Kohon Foxy Girl 2018 part 1

Vuosi sitten elettiin ihan hirveää aikaa edesmenneen koirani suhteen… tajusin, että mitään ei ole enää tehtävissä ja joutuisin luopumaan rakkaastani pian. Se olisi vain ajan kysymys.

Olen tänään muistellut koiraani kahden vuoden takaa, milloin asiat olivat vielä ihan hyvin. Minulla on paljon videoklippejä Foxysta, kiitos digitaalisen aikakauden! Olen ollut varmasti jonkunlaisessa ”henkisessä jumissa” monta vuotta. Huomaan sen, kun käyn läpi vanhoja digijärkkärillä otettuja valokuvia ja kännykkävideoita, joista minulla ei ole hajuakaan, että olen ottanut ne. Aika kulkee liian nopeasti eikä sitä saa kiinni… Mutta mahtavaa, että tänä päivänä on mahdollisuus tallentaa ikimuistoisia asioita tällaisessa formaatissa, josta on iloa varmasti monelle. Tässä siis uusin Foxy-video jonka videoklipit ovat vuodelta 2018. Muitakin on tulossa…

Lue artikkeli

Huonekasveja kevät 2020

Minulle on auennut aivan uusi maailma kun olen seuraillut muutamaa tuubikanavaa, jotka kertovat huonekasveista. Olen toki aina ollut kiinnostunut niistä, mutta nyt löytyy sellaisia ohjeita kasveihin liittyen, että niihin on helppo samaistua, ja asiantuntemus on kasvanut aika roimasti. Meillä on kotona ollut aina huonekasveja, kuten peikonlehteä ja kiinanruusua. Ei siis ihme, että ne löytyvät myös minun kotoani. Isäni on suht ”nuuka” huonekasvien hoitaja, en tajua miten hän on joskus saanut peikonlehdenkin kukkimaan, mutta syy lienee innokkaissa lapsissa, jotka kävivät sumuttelemassa peikkoa miltei joka päivä… veljeni siis teki näin kun oli juuri oppinut kävelemään. Ymmärrän siis, että kasveista täytyy pitää edes jotain huolta, mutta jos haluaa, että ne ovat upeita, niistä täytyy oikeasti pitää huolta! Ei ne vaan ”itsestään kasva” tai pyhällä hengellä. Minulla on vielä pari projektia kesken asian suhteen, mutta tässä hieman joistain, jota olen kokeillut hiljattain.

Malakanlaikkuvehkani teki poikasen ruukun juureen viime vuoden lopulla, ja lähetin poikasen tuttavalleni. Tämän takia saatoin emokasvin todella huonoon happeen. Se kitui varmasti kolmisen kuukautta, kunnes tajusin ottaa sen mullasta pois ja pätkiä elävän näköiset osat vesilasiin. Siinähän sitten kävikin niin, että ne patukat juurtuivat ja silmujakin on jo havaittavissa!

Juuria näkyi.
Silmuja havaittavissa. Vasemmanpuoleisessa silmu jäi vähän kuvasta pois.

Eli, näin sitten lisätään laikkuvehkaa! Olin aivan turhaan vitkastellut asian kanssa. Istutin nämä patukat pieniin saviruukkuihin odottamaan juurien muodostumista. Ne pääsevät tästä lähtien joka viikko ottamaan altakastelun kautta vettä multaan.

Kiinanruusulle vaihdoin ruukun. Se oli alkujaan altakasteluruukussa, joka oli sille aivan liian pieni. Juuret tulivat pintaan. Toki siihen saattoi vaikuttaa hieman liian harva kastelukin ja huono multa. Multa oli nimittäin ihan koppuraa kun otin kasvin ylös ruukusta. Siitä katkeili juuriakin, ja ajattelin, että nyt tapan koko kasvin.

Kiinanruusu ja kirjovehka uusiin ruukkuihin.

Nyt viikko istutuksen jälkeen kiinanruusu on tehnyt paljon uusia lehtiä, ja uusia on tulossa koko ajan! Ihan uskomatonta. Nyt kun vielä alkaisi käyttämään tätä suihkussa niin lehdet pysyisivät puhtaina. Ajattelin alkaa käyttämään muitakin kasvejani suihkussa. Jos vaikka säästyisi tuholaisilta, suihkutus kuulemma auttaa siinä.

Uusia lehtiä kiinanruusuun.

Eräs viikko Lidlissä oli tarjolla jotain huonekasveja, ja olin aina haaveillut palmuvehkasta, eli zamiasta (Zamioculcas zamiifolia). Kasvi ei ollu järin kallis, olisikohan ollut noin 5 euroa. Päätin ilahduttaa itseäni ostamalla tuon kasvin. Sille oli paikka olohuoneessa akvaarion lähellä. Tiedän, että tätä kasvia ei saa kastella paljon. Yhdestä tuubivideosta bongasin ohjeen, että ”not more than you pay rent”. Aika sopivasti sanottu, jos kerran kuukaudessa kastellaan. Sillä ohjeella sitten menty tämä alkuvuosi, ja sieltähän alkaa puskea sitten uutta kasvustoa. Kasvi on sopivasti itsekseen nurkkauksessa tuholaisten varalta, joita ei ole toistaiseksi näkynyt.

Jos ei ole haastetta elämässä, niin päätin haluta itselleni muutaman saniaisen. Tarjontaa ei oikein ole ollut missään, tai sitten saniaiset ovat syksykasveja. Viime syksynä nimittäin ostin yhden saniaisen, jonka tapoin. Tosin jouduin olemaan poissa kotoa jonkun aikaa, jonka vuoksi saniainen kuivahti. Se ei kestänyt sitä, eikä toipunut siitä koskaan. Ei kun uusia saniaisia sitten kehiin. En tiedä tarkalleen, mikä saniainen tämä oikeanpuoleinen on, mutta sekin tuli hankittua Lidlistä pari kuukautta sitten. Vasemmanpuoleinen saniainen ja sen yläpuolella olevat ovat molemmat Isoraunioisia (Asplenium dimorphum). Huomasin, että ne tarvitsevat todella usein kastelua. Pidin niitä aluksi vessassa jossa suihkuttelin niitä melkein joka päivä. Silti niistä alkoi lehtivarsia lurpattamaan. Onneksi tajusin että kasvi ei suihkuttamalla saanut tarvitsemaansa vettä, vaan sitä piti kastella pikkuhiljaa multaan suoraan.

Seuraavat saniaiset kehiin! Lähikaupasta löytyi Pesäraunioisia (Asplenium nidus), joita ostin kaksin kappalein. Niistä toinen on hieman suihkuttelusta kärsinyt koska tajusin myöhemmin, ettei saniaisten lehtien keskelle ”ruusukkeeseen” saa kaataa vettä. Eli tätä kastellaan kasvin istutusruukun reunoilta. Kuvassa takana Malakanlaikkuvehkan poikanen joka istutettu huhtikuun puolessa välissä. Tämän emokasvi on toistaiseksi vielä hengissä, en tiedä kuinka kauan sitten – seuraillaan tilannetta 😀

Teurastin korkeaan tolppaan kiipeilevän kultaköynnökseni totaalisesti, ja otin siitä todella monta pistokasta. Laitoin nyt pienen erän pistokkaita kasvamaan ruukkuun. Samanlaisia settejä tulee vielä kaksi kappaletta, kunhan ehdin istuttaa ne. Niissä on jo juuret kaikissa.

Tämän seuraavan kasvin viihtymisestä olen todella onnellinen tällä hetkellä! Alkuvuodet olivat aika haasteellisia koska en löytänyt oikein ohjeita kasvin kasvattamiseen, mutta nyt tuubiin oli tullut hyviä ohjeita ja olen positiivisesti yllättynyt, että olen vihdoinkin saanut tämän ihanuuden kasvamaan. Tämä on siis sulkaköynnösvehka (Philodendron radiatum). En aio antaa tätä nyt hetkeen kenellekään. Tälle on tullut latvustakin, jonka aion pätkiä. Kasvi saa myös uuden ruukun tämän rumiluksen tilalle. Käyn hankkimassa oikein hienon ruukun hänelle jossain vaiheessa 🙂 Minulla on jo tämän poikanen kasvamassa toisessa kohtaa mutta se pitänee siirtää pikkasen valoisampaan paikkaan, ei kuitenkaan auringonvaloon.

Tässä huonekasvipäivitys tältä kertaa. Yritän rustailla vähän useammin kesän aikana huonekasveistakin 🙂 Kiitos kun luit tämän artikkelin!

Lue artikkeli

Taimitilanne 9.5.2020

Alkaa olla kroppa vähän kipeä kaiken maailman tavaroiden siirtelyistä ja seisoskelustakin… mutta loppusuoralla ollaan taimien kanssa. Parvekettakin on siistitty, siitä kuvia myöhemmin.

Päätin ”päästä helpolla” tänä vuonna ja laittaa kasveille niinsanotut kasteluautomaatit. Eli pohjan kautta ujutetaan kangaspalanen, jonka avulla kasvi sitten ottaa alapuolelta vettä. Kangas kannattaa olla tekokuitua ettei se maadu ruukkuun kesken kaiken. Tein näin jo ruukkuihin istutetuille chileille, ja testasinkin, että se toimii.

Chileille alusastiat, josta vesi nousee multaan.

Taimia alkaa olla jo vähän joka puolella. Pitäisi päästä ylimääräisistä eroon että saan istutettua taimia jo itselleni kasvatusta varten. Olen luvannut niitä tutuille. Saattaa olla, etten tulevaisuudessa enää kasvata taimia muille kuin itselleni. Juttelin erään tuttavani kanssa, ja hän oli ostanut paikalliselta puutarhalta yrttejä ja tomaatintaimia kolmen euron kappalehintaan. Ei taida olla mitään järkeä enää nähdä sitä vaivaa kasvatella muille kuin itselle niitä taimia! Eli, eiköhän tämä ollut viimeinen kerta kun kasvatan enemmän kuin omaan tarpeeseen.

Chilit ikkunalla.

Taimet alkoivat tosiaankin tulla jo ruukuistaan ulos niin otin asiakseni koulia ja laittaa isompiin ruukkuihin kaikki kurkuntaimet.

Itselle varatut kurkut: pyöreissä avomaankurkkua, neliöpurkeissa kasvihuonekurkkua ja pari paprikaa.
Avomaankurkkuja
Taimienhoitopöytä / keittiöpöytä.

Lupasin esikasvattaa äidille herneet kun ne kasvavat sillä tavoin vähän varmemmin. Mietittiin, josko oltaisi tänä vuonna laitettu herneet johonkin muualle kuin kasvimaalle, jota ei ole kukaan oikein jaksanut hoitaa. Kasvimaalla kasvaa aika komeasti kehäkukka, niin jospa niille pörriäisille jättäisi kukkakedon kesäksi sinne kuitenkin. Lisäksi olen ostanut ruiskaunokin siemeniä, jotka sopivat värinsäkin puolesta hienosti kehäkukkien sekaan. Kylven silpoydinherneet turveruukkuihin, niin ne on helppo istuttaa sitten ruukkuineen päivineen kasvupaikalle.

En muista mainitsinko, mutta jätän osan yrteissä nyt tällä kertaa sisälle. Sisälle jää yksi timjami ja persilija. En jaksa enää sitä ripsiäisrumbaa minkä sain edellisellä kerralla, kun toin syksyllä keittiöön sisälle timjamin! Saattaa olla, että otan vielä basilikan kasvatukseen sisälle ja sitruunamelissan. Oreganokin talvehtisi kasvimaalla, jos sinne saisi laitettua jotain. Edellisellä kerralla äitini oli kitkenyt kaikki kasvattamani yrtit pois kun ei tiennyt mitä ne on. Nyt se osa kasvimaasta taitaa olla mansikoiden peitossa. Tietty, yrit voisi istuttaa kukkapenkkiinkin. Tässä ne ovat kuitenkin ikkunallani vielä hetken. Yrteille on tulossa myös kastelujärjestelmä, josta mainitsin aiemmin tässä artikkelissa.

Käytän yrteille ”suojaruukkuina” peltipurkkeja, joiden sisäpohjaa on korotettu sen verran, että yrttiruukkujen reunat ovat peltipurkin reunojen kanssa suunnilleen samalla tasolla. Samalla pohjalle jää tilaa vedelle. Yritän muistaa tehdä tästä aiheesta kirjoituksen. Jos en muista, niin muistuttakaa 🙂

Ei tässä tällä kertaa muuta kun, että kiitos kun luit ja hyvää huomista äitienpäivää!

Lue artikkeli

Parvekkeen siistimistä ja säätämiset

Parveke on ihan hyrskynmyrskyn! No mutta niinhän se on joka vuosi – yleensä. Tällä kertaa astetta pahemmin. Viime vuosi oli minulle todella rankka koiran, ja vielä juuri ennen joulua kissan poismenon vuoksi. Minua ei ole huvittanut oikein tehdä mitään, mistä normaalisti olen saanut iloa. Olen aina laittanut parvekkeeni kuosiin ”lemmikit edellä”. Nyt ei ole enää lemmikkejä. Mutta on taas niin maan perusteellisen suuret suunnitelmat! Sehän se aina ”pelastaa” 😀

Ajattelin ensin, että laittaisin parvekkeen peräseinustalla olevan pöydän vastakkaiseen päätyyn ja saniaislaatikon aurinkotuolin päätyyn. Kaveri tuli onneksi auttamaan, ja todettiinkin sitten yhdessä, että ei se perhanan pöytä mahdu sinne. Ei kun uutta suunnitelmaa kehiin.

Saniaislaatikko oikealla edessä siirtyy vasemmalle peräkulmaan.

Muistelin myös, että saniaiset eivät viihtyneet tuossa ikkunan alla edelliselläkään kerralla, koska siihenhän ei sada koskaan vettä. Päätin sijoittaa saniaislootan parvekkeen reunan viereen takaseinälle jossa se olisi myös enemmän varjossa ja saisi myös sadevettä.

Takaseinällä ollut pitkulainen saniaislaatikko laitetaan takasin siihen missä se on ollut alunperinkin. Saniaiset viihtyivät siinä parhaiten – ja saivat sadevettä. Sekin on varjopaikka, mutta ikkunasta heijastuu siihen sopivasti valoa aamupäivällä ja vähän iltapäivälläkin.

Pitkä saniaislaatikko siirtyi keskelle parvekekaiteen eteen takaseinältä.

Aurinkotuoli on ihan täynnä kamaa tällä hetkellä! Siirrettiin sen päälle joitain tavaroita jotta saadaan kaverin kanssa laitettua isoimmat elementit paikoilleen. Tuolin päällä näyttää olevan myös Uunon-kissan (RIP) makuualustoja, jotka olivat viime kesänkin parvekkeella. Uunolla oli makuupaikka parvekkeen oven takana puulaatikoiden päällä, josta hän pystyi tarkkailemaan ympäristöä 🙂 Toin laatikot sisälle, kun ne olivat niin kauniisti harmaantuneet ulkosalla. Ne ovat nyt olohuoneessani (siitä kuvia joskus). Aurinkotuoli pitää myös käsitellä säätä varten. Minulla on mustaa Supi saunasuojaa sitä varten.

Olin istuttanut viime keväänä parvekkeelle virpiangervon styrox-ruukkuun, jonka sain serkultani. En tiedä vielä onko rehu hengissä. Pitäisi aloittaa sen kastelu varovasti. Jos ei ole hengissä niin haen sitten uuden vanhempieni pihalta. Pensaan sijoittaminen on hieman haastavaa parvekkeelleni, varsinkin nyt kun haluan hyötypuutarhan. Ruukku vie paljon tilaa. Asettelin sen väliaikaisesti puujakkaralle, jota olen aikojen saatossa muokannut tarpeiden mukaan. Se on alunperin ollut selkänojallinen tuoli, jonka sukulaismies on duunaillut. En raaski heittää pois, vaikka tiedän, että saisin uudenkin tuolin… kyllä nämä ovat arvokkaita tavaraoita eikä mitään heitetä pois, vaan rakennetaan sitten siitä uutta!

Tämä on se nurkkaus pavekkeen oven takana, tai lähinnä suoraan sen edessä kun astuu parvekkeelle, jos ovia aukeaa tarpeeksi. Tämä nurkkaus on myös paikka, johon paistaa eniten päivästä aurinko – noin kolmeen asti iltapäivällä, ja kesällä tietenkin. Tälle seinustalle laitan kasvamaan tomaatit. Pitää viritellä Leca-harkot siten, että niiden päälle saa laitettua kasvuastiat. Mietin tätä vielä hetken, että laittaisinko myös kurkut tähän. Avomaankurkku toki viihtyy toisessakin kohtaa, mutta en ole kasvihuonekurkkua kasvattanut tällä parvekkeella vielä koskaan, ja luulen, että se tarvitsee hieman enemmän lämpöä ja valoa. Sen paikka olisi siis myös tällä seinustalla. Mietin myös mihinkä hittoon laittaisin kesäkurpitsan. Sitähän ei voi tänne ”jalkatasolle” laittaa laisinkaan kun vie niin paljon tilaa. Oiskohan se amppelissa ihan ok? Pitää käydä yläkerran naapurilta kysymässä josko saisi virittää ketjun parvekereunuksen kannattimen ”yli” mihin saisi kesäkurpitsan roikkumaan. Hmmmm….

Eiköhän tässä ollut tälle illalle tarpeeksi pohdittavaa – nyt ei muuta kun aloittamaan parvekkeen siivousta!

Lue artikkeli

Tilannekatsaus 29.4.2020

Sen verran hurja sillisalaatti alkaa olla jo tuossa keittiönpöydällä, niin pitää jo pikkuhiljaa miettiä mihinkäs purkkeihin näitä taimia alkaisi istuttamaan… sen verran hujahtaneet kasvamaan. Aloitin lannoituksen viikko sitten. Käytän Lidlistä ostettua luomulitkua, joka toimi edellisellä kerralla oikein hyvin. Samoilla mennään siis.

Kävin alakerrasta hakemassa muutaman kassillisen tavaraa jotka käyn läpi. Tomaatit istutan ämpäreihin ja kurkut myös. Saatan kyllä joutua hommaamaan jotain tarvikkeita, ja ehkä uudet ämpäritkin, kun en ole varma ovatko nuo enää ehjiä. Jotkut ovat aika vanhoja nimittäin. Noh, sehän selviää kun käy ne läpi.

Pitkästä aikaa on sellanen kiva pöhinä näiden asioiden äärellä. Ihan jännittää, mitä tästä oikein tulee. Toki koronatilannekin jännittää, mutta jos kerran joutuu kotona olemaan, niin miksipä ei sitten käyttäisi sitä hyödyksi uppoutumalla rakkaaseen harrastukseen 🙂

Chilit kukkivat jo…

Laitoin kesäkurpitsat ja kahta eri kurkkua multiin pari viikkoa sitten. Niissä on jo isohkot taimet, ja kurkkujen taimet pitää erotella omiin potteihinsa. Laitoin taktisesti kaksi siementä/kylvöastia, jos niistä vaikka toinen ei itäisi. Noh, kyllä ne itivät kaikki.

Kesäkurpitsan lehti

Jostain tulee joka kerta pikkukärpäsiä, eli nämä ovat nimeltään harsosääskejä (kukkakärpäsiä). Ei siinä auta muu kuin viritellä taas niille ansoja etteivät nyt ihan hulluna lisäänny, kun lisääntyvät kuitenkin. Niiden toukat nimittäin syövät näitä taimien lehtiä ja juuria. Ansa on helppo tehdä: lasiin vettä ja ihan pikkasen astianpesuainetta pinnalle. Pintajännitys menee rikki kun kärpänen menee lasiin. Kärpänen siis hukkuu. Julmaa mutta välttämätöntä. On minulla tuossa lähettyvillä talven sisällä ollut hämähäkkikin, joka keräilee kärpäsiä aina tarpeen tullen keittiöikkunan nurkkaukseen. Ei taida jaksaa syödä kaikkia kukkakärpäsiä mitä on kerännyt 😀

Siinä olis sitten savoottaa tälle illalle tiedossa! On tarkoitus järjestellä istutusruukut, niin se homma on parasta tehdä parvekkeella – jos sinne mahtuu. Onneksi sain kaverin auttamaan parvekkeen kanssa. En olisi itse pystynyt siirtämään tavaroita paikoilleen.

Ei muuta kun rattoisaa keskiviikkoiltaa, ja kiitos kun luit 🙂

Lue artikkeli