niin nyt minulla on ollut puhdas peitto sairastellessa. Sehän pitää tietysti sitten pestä vielä uudelleen kunhan tervehdyn. Eli senkin homman joutuu tekemään lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa. Pyykkiä tulee koko ajan myös lisää kun heräilen yöllä hikilätäköstä. Pakkohan se on vaihtaa yöllä yöpaitaa, kun ei viitsi märässä paidassa nukkua.

Aktivoiduin myymään joitain ylimääräisiä vaatteita Vinted-kauppapaikassa. Tämäkin projekti jäi kesken. En jaksa kuvata ja mittailla vaatteita juuri nyt. Onneksi sain otettua parvekkeen ovien välistä ötökkäverhon pois, niin saan sisemmän oven nyt kiinni. Ei tule sitten kylmää ilmaa ulkoa asuntoon, kun eristetty väliovi on kiinni. Kuvaan niitä vaatteitakin saman oven takana tiilitapettia vasten, eli siinäkin mielessä oli hyvä juttu, että oven saa nyt kokonaan kiinni.

Otin sunnuntaina parvekkeelta pavilijongin seinämän alas. Se on nyt vielä mytyssä tuolilla pitsiverhon kanssa, kunnes saan sen pesuun. Yritän pestä ne lähipäivien aikana. Olen pikkuhiljaa siirrellyt tavaroita parvekkeella talviteloille. Vielä pitäisi ottaa avomaankurkku ja kirsikkatomaatti alas.

Vielä siivottavaa parvekkeella

Kun pavilijongin seinän otti alas, valoa alkoi päästä läpi olohuoneeseen asti. Ikkunoista näkee nyt myös syksyistä pihaa. Pidän näistä parvekkeen edessä olevista koivuista, vaikka olenkin allerginen koivulle.

Kiikutin parvekkeelta puupalikat kesän kuluessa kylpyhuoneeseen, joita on tarkoitus pätkiä. Puupalikoita on niin paljon, että pitää ihan miettiä mitä niistä tekee, vai tekeekö mitään. Keksin jo heti pari käyttötarkoitusta, joihin paloja pitää sahata nyt pian. Parit palaset ehdinkin sahata. En halua nyt rehkiä liikaa, etten tule vielä kipeämmäksi. Pari palikkaa sieltä täältä saa riittää. Tarvitsen nyt ensimmäiseksi vinyylilevyjen lokerikolle alustan, jonka aion tehdä puupalikoista. Sahailen puut vessassa suuren roskiksen päällä.

Olen sairastelun lomassa neulonut itselleni villasukkia, kun pitää saada jotkut ohuemmat villasukat, jotka mahtuvat kenkään sisälle. Teen niitä pikkuhiljaa ettei tule mitään tenniskyynärpäitä tai muita vastaavia ongelmia. Olen erityisen herkkä saamaan jänteisiin tulehduksia. Eli, etenen nyt todellakin rauhallisesti.

Tiistaina lokakuun 7. päivä oli pitkästä aikaa superkuu. Päätin käydä sitä katsomassa. Se nousi niin nopeasti, ettei siinä ollut miltei mitään katsomista. Yläpuolella odotteli pilviverho, eli sinne se paineli sen taakse. Ei nyt ihan niin paljon ketuttanut kuin se verikuu, mutta vähän kuitenkin. Istuin hetken penkillä katselemassa järvelle kunnes lähdin kotiin. Kohta tulisi jo pimeää ja kuu tosiaan meni pilvien taakse.

Tällainen viikko tällä kertaa. Jos koet tarvitsevasi villasukkia talveksi, otahan rohkeasti yhteyttä. Teen myyntiin sukkia silloin tällöin, ja olisi mahdollisuus neuloa muutamat sukat ennen joulua. En minä ammattilainen ole, mutta perussuskat kirjoneuleilla onnistuu.

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Toukokuun puoliväli

, , , , ,

Toukokuu on jo puolessa välissä ja olen ehtinyt tehdä vaikka mitä. Aika paljon on kesken, mutta aloitus on nyt tärkeässä asemassa, koska se on kaikista vaikein homma… se aloittaminen.

Parveke

Kaikkihan lähtee siitä yleensä liikkeelle, että tehdään jokin suunnitelma. En tehnyt tälläkään kertaa asiassa poikkeusta, vaan aloin raapustamaan ideoitani asioihin pyhitettyyn vihkoseen, jonka olen aloittanut jo vuonna 2014. Siitä löytyi vielä vuoden 2014 parvekesuunnitelmakin. Se oli muuten ensimmäinen laatuaan, kun olin juuri edellisenä syksynä muuttanut tähän asuntoon.

Katselin kammottavan sotkuista pervekketta ikkunan läpi. Nyt olisi pakko alkaa toimimaan ennen kuin kesä on taas käsillä. Lupauduin vielä ottamaan kesäkuun alussa tuttavien kissatkin hoitoon pariksi viikoksi, jos he lähtevät matkoille. Haluan, että parveke on silloin käyttökunnossa. Olen siirtänyt muutaman tavaran sinne mihin ne on tarkoitettukin, mutta paljon on vielä tehtävää. Onneksi innostusta ainakin riittää.

Parvekkeen TODO-lista:

  • Pese kaide
  • Viritä loput kissaverkosta
  • Pese pavilijongin seinä ja laita paikoilleen
  • Tyhjennä multa-astiat ja vie multa pois
  • Siirtele mööpelit paikoilleen
  • Vie palju alakertaan
  • Siivoa puutarvikkeet pois
  • Pese lattia

Onhan tuossa jo kerrakseen tekemistä. Vaikuttaa suurelta määrältä tekemistä, mutta loppupeleissä nämä eivät vie paljon aikaa. Kunhan vaan saisi nyt aikaiseksi tehdä kaiken, mitä on suunnitellut. Kerron tarkemmin parvekkeesta sitten, kun olen saanut kaiken tehtyä ja laitettua paikoilleen. Sinnehän on tulossa myös kasvillisuutta. Foxyn palju saa muuttaa myös häkkivarastoon. Sen ainoa oikea paikka olisi ollut vanhempieni pihalla, missä Foxy silloin pulikoi siinä. Mutta äitini ei sitä sinne halunnut. Olisin tehnyt siitä suihkulähteen, niin kuin eräällä tuttavapariskunnallakin on pihallaan. Laitan niistäkin joskus kuvia kunhan löydän ne arkistostani.

Taimet

Taimien huolto on tehtävä ennen kuin toukokuu on lopuillaan. Ne siirretään ulos heti kun mahdollista. Eikä tuo nyt ole kivaa, kun keittiö näyttää joltain taimitarhalta koko ajan, eikä sinne pääse tekemään oikeastaan mitään. Mutta turha tavaroita on korjata pois ennen kuin hommat on tehty.

Keittiön ruokailutila on kauhean sotkun alla

Money Maker-tomaatti oli kasvanut jo niin paljon, että taimet piti siirtää isompiin ruukkuihin. Ne eivät olisi selvinneet ensimmäisissä istutusruukuissa paljoakaan pidemmälle. Onneksi motivoiduin hommaan. Satsista lähti myös tuttavalle kolme taimea kasvatukseen. Annan heille joka vuosi ylimääräiset taimet, joita en halua pitää.

Tomaatin taimet (oikeassa laidassa) kasvoivat hurjaa tahtia ja ne oli siirrettävä suurempiin ruukkuihin

Taimien TODO-lista

  • Kirsikkatomaatit isompiin ruukkuihin
  • Paprikat & chilit isompiin ruukkuihin
  • Istutetaan Hollanninkurjenmiekka ja Punatähkä ruukkuihin
  • Avomaankurkku & kesäkurpitsa itämään

Kävin viime viikonloppuna paikallisessa Prismassa etsimässä sopivaa ritelikköä äidin Sympathie-ruusulle, mutta en löytänyt sellaista. Tietysti minun piti kulkea kaiken maailman siemenhyllykköjen läpi, ja tottakai mukaan tarttui jotakin. Olen joskus kasvattanut äidille punatähkää, mutta se on aikojen saatossa hävinnyt kukkapenkistä pois. Sain nämä juurakonalut erittäin huokeaan hintaan, ja aion istuttaa ne nyt alkuunsa kukkaruukkuihin, jotta ne lähtisivät kunnolla kasvuun.

Olohuone

Päätin piristää itseäni taas olohuoneen huonekalujen siirtelyillä. Lähinnä siirsin television viereen molemmille puolille lipastot, jonka päälle sain stereoiden kaiuttimet. Niille on on ollut todella hankalaa löytää mitään paikkaa. Päädyin lopulta ottamaan kaksi päällekkäin ollutta hyllykköä erikseen alas harkkojen päälle. Lipastoille piti kuitenkin saada korkeutta että kaiuttimet olisivat oikealla korkeudella. Ne ovatkin nyt täsmälleen kuulokorkeudella. Kunhan saan roippeet siivottua pois (projekti kesken), laitan uuden kuvan.

Siirtelyiden lomassa katsoin kaksi kautta Puutarhakausi-ohjelmaa.

Jep – karmealtahan se näyttää… Taulut pitää taas järjestellä seinälle uudelleen. Aion laittaa telkkarin yläpuolelle lyijykynäpiirrokset lemmikeistäni ja lipastojen yläpuolelle kasviaiheiset isot taulut. Olen vielä kahden vaiheilla, laittaisinko ne matalammalle vai siten, että alareuna olisi kaiuttimien yläpuolella.

Pohdiskelua: Pitäisikö mööpelit liimata lattiaan kiinni etten siirtelisi niitä enää?

Oikeassa laidassa olevat stereot ovat siirrettynä peltilipaston sisälle, eivätkä ne jää näkyviin. Vien aikaisemmin lipastojen paikalla olleet puupömpelit takaisin parvekkeelle. Olen niin kyllästynyt saamaan niistä tikkuja käsiin, että nyt saa riittää, vaikka ne niin kauniita ovatkin. Kuvassa olevien stereoiden paikalle on tulossa puutynnyri, jonka päälle tulee yksi peikonlehdistäni. Heinäseivästikkaat ovat tuossa nyt ainoastaan sitä varten, että saan kuvattua myytäviä vaatteitani. Niistä saa otettua hyvin kuvia vaaleaa tiilitapettia vasten, ja valokin tuossa kohtaa riittää ihan hyvin pitkälle iltaa.

Jätän yhden puupömpeleistä suuren ikkunan eteen, johon sijoitan joitain huonekasveja. Vinyylilevyille tarkoitettu lokerikko on siirretty sohvan jatkeeksi. Sen päälle tulee myös huonekasveja. Olen ollut vähän kahden vaiheilla, josko olisin sijoittanut stereot vinyylilokerikon päälle. Mutta tarkemmin kun ajattelee, niin joutuisin vetämään kammottavan pitkät johdot kaiuttimille sekä televisiolle. En tiedä mitä teen, mutta olkoon väliaikaisesti edes sillä tavoin kun ovat.

Pikavisiitti lintutornilla 16.5.

Perjantaina oli toukokuun ensimmäinen lämmin päivä. Mittari kipusi +18C, ja siltä se tuntuikin. Ei muuta kun lintutornille mars. Siellähän oli alkanut jo vihertää.

En muistanut yhtään, että tornin ympärillä ruovikossa kasvaa paljon rentukkamättäitä. Ne olivat todella kauniita kaiken sen muun karuuden keskellä. Rentukoita voi nähdä toukokuussa pitkin teidenkin varsia, jos niissä on vetisiä ojia.

Lintutornin ympärystää toukokuussa

Pysähdyin kotimatkalla ottamaan kuvan pajusta, jonka pajunkissat eivät enää näyttäneet niin kovinkaan söpöiltä ja pehmeiltä. Tuli mieleen lähinnä pulloharja.

Mutta eiköhän tässä taas ollut tarpeeksi tälle kerralle ja jatkan sitten taas paremmalla ajalla. Juuri nyt huvittaa tehdä jotain muutakin kuin vaan kirjoitella, niin se motivaatio kannattaa käyttää siihen tarkoitukseen, missä siitä on eniten hyötyä!

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Myrskyisä elokuu — trombi kävi kylällä

, , ,

Elokuun viimeisiä päiviä viedään ja meillä on vielä ihan täysi kesä meneillään. Aika rientää, niin kuin muutenkin on koko ajan tehnyt, ja on vaan kerta kaikkiaan olevinaan niin kiire, ettei tännekään kerkeä kirjoittamaan. Tosin, minua on tässä aktivoineet duunihommat, jos se vaikka kelpaisi selitykseksi.

Olen siirtänyt työpisteeni olohuoneesta makkarin ikkunan äärelle, ja tässähän on oikein mukava istuskella ja katsella ulos samalla kun tekee läppärihommia. Piha on välillä täynnä pikkulintuja, muun muassa västäräkkejä, jotka ovat ilmeisesti jo muuttoretkellä. Välillä on parvi pikkuvarpusia. Ne todellakin ovat hauskoja, jos joku rasahdus kuuluu. Ihan huimia lentäjiä! Västäräkit eivät taasen pelkää mitään. Meinaa pyöräteilläkin jäädä kruiserin alle. Äsken naapuritalon mies kävi hakemassa ojanpohjasta fillarinsa. Ilmeisesti sen oli joku sinne liipaissut viime yönä, kun ukko sillä ajeli kuitenkin vielä eilen. Lukossa se ainakin oli, kun kerran availi sitä ja talutti kotia kohti.

Elokuu on mennyt siis töitä tehden. On myös ollut mukavaa saada viettää aikaa oman veljen kanssa, joka muutoin käy liiankin harvoin kotikonnuillaan. Kesä on ollut lämmin, ja olemme saaneet istuskella ulkosalla paljon. Veljeni on oikea säänörtti, jos näin voisi sanoa, ja meille onkin riittänyt paljon keskusteltavaa tapahtuneesta, joka ravisutti Imatraa 10.8.2024. Tästä läheltä kotiani pyyhkäisi nimittäin trombi, joiden jälkiä raivataan edelleenkin. Tein asiaan liittyvän videon, ja laitan sen loppuun. Onneksi kellekään ei käynyt pahasti.

Trombi 10.8.2024 Imatralla

Seurasin erästä myrskyä säätutkasta, ja se vaikutti, että olisi aika raju kun saapuisi kohdalle. Noh, meillä tässä satoi vaan vettä ihan kaatamalla. Sen verran tuli vettä, etten muista koskaan nähneeni moista sadetta näillä tienoin. Tämä myrsky kuitenkin sai ihan uuden käänteen kun se oli tuossa moottoritien kohdilla…

Kello 15.40 satoi hetkellisesti niin kovaa, ettei meinannut ikkunasta nähdä läpi.

Facebook alkoi täyttyä ilmoituksista, että puita on kaatunut siellä ja täällä. Hälytysajoneuvojen sireenit alkoivat myös kantautua tänne minullekin asti. Nyt on tapahtunut jotain todella poikkeavaa ja lähellä. Pitäisiköhän lähteä katsomaan mitä on tapahtunut ja jos joku tarvitsee vaikkapa apua? Tällaiset myrskyt voivat tuhota asutusta ja ihmisiä jäädä loukkuun paikkoihin. Pakkohan se on mennä katsomaan, jos tilanne on katastrofaalinen eikä auttajia ole tarpeeksi.

Latasin kruiserin akkua hetken, ja lähdin liikenteeseen. Akku on muuten todella hyvä varavirtalähde, jos sattuu tulemaan sähkökatkoksia! En tiennyt oikein tässä vaiheessa mitä ja missä oli oikein tapahtunut, niin kruisasin Rautioon Kolmenristin kirkon kautta. Se oli ainakin ihan paikoillaan kaikkine korjauspressuineen. Ajelin Kaukopään kautta Rautioon, ja siellä olikin tiet poikki. Paloauto tuli minua vastaan (ei pillit huutaen) kun käännyin Kurkvuorenkadulle. Ajattelin jos olisin mennyt Rautioon sitä kautta, vähän ”kiertäen” alueen, kun sieltä löytyy junaradan alitse menevä kevyenliikenteen alikulkutunneli. Ei sitten tarvinnutkaan mennä sitä kautta, kun siellä oli kaatunut todella monta puuta tielle. Moottorisahat lauloivat kaikkialla!

Käännyin takaisin, ja kruisailin toista kautta Rautiota kohti. Sielläkin oli tie poikki. Siltä alueelta oli kaatunut paljon puita ja pelastuslaitoksella meni muutama tunti, että saivat raivattua puut tieltä sivuun, jotta liikenne pääsi siitä kulkemaan. He raivasivat ensin kevyenliikenteen väylän, kuulin palastushenkilön keskustelua sen verran. Autoilijat pysähtyivät kysymään, voiko olla jotenkin avuksi. Saattaahan se olla, että sellaisesta olisi ollut enemmänkin haittaa kuin hyötyä. Saati sitten miten vaarallista on mennä sellaiselle alueelle ilman suojavarusteita, missä voi puita kaatua niskaan hetkenä minä hyvänsä. Minulla sentään oli kypärä päässä!

Trombi kaatoi suuria puita juurineen
Trombi kaatoi suuria puita juurineen

Jäin patsastelemaan Olkinuorankadun päähän risteykseen ja taivastelemaan mitä tuhoa tämä trombi oli saanut aikaiseksi. Ajoin erästä tietä pitkin hieman alaspäin, josta kaukaa kantautui moottorisahan ääntä. Matka tyssäsi, kun tiet olivat täynnä oksanpätkiä, omenia ja luumuja. Trombi oli tyhjentänyt marjapensaat ja puut ja viskellyt satoa ja oksia kaikkialle. En kehdannut ajaa kruiserilla niiden yli, vaan käännyin takaisin. Ei jotenkaan tullut mieleen edes ottaa kuvia asutusalueen tuhoista. Jääköön ne ainoastaan oman mielen syövereihin. Näky oli sen verran lohduton.

Puiden raivaus teiltä tapahtui nopeaan tahtiin

Minua vastaan tuli nuori nainen koiran kanssa. Hän oli jotenkin todella järkyttyneessä tilassa. Kysyin häneltä voinko auttaa, ja hän ei vastannut mitään. Jatkoi vain matkaansa. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin. Samalla kuulin jonkun sanovan, että ”tuolta se tuli golfkentältä”.

Päätin lähteä golfkentälle, joka on lähellä kotiani. Itse asiassa jälkikäteen kun miettii, niin osa siitä trombista on saattanut käydä jopa meidän talon vieressä. Ainakin vesisade oli sen mukainen.

Saavuin golfkentälle, ja siellä makasi puita sikin sokin pitkin kenttiä. Viheriöt olivat täynnä oksanpätkiä ja puiden latvoja. Kaunis golfkenttä oli täynnä luonnon roskaa! Tämän sotkun siivous veisi todella paljon aikaa. Mutta, niin siellä alkoi heti moottorisahat pärisemään ja ihmiset kävivät siirtelemässä oksia ja puita pinoihin.

Golfkentällä on erittäin aktiivinen käyttäjäkunta, jotka olivat tulleet heti pikimmiten raivaamaan tuhoja, ja siistimään paikkoja. Eihän tuon näköisellä kentällä voi mitään pelata missä on puita teillä ja viheriöillä miten sattuu. Kruisailin kuluneella viikolla kentän läpi katselemassa mitä siellä oli oikein tehty, ja pelaajat olivat ainakin päässeet jo paikalle. Puita oli vielä pinoissa vaikka kuinka paljon, mutta niiden pois viemiseen kulunee tovi. Puita on nimittäin alueella niin paljon kaatuneena ja pätkittynä, että niiden siistiminen voi kestää ties kuin kauan.

Menin golfkentältä kotiin vähän rauhoittumaan. Tällaiset tapahtumat saavat pienen pääni aivan pyörryksiin. Ilta alkoi jo hämärtää, enkä uskaltanut enää lähteä millekään tuhoalueelle tarkastusreissulle, kun tosiaankaan ei voinut olla yhtään varmaa kaatuuko siellä lisää puita. Seuraava päiväkin meni vähän odotellessa, kunnes päätin sitten maanantaina lähteä katsomaan, onko lempipaikalleni, Immalanjärven lintutornille, käynyt mitään. Alue oli myös jäänyt trombin hampaisiin.

Lähdin ajelemaan Lakasenpellon suunnalta lintutornille. Lakasenpellon laita-alue oli ottanut todella pahaa osumaa, ja trombin kulkureitillä miltei kaikki puut olivat joko kaatuneita tai katkenneita kuin tulitikut. En uskaltanut mennä lähempää tutkimaan, ja pyysinkin hieman kuvausapua tuttavaltani, jolla oli drone.

Kuvakaappaus videostani. Lakasenpellon ”huoltotie” kulkee moottoritien myötäisesti.

Tuhoja oli pitkin matkaa, kun menin lintutornille… alkoi jo hieman hirvittää mikä siellä odottaisi!

Mitä lähemmäksi olin tulossa lintutornia, sitä jännemmäksi tilanne muodostui. Katkonaisia puita oli kaikkialla.

Vuoksenniskalta alkava Seppoinpolku on kyllä kärsinyt pahoja myrskytuhoja. Edellä olevat kuvat ovat molemmat polun varrelta. En tietystikään ole päässyt kulkemaan Seppoinpolkua sen lähtöpisteestä lintutornin kohdille, koska siellä on vieläkin 31.8. puita kaatuneena kulkureitille. Reittihän kulkee Unterniskanjoen pengertä pitkin puusillalle, jonka jälkeen ylitetään Jäppilänniementie.

Trombi oli kääntynyt puusillan jälkeen lintutornille päin, ja tien varrella oli useita juurineen kaatuneita suuria koivuja. Tuhot olivat jo korjattu suurimmalti osin siinä vaiheessa kun pääsin paikalle, ja niistä ei ole kuvia. Mutta lintutornille sitten hieman jännittynein tuntein… ja olihan siellä aika lohduttoman näköistä. Seppoinpolku oli tästäkin kohtaa poikki, ja reitin varrelle oli kaatunut useita puita. Lintutornin kaiteen päälle oli myös kaatunut suurehko puu. Eli tornille ei päässyt.

Ei tänne uskaltanut paljon jäädä patsastelemaan kun kaikkialta kuului epämääräistä narinaa. Tuli sellainen tunne, että minä hetkenä hyvänsä joku puu voisi vielä kaatua niskaan. Äkkiä pois ja kohti uimarantaa!

Uimarannalle saavuttuani näky oli myös aika lohduton. Ikään kuin uimarannasta olisi pyyhkäisty muutama vuosikymmen pois. Kerroin eräässä artikkelissani, kuinka olin ollut Amaging race-tapahtumassa auringolta suojassa erään puun alla, niin kuin ihmeen kaupalla tämä puu oli selvinnyt trombista ehjänä! Vain ne kaksi puuta olivat vielä pystyssä, jotka silloin suojasivat minuakin. Tulipas jännä tunne. Viereiset puut olivat kaatuneet, ja seuraavassakin kuvassa on vielä yksi puu kenollaan minua suojannutta puuta vasten.

Immalanjärven Lietteen ranta kärsi trombituhoista elokuussa 2024
(Klikkaa kuva suuremmaksi)
Trombi kaatoi terijoensalavan 10.8.2024

Trombi oli ilmeisesti kulkenut tästä golfkentälle. Että, on meillä ollut elokuussa kaikka tapahtumaa täällä kotikonnuilla. En kerro tästä nyt tämän enempää tässä artikkelissa vaan jatkan sitten joku toinen kerta, koska tuhoja on vielä rutkasti muuallakin. Laitan vielä videon loppuun josta voi katsoa lisää tuhoista.

Pitäisi pestä ikkunatkin tässä vielä, että saisi aloittaa syksyn vaiheiden kuvaamisen keittiön tai makkarin ikkunasta. Toivottavasti intoa riittää. Tarkemmin kun ajattelee, niin kaikki ikkunat pitäisi pestä hyvissä ajoin ennen syksyä. Meille on luvassa erittäin lämmin alkusyksy, niin ei ainakaan tarvitsisi palella ikkunoita pestessä. Mutta pidemmittä puheitta, tässä on tekemäni video, joka on julkaistu 27.8.2024.

Pääjäässä.com-kauppa

Kylmä viikko takana

, , , , ,

Olisikohan ne kylmät kelit vihdoinkin takana tältä keväältä? En ole oikein saanut mitään järkevää aikaiseksikaan kun viitsi mennä esimerkiksi parvekkeelle palelemaan. Ensi viikoksi on sitten ilmeisesti tulossa jo vähän lämpöä, niin jos silloin aktivoituisi asioissa vähän lisää. Nyt olen jumettunut sisätiloihin lintubongailemaan lähinnä WWF:n sääksiliveä. Lintutornikin on saanut nyt jäädä kun siellä ei ole tarennut käydä.

Immalan lintutorni

Tykkään pitää tilastoja eri asioista, ja etenkin vuodenajoista, muun muassa kuvilla. Yksi rakkaimmista kohteista on Immalan lintutorni. Käyn siellä joka vuosi katselemassa lintujen kevätmuuttoa ja jäätilannetta. Keskellä talvea sinne on sinällään turha mennä, kun siellä ei tapahdu mitään. Toki käyn välillä tarkastamassa, että paikat ovat kunnossa. Nyt olen käynyt siellä tosin vähän vähemmän, kun on niin kylmää. Ei vaan tarkene ajella sähkökruiserilla. Piti kaivaa talvivarusteet esiin. Ulkona on niin kylmä.

Kylmää vettä Immalanjärvessä 8.5.2024

Jäät lähtivät Immalasta 29.-30.4.2024, tai ihan tarkkaa tietoa minulla ei ole, mutta kun kävin sunnuntaina 28.4. niin jäätä oli vielä kaukaisuudessa. Kysyin toiselta kävijältä millä perusteella se oikein määritellään, milloin jäät ovat lähteneet Immalanjärveltä. Ei hänkään ollut asiasta täysin varma. Pitänee kaivaa jostain faktat pöytään, että ne löytyvät sitten jostain, jos jota kuta kiinnostaa.

Sain kuulla, että sammakot kutivat tänä vuonna ihan eri paikassa mitä aiempina vuosina. Joku muu tiesi kertoa, että ne ovat veden täyttämässä metsässä tällä kertaa. Metsä on siinä aivan lintutornin vieressä. Vesi on tulvinut Unterniskanjoelta metsään, ja sammakot ovat puuhastelleet siellä. Noh, se jäi nyt näkemättä tällä kertaa.

Vaikka olenkin luontoihminen, en välttämättä kaikkia tirppoja ja elukoita sieltä tunnista. Siksi on hyvä olla hieman apuvälineitä. Joku lintubongari kerran suositteli tällaista puhelimen sovellusta kuin Merlin bird ID. Se vaikuttaa ihan mukavalta ohjelmalta. Siinä nauhoitetaan lintujen ääntelyä, ja ohjelma tunnistaa linnut. Samalla se kertoo mikä lintu milloinkin visertää. En tiedä, onko nyt ollut vain niin kylmä kevät, että lintuja ei ole mitenkään suurta lajitelmaa liikenteessä. Tai sitten ne eivät vain ole juuri tuolla. Nämä linnut sain tallennettua kun kävin tornilla 1.5. Toki kaikkien ääntelyt olivat tuttuja ilman puhelinapin avustustakin.

Oli pakko ottaa naapuritalosta kuva eräs ilta kun sen seinään muodostui talon edessä olevasta koivusta upea varjo. Varjo oli varmasti paljon näyttävämpi, mitä kuvani antaa ymmärtää. Kun puissa ei ole lehtiä, niin koivun muoto jotenkin kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan tuli todella upeasti esille. Varjo muodostui vielä suoraan rappukäytävän katoksen kohdalle ikään kuin se kuuluisi siihen. Luonnon taidetta.

Puista puheen ollen, paikallisen baarin, jossa tykkään käydä, vastapäätä puretaan rakennus. Sen edessä on aivan ihana vanha mänty. Joku kertoi, että se olisi 300 vuotta vanha. En ihmettelisi. Siinä on jotain sanoinkuvaamatonta arvokkuutta, kun sitä katselee. Olisi todella surullista, jos se kaadettaisiin rakennuksen purkamisen yhteydessä. Tämä puu on nähnyt paljon! Tämä on sellainen puu, jolle annetaan nimi.

Kylmä kevät on aiheuttanut osittain myös sen, että en ole juurikaan tehnyt parvekkeella mitään. Lupasin vielä antaa Leca-harkkoja läjän pois kuljeksimasta. Niiden siirtely vie voimat ihan loppuun, enkä jaksa enää miettiä mihin niitä tungen. Nehän olivat aikoinaan akvaarioni alla jalustana. Siihen tarkoitukseen ne kävivät oikein hyvin. Nyt niille ei enää oikein ole käyttöä. Toki niistä voisi rakennella tasoja parvekkeelle tai kotiin. Yhdet harkot minulla ovat olleet stereokaiuttimien alla. Aion ottaa nekin pois. Kaiuttimia varten rakentelin jokin aika sitten hyllykön.

Paljuhässäkkä on purettu, ja tiilet on pinottu toiseen paikkaan (Kuva 1). Eräs nuori pari tuli hakemaan koirien aitausta varten paljun alla olevat harkot. Minun oli pakko siirrellä kaikki tavarat toiseen kohtaan, ja tällä hetkellä parveke on paljon sekaisampi mitä näistä kuvista näkyy. Olen kyllä suunnitellut paljulle käyttöä, mutta siitä ei tule vesiaihetta enää. Parveke vaihtaa myös järjestystä. Kuten kuvasta kaksi (2) saattaa huomata, parvekkeella on edelleen kiviä, jotka pitää käydä viemässä pois. Työmaata siis riittää.

Olen kahden vaiheilla; jätänkö kaiteen eteen nurkkaan grillille tarkoitetun alustan, vai siirränkö puusohvan kaiteen eteen. Pavilijongin runko ja seinämä tulevat joka tapauksessa tähän osaan parveketta tänä vuonna, niin pääsen sitten parvekkeesta nauttimaan vesisateellakin. Polyrottinkituoli menee puusohvan paikalle nurkkaan. Palju menee myös toiseen laitaan kaiteen eteen. Seuraava kuva on otettu parvekkeen oven takaa hetki sitten.

Toisaalta parvekkeelle tulisi todella paljon tilaa, jos puusohvan saisi suoraan tuohon parvekkeen oven kohdille kaidetta vasten. Ainoa asia, joka minua tässä kohtaa askarruttaa, että jos tulee jokin myrsky, niin kestääkö pavilijongin seinä sellaista. Viime kesän se kesti todella hyvin. Minulla odottelee vanhempieni luona pieni patja, joka on tarkoitettu puusohvan päälle laitettavaksi. Sille pitäisi vielä jossain kohtaa ommella jokin suojus. En ole vielä ihan varma mistä sen teen. Joka tapauksessa patja ei saisi kastua parvekkeella, ettei se homehdu. Mietin myös maton laittamista parvekkeelle. Mitä ikinä parvekkeelle teenkin, se pitäisi ensin saada jotenkin pestyä kunnolla.

Hommasin parvekkeen pesua varten retkisuihkun, jos sillä saisi huuhdeltua kunnolla lattiaa, kun on ensiksi harjannut sen puhtaaksi. Juuri tämän siivoamisen takia haluaisin kaikki multahässäkät hittoon, kun niistä tulee niin paljon sotkua. Olin aikeissa purkaa kaikki puiset laatikotkin parvekkeelta, mutta sitten yksi kotkansiipisaniainen päätti kurkistaa talven jälkeen laatikosta, ja enhän minä raaski sitä siitä poistaa. Saniaset ovat suosikkejani kuitenkin, eikä niitä haittaa, jos kesä on kylmä.

Laitan nyt lopuksi pienen mainoksen, mitä olen tässä jo puuhastellut useamman kuukauden. Olen päässyt eteenpäin eräässä projektissa, nimittäin Pääjäässä.com-kaupan rakentamisessa. Teen kaikkea tätä osa-aikaisesti, vaikka se välillä kokopäiväiseltä tuntuukin. Mutta haluan nyt esitellä uuden kivan paidan, jonka kuvan suunnittelin muutama päivä sitten. Tottakai tein siitä itselleni ensimmäiseksi koevedoksen. Mitäs tuumaatte? Onko kiva? Näitä voi ostaa tällä hetkellä kahdesta eri kaupasta. T-Mafia myy hylje-versiota tästä tekstistä ja eri väreissä, kuin mitä Pääjäässä.com-kauppa myy.

Ei tässä tällä kertaa enempää kuin hyvää viikonloppua!

  

Vihdoinkin kevät ja kärpäset!

, ,

Vihdoinkin voi sanoa, että kevät on täällä. Kyllä tätä odoteltiinkin – koko kevät.

Meidän alueella putsattiin hiekat tänä vuonna mielestäni hyvinkin aikaisessa vaiheessa, joka oli todella mahtavaa. Parkkialueella ei tarvinnut siirrellä edes autoja mihinkään, niin kuin useana vuonna on tehty. Ilmeisesti meidän talon kiinteistöhuolto tekee työt ihan eri tavoin kuin edellinen teki. Noh, tapansa kullakin. Se on kuitenkin allergikolle mukavaa huomata, että hiekat putsataan.

hiekoitushiekat putsataan joka kevät

Myös pyöräilyväylät putsattiin hyvissä ajoin. Sittenhän on kiva ajella esimerkiksi sähkökruiserilla, kun hiekka ei pöllyä. Vaikka ehkäpä siitä hiekasta olisi ollut jotain hyötyä takatalven kannalta. Kaikki hiekat oli putsattu teiltä pois ja takatalvi iski. Onneksi sitä ei kauan kestänyt, mutta iltasella tiet jäätyivät ja paikoittain oli todella liukasta. Vaikka sähkökruiserissa olikin maastorenkaat, niin piti ajaa todella varovaisesti. Alikulkutunnelit olivat aivan sohjossa, ja joissain paikoissa piti oikein miettiä mitä kautta kannattaa ajaa, ettei vastaan tule jäätyneitä sohjokasoja. Pääkallokeli, sanon minä!

Huhtikuun 19.-20. päivä satanut takatalvi alkoi taittua vasta viikko sen jälkeen. Minullakin oli kesärenkaat jo autossa, eikä sillä ollut mitään asiaa liikenteeseen iltasella, kun tiet alkoivat jäätyä. Hyvää aikaa tehdä töitä pois alta. En tietenkään kotitöitä tehnyt, sehän olisi ollut vallan tylsää. Tälläkin hetkellä parveke on vielä ihan laittamatta, enkä ole käynyt siellä tänä keväänä vielä lainkaan. Sen verran kävin talvella parvekkeella, että nostin sieltä sinne jääneen harjan ja rikkalapion, kun niitä tarvitaan täällä sisälläkin.

23.4.2024 pihanäkymää
kevät tuli ja lumi suli pihalta
26.4.2024 pihanäkymää. Lumet olivat sulaneet jo pois.

Harrastan jollakin tasolla luonnon kevät-seurantaa, ja siitä syystä laittelen näitä pihakuvia tänne, joista näkee kuinka lumet ovat milloinkin sulaneet. Syksyllä taas tilastoin milloin lumi on satanut maahan. Tällaista niin sanottua päiväkirjaa voisi kuka tahansa pitää. Sää ja luonto kiinnostavat minua. Tästäkin syystä ravaan mielelläni lintutornilla, joka on tässä ihan lähellä missä asun. Kävin lintutornilla myös 27.4. Miksipä siellä ei kävisi?

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Immalanjärven lintutorni on yksi lempipaikoistani. Siellä on useimmiten erittäin rauhallista. Keväisin siellä käy paljon lintubongareita. Näin eräs päivä naapuriani, joka kävi joskus aikoinaan kuvailemassa lintuja tornilla, ja hän sanoi jonkun toisen bongarin kertovan hänelle, että siellä lentelee jokin suohaukka. Mietin tätä muuten itsekin, kun kävin siellä eräs kerta. Otin videokuvaa tornilta, kun ruutuun ilmestyi haukka. Minulla ei ollut kiikareita mukana (niin kuin pitäisi), ja siksi en nähnyt tarkemmin mikä siihen ruutuun lensi. Paikalle tullut pariskunta kiikareineen kertoivat, että linnulla oli mustat siivenkärjet. Pitää käydä tänään katsomassa onko haukka vielä paikalla – olla itsekin haukkana paikalla.

Vaikka luonto tuolla tornilla on niin kaunista ja seesteistä, on sinne valitettavasti kasaantunut epämiellyttäviäkin asioita, nimittäin roskia. Nuoriahan näistä roskaamisista aina syytetään, mutta mistä näitä tietää, kuka tätäkin paikkaa on käynyt roskaamassa. Jos pystyisin jotenkin siivoamaan ne sieltä pois, niin siivoisin.

Ikäväkseni huomasin myöskin, että pitkospuita pitkin kulkee mopoilijoita, vaikka mopolla ajamisen tuolla alueella on kiellettyä. Tämä parivaljakko jäi vielä joksikin aikaa oikein kaasuttelemaan skoottereillaan puisen sillan päälle. Voin sanoa, että pakokaasun haju oli kuvottavaa, kun se kantautui pikkuhiljaa tornille asti, jossa itse seisoskelin. Harmittaa, kun jotkut eivät ajattele ympäristöä lainkaan. Kyseisenä iltana ei edes tuullut, että pakokaasu olisi lähtenyt metsästä jotenkin nopeammin. Uimarannan puolelta en tiedä, mutta torninpuoleisella parkkipaikalla on mopoilla ajo kielletty-kyltti.

Pakokaasu levisi metsikön läpi.

Jäin vielä hetkeksi katselemaan maisemia, ennen kuin päätin lähteä pois. Ei ole jäät lähteneet vielä tässä vaiheessa pois Immalanjärveltä. Kevät on kylläkin jo niin pitkällä että ne lähtevät minä hetkenä hyvänsä. Yksi tuulinen päivä niin se on siinä.

Kevätmaisemaa Immalanjärven lintutornilta

Kurvasin Immalanjärven lintutornille seuraavanakin päivänä. Oli kiikaritkin mukana, jos näkisi jotain harvinaisuuksia. Paikalla oli valmiiksi mies koiransa kanssa. Koira ei pelännyt yhtään kun tulin sähkökruiserilla torniin ylös. Olen kyllä erittäin varovainen vekottimen kanssa, enkä tahdo turhanpäiten säikytellä ketään. Koira otti minut heti vastaan ja sainkin rapsutella sitä tovin. Mukava koira!

Mies kertoi nähneensä silkkiuikkuja pari kappaletta kaislikossa, ja hänen lähdettyään rohkenin itsekin kaivaa kiikarit esiin, ja etsiä kyseisiä tirppoja. Olisi aika noloa, jos ottaisi asiantuntevasti kiikarit esiin eikä tunnistaisi koko lintuja. Saisi hävetä silmänsä päästä. Ei nimittäin ollut hajuakaan miltä ne voisivat näyttää. Mutta kun tutkailin kiikareilla kaislikkoa, niin siellä oli selkeästi kaksi erikoisen näköistä lintua. Ne olivat silkkiuikkuja. En ole koskaan nähnyt sellaisia omin silmin luonnossa. Kyllä oli upea lintu. Mahtaisikohan niistä saada kuvia joskus?

Siitäkin tietää, että kevät on jo pitkällä, kun alkaa kuulua kurnutusta lintutornin viereisestä ryteiköstä. Siellä alkaa sammakoiden kutubileet. Sammakoita oli vielä aika vähän 28.4.2024. En tiedä ovatko ne jo kuteneet kun en ole muutamaan päivään päässyt käymään tornilla. Tänään, vappuna, ajattelin mennä käymään. Kerron siitä sitten toisella kertaa, mitä sieltä löytyi vai löytyikö mitään. Vuonna 2021 sammakoita (KUVA) oli hirvittävä määrä kyseisessä paikassa. Tässä vielä kauniit näkymät kun viimeeksi kävin lintutornilla. Sammakot kutevat tuossa veden täyttämällä alueella (jossa niitä roskiakin on).

Jatkan kevätseurantaa niillä resursseilla mitä löytyy ja kertoilen kuulumisia jos ehdin. Ai niin, ja vielä muistutukseksi itselle (ainakin), että maanantaina oli tämän kevätkauden lämpimin päivä. Meillä oli +21C astetta! Ei tässä tällä kertaa muuta kun hyvää vappua!

  
Scroll to Top