Huonekasvit ja kevät 2022

Aurinko on vihdoinkin näyttäytynyt pitkän talven jälkeen ja tämä tarkoittaa huonekasvien kasvuaikaa. Olen ollut melkoisen laiska kukkien hoitaja, ja se tavallaan juuri nyt näkyy aika selvästi. Monetkin huonekasvit ovat erittäin nuutuneita tällä hetkellä, ja niille joutuukin järjestämään uutta kasvualustaa ja uusia kasvupaikkoja. Kerrostaloasunnossa on todella kuiva huoneilma, joka kuivattaa myös huonekasvien multia todella pahoin, jopa niin pahoin, että kasvit ovat kuolemassa janoon, vaikka niitä yrittäisikin kastella tarvittaessa.

Nääntymispisteessä on tällä hetkellä niin paljon kasveja että ihan hävettää! Virittelin jokin aika sitten olohuoneen kaakkois-nurkkaukseen kasveille uuden paikan, joka on aamuauringon lisäksi valaistu lisävaloin. Tämä varmasti lisää kasvien kastelutarvetta. Edellinen kasvupaikka ei oikein toiminut. Mullat ovat kuivahtaneet sen verran pahoin, että ne eivät pidä enää vettä, vaan vesi valuu suoraan ruukun alaosaan. Tämä taas tarkoittaa sitä, että juuret ”uivat” vedessä ja muutoin kasvi ei saa otettua vettä mullasta. Juuret siis pahimmoillaan mätänevät ja kasvi ei pysty käyttämään saamaansa vettä. Olen kait aina kastellut kasvejani liian vähän. Pitää opetella kasvien kastelu uudelleen!

Huonekasvi hyllykkö
Huonekasvit hyllykössä. Hyllykkö on osittain tuunattu ja sen tukena on käytetty akvaariovalaisimelle tarkoitettua telinerakennelmaa.

Sitten kun kaupasta hankkii tällaisen juopon kuin viirivehka, niin sitä on oikeasti pakko kastella koko ajan. Kasteluväli tälle kasville on ollut kolme päivää. Toki kastelen pieniä vasta istutettuja kasvejakin joka päivä vähän, että ne tottuvat uuteen kasvualustaan, mutta tämä on jo aikuinen kasvi. Joudun istuttamaan viirivehkan pian uuteen ruukkuun ja siinä on huomioitava tämä jatkuva vedentarve. Kasvi on siinä mielessä ”hauska”, että se ilmoittaa kun tarvitsee vettä. Se nimittäin nuupahtaa totaalisesti. Luulin kerran että se heitti henkensä, kun kaikki lehdet olivat ihan alhaalla. Se kuitenkin virkistyi kun annoin sille vettä. Jotkut ovat leikkisästi sanoneet, että kasvi pyörtyy, ja mielestäni se on aika osuva ilmaus tälle asialle.

Viirivehka on huonekasvi joka tarvitsee usein kastelua

Nyt olisi hyvä aika ottaa pistokkaita kasveista, jos niitä meinaa monistaa. Olenkin ajatellut, että uudistan kultaköynnökseni, jotka ovat myös todella kuivissa mullissa tällä hetkellä, eivätkä meinaa kasvaa sitten mitenkään. Lisäksi huomasin niissä talven aikana ötököitä, luultavasti ripsiäisiä, tai niiden toukkia. Aikuisia ripsiäisiä en ole nähnyt kasveissa vielä lainkaan *kop kop*.

Minulla on myös tuolla joitakin valmiiksi juuria tehneitä huonekasveja, jotka pitäisi istuttaa nyt ruukkuihin, Tässä esimerkiksi malakanlaikkuvehka. Sen juuret ovat jo kasvaneet sen verran pitkiksi, että alkaa pian olla kiire laittaa multaan. Juuret eivät saa kasvaa liian pitkiksi ettei kasvin totuttautuminen multaan häiriinny. Kun juuret ovat jotain 25-50mm niin sitten on sopiva aika istuttaa multaan, ainakin laikkuvehkoilla, ja monilla muillakin kasveilla.

Huonekasvi juurtunut vedessä ja odottaa istuttamista

Viime viikolla kaupasta tarttui mukaan yksi unelma lisää. Olen yrittänyt etsiä näitä huonekasveja jo tovin, mutta en ole löytänyt niitä mistään. Ostin ensimmäisen unelmani paikallisesta kukkakaupasta (KukkaSaimaa).

Kävin aikani sieltä kyselemässä tulisiko niitä sinne lisää, mutta ei niitä vain näkynyt, paitsi viime viikolla. Nyt niitä oli sinne tullut, mutta kasvit olivat tuplaten sen hintaisia mitä ne olivat silloin kun ensimmäisen ostin. Pitää ilmeisesti vaan säästää rahaa, jotta pääsisi sitten ostamaan näitä lisää, jos niitä sitten siellä enää on. Tämä on kyllä sellainen kauppa, mihin on aina suuri ilo mennä!

KukkaSaimaassa oli hyvä huonekasvivalikoima. Kauppa on Imatralla, Torikatu 7.

Peikonlehtini on osittain nuupahtanut, enkä tajua mistä tämä voisi johtua. Luultavasti veden puutteesta sekin. Tapanko kaikki huonekasvit janoon?

Miksi peikonlehti ei avaa tätä lehteä täysin kun osa lehdistä aukeaa kuitenkin?

Tämä on tosin kasvanut ihan miten sattuu tuolla ikkunan äärellä, kun osa lehdistä on ihan ookoo, ja osa ei vaan oikone, vaikka lehdet kasvavat samasta rungosta. Minun pitäisi kait pätkiä tämäkin huonekasvi ja aloittaa sen kasvatus uudelleen, ja sellaisen tukipilarin kera, että sen kasvua voi sitten ohjailla. Nyt se kasvaa ihan pitkin poikin tuolla ikkunan äärellä.

Peikonlehti on trendikäs huonekasvi. Sen lehdet ovat suuria ja ”veistoksellisia”.

Nuorennan peikon varmaankin ja istutan uudelleen. Ei tässä muukaan auta. Pistokkaita laitan sitten vain yhden kappaleet kuhunkin ruukkuun. Tässä ruukussa niitä on nimittäin kolme, joka voi olla myös syynä peikon kitumiseen. Olin niin innoissani aikoinaan, kun tämä teki ensimmäisen enemmän reikäisen lehden. Mutta sitten lehti jäi ihan kurttuiseksi, eikä avautunut kokonaan. Peikossa ei ole ollut ötököitä, joka on suoranainen ihme. Peikonlehti on nimittäin sellainen huonekasvi, johon helposti tulee sellaisia pieniä mustia ötököitä!

Kunhan ötökät eivät valtaisi niitä rakkaimpia huonekasvejani. Minulla on harvinaisempiakin vehkoja, joita olen yrittänyt pitää hengissä. Tämä tässä on sulkaköynnösvehka, Philodendron radiatum. Lehti näyttää olevan melko pölyinen ja olenkin viritellyt näille huuhtelupaikan kylpyhuoneeseeni. Nyt kaikki huonekasvit pitäisi vain viedä sinne suihkuun ja huuhdella. Huonekasvit nimittäin tykkäävät siitä. Näin huonekasvien suuret ystävät kertovat Facebookissa.

Meillä on nyt niin kaunis keväinen päivä, että minä taidan tästä lähteä vähän ulos kävelylle ja katselemaan järven rannalle, näkyisikö siellä jo muuttolintuja. Hyvää viikonloppua!

Lue artikkeli / kommentoi

Kevät tulee

Kevät tulee ja minulla on suunnitelmia! Tällä hetkellä talvi yrittää pitää pintansa pudottamalla meille lunta oikein kunnolla. Kaakkois-Suomessa on ennätysmäärä lunta tänä talvena, ja välillä tuntuukin siltä, että kevät ei ala laisinkaan. Mutta periaatteessahan meillä on vielä talvi, vaikka lämpötilat ovat olleet tämän viikona plussan puolella. Jospa näkisinkin nyt katsella tuonne parvekkeelleni, mitä sieltä oikein löytyy. Se jäi ”vähän vaiheeseen” ennen talven tuloa.

Ei se nyt niin paha ollut mitä kuvittelin…

Olen ollut kuumeinen muutaman päivän ajan, ja siksi pidän neulomishommista hieman taukoa. Tarkoittaen myös sitä, että minulla on ollut aikaa miettiä parvekkeen kohtaloa tulevan kesän osin. Olen nyt mielestäni paremmassa kuosissa henkisesti, kuin viime keväänä, vaikka jouduin Urho-kissasta luopumaankin. Jaksan siis ehkäpä tehdäkin jotain kivaa tälle vuodelle, enkä vain surkuttelisi menetettyjä asioita.

Parveke on ollut lähes koko talven täynnä lunta, mutta meillä on ollut suojakelejä pitkin viikkoa, ja kaikki lumet ovat sulaneet sieltä pois. Pihoilla on toki todella paljon lunta. Nyt olisikin hyvä aika käydä hakemassa ämpäreissä lunta sisälle, vaikkapa orkidean kasteluun, ennen kuin kevät sulattaa lumet pois. Muutkin huonekasvit kuulemma pitäisivät siitä, niin kuin kesällä pitäisivät sadevedestä. Se on vähän niin kuin sama asia. Tietysti lumi pitää sulattaa ja antaa sulamisveden lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen kuin sitä heittää trooppisten kasvien niskaan.

Keväthommia parvekkeella

Päivät ovat myös pidentyneet sen verran, että parvekkeella näkee pidempään. Olin kasannut sinne kestokasseihin joitain asioita jotka joutaisivat roskiin, ja ne pitää vaan viedä sieltä roskiin. Lisäksi sinne jäi roimasti rakennustarvikkeita, joita on kasaantunut kun jotain muuta on purettu. Haluan ottaa ne jälleen käyttöön ja tehdä niistä jotain muuta kivaa. Olenhan kierrätyksen ystävä, enkä halua heittää roskikseen käyttökelpoista tavaraa. Kunpa vain osaisin päättää, mitä haluan. Aion aktivoitua asioiden suhteen nyt keväällä.

Kevät tuli lumi suli lumen alta esiin tuli… tavaroita jotka jäivät syksyllä parvekkeelle.

Olen ajatellut seuraavaa:

Koska minulla on avoparveke, siellä asioiden kasvattaminen saattaa olla toisinaan hankalaa. Kävikin mielessä, josko laittaisin sinne sellaisen puutarhapavilijongin, jonka yksi läpinäkyvä seinämä olisi parvekkeen kaidetta päin. Saisin tehtyä parvekkeelle oleskelutilan tavallaan rakentamatta sinne yhtään mitään ylimääräistä. Seinämän voisi avata silloin kun haluaa, ja laittaa kiinni kun haluaa, eikä sisäpuolelle sataisi vettä. Pavilijonki pidentäisi keväällä ja syksyllä kasvukautta ja toimisi suojana vaikkapa tomaatille, joka tarvitsee toisinaan lämpöä, ja kasvihuonekurkkukin saattaisi pitää kasvihuonemaisesta tilasta. Laitan tämän ajatuksen hautumaan! Kunhan kevät etenee, käyn vähän mittailemassa tuolla paikkoja ja kyselen, josko jostain löytyisi kierrätykseen menevä pavilijongin runko.

Keväthommia sisällä

Olen aloittanut jo taimienkasvatuspaikan rakentamisen, mutta se keskeytyi hetkellisesti sairastumiseni vuoksi. Jatkan sitä heti kun se on järkevää kuntoni kannalta. Teen kasvatuspisteen keittiöön, jossa siihen tulee valoa etelänpuoleiselta ikkunalta. Kasvatin sen äärellä taimeni 2020, joka osottautui todella hyväksi kasvatuspaikaksi taimille, koska ikkunasta sai sälekaihtimilla vielä säädettyä valon määrää. (Artikkeli: Paprikat ja chilit kasvavat)

Prototyyppi tulevasta kasvatuspaikasta.

Lisäksi minulla on nyt käytössä akvaariosta jäänyt LED-valaisin, joka on itse asiassa kasvilamppu. Se on vain vähän järeämpi kuin tuollaiset huonekasveille tarkoitetut viritelmät, enkä uskaltanut ottaa sitä niille käyttöön. Lehdet palaa! Aion viritellä kasvupaikan ympärivuotiselle kasvattamiselle. Haluan ottaa tomaatit ja kurkut talvella ihan tuosta läheltä, omasta keittiöstäni. Samoin salaatit ja yritit, esimerkiksi persilija ja basilika. Minua on alkanut kiinnostaa hyötykasvien vesiviljely. Noh, mietin asiaa kevään aikana koska aion jättää joitain taimia suoraan myös sisälle kasvamaan.

LED-Finland kasvivalaisin

Ja mitäpä sitten olen ajatellut laittavani parvekkeelle? Jos saan tehtyä kasvihuonemaisen viritelmän, se antaa mahdollisuuksia sitten vaikkapa mihin. Vaikka viime kesä oli todella lämmin, niin syksy oli sitten niin kylmä. Mitä tahansa olisinkaan laittanut parvekkeelle kasvamaan, niiden kasvu olisi pysähtynyt tyystin. En usko, että tuleva kesä olisi ihan yhtä lämmin kuin viime kesä! Joten kasvihuonekurkku, tomaatti ja paprika kasvavat varmasti paremmin kasvihuonemaisessa tilassa. Kunhan saavat tuulelta suojaa. Ajattelin myös laittaa kasvamaan avomaankurkkua. Se taas pitää siitä, että on ulkona, ja ainakin yksi vuosi sain sen kasvamaan parvekkeella ihan hyvin. Kurkut kylvän sitten myöhemmin keväällä, mutta nyt on jo kiire laittaa paprikat ja chilit itämään jos meinaa saada satoa.

Kevät on jo ovella. Uskomaton maailmantilannekin pistää ihmiset miettimään tulevaa ja omalla kohdallani olen miettinyt omien vihannesten kasvattamista. Ne täytyy vain laittaa kasvamaan hyvissä ajoin keväällä että ehtivät meidän leveyksillä tekemään satoa. Tai ainakin ensimmäisellä kerralla täytyy. Tomaattikin on käsittääkseni monivuotinen kasvi, samoin paprika. Kun sen saa kasvamaan sisällä, sen pitäisi tehdä satoa ympäri vuoden.

Moni heivaa satoa tuottaneet kasvit ennen talvea kompostiin ja laittaa keväällä uudet kasvamaan. Näin minäkin olen tehnyt lukuun ottamatta muutamaa chiliä aikoinaan. Jospa ensi kevät olisi poikkeus tässä asiassa. Toki parvekekasvatus on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta se on todella vaativaa. Kylmä kevät, kesä ja syksy tahtovat aina pilata kaiken ja mikään ei kasva kunnolla, jossei ole omaa pihaa ja kasvihuonetta. Silti sitä aina jaksaa yrittää jotain joka kevät.

Lue artikkeli / kommentoi

Ihanan kaunis uni

Kun uni on ihana, on herätessä aivan mahtava olo! Näin viimeyönä ihanan unen edesmenneestä lemmikistäni, Foxysta. Foxy oli australiankarjakoira. Tämän blogin kuvat ovat otettu Foxyn synnyinpaikasta vuosien aikana, sukulaiseni maatilalta.

Jouduin luopumaan Foxysta kesällä 2019. Siitä lähtien minusta elämä on tuntunut todella yksinäiseltä ja merkitsemättömältä. Covid-19 on lisäksi vaikuttanut sosiaalisiin suhteisiin, joita ei enää oikein ole. Elämältä on lähtenyt jokin tarkoitus. Sitä vaan yrittää kulkea hymyssä suin päivästä toiseen kuin olisi jokin robotti. Olen asunut miltei koko aikuiselämäni yksin ilman toista ihmistä ja olen miltei 50-vuotias. Lemmikkejä minulla on ollut, tai nämä, joista täällä blogissani kirjoitan. Nyt he ovat kaikki poissa.

Foxylla on ollut varmasti suurempi vaikutus elämääni, mitä osasin aluksi edes kuvitella. Olen pohtinut paljon, mitä sen läsnäolo on elämääni tuonut. Kaikki hetket eivät aina tietenkään ole olleet pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta kyllä Foxysta suurta iloa oli. Foxy oli todella mahtava persoona. Sitä tässä kohtaa miettii, että olen jotain sentään tässä elämässä saattanut tehdä oikein, kun sain jakaa osan elämästäni niinkin ihanan lemmikin kanssa. Foxy teki minusta varmaan myös paremman ihmisen.

Lemmikit ovat olleet minulle pääasiassa kavereita, tai ystäviähän ne ovat. Olen jotenkin käsitellyt niitä ”toisina ihmisinä”, jopa lapsina. Ei ole työkavereitakaan kenen kanssa jakaa päivää. Jos en kävisi vanhempiani moikkaamassa tai kaupassa, en näkisi ihmisiä lainkaan varmaan viikkoihin. Nyt varsinkaan kun ei tarvitse koiran kanssa enää käydä ulkoilemassa, niin näe edes vastaantulijoita tai naapureita. Yksin pitäisi lähteä lenkille, mutta se on vaikeaa. Koira käytti minua aina lenkillä, kun sen piti itsekin käydä tarpeillaan ja haistelemassa pitäjiä. Minä vain pitelin hihnaa, ettei koira karkaa!

Lemmikit toivat arkeen myös jonkunlaista turvaa, tai turvallisuudentunnetta. Oma pääkin kesti kasassa paljon paremmin, kun tiesi, että toisista täytyi pitää huolta ja olla heille luotettava. Ne toivat päivään rutiinia ja rakkautta. Olen niin onnellinen siitä, että lemmikkini pitivät minusta. Tiesin, että he rakastivat minua ja se rakkaus on aitoa. Voiko sen enempää edes vaatia?

Tarkoittiko uni jotain syvällisempää?

Olen jostain syystä alkanut näkemään juuri Foxysta unia viimeaikoina. Alkaakohan käsittämätön suru ja ikävä vähitellen helpottaa?

Unimaisema avautui pihalta pellolle
Unimaisemaa

Viimeöinen uni oli jotenkin ihania muistoja tuova. Olin maalla Foxyn synnyintalossa. Näin kaikkea muutakin omituista siinä unessa, mutta muistan selvästi, kun laskin koirat talon ulko-ovesta juoksemaan pihalle. Koiria oli kolme. En tunnistanut koiria sinällään vielä siinä vaiheessa kun laskin ne ulos, mutta siinä kohtaa kun ne tulivat takaisin, tunnistin kaikki. Yksi niistä oli Foxyn emä Heksa, yksi oli Tälli (Foxyn isoisä) ja Foxy.

Sisarukset Felix ja Foxy (lähimpänä) vartioimassa kotipihaa. Kuva 2013.

Koirat juoksentelivat ympärii maatilaa, jossa ruoho oli vihreää ja aurinko paistoi. Oliko tämä nyt sitä ”paremmilla lammaslaitumilla”-juoksentelua, mitä toivotin kullekin aikoinaan? Mutta sellaisessa paikassa ne nyt unessani olivat. Kaikki olivat onnellisia ja innoissaan, kun saivat juosta vapaana pihalla ja pellolla, niin kuin eläessäänkin. Jospa he tulivat ilmoittamaan minulle, että kaikki on nyt hyvin?

Foxy oli onnellinen kun pääsi piehtaroimaan kotitilallaan omenapuun juurella. Kuva: kevät 2019

Tämän unen näkeminen helpotti minua jotenkin todella paljon. Heräsinkin aika pian tämän näkemisen jälkeen. Olo oli jotenkin kevyt. Kuin jokin taakka olisi poistunut kehosta. Olen nähnyt vastaavanlaisia unia kissoistanikin. Foxysta näin sellaisen unen viime viikolla, jossa hän tuli kainalooni nukkumaan, kuten sillä oli usein tapana. Olen tehnyt videonkin, jossa Foxy on rapsuteltavana. Foxyn rapsuttelu oli jotenkin niin palkitsevaa ja ihanaa. Tunne oli varmasti molemminpuolinen.

Sain paijata unessa Foxya jonkin aikaa. Uni tuntui jotenkin todelliselta. Sitten Foxy vain katsoi minua, lähti ja katosi. Mitä tällainen uni oikein tarkoittaa? Onko suruaika menossa ohi, ja ikävä alkamassa? Joka tapauksessa, kun nousin sängystä ylös, minulla oli todella seesteinen olo. Kuin olisin oikeasti saanut viettää tuon ihanan hauvelin kanssa aamuiset hetkemme, niin kuin silloin joskus. Päivä meni todella hyvin!

Unimaisema vuodelta 2020.

En ole vielä hävittänyt kaikkia Foxyyn liittyviä tavaroita, tai tarkoitan lähinnä Foxyn leluja ja sen semmosia. Enhän tietenkään hävitä nimilaattaa ja kaulapantaa, sekä koriste-esineitä, jotka liittyvät Foxyyn. Olen säästellyt joitain Foxyn leluja sitä varten, jos kylään tulee joku koira. Annan sen sitten leikkiä niillä. Pitäisikö minun kuitenkin hävittää tai lahjoittaa nekin pois? ”Kummitteleeko” tavarat mieltäni tuolla vaatehuoneen laatikossa, vaikka ovatkin pois silmistä? Noh, siihen tuskin kellään on oikeaa vastausta.

Toivon kuitenkin, että näen jatkossakin Foxysta ja muista edesmenneistä lemmikeistäni unia. Pahoittelen, jos tämä artikkeli on tällä kertaa todella rönsyilevä ja hankalalukuinen, mutta tätä kirjottaessa pää on ollut todella vaikea pitää jotensakin kasassa, saati sitten ajatus.

Lue artikkeli / kommentoi

Aika tehdä jotain

Mihin aika on kadonnut? Mietin kyseistä asiaa varmaankin joka kerta kun kirjoitan tänne jotain. Mutta siltä se vaan tuntuu lähes joka kerta. Edellisestä postauksestakin on jo kulunut miltei kuukausi. Olenko laiskotellut vai hengaillut oman pääni sisällä muuten vaan melkein kokonaisen kuukauden?

Selailen tässä kuvia, joita olen ajatellut laittavani aikojen saatossa blogiin, ja tietysti niistä oli tarkoitus kertoa täällä jotain, tai ainakin mainita jotain. Kansiosta löytyy kuvia jo vuodesta 2017 asti. Joissakin kuvissa aika on kylläkin kosketeltavissa, jos näin voi sanoa.

Aika hellitellä kissaa

Edesmenneen Foxy-koirani kissakaveri Kiksu, on vanhemmillani. Kiksu täyttää tänä vuonna 16 vuotta. Hän on löytökissa, ja sovimme, että sillä olisi syntymäpäivä samana päivänä kuin Foxylla, eli 23.2.2006. Kiksu saattaa todellisuudessa olla vanhempikin, mitä eläinlääkäri aikoinaan arvioi. Hänessä on jo vanhuuden merkkejä todella paljon. Toivon sydämestäni, että hänellä olisi vielä aikaa monta vuotta kanssamme. Silti tulee vähän sellainen ajatus, että nyt olisi syytä antaa kaikki rakkaus ja hellyys tälle suloiselle olennolle, ennen kuin sen aika menee ohi. Kiksu on todella suloinen pieni tyttökisu

Kiksu tykkää makoilla laatikoissa (kukapa kissa ei tykkäisi), ja isä onkin laittanut hänelle ihan omia laatikoita makuuhuoneeseen. Yksi pieni kenkälaatikko on tämän kuvassa olevan lisäksi vielä hyllykön päällä. Hyllykkö on isäni ”työpöydän” vieressä jossa isä viettää paljon aikaa postimerkkien parissa. Siinä he voivat sitten olla lähes vierekkäin. Lisäksi Kiksun kulkureitti käy kenkälaatikkoon isäni pöydän ja tuolin kautta. Siinä on kissalle ikään kuin portaat. Kun Kiksu haluaa huomiota, hän käy istumaan tai makaamaan isän postimerkkien päälle. Aika tyypillistä kissan käytöstä!

Pyrin käymään vanhemmillani kylässä vähintään kerran viikossa. Joka kerta kun menen heille, Kiksu tulee minua vastaan ja saan nauttia Kiksun käsien kuorinta oy:n palvelusta. Istahdan nojatuolille ja Kiksu tulee syliini ja pesee kämmenselkäni. Käteni ovat melkoisella koetuksella Kiksun jäljiltä, koska kissan kieli on erittäin karhea. Foxy-koiran käsienpesupalvelu tuntui tähän verrattuna lähinnä hienovaraiselta säämiskäpesulta. Mutta antaa kisun pestä vaan vielä kun on tällaista palvelua tarjolla.

Huonekasvien aika alkaa nyt

Ajan katoamisen huomaa myös hieman lurpsahtaneista huonekasveista. Niihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Olen pidemmän aikaa harkinnut, että siirtäisin peikonlehden uuteen ruukkuun. Se ei tällä hetkellä miellytä minua. Se tekee uusia lehtiä tosin, mutta olen tehnyt virheen, ja istuttanut samaan ruukkuun useamman pistokkaan. Asia täytyy korjata. Peikko tekee kuitenkin uusia lehtiä koko ajan, tai ehkä ei niin nopeaan tahtiin ja suuria lehtiä, kuin toivoisin. Kasvua varmaan hidastaa muut pistokkaat samassa ruukussa.

Iso lehti oli vielä rullalla 25.11.2021
Sama lehti on avautunut ja kurkottaa kohti valoa (kuva: 1.1.2022)

Vaikka vannoin, etten hankisi uusia huonekasveja enempää, niin en vaan voinut vastustaa kiusausta käydä hakemassa kauppareissuni jälkeen yhden viirivehkan. Tämä tapahtui viime torstaina – kauhea vahinko… noh, näillä mennään. Olinhan saanut edellisenä viikonloppuna pari huonekasvia lisää. Tuttavani toi minulle kaksi posliinikukkaa. Niiden kanssa minulla on ollut aina vähän jotain sanomista. Pidän ehkäpä hieman nopeampikasvuisista kasveista. Kasvamiseen ei saa kulua liian pitkä aika. En malta odottaa!

Annoin juuri äsken ajatuksen uudelle viirivhekalle, ja katsoin sitä… se oli aivan lurpsallaan! Voi per…. Onneksi minulta löytyi vedenkeittimestä aiemmin keitettyä vettä, ja kävin antamassa sille hörpyn. Janohan sillä taisi olla kun on jo nostanut hieman lehtiään tunnin jälkeen kastelusta. Ihan varovasti annoin vettä. Tarkastelen sitten tulevana päivänä tilannetta lisää. Viirivehka oli kuitenkin todella upean näköinen hankintavaiheessa. Sen lajike on muuten Pearl Cupido, mikä on kuulemma kotimainen, tai sitten se on vaan kotimaassa kasvatettu.

Aikaa uudelle viirivehkalle

Viirivehka oli kuin olikin nostanut lehtensä taas ylös ja näyttää todella upealta tuolla kaakonpuoleisella ikkunallani! Se on olohuoneessa peikonlehden vieressä tällä hetkellä, ja aion siirtää muitakin huonekasveja kyseisen ikkunan ääreen saamaan aamuvaloa. Olen laittanut neljämetrisen ikkunaston eteen valoverhon, ettei ne hohkaa kylmää kasveilleni, tai asuntoon muutenkaan. Trooppiset kasvit kun tuppaavat ottamaan vähän nokkiinsa, jos niiden lehdet osuvat suoraan kylmään ikkunaan.

Ikkunan äärellä on vielä pari projektia, jotka pitäisi toteuttaa ja mieluiten aika pian. Minulla on odottelemassa peikonlehdelle oma valaisin, mikä pitäisi nyt vain virittää sen yläpuolelle ja laittaa siihen ajastin. Kukkapöytänä toimivat lipastot on tarkoitus maalata vaaleammiksi. Ne ovat nyt alkuperäiset, ja tummat. Toki ne voisi maalata muunkin väriseksi. Mietin asiaa tovin, ennen kuin aloitan urakan. Ei niitä viitsi montaa kertaa maalata kuitenkaan.

Hailuotolainen tikkuröijy pian valmis

Olen käyttänyt paljon aikaa kaverini hailuotolaisen villapaidan neulomiseen. Se on jo sellaisessa vaiheessa, että kohta on neulottavana enää hihat ja kaulus. Olen asettanut tämän projektin edellisessä artikkelissani TODO-listalle.

Eilen villapaidan kanssa oli sellainen päivä, mitä en kehtaa ääneen sanoa. Purin, neuloin, purin, neuloin… oli vähällä, etten laittanut projektia hetkeksi pannaan. Samalla kun purin tekeleen pari kertaa, olin poiminut silmukat väärin takaisin puikoille, ja osa niistä oli kierteillä. Huomasin asian vasta kun olin neulonut kymmen kerrosta. Ei siinä muu auttanut itkupotkuraivarien jälkeen kuin purkaa silmukat yksitellen kierteiseen silmukkaan asti, ja tehdä ne virkkuukoukun avulla uudestaan. Etukappale olisi jo tehty, jos minun ei olisi tarvinnut purkaa ja korjata niin paljon. Noh, jospa olisin hieman huolellisempi jatkossa niin tällaiselta ehkäpä vältyttäisiin… ehkä! Kirjoitan sitten enemmän tuosta projektista Neuloosi – Lankoja ja draamaa blogissa. YLE:n sivulla on todella kiva artikkeli tikkuröijystä, jos haluat lukea.

Aikaa vievä projekti
Hailuotolainen villapaita neulotaan sylissä.

Nyt on aika lopettaa tämä tarinointi tähän, ja jatkaa jotain muuta projektia eteenpäin. Niin joo, ja hyvää kaksostenpäivää. Se on tänään 2.2. Muutenkin tämä vuosi on päivämäärältään tänään hauska kun siinä on vain nollia ja kakkosia – 02022022.

Kiitos kun luit, ja hyvää alkanutta helmikuuta!

Lue artikkeli / kommentoi

Vuosi 2022 alkoi ja uudet suunnitelmat sen myötä

Joulunajan suunnitelma oli sellainen, että istun vain sohvalla katsoen telkkaria, ja syön suklaata ja juon punaviiniä! Suunnitelma toteutuikin melko hyvin. Oli ihanan rentouttavaa olla tekemättä juurikaan mitään. Kuvasta poiketen televisiosta tuli kuitenkin ohjelmaa!

Joulupyhien suunnitelma oli rentoutua muun muassa kynttilöiden ja suklaan äärellä.

Valehtelisin, jos sanoisin, että en ole tehnyt tälle vuodelle mitään suunnitelmia. Pääkopan sisällä juoksee jatkuvasti jotain ajatuksia esimerkiksi kesää varten. Niissä tietysti mennään pääasiassa kasviharrastuksen puolelle, tai lähinnä parvekepuutarhailun puolelle. Ehdin jo tehdä syksyllä parvekkeelle suunnitelman, kun Urho-kissa oli vielä minulla, mutta ne jokseenkin kariutuivat. Jotain jäi kuitenkin hautumaan! En aio unohtaa mahdollisen kissan oleilua parvekkeellani. Sitä kun ei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Katsotaan mitä näistä suunnitelmista mahtaa toteutua. Haluan vielä tässä vaiheessa kertoa, että kaikki nämä projektit mitä teen, tehdään erittäin pienellä, tai jopa olemattomalla budjetilla. Tavarat ovat jokseenkin saatuja jostain tai ne ovat jääneet jostain ”yli”.

Tässä kuitenkin listattuna 7 tämän hetkistä toteuttamiskelpoista suunnitelmaa:

  1. Hyötykasvien kasvatus sisällä (tomaatit, kurkut, salaatit – mahdollisesti vesiviljely)
  2. Huonekasvien asianmukaisempi hoito (pistokkaat ja uudet ruukut)
  3. Ylimääräisten tavaroiden karsiminen
  4. Kaverille Hailuotolaisen villapaidan neulominen (tämä on jo aloitettu)
  5. Vaatteiden ompeluun perehtyminen
  6. Jämälankojen hyötykäyttö johonkin (asiaan perehdytään vasta villapaidan jälkeen)
  7. Puinen roska-astia keittiöön

1. Hyötykasvien kasvatus sisällä

Leopardi ei pääse pilkuistaan! Kävin tänään ostamassa pienen säkin taimimultaa K-Raudasta. Suunnitelmana olisi, että käyttäisin hyödyksi akvaarioharrastuksesta jäänyttä LED-kasvivalaisinta, joka on sen verran järeä, että sen alla voi kasvatella vaikka mitä. Minulla on vielä viime keväällä ostettuja paprikoiden siemeniä ja chilejä, joita ajattelin laittaa ihan lähipäivien aikana itämään. Kasvihömpötykselle on suunniteltu tila keittiöstä, josta kaiken voi sitten ottaa helposti käyttöön ruokaa tehdessä. Ajattelin myös laittaa salaatteja kasvamaan sekä joitain yrttejä, kuten basilikaa ja persilijaa. Persilijasta en tiedä kuinka se kasvaa sisätiloissa, mutta basilika kasvaa ainakin. Tomaatit ja kurkut ovat talvella niin kalliita, että jos ne saa jotenkin kasvamaan keittiössä, niin tervetuloa vaan!

2. Huonekasvien asianmukaisempi hoito

Tämä on todella tärkeää mielestäni! Ei ole kivaa katsella nuivahtaneita huonekasveja asunnossa, missä kuitenkin viettää suurimman osan ajastaan. Siispä, nyt teen asialle jotakin. Istutin juuri 7 juurtumassa olevaa pistokasta ruukkuihin. Ne ovat tuolla keittiössä vielä vähän syrjässä, koska en halua laittaa niitä vielä kaakkoisen ikkunan ääreen olohuoneeseen. Kaikki ovat kuitenkin vehkoja. Suunnitelmana oli myös, että pätkisin suurehkon peikonlehden, joka minulla on tällä hetkellä ikkunalla. Olen istuttanut sen aikoinaan väärin. Sitä ei ole tuettu oikein ja se kasvaa ihan vänkkärässä. Uusiksi vaan koko roska! Minulla on myös istutettuina taimina useita peikonlehtiä. Kasvatan ne sellaisiksi että niistä voi sitten luopua jossain vaiheessa. Aion myös käyttää kasveja suihkussa jotta niistä saa pölyt helpommin pois. Se tekisi kasveille hyvää.

Yhden asian, jonka olen pistänyt merkille, on huonekasvien multa. Isossa osassa kasvejani on aivan vääränlainen multaseos ja osan kasveista olen istuttanut ihan vääränlaiseen ruukkuun. Asun kerrostalossa ja olen ”niukka kastelija”, niin ei ole mitään järkeä istuttaa sellaisia kasveja, kuten rönsylilja, saviruukkuun. Se tulee kuolemaan janoon. Eli muoviruukut kehiin ja kasvualusta sellaiseksi mikä pitää kosteutta vähän enemmän. Rutikuivasta mullasta ei ole iloa muulle kun kaktukselle jos sillekään.

Olen myös hoitanut anopinkieliäni aivan väärin. Ne tarvitsevat huomattavasti enemmän vettä ja hoitoa mitä olen kuvitellut. Niin ne myytit vain kuolevat, kun tietoa on enemmän tarjolla! Olen miltei tappanut pari todella upeaa anopinkieltä aikojen saatossa. Niistä on nyt jonkunlaiset raadot jäljellä, mutta aion vielä herätellä niistä parhaat palat henkiin. Tämä asia kuuluu ihan lähiajan suunnitelmaani. Kirjoitan niistä sitten omat artikkelit jossain vaiheessa kun olen saanut asian hoidettua.

3. Ylimääräisten tavaroiden karsiminen

Minulla on työhuone, joka on pullollaan tavaraa. Haluan sellaisista tavaroista eroon, joita en tule käyttämään. Tätä kutsutaan ilmeisesti termillä konmaritus. Sama koskee kyllä muutakin osaa asuntoani! Suunnitelmana on, että saisin käytyä läpi kaikki laatikot ja kaapit kevään aikana, ja lajiteltua kamat paikoilleen. Ne pitää toki ensin ottaa kaikki esille, ja sitten lajitella. Sitten ne laitetaan paikoilleen ja ylimääräiset heitetään pois – surutta! Kun tavarat ovat järjestyksessä, tilaa jää enemmän, eikä välttämättä tarvitse ihan kaikkia kaappeja ja laatikostoja enää tavaroiden säilytykseenkään.

Oman haasteensa tähän asiaan tuo tietysti kaikki DIY-jutut, joita tykkään tehdä, koska niitä varten on aina hyvä olla jotain tarvikkeita olemassa. Tämä on siis niin sanottu ikuisuuskysymys. Nurkista löytyy puupalikkaa ja vaikka mitä. Aina niille on jotain käyttöä kyllä löytynyt. Osan joistain puulevymäisistä tavaroista olen jo vienyt hyötyjätepisteelle. Niistä piti jopa maksaa, että ne muutamat puupalikat sai jättää sinne. Noh, pitää miettiä sitten vähän tarkemmin tulevaisuudessa että mitä hittoa sitä oikein itselleen aikoo kerätä. Viime kesä oli niin kuiva ettei puukappaleita voinut oikein ulkonakaan polttaa.

4. Kaverille Hailuotolaisen villapaidan neulominen

Eräs pitkäaikainen tuttavani sanoi jossain vaiheessa, että hän on aina haaveillut Hailuotolaisesta villapaidasta, mutta se on hänen budjetilleen sen verran kallis, että on lykännyt sen hankintaa vuosilla. Katseltiin siinä hetki internetistä asioita, ja sittenkähän löytyikin verkkokauppa, josta nämä tarvikkeet sai ostaa kotiin. Mukana oli ohje ja kaikki. Sanoin tuttavalleni, että minähän teen sinulle tällaisen villapaidan, ja nyt ne tarvikkeet ovat tuossa odottelemassa valmistamistaan. Se on tässä ensimmäisenä nyt listalla vaikka onkin listattuna kohdassa neljä. Yritän tehdä villapaitaa joka päivä jonkun verran. Kerron vaiheita tästä projektista sitten jossain vaiheessa Neuloosi – Lankoja ja draamaa -blogissani.

5. Vaatteiden ompelu

Olen haalinut itselleni kankaita aikojen saatossa joitain ompelu-projekteja varten, mutta en ole saanut useastakaan kangaspalasta mitään aikaiseksi. Kaapit pullottaa kankaita ja niille pitäisi keksiä jotain tekemistä. Siispä niillekin täytyy tehdä jokin suunnitelma, kuinka ne voisi muuttaa hyötykäyttöön. Lisäksi kaapista löytyy vaatekeräykseen meneviä farkkuja, jotka on tarkoitus laittaa hyväntekeväisyyteen paikkakunnalle, kunhan olen saanut niistä lyhennettyä lahkeet. Tästä tulee jo aika paljon tilaa kaappiin. Hyvä suunnitelma siis!

6. Jämälankojen hyötykäyttö johonkin

Minulle on jäänyt neulomis-projekteista aika paljon pieniä nöttösiä, joista voisi ihan hyvin neuloa tai virkata jotain hyödyllistä. Niistä voisi tehdä vaikkapa patalappuja tai räsymattosukkia. Minulla on kuitenkin tuossa menossa pyllytin, joka vaatii vielä muutamia kerroksia, että peittää kunnolla sen olennaisen, sekä samanlaisella periaatteella neulottu villapaita on myös tekeillä. Sitä aion kuitenkin jatkaa vasta sitten kun olen saanut tuttavani Hailuotolaisen röijyn valmiiksi.

Jämälangoista tehty punatulkku. TÄÄLTÄ löytyy muuten ohje.

7. Puinen roska-astia keittiöön

Tämä on itse asiassa myös hyvin ajankohtainen suunnitelma. Alkaa nimittäin jo ottamaan kaaliin keittiön rojut, joita ei nyt tunnu saavan oikein mihinkään. Meillä kun pitää kaikki helvetin jätteet lajitella, niin niissä sitten onkin tekemistä missä niitä säilyttelee. Allaskaappiin ne eivät mahdu. Vihaan taloyhtiön saastaista roskakatosta, enkä halua sinne viedä mitään muuta kuin ne pakolliset, mitä ei voi muualle viedä. Eli, sekajäte ja biojätteet. Kaiken muun vien puolen kilsan päähän hyötyjätepisteeseen. Sinne kun ei sitten viitsi jokaista yksittäistä muovirasiaa viedä vaan niitä voisi kerätä vaikkapa kestokassillisen johonkin. Viepi sitten isomman erän kerralla. Puinen roska-astia olisi keittiöön senkin takia kivempi ratkaisu, koska roskat saisi sitten sinne sisälle piiloon ja puinen pömpeli olisi kivan näköinen. Teen tästäkin erillisen artikkelin (joka on myös ajankohtainen suunnitelma).

Puista roska-astiaa varten minulle on onneksi sitten kertynyt sitä puutavaraa, mitä pitää jossain vaiheessa heittää pois. Heitän sitten pois ”ne loput” mitä jää käyttämättä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Kuva toisesta artikkelista keväällä 2021

Eiköhän tässä ole suunnitelmia tälle vuodelle ihan tarpeeksi ja varmasti lisää tulee koko ajan. Nämä nyt tässä päällimmäisenä tuli mieleen, mitkä on tavallaan pakko tehdä. Tuli tässä nyt kirjoitettua tämä blogikin kun pisti telkkarin kiinni ja laittoi taustalle musiikkia. Ehkä tulevaisuutta nähden hyvä suunnitelma sekin, että pistää telkkarin aina kiinni kun aikoo kirjoittaa blogia! Saisi ehkä enemmän aikaan.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja terveyttä myös

Lue artikkeli / kommentoi