Akvaario taloon!

Nyt minä sen kaukaisen haaveeni sitten päätin toteuttaa, nimittäin kävin tilaamassa itselleni akvaarion… tai saavat siitä tietenkin kissani nauttia. Tästä on jo lähes vuosi, kun kissojen lemmikki Willy kuopattiin. Mutta olihan se jo melkein 3-vuotias. Willy oli kääpiöhamsteri. Sillä oli oikein mukava suuri talo tuossa makkarin nurkassa, jossa se viihtyi todella kauan. Pääsi se sieltä pari kertaa karkuunkin eikä joutunut edes kissojen suihin. Wilillä oli siis oikein onnellinen elämä 🙂

Ennen kuin hankin Willyn kissojeni lemmikiksi, olin vähällä hankkia itselleni akvaarion… tai hankin sellaisen tuttavaltani, mutta en varsinaisesti perustanut sitä. Sain kaikki mahdolliset tarvikkeet siinä mukana jne, mutta en vain koskaan tehnyt asialle mitään. Sitten tätini puhui minut ympäri antamaan tuon tankin hänelle, ja niin tein. Hän antoi vaihdossa pienemmän minulle tilalle. Kävi ilmi, ettei kumpikaan pitänyt enää vettä, ja tätini hankki toisen akvaarion paikallisesta liikkeestä itselleen, mutta minä sitten ajattelin tehdä sillä omallani ihan jotain muuta.

Sille oli monta eri suunnitelmaa. Aluksi halusin istuttaa siihen kaktuksia, ja hain sitä varten rannalta hiekkaa. Sitten ajattelin laittaa siihen vain pari kaktusta ja askarrella savesta kaikenmaailman savimajoja ja alkuasukkaita. Olin valmis näpertelmään kaikennäköistä settiä tuohon akvaarioon. Hain hiekat Immalan järven rannalta ja laitoin ne paikoilleen. Alkuasukaskyläni oli rakennuksia ja asukkaita vailla valmis… kunnes paikalle saapui siirtelyvaiheessa suuri paha Uuno! Nimittäin, kissani. Se oli huomannut akvaarion hiekkoineen, ja olin tietenkin unohtanut suojalasin pois päältä. Varmaan arvaatte mitä se siellä kävi tekemässä? Tottakai, se kävi siellä kusella! Noh, se projekti jäi sitten siihen. Vitutti niin paljon ettei huvittanut edes hiekkoja sieltä siivota pariin päivään. Mutta nyt jos paremmalla mallilla sitten uudestaan. Tämä uusi akvaario tulee kuitenkin uudesta paketista ja siinä on mukana kannet ja kaikki muukin tarvittava sälä.

Päivitän sitten taas tänne kaikkea kunhan olen saanut sen aluilleen. Mutta nyt niin myöhä että pitänee mennä nukkumaan suunnitelmiensa kanssa. Öitä!

Lue artikkeli

Kurja keli

Jonkun aikaa sitä olikin kaunis syksy, mutta nyt meni rujoksi. Olin virittelemässä muutamia rästihommia tuttavani talolla samalla kun olen ollut koiraa ja kissaa hoitamassa, niin alkoi sataa lunta! Siis aivan älytöntä että tähän aikaan lunta ja täällä Imatralla. Muuten, ei kannata ihmetellä jos ajatus pätkii koska tämä näppäimistö ei toimi siis ollenkaan :S kohta alkaa vituttamaan. Mutta kokeillaan…

Enivei, sain vaihdettua talvirenkaat pikkuiseen kippooni näitä päiviä varten. Homma ei onneksi ollut mikään järjetön, koska renkaat oli merkatti etukäteen, mistä ne oltiin otettu jne. Ei siis muuta kuin kiinni autoon vaan. Ilmeisesti ne on oikein laitettu kun ovat vielä näiden päivien jälkeen paikoillaan 😀

Huoh. Nyt kyllä ottaa tämä näppis nii pahasti kaaliin, että päätän jatkaa kirjoittamista myöhemmin… se la vie!

Lue artikkeli

Ekat huurteiset

Onneksi kissani antoi minun tänä aamuna nukkua niin pitkää kun nukutti 🙂 Nyt eikun teetä kittaamaan mukillinen ja pikkusta aamupalaa nassuun, niin saattaa jaksaa lähteä pihalle kuvausreissua heittämään. Huomasin nimittäin, että viime yönä on ollut sen verran pakkasta, että nurtsi on ihan huurussa ainakin tässä omalla piha-alueella. Puissa on toistaiseksi vielä kellastuneita lehtiäkin… ja huomenna tuskin on, jos sääennusteet pitävät yhtään paikkaansa. Nimittäin huomiseksi on ennustettu myrskyä jopa tänne Etelä-Karjaankin.

Aurinko paistaa myös kirkkaalta taivaalta, ja mikä ihmeen lippu roikkuu meidän lipputangossa? Ei ole Suomenlippu ainankaan. Ai, se onkin taloyhtiön lippu näköjään. Tänään taitaa olla jotakin pihajuttuja tuolla menossa, en muista tarkalleen mitä ovessa alakerrassa luki. No siinähän se samalla selviää kun vie ylimääräiset pahvilaatikot keräykseen roskakatokseen. Siivosin eilen kämppääni, kun on tässä tullut hieman tilailtua kaikennäköistä tänne, mm. uusia mattoja.

Ilokseni huomaan, että parvekkeelta siirretyt rehunalut (tuntematon köynnöskasvi + mustasilmäsusanna) ovat viihtyneet sisätiloissa. Niissä ei myöskään vilistele elukoita, joita ne olivat tuolla parvekkeella täynnä. Pari elukkaa näin, mutta litsasin ne siinä heti kättelyssä. Nyt kun muistaisi hakea vielä kaupasta kukkamultaa, niin pääsisi yhtä pistokasta istuttamaan. Se on kasvattanut hurjat juuret jo tuolla lasiastiassa. Testaillaan, mitä niille tapahtuu tässä talven aikana. Pitää niille kai jokin kiipeilyteline laittaa, että ”pääsevät elementtiinsä”.

Lue artikkeli

Parvekkeen saneerausta…

Kävin katsomassa välillä parvekettani, että mitä sille kuuluu… ja voi perkele. Tuntematon köynnöskasvini oli täynnä taas niitä elukoita. Noh, nyt tein sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten, nimittäin teurastin sen ihan nysäksi. Eipähän ole niin montaa paikkaa jossa niitä elukoita voisi nyt sitten olla jatkossa. Toivottavasti se on monivuotinen kasvi 😀

Otin siitä köynnöksestä pistokkaita, joita aion seurata elukoiden suhteen. Makkarissa on jo yksi pistokas, ja siinä niitä ötököitä oli myöskin. Mietin siis, että näinköhän ne ovatkin tulleet esim mullan mukana? Käsittääkseni tämä on ihan mahdollista. Ei noita multasäkkejä niin hyvin voi käsitellä, että niistä häviäisi kaikki mahdolliset tuholaiset. Ei tässä auta muu kuin käyttää sitä kukkasta välillä mäntysuopakylvyssä. Se tuntui tepsivän. Yritin nimittäin laittaa rehun juurelle tupakanpurujakin, niin ei toiminut. Ihme ötökkä nyt kyllä siinä on. Ei se mitään. Sisäkasveille vois kokeilla sitä Provado-puikkoo sitten… ja jos se plussaversio vielä löytyis 🙂

Taas tuli parvekkeelta pari muovikassillista rehunjätteitä. Sain vihdoinkin aikaiseksi ottaa kurkunromut alas, ja pätkin ne pieniin osiin. Niissä oli myös tämä elukka! Tässä on ollut kyllä muutaman kerran niin tuulinen päivä, että ne ovat varmaan vaan siirtyneet tuulen mukana toiselle puolelle parveketta. Parvekkeelle ei jäänyt muita kasveja kasvamaan kuin pelargonia, mustasilmäsusanna ja pari krassia. Nii joo, siis on siellä pari kasvia mitä aion tuoda sisälle talveksi, niinkun esim. jukkapalmu ja värinokkonen. Mutta kyllä on kaljun näköinen partsi… siitäkin huolimatta että krassit ja pelargonia kukkivat vielä ihan täysiään. Tollasen mustasilmäsusannan haluan ensi vuonnakin! Siitä tulis varmaan tosi upea, jos ois tajunnu aikasemmin laittaa ruukkuun. Otan tuon varmaankin vielä sisälle, kunhan keksin mihin sen aion laittaa.

En tiedä, mikä tänä vuonna oikein on ollut, kun parveketta saa koko ajan siivota mm havunneulasista ja muusta mäntysälästä. Tietenkin ne kantautuvat sisälle sukkien pohjissa ja kissojen turkeissa. Hyvä huomio vielä tässä kertoa, että vuoden päästä kurkkuja ei tarviais olla ihan noin paljoa. Nekin roskaavat ihan helvetisti. Niistä kun tippuu niitä kuivuneita kukkia, niin todella kiva siivota niitä tuolta pitkin poikin, kun on vielä lattialla sellainen puulaatoitus. Siellä ne välissä ovat mukavasti ja pois ei tarvitse ottaa ennenkun saa jonkun apuun. Taidan kysästä, josko ne voisi poistaa. Olisi muutoinkin helpompi pitää parveketta siistinä, kun lattiaa voisi pestä. Käyn vain ostamassa sinne semmosen terassimaton tms. Joo näin teenkin…

Noh, tulipahan taas vähäsen edes kirjoiteltua. Aikaa jää nykyään niin vähän ”omiin harrastuksiin” kun on melkoisen aikaa vaativa työpaikka. Mutta jos taas yrittäisin seuraavalla kerralla 🙂 Ei tässä muuta tällä kertaa kuin hyvää syksyn jatketta!

Lue artikkeli

Parvekerehut kohta talviunille…

Nyt alkaa olla jo se vuodenaika kun pitää miettiä jo parvekkeen kasaamista talvea varten. Kauhean siivon olen ainakin sinne kesällä saanut aikaiseksi!

Olen tehnyt tänään muutamia ”myönnytyksiä” noiden rehujen suhteen, koska huomasin pari seikkaa… Ensinnäkin, kurkut alkoivat pikkuhiljaa mennä ”piloille” ja niitä kuivui kauhea määrä. En tiedä tarkalleen, mikä niihin iski, mutta epäilen erittäin paljon mäntysuopanestesumutetta (jolla yritin vihannespunkkeja/papukirvoja tappaa). Lähes kaikki lehdet, jotka on sumutettuja, ovat kärsineet. Sitten tässä oli vielä noin viikko sitten aivan järkyttävä tuuli useana eri päivänä. Elikkäs, jos nyt miettis sitä, mitenkä tekee asian ensi vuoden puolella, niin ehdottomasti huomattavasti vähemmän taimia, ja rehut kasvamaan toisistaan erillään… hyvin erillään! Useat lehdet olivat tuulen myötä raapineet toisiaan, eikä se varmaankaan tee rehuille hyvää.

Toinen myönnytys, jonka jouduin tekemään, oli kesäkurpitsan poisto lopullisesti. Se vain mädätti kaikki tekemänsä kurpitsat, enkä saanut siitä pusikosta yhtään maistiaista. Kesis oli muutoinkin aivan väärä valinta parvekkeelle, koska se tarvitsee hurjasti tilaa kasvaakseen. Epäkäytännölliseksi sen teki myös rehussa olevat erittäin terävät piikit. Laitoin kesiksen multa-astiaan paprikan, joka oli muutoin melkoisen huonossa astiassa… siitä puuttui siis salaojitus.

Tämä erikoinen köynnöskasvinikin on aloittanut kukkimisen. Sillä oli hieman vaikeaa aluksi, koska siihen meni vihannespunkki. Muutaman tupakkikylvyn jälkeen, se on alkanut toipumaan, ja kukkiin nyt hullun lailla. Todella kauniita kukkasia siinä. Seuraavassa kuvia siitä.

Seuraavassa vielä satoa tältä vuodelta. Takimmainen kurkku tipahti tänään vielä tuolta katon rajasta alemmas, niin poimin sen sitten suihini!

Ilokseni huomasin, että tomaatti on alkanut kypsyttämään hetelmiään. Edelliset poimimani tomskut ovat jo jääkaapissa odottamassa popsijaa. Siirsin yhden tomaatin makkariin, koska halusin sille vähän suojaa kauhelta tuulelta mikä viime viikolla oli, mutta se ei oikein tahdo toipua. Joudun varmaan poistamaan sen tässä lähipäivinä, jotta saan tuon terveemmän tuotua sitten sisälle sen tilalle. Kämpässäni on muitakin asioita, joita joudun ottamaan kohtapuoleen huomioon, esim. sisärehujen asettelu. Limoviikuna ja kiinanruusu ovat jo sen kokoisia, että vaativat vähän jo miettimistä sijoituksen puoleen. Posliinikukka tarvitsee kiipeilytelineen, enkä ole vielää varma mihin huoneeseen sen aion sijoittaa. Kämppä on vain tällä hetkellä kesän jäljiltä niin sekaisin, että oikein inhottaa alottaa mitään tekeleitä ja projekteja… kaiken lisäksi lähes kaikki aika kuluu opetustehtäviin… kun sain tuommosen tuntiopettajan pestin loppuvuodeksi. Opettajan homma tuli pikkuisen ”äkkiä” siihen nähden, etten ollut oikein varautunut moiseen ajankuluun. Toivottavasti kerkeän vielä sienimettään sekä keräilemään, että kuvailemaan.

Lue artikkeli