Kukkapenkki vaatii ehostusta

Tänään minua odottelee vanhempieni kukkapenkki, joka vaatii melkoisesti kasvojenkohotusta. Tein siellä eilen pikaisen katselmuksen, että tiedän vähän mitä tuleman pitää. Kotimatkalla huomasin jotain mitä aikaisempina päivinä ei vielä ole näkynyt… koivu kukkii! Jotenkin ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti koivu alkoi kukkimaan ja minun ei paljon tarvitse naamaani ulkosalla näyttää, kun olen aivan tukossa. ”Kivaa”.

Koivussa on paljon norkkoja 11.5.2021

Punapäivänkakkaran juurakot ovat näkyvillä. Näistä otan varmaankin kaksi pois. Niitä taitaa muistaakseni olla kukkapenkissä jopa viisi kappaletta, ja joka vuosi ”juurakkomätäs” aina kasvaa. Kukkapenkki ei ole järin suuri, ja sinne ei mahdu älyttömän leveästi kasvavia kukkasia. Punapäivänkakkaran kukkavarret sojottavat täysikasvuisina vähän minne sattuu ja kasvi vie aika paljonkin tilaa.

Kevätesikko kaipailisi myös jakamista useampaan osaan. Olen ”ripotellut” esikkoja ympäri pihaa eri paikkoihin kasvamaan. Ne lähtevät todella helposti leviämään. Voi olla, että otan tästäkin osan pois.

Tarha-alpi on vähän niin ja näin, että kannattaako sitä pitää kukkapenkissä. Aion kuitenkin jättää rehun tähän kasvamaan ja mahdollisesti asetella sille jonkinlaisen perennatuen. Pysyy sitten paremmin muodossaan jos tulee tuulinen keli.

Kevätpikkusydän kuuluu myös niihin puutarhan vaikeasti tapettaviin kasveihin. Se nousee joka vuosi maasta vaikka sitä kohtelisi kuinka kaltoin. Nyt saattaa kuitenkin olla, että järjestän sille uuden kasvupaikan vähän varjoisammasta kohdasta.

En tiedä miten ukonhattua tulisi hoitaa, että sitä ei vaivaisi joka vuosi kirvat! Jossain vaiheessa kesää huomaan, että ukonhattujen kukintoon on kasaantunut hillitön määrä mustia kirvoja. En tiedä mistä ne siihen tulevat, mutta niitä on paljon. Toki joskus kannattaa ”uhrata” jotain kasveja puutarhassa, jotka vetävät tuholaiset puoleensa, ettei niitä ei sitten ole muissa kukissa. Mutta en nyt millään haluaisi tätä kukkasta siihen hommaan pestata. Se on kuitenkin niin kaunis kukkiessaan.

Palavarakkaus on aivan ihana kukka! Kukkapenkin ehostus täytyy tehdä vähän myöskin sen takia, että nämä upeat perinneperennat pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Olen istuttanut kukkapenkkiin myös elokuunasteria, joka nyt valtaa alaa ihan liikaa. Minun täytyy kaivaa kaikki kukat pois ja istuttaa ne takaisin että saan asterin siitä hittoon.

Palavarakkaus. Etuvasemmalla näkyy elokuunasterin taimi.

Yksi lemppareistani on kaunis akileija. Siirsin Aatun pihalta aikoinaan aikamoisen valikoiman erilaisia akileijoja vanhempieni pihalle. Näiden juurakoista ei voi etukäteen tietää mitä niistä tulee. Ne pitäisi muistaa merkata jotenkin kun ne kukkivat. Kukkapenkki ei myöskään ole välttämättä niille sopivin kasvupaikka. Pitääkin miettiä mitä näille oikein tekisi. Kukkapenkissä on ainakin neljä eri mätästä akileijoja.

Täältä kurkistaa vuorikaunokki!

Voiko olla mitään niin ihanaa kasvia kuin idänunikko? Olen niin onnellinen, että sain tämän siirrettyä kukkapenkkiin. Sitä ei nimittäin ole kovinkaan helppo siirtää. Tulin huomanneeksi tämän aikoinaan kun niitä kasvoi Aatun pihalla. Kasvi siirtyy parhaiten kun kylvää siemenet. Vanhempieni idänunikko kukki ensimmäistä kertaa ikinä viime kesänä ja nyt mätäs näyttäisi vieläkin suuremmalta mitä se on ollut aiemmin. Ainoa pieni ”ongelma” tuossa on kun pioni kasvaa hieman liian liki. Pitänee yrittää kuitenkin siirtää unikko siitä vähän keskemmälle kukkapenkkiä.

Että sellainen ryteikkö tämä kukkapenkki tällä hetkellä on:

Kukkapenkkiä ei ole vielä siistitty.

Talon seinustalla kasvaa luonnon kauniita kukkasia, sinivuokkoja! Tämäkin mätäs kasvaa näköjään vuosi vuodelta aina suuremmaksi. Upea kukka!

Alan pikkuhiljaa valmistautumaan kukkapenkki-projektiin. Siihen tulee kulumaan aikaa ja energiaa. Eiköhän tässä ole nyt tärkeintä ensin saada siivottua kaikki roippeet talven jäljiltä pois ja sitten vasta miettiä kukkien siirtelyitä ja juurakkojen jakamisia ja sen semmoisia asioita.

Lue artikkeli

Parveke kesäkuntoon jo ehkä tällä viikolla

Vuosi sitten en oikein jaksanut tehdä parvekkeelle mitään, mutta tänä vuonna päätin, että parveke täytyy laittaa kuntoon! Haluan viettää siellä aikaa ja lukea vaikka kirjoja. Olen kaksi kertaa käynyt tänä vuonna parvekkeella. Sinne ei ollut mitään asiaa koska tavarat olivat siellä ihan sikin sokin.

Parveke 6.5.2021

Meillä on tänään vuoden tähän mennessä lämpimin päivä. Puhelimen sää-appi näyttää +23C, eli parvekkeella tarkenee ihan T-paidassa. Päätin siivota parveketta jos vaikka pääsisin istuskelemaan sinne jo huomenna.

Minulta jäi hirvittävä läjä multaa sisältäviä muoviämpäreitä siivoamatta viime kesän jäljiltä, koska tarkoituksena oli käyttää samoja multia istutuksissa tänäkin vuonna. En kuitenkaan laittanut mitään taimia kasvamaan, ja mullat ovat nyt vielä suurimmalti osin ”muovirukuissa”. Otin syksyllä vanhemmiltani mukaan sellaisen kasaan laiteltavan puutarhajäteastian, johon on helppo kipata kaikki mullat. Ei se kaunis ole mutta se on kätevä! Saan vietyä sillä useamman multaämpärillisen pois yhdellä kertaa. Käyn kippaamassa mullat kasvimaalle vanhempieni pihalle. Hyvää multaa se kuitenkin on.

En varsinaisesti heittänyt vielä mitään tavaraa pois, vaan järjestelin niitä vähän paremmin. Tietysti ruukkujen tyhjentämisen ansiosta joitain tavaroita sai päällekkäin ja parveke näyttää heti siistimmältä. Teen itselleni loikoilupaikan parvekkeen takaosaan, jossa olen yleensäkin aina pitänyt jonkunlaista istuin- tai makuupaikkaa. Ajattelin myös laittaa jonkun kasvin kiipeilemään parvekkeen kaiteeseen kiinnitettyyn ritilään näkösuojaksi. Kasvi estäisi parhaimmillaan myös veden satamisen parvekkeelle oleskelupaikkaani.

Yritän saada kaiken mahdollisen pois tältä ikkunan seinustalta. Siihen ei ole tulossa hirvittävää määrää koristeita tai kasveja. Jätän ainoastaan bambu-tason ikkunan eteen ja sen päälle voi toki laittaa jotakin kivaa. Saatan ostaa parvekkeelle tekokasveja niin minun ei tarvitse miettiä sitten niiden kastelua. Esimerkiksi muratti on oikein hieno.

Parvekekasvit heränneet

Istutin muistaakseni pari kesää sitten serkulta saamaani termoruukkuun virpiangervoa, joka on nyt avannut jo lehtiä vaikka kuinka paljon. Miksiköhän ihmeessä en ole kirjoittanut tästä asiasta aiemmin blogiini? Tämähän on ihan loistava idea laittaa pensas parvekkeelle, eikä tätä saa tapettua varmasti mitenkään. Se on talvehtinut tuossa ruukussa ainakin pari talvea. Ruukku on ollut parvekekaiteen vieressä ihan, että siihen sataa tarvittaessa vettä ja myös lunta. Jos ruukku käy liian pieneksi pensaalle, pensaan voi käydä istuttamassa pihalle johonkin ja käyn sitten hakemassa uuden vanhempieni pihalta, josta tämäkin on alkujaan otettu.

Kasasin vuosi sitten uuden puulaatikon kotkansiipisaniaisia varten, ja taas kerran nämä ihanat vaikeasti tapettavat kasvit ovat osoittaneet sinnikkyytensä! Jokaisesta laatikosta kasvaa tänäkin vuonna kotkansiipisaniaisia. Tämä laatikko on toistaiseksi vielä väärässä paikassa siltä osin, että haluan laskea sitä hieman matalammelle mitä se nyt on, ettei saniaiset kärvenny auringonpaahteessa. Ne eivät nimittäin älyttömästi pidä paahteesta.

Siivosin parvekkeen takanurkkauksen ja sain aseteltua pitkän saniaislaatikon paikoilleen. Olipas se painava! Minullahan saattaisi muutekseen olla tuohon lattialle matto häkkivarastossa, joka kestäisi säätä. Pitääkin tarkistaa asia.

Saniaiset kasvavat parvekkeella jo hyvää vauhtia.

Tässä olisikin sitten se seuraava projekti jossa tulee taatusti vuodatettua hikeä ja kyyneleitä. Nimittäin edesmenneen koirani, Foxyn, uimapalju on parvekkeellani. Äitini ei halunnut siitä pihalleen vesiaihetta, niin toin sen parvekkeelleni. Aion tehdä siitä siis vesiaiheen. Minulla on jo sitä varten haettuna pino käytettyjä tiiliä, joilla aion peittää paljun reunat. Teen varmasti step by step-kuvasarjan kuinka tämä vesiaihe muodostuu. En ole ihan sitä vielä suunnitellut loppuun. Alkaisi olla jo aika suunnitella, mutta ensin siivoan parvekkeelta kaiken ylimääräisen pois tilaa viemästä.

Laitan paljun parvekkeen etuosaan jotta voin katsella sitä sitten istumapaikaltani. Sen halkaisija on kuitenkin niin suuri, että en voi sijoittaa sitä oikein mihinkään muualle, kuin tuohon kulmaukseen. Saan kuitenkin vielä avattua ovea tarpeeksi, vaikka palju on juuri sen kohdalla. Paljusta sitten lisää myöhemmin, nyt on aika mennä nauttimaan kesäisestä säästä!

Lue artikkeli

Huhtikuu vaihtui toukokuuksi

Tästä onkin tovi aikaa kun viimeeksi kirjoittelin tänne ja huhtikuu on ehtinytkin jo vaihtua toukokuuksi. Pieniä muistoja vielä huhtikuulta…

Lintubongailu hieman jäi huhtikuun lopulla kun suurin osa linnuista lähti Immalanjärveltä jäiden sulamisen myötä kauemmas keskelle järveä. Viimeisimmän kerran kun kävin lintutornilla, tirpoista ei ollut tietoakaan, tai ne todellakin olivat niin kaukana ettei niistä pystynyt ottamaan omalla kalustolla kuvia. Onneksi satuin katsomaan lintutornin vieressä olevaan vesiryteikköön. Kun ihmiset hävisivät paikan päältä hääräilemästä, esiin tuli uskomaton määrä sammakoita!

Alkoi kuulua kurnutusta ja yht’äkkiä silmät tarkentuivat useisiin sammakoihin jotka kävivät siinä tekemässä temppujaan. Kun vielä enemmän siristi silmiä ja yritti tarkentaa näköään niin vedestä alkoi erottua myös sammakonkutua. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa, ja sainkin kulutettua aikaani tämän luonnontapahtuman äärellä ainakin tunnin! Nämä ovat kuulemma niitä ”tavallisia sammakoita”, eräs mies kertoi minulle. Kyseessä siis on ruskosammakko.

Lisää sammakkokuvia voi käydä katosmassa kuvagalleriastani.

Ajelin paikalliseen eläinkauppaan hakemaan akvaariofisuilleni ruokaa ja oli ihan pakko pysähtyä matkan varrella nappasemaan kännykällä yksi foto. Nämä leskenlehdet näkyivät monen kymmenen metrin päähän autotielle! Uskomaton kukkameri. Tuli heti todella keväinen fiilis 🙂 En ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota milloinka leskenlehtiä alkaa ilmestymään. Noh, niitä ilmestyy huhtikuun lopussa tai jopa huhtikuun puolessa välissä, ainakin täällä meillä Kaakkois-Suomessa.

Kevättä oli sen verran rinnassa että oli lähdettävä sähköpotkulaudalla käymään paikallisessa ja pysähdyin matkan varrella ottamaan pari valokuvaa kännykällä mielestäni aika huiman näköisistä pilvirykelmistä. Laitoin kuvat veljelleni, joka tietää säätiloista aika paljon, ja hän suorastaan riemastui nähdessään nämä! Oli kuulemma arvokasta dataa meteorologian kannalta koska Itä-Suomessa oli ollut juuri kyseisenä päivänä ukkonen. Olin siis tietämättäni kuvannut myrskyn reunuspilviä meidän suunnalta. Hyvä kun kuvasin! Kannattaa joskus luottaa vaistoihinsa.

Hyllypilvi 23.4.2021

Ei ilmeisesti ole kovinkaan yleistä että huhtikuussa ukkostaa. Tulipahan tämäkin siis todistettua, vaikka täällä omalla paikkakunnalla ei ukkostanutkaan.

Sitten sainkin monta päivää kulutettua käsityöprojektiin. Halusin tehdä tuttavalleni 50-vuotislahjaksi virkatut tohvelit. Etsin sopivaa ohjetta mitä ei meinannut mitenkään löytyä. Virkkasin, purin, virkkasin, purin… Päädyin soveltamaan erästä ohjetta minkä löysin Tuubista ja Ristiin rastiin -blogista. Sovelsin siis näitäkin, mutta idean sain juurikin tuosta kyseisestä blogista. Koska en ole niin älyttömän taitava näissä virkkailu- tai neulomisprojekteissa, minulle pitää antaa selkeät ohjeet kuinka asiat tehdään. Tässä blogissa niitä ei ollut, enkä osannut ”lukea” kuvista ”kaavaa”, joten minun piti soveltaa. Kivat tossut tuli kuitenkin ja tuttavani oli oikein tyytyväinen!

Sain kuin sainkin tehtyä hippitohvelit valmiiksi hänelle syntymäpäiväksi ja seuraavaksi olikin tiedossa kukkakimpun hankkiminen. Menin tietysti paikalliseen kukkakauppaan — KukkaSaimaa. Kävin edellisenä päivänä tiedustelemassa josko voisin tuoda kimppuun mukaan omasta peikonlehdestä leikatun lehden, ja sehän kävi heille oikein hyvin. Odottelin kun floristi teki kimpun ja samalla nappasin pari fotoa kännykällä. Tämä on siis se paikka jossa voisi istua päivät pitkät mieleisessä ympäristössä!

Kukkakimpusta tuli mielestäni oikein ihana. Siinä on siis auringonkukka, leinikkejä, jotain pallo-ohdakeita, peikonlehden lehti ja jokin rikkaruoho. En muista tuon rikkaruohon nimeä, mutta sitä löytyy pihoiltakin esimerkiksi kasvimaalta. Se sopii todella hyvin tällaiseen tarkoitukseen. Taitaa siinä olla myös hopeapajua ja joku muu oksanpätkä. Kimppu pääsi ”paraatipaikalle” tuttavani asunnossa. Hän voisi katsella sitä heti aamusta kun syö aampupalaa. Olen erittäin otettu hänen kommentistaan!

Tuttavani on erittäin taitava laittamaan ruokaa ja leipomaan kaikkea herkullista. Tällä kertaa hän oli tehnyt kinkkupiirakan, lohipiirakan, Pätkis-kakun ja Fazerina-kakun. Pyydän ohjeen jossain vaiheessa näille erittäin herkullisille tarjoiltaville ja teen ne myös itse. Saatte sitten ohjeen!

Oma suosikkini näistä kahdesta makeasta kakusta oli Pätkis-kakku. Se oli kertakaikkiaan niin herkullista että melkein ällötti! Ehdottomasti jatkoon ja nopeasti… ehkäpä jo äidille sellaisen tekisi? Vähän pienempi versio vain kun on vain kolme syöjää. Hmmm….

Ilta vaihtui yöksi ja oli pian aika lähteä kotiin nukkumaan. Olimmehan istuneet iltaa jo tovin. Tuttavani ei pitänyt mitään ihmeellisen suuria juhlia. Olimme illan kahdestaan. Tilanne olisi ollut varmasti toinen jos meitä ei vaivaisi tämä inhottava COVID-19 -virus! Perhana sentään. Tilanne on todella masentava ja epäreilu. Pitää vain yrittää olla jotenkin ”sinut” asian kanssa. Siksi ehkäpä kirjoittelen näitä blogejakin kun se hieman helpottaa olotilaa toisinaan. Kaikki kirjoitukset kun eivät suinkaan ole syntyneet silkasta ilosta — aina.

Tuttavan parvekkeelta oli hieno näkymä kaakkoon ja tottakai 28.4.2021 oli vieläpä täysikuu!

Parin päivän päästä olikin vappu, jota en yleensä sen kummemmin juhli. Olen kuitenkin luvannut äidilleni ”käyttää joka vappuna lakkia ajelulla” ja siispä suuntasin lakkini kanssa paikalliseen oluelle. Tähän on hyvä päättää huhtikuun kuulumiset ja aloittaa kevään odotus ehkäpä jo kesän odotus? Sääennusteet näyttävät siltä, että äitienpäivän jälkeen lämpenisi kelit. Lämpimiä kelejä odotelessa. Cheers!

Lue artikkeli

Kanadanhanhia Immalanjärvellä

Kanadanhanhia ei voi kerta kaikkiaan olla huomaamatta, jos sattuu kohdalle. Ne ovat nimittäin aika suurikokoisia. En ole toistaiseksi päässyt vertailemaan valkoposkihanhea ja kanadanhanhea keskenään vierekkäin, koska valkoposkihanhia ei ole ollut samaan aikaan Immalanjärvellä. Tai ainakaan ei ole sattunut omalle kohdalle. Täytyy yrittää kytätä niitä vielä jossain vaiheessa, josko saisi napattua yhteiskuvan niistä.

Kanadanhanhi on todella vaikuttavan näköinen lintu! Nämä olivat ruokailemassa rannalla kun kävin katselemassa etukäteen kuvauspaikkoja. Ne olivat sen verran kesyjä että eivät lähteneet pois kun menin paikalle. Tosin kävelin rauhallisesti ja olin hyvän matkan päässä niistä.

Jätin muuten laittamatta edellisiin artikkeleihini yhden suht tarkan kuvan, jonka sain napsastua kandanhanhesta, kun se oli lähellä rantaa. Itse olin tosin lintutornissa niin kuva on otettu hieman yläviistosta.

Koska kanadanhanhi oli todella lähellä rantaa jossa ihmiset kävivät sitä katselemassa, se tarkkaili minunkin liikkeitä jatkuvasti. Saattaa olla, että kameran linssi herätti jonkinlaista epäröintiä. Se vahti puolisoaan tämän syödessä veden alta jotain rannan tuntumassa.

Hanhi ”kellahtaa” puoliksi veden alle kun se etsii ruokaa. Siksi tällaisia kuvia oli helppo saada, missä näkyy pelkästään hanhen perssulat. Nämä hanhet eivät olleet ihan rannan tuntumassa, vaan hieman kauempana. Siksi varmaankin uskaltautuivat molemmat yhtä aikaa veden alle.

Kun menin lintutornille, kanadanhanhia seisoskeli pakenevan jään reunalla kuin ne olisi aseteltu sinne. Kaikki näyttivät parasta puoltaan!

Olin hieman yllättynyt kun kaikki tirpat tulivat keskenään toimeen. Tarkoitan eri lajien edustajia. Toki joku kanadanhanhi isotteli toiselle jos tämä yritti tulla liian liki omaa reviiriä. Mutta näinkin pienelle sula-alueelle mahtui hyvin sekä laulujoutsenia että kanadanhanhia.

Olen alunperin alkanut kirjoittamaan tätä artikkelia 17.4. joten tässä vaiheessa kun artikkeli julkaistaan, on aikaa kulunut jo useampi viikko. Immalanjärvessä ei enää ole siis jäitä! Jäiden lähdettyä en ole sen koommin käynyt lintutornillakaan. Pitäisi lähteä käymään, nyt kun on kiikaritkin hankittuna. Seuraaviksi päiviksi on ennustettu karseaa keliä — vesisadetta ja tuulta. En siis välttämättä mene rantaan, tai sitten pitää kaivaa jostain sadeasu.

Linnuista voi käydä katsomassa kuvia kuvagalleriastani:

Lue artikkeli

Immalanjärven ranta on vesilintujen paratiisi

Lähdin täpinöissäni uudelleen bongailemaan lintuja Immalanjärven rantaan. Tällä kertaa puin enemmän päälle, mutta kyllä se vaan oli niin, että siellä rannalla ei oikein meinannut tareta sitten millään. Pitäisi pukeutua vieläkin lämpimämpiin vaatteisiin!

Aikaisemmin kirjoitin, että lintubongailusta ei oikein tahdo tulla mitään jossei ole kiikareita. Kiikarit ovat nyt matkalla ja saan ne noudettua Matkahuollosta maanantaina, jos ovat ajallaan perillä. Tuttavani kysyi minulta, että enkö voisi siitä kameran etsimestä katsoa mitä kuvaan. No en ihan täysin! Kohteet voivat olla niin kaukana, että zoom ei riitä näyttämään niitä sen verran suurina, että kaikista linnuista pystyisi paikan päällä erottamaan lajit. Esimerkiksi, telkkä ja iskokoskelo voivat mennä sekaisin, jollei näe paremmin mitä aikoo kuvata. Varsinkin jos kuvattava kohde on itselle tuntematon niin ongelmia tulee tarkan näkemisen kanssa. Tai sitten täytyy hankkia sellainen telezoom kameran jatkeeksi, jolla voi kuvata kilometrin päässä olevia pieniä kohteita, ja sellaiseen minulla ei toistaiseksi ole varaa.

Katsoin nimittäin alkuunsa, että nämä ovat telkkiä. Kun avasin kuvan Lightroom-ohjelmassa, näin aivan selvän eron linnuissa. Isokoskelolla on pitkä nokka telkkään verraten, ja nokan pää kääntyy hieman kun taas telkällä se on suht suora ja enemmän kolmion muotoinen. Ja tarkennan vielä sen verran, että kaukaa katsottuna isokoskelo muistuttaa telkkää koska sillä on samankaltainen väritys. Silmämääräisenä erona voi tosin pitää sitäkin, että telkkäkoiraalla on valkoinen täplä nokan vieressä kun isokoskelolla sitä ei ole.

Isokoskelo naaras

Edellinen kuva on rajattu siten, että lintu näyttää niin suurelta kuin sen on mahdollista näyttää. Se uiskentelee siis aika kaukana rannasta. Tässä on isokoskelo koiras:

Isokoskelo koiras

Hankintani ei kylläkään liittynyt mitenkään lintujen bongailuun vaan aivan muihin asioihin. Halusin kuitenkin tulla testailemaan mitenkä tämä uusi linssi toimii. Tällä hetkellä ei oikein muuta kuvattavaa ole kuin linnut. Ei se haittaa! Pidän linnuista ja hauskaa nähdä kuinka paljon eri lajeja niitä tästä lähettyviltä löytyykään. Taidan mennä tänäänkin rannalle. On hyvä harjoitella linssin käyttöä jos sitten tuleekin äkillisesti jotain ”tarvetta” onnistua kuvaamisessa.

Täytyy myöntää, että itselläni on sivistyksessä ollut aika suuri aukko, kun en heti hoksannut mitä ihmiset tarkoittivat sillä kun sanoivat, että ”siellä on paljon sorsia”. Menin rantaan ja katsoin, enkä montaa sorsaa kyseisenä ajankohtana nähnyt. Nyt ymmärrän. Kyse ei ollut pelkästään sinisorsista (pullasorsa), vaan isokoskelokin kuuluu sorsien heimoon. Taas oppii jotain uutta. Sain joten kuten kuvattua rannalta käsin myös haapanan, joka kuuluu sorsalintuihin.

Haapana pariskunta

Tästä asiasta voin olla ihan varma, kun viime kesänä kävin kuvaamassa Immalanjärven rantaa, niin näin koskelon! Eli voi siis olettaa, että koskelo pesii järvellä. Käyn ehkäpä bongailemassa sitä tänä vuonna myöhemmässä vaiheessa, jos saisi vaikka kuvia kun niillä on poikaset. Pitääkin tutkia asia hieman paremmin milloin olisi sopivin ajankohta.

Sinisorsia oli tällä kertaa rannalla erittäin paljon ja niiden kaakatus kuului jo autolle asti. Joku tiedusteli minulta, että olenko jo havainnut sammakonkutua rannalla olevalla kostealla alueella. Näytin ilmeisesti niin luontotieteilijältä, että minulle sopi esittää tuollainen kysymys… hymyilin ja vastasin, että en ole asiaa sen tarkemmin tutkaillut. Ehkäpä sorsat viihtyivät juurikin siitä syystä siinä kosteassa ryteikössä jos siellä olikin sammakonkutua. Söisikö sinisorsa sammakonkutua?

Sinisorsa naaras rannalla

Noniin, johan alkaa kuviin tulla tarkkuutta kun kohde on rannalla muutamien metrien päässä minusta! Tässä on se syy miksi halusin hankkia itselleni uuden objektiivin kameraan. Sinänsä kuva ei ole mikään erikoinen, tavallinen kuva ilman mitään erikoista twistiä, mutta erottuupahan elukalta joka perkeleen sulka!

Lintubongailun näkövinkkelistä sain ruutuun vielä yhden kevätmuuttajan… västäräkistä vähäsen. Se kipittteli rannalla vesirajan tuntumassa etsimässä ruokaa. Nyt oli niin pieni lintu etten ollut alkujaan edes huomannut sen olemassaoloa, ennen kuin lähettyvilläni ollut mies mainitsi asiasta. Oli suoranainen ihme, että siitä sai näinkin selvän kuvan. Tintti oli nimittäin suhteellisen sähäkkäliikkeinen, enkä minä ollut rannalla jalustan kanssa tai ottamassa sarjana kuvia. Kuva on taas niin suuri kuin se suinkin voi olla.

Joutsenet olivat jälleen järvellä! Tai osa siitä määrästä mitä paria päivää aikaisemmin oli kun kävin paikalla. Nyt niistä alkoi jo ymmärtämäänkin jotain. Kävin tietysti lukemassa BirdLifen sivustolta vähän tietoa joutsenista. Vieläkään ei näkynyt niitä pikkujoutsenia, joita haluaisin bongata. Paikalla oli pelkästään laulujoutsenia. Onneksi ne ovat niin suurikokoisia, että niistä saa otettua kuvia, vaikka eivät ihan rannalla olisivatkaan. Tummempi yksilö on edellisen vuoden poikasia. Tämä taitaa olla pariskunta.

Laulujoutsen pariskunta

Jääpeite alkoi olla jo suhteellisen kaukana rannasta ja osa joutsenista oli mennyt sen päälle lepäilemään ja puhdistamaan sulkiaan. Joku niistä tarkkaili aina tilannetta. Olihan meitä kaksi valokuvaajaa samalla tasolla kui ne.

Pikkulintujen bongailu on suhteellisen haastavaa sellaisissa olosuhteissa missä ihmisiä ravaa jatkuvasti niiden olinpaikkojen läheisyydessä. Itse pyrin olemaan hyvin hiljaa ja hidasliikkeinen, jos haluan kuvata jotain arkaa lintua. Tämä pikkutikka on ollut kahtena kertana paikalla kun olen käynyt lintutornilla. Jälkimmäisellä kerralla olin lintutornin alla mutta kuvia en saanut. Pikkutikka lähti pois ”metelistä”, joka aiheutui ihmisten kirkumisesta ja juoksemisesta lintutorniin. Teki mieli huutaa heille että ”turvat kiinni”! Olisikohan aiheellista opettaa jälkikasvulle ihan sieltä pienestä pitäen, että luontoa tarkkaillaan rauhallisesti ja hiljaa 🙂 Ainakin oma isäni on minulle opettanut, että luonnossa ollaan hiljaa ja kuunnellaan luonnon omia ääniä.

Päätän lintubongailukuvat tähän ja alan valmistautua uuteen kuvauspäivään. Sää on suht lämmin +14. Huomenna pitäisi olla vielä lämpimämpää. Sitä siis odotellessa! Ei muuta kuin hyvää päivän jatkoa ja isompia kuvia linnuista voi käydä katsomassa kuvagalleriastani klikkaamalla seuraavaa kuvaketta:

Lue artikkeli