Parvekkeen siistimistä ja säätämiset

Parveke on ihan hyrskynmyrskyn! No mutta niinhän se on joka vuosi – yleensä. Tällä kertaa astetta pahemmin. Viime vuosi oli minulle todella rankka koiran, ja vielä juuri ennen joulua kissan poismenon vuoksi. Minua ei ole huvittanut oikein tehdä mitään, mistä normaalisti olen saanut iloa. Olen aina laittanut parvekkeeni kuosiin ”lemmikit edellä”. Nyt ei ole enää lemmikkejä. Mutta on taas niin maan perusteellisen suuret suunnitelmat! Sehän se aina ”pelastaa” 😀

Ajattelin ensin, että laittaisin parvekkeen peräseinustalla olevan pöydän vastakkaiseen päätyyn ja saniaislaatikon aurinkotuolin päätyyn. Kaveri tuli onneksi auttamaan, ja todettiinkin sitten yhdessä, että ei se perhanan pöytä mahdu sinne. Ei kun uutta suunnitelmaa kehiin.

Saniaislaatikko oikealla edessä siirtyy vasemmalle peräkulmaan.

Muistelin myös, että saniaiset eivät viihtyneet tuossa ikkunan alla edelliselläkään kerralla, koska siihenhän ei sada koskaan vettä. Päätin sijoittaa saniaislootan parvekkeen reunan viereen takaseinälle jossa se olisi myös enemmän varjossa ja saisi myös sadevettä.

Takaseinällä ollut pitkulainen saniaislaatikko laitetaan takasin siihen missä se on ollut alunperinkin. Saniaiset viihtyivät siinä parhaiten – ja saivat sadevettä. Sekin on varjopaikka, mutta ikkunasta heijastuu siihen sopivasti valoa aamupäivällä ja vähän iltapäivälläkin.

Pitkä saniaislaatikko siirtyi keskelle parvekekaiteen eteen takaseinältä.

Aurinkotuoli on ihan täynnä kamaa tällä hetkellä! Siirrettiin sen päälle joitain tavaroita jotta saadaan kaverin kanssa laitettua isoimmat elementit paikoilleen. Tuolin päällä näyttää olevan myös Uunon-kissan (RIP) makuualustoja, jotka olivat viime kesänkin parvekkeella. Uunolla oli makuupaikka parvekkeen oven takana puulaatikoiden päällä, josta hän pystyi tarkkailemaan ympäristöä 🙂 Toin laatikot sisälle, kun ne olivat niin kauniisti harmaantuneet ulkosalla. Ne ovat nyt olohuoneessani (siitä kuvia joskus). Aurinkotuoli pitää myös käsitellä säätä varten. Minulla on mustaa Supi saunasuojaa sitä varten.

Olin istuttanut viime keväänä parvekkeelle virpiangervon styrox-ruukkuun, jonka sain serkultani. En tiedä vielä onko rehu hengissä. Pitäisi aloittaa sen kastelu varovasti. Jos ei ole hengissä niin haen sitten uuden vanhempieni pihalta. Pensaan sijoittaminen on hieman haastavaa parvekkeelleni, varsinkin nyt kun haluan hyötypuutarhan. Ruukku vie paljon tilaa. Asettelin sen väliaikaisesti puujakkaralle, jota olen aikojen saatossa muokannut tarpeiden mukaan. Se on alunperin ollut selkänojallinen tuoli, jonka sukulaismies on duunaillut. En raaski heittää pois, vaikka tiedän, että saisin uudenkin tuolin… kyllä nämä ovat arvokkaita tavaraoita eikä mitään heitetä pois, vaan rakennetaan sitten siitä uutta!

Tämä on se nurkkaus pavekkeen oven takana, tai lähinnä suoraan sen edessä kun astuu parvekkeelle, jos ovia aukeaa tarpeeksi. Tämä nurkkaus on myös paikka, johon paistaa eniten päivästä aurinko – noin kolmeen asti iltapäivällä, ja kesällä tietenkin. Tälle seinustalle laitan kasvamaan tomaatit. Pitää viritellä Leca-harkot siten, että niiden päälle saa laitettua kasvuastiat. Mietin tätä vielä hetken, että laittaisinko myös kurkut tähän. Avomaankurkku toki viihtyy toisessakin kohtaa, mutta en ole kasvihuonekurkkua kasvattanut tällä parvekkeella vielä koskaan, ja luulen, että se tarvitsee hieman enemmän lämpöä ja valoa. Sen paikka olisi siis myös tällä seinustalla. Mietin myös mihinkä hittoon laittaisin kesäkurpitsan. Sitähän ei voi tänne ”jalkatasolle” laittaa laisinkaan kun vie niin paljon tilaa. Oiskohan se amppelissa ihan ok? Pitää käydä yläkerran naapurilta kysymässä josko saisi virittää ketjun parvekereunuksen kannattimen ”yli” mihin saisi kesäkurpitsan roikkumaan. Hmmmm….

Eiköhän tässä ollut tälle illalle tarpeeksi pohdittavaa – nyt ei muuta kun aloittamaan parvekkeen siivousta!

Lue artikkeli

Tilannekatsaus 29.4.2020

Sen verran hurja sillisalaatti alkaa olla jo tuossa keittiönpöydällä, niin pitää jo pikkuhiljaa miettiä mihinkäs purkkeihin näitä taimia alkaisi istuttamaan… sen verran hujahtaneet kasvamaan. Aloitin lannoituksen viikko sitten. Käytän Lidlistä ostettua luomulitkua, joka toimi edellisellä kerralla oikein hyvin. Samoilla mennään siis.

Kävin alakerrasta hakemassa muutaman kassillisen tavaraa jotka käyn läpi. Tomaatit istutan ämpäreihin ja kurkut myös. Saatan kyllä joutua hommaamaan jotain tarvikkeita, ja ehkä uudet ämpäritkin, kun en ole varma ovatko nuo enää ehjiä. Jotkut ovat aika vanhoja nimittäin. Noh, sehän selviää kun käy ne läpi.

Pitkästä aikaa on sellanen kiva pöhinä näiden asioiden äärellä. Ihan jännittää, mitä tästä oikein tulee. Toki koronatilannekin jännittää, mutta jos kerran joutuu kotona olemaan, niin miksipä ei sitten käyttäisi sitä hyödyksi uppoutumalla rakkaaseen harrastukseen 🙂

Chilit kukkivat jo…

Laitoin kesäkurpitsat ja kahta eri kurkkua multiin pari viikkoa sitten. Niissä on jo isohkot taimet, ja kurkkujen taimet pitää erotella omiin potteihinsa. Laitoin taktisesti kaksi siementä/kylvöastia, jos niistä vaikka toinen ei itäisi. Noh, kyllä ne itivät kaikki.

Kesäkurpitsan lehti

Jostain tulee joka kerta pikkukärpäsiä, eli nämä ovat nimeltään harsosääskejä (kukkakärpäsiä). Ei siinä auta muu kuin viritellä taas niille ansoja etteivät nyt ihan hulluna lisäänny, kun lisääntyvät kuitenkin. Niiden toukat nimittäin syövät näitä taimien lehtiä ja juuria. Ansa on helppo tehdä: lasiin vettä ja ihan pikkasen astianpesuainetta pinnalle. Pintajännitys menee rikki kun kärpänen menee lasiin. Kärpänen siis hukkuu. Julmaa mutta välttämätöntä. On minulla tuossa lähettyvillä talven sisällä ollut hämähäkkikin, joka keräilee kärpäsiä aina tarpeen tullen keittiöikkunan nurkkaukseen. Ei taida jaksaa syödä kaikkia kukkakärpäsiä mitä on kerännyt 😀

Siinä olis sitten savoottaa tälle illalle tiedossa! On tarkoitus järjestellä istutusruukut, niin se homma on parasta tehdä parvekkeella – jos sinne mahtuu. Onneksi sain kaverin auttamaan parvekkeen kanssa. En olisi itse pystynyt siirtämään tavaroita paikoilleen.

Ei muuta kun rattoisaa keskiviikkoiltaa, ja kiitos kun luit 🙂

Lue artikkeli

Paprikat ja chilit kasvavat

Paprikat ja chilit lähtivät kasvamaan hyvin tänä vuonna. Sain koulittua paprikan taimetkin omiin kasvupotteihin viikon, parin chilien jälkeen. Löysin myös kaupasta chilin siemeniä, jotka ostin valmiiksi ensi syksyksi. Ei tarvitse sitten jäädä ilman siemeniä, niin kuin tänä vuonna kävi.

Kuva: 8.3.2020

Kasvupotit on hyvä laittaa karkkierasioihin joissa niitä on todella helppo kastella ja siirrellä tarpeen tullen. Kastelen potit alta päin useasti… taimet ottavat sitten sen veden mitä tarvitsevat ja loput voi kipata muualle.

Kuva: 17.3.2020

Taimille oli viriteltävä tukikepit. Niiden virkaa toimitti kätevästi grillitikut. Ainoa ”ongelma” näissä grillitikuissa on, että ne ovat kömpelöitä ja kärjet teräviä. Hirvittävän vaikeaa käsitellä taimia kun tikut sojottavat! Noh, ei pidä tehdä siitä mitään ongelmaa, tikut ovat tuossa vain väliaikaisesti. Kohta ne pitää jo ottaa pois että saadaan taimet vahvemmiksi.

Kuva: 22.3.2020

Edellisen kuvan ja seuraavan kuvan välillä tulikin heitettyä ”kiva” sairaalareissu, joka kesti melkein viikon! Ensin epäiltiin aivoinfarktia, mutta lopulta diagnoosina oli Vestibulaarineuroniitti. Tämä vei tietty minulta toimintakyvyn hetkeksi, enkä juurikaan aktivoitunut kasvien suhteen. Minulla on onni, että on kavereita jotka auttavat tarpeen tullen, ja Jutta kävikin kastelemassa taimet sillä aikaa kun minä makasin lasaretissa. Ei voi olla muuta kun kiitollinen! Pahimmoillaan olisi mennyt kaikki nähty vaiva hukkaan. Mutta ei tästä aiheesta sen enempää nyt. Jos haluat lukea enemmän aiheesta/asiasta, niin kirjoitan myös tällaiseen blogiin kun Karanteenipäiväkirjat.

Kuva: 30.3.2020 kaikki taimet hengissä, tomaatit kasvavat hurjaa vauhtia!

Kyllä on taimet keskenään niin saman näköisiä, että hyvä, kun tajusin laittaa chileille tunnistustikut! Teen useinkin näin, että pystyn erottamaan taimet toisistaan. Koktailtikkuja kehiin vaan ja vähän väriä päihin 🙂

Kuva: 10.4.2020

Olen alkanut pitää tuuletinta päällä taimille, josko ne vähän vankistuisivat. Jossain vaiheessa otan tukikepit pois niin vankistuvat entisestään. Hyvässä kasvuvauhdissa on siis kaikki!

Kiitos kun luit, ja palaillaan taas pian 🙂

Lue artikkeli

Chilit koulittu

Minun piti koulia chilit kun niihin oli tullut sirkkalehdet jo ajat sitten… kohta taimet olisivat olleet mennyttä kamaa! Noh, tämä päivä nyt ei ollut henkisesti mikään hirvittävän vahva kun sattui olemaan myös edesmenneen Foxy-koirani syntymäpäivä. Hän olisi ollut 14-vuotias tänään. Mutta kun…

Noh, chileihin siis! Karkkirasioihin kylvetyt chilit (+ paprikat) näyttivät kasvavan todella hyvin niissä ja sai aika ison läjän taimia. Ne piti kuitenkin koulia että alkavat sitten kasvamaan oikein kunnolla. Chilien itämiseen meni muuten erittäin lyhyt aika mielestäni, noin viikko! Olin ollut käsityksessä että niiden itämiseen menisi yli kaksi viikkoakin.. noh, näillä mennään eikä haittaa 🙂

Parin viikon ikäisiä taimia.

Karkkirasia on oiva kylvösastia. Se on enstennäkin syvä jotenka siihen saa hyvin multaa pohjalle, ja taimia voi siten kasvattaa pidempään kun ne mahtuvat suojaisan muovin alle. Muovi siis pitää kosteuden noissa astioissa jotenka pintamulta ei kuivu niin herkästi. Ja pienillä taimilla juuret ovat vielä aika pinnassa, juuret voivat siis kuivua herkästi. Taimia pitää toki sitten tuulettaa… itse tuuletin kerran päivässä ja se riitti hyvin 🙂 Kastelin kylvökselle ja sittenmmin juurille sumutinpullolla aina tarpeen vaatiessa.

Reilu kuukauden ikäisiä taimia.

Kuten edellisestä kuvasta näkyy, taimet ovat jo todellakin siinä pisteessä että ne pitää istuttaa omiin ruukkuihinsa. Chilit oikealla, paprikat vasemmalla. Valoa näille on tarjolla 12 h joka päivä kylvöksestä lähtien. Ei suoraa auringonvaloa vaan ihan LED-valo tossa yläpuolelle viriteltynä. Lamppu on ihan n. 1000lm Airam. Se on aika hyvä tähän tarkoitukseen. Kun kevät etenee niin siirtelen sitten kasvit lähemmäs etelänpuoleista ikkunaa ”sälekaihtimien suojaan”, eli rajoitan auringonvaloa jonkin verran säätämällä kaihtimia, etteivät kasvit paahdu ikkunalle.

Tässä koulitut taimet.

Tästä lähtee pari pyöreäruukkuista naapuriin kasvamaan, ja takana olevat mustissa ruukuissa olevat 6 kpl jäävät itselle. Etualalla olevat 8 taimea kasvatan tuttavilleni 🙂 Oikealla karkkirasiassa olevat yhdeksän taimea on tarkoitettu hätävaraksi, jos jokin näistä muista nyt heittää veivinsä muutaman päivän sisällä.

Paprikantaimet käsittelen sitten lähipäivien aikana. Teen niille samoin kuin chileillekin sillä erotuksella, että istutan niitä hieman vähemmän kun ne tuppaavat kasvamaan niin suuriksi (jos hyvin sattuu). Aion myös kokeilla kasvattaa osan chileistä ja paprikoista täysin sisätiloissa tänä vuonna, että osa menee ulos ja osa pysyy sisällä. Haluaisin satoa myös talvella ja tämä saattaisi olla hyvä ratkaisu asiaan. Ja lisäksi sisätiloissa kasvaviin kasveihin tulisi tuholaisia epätodennäköisemmin. Testataan 🙂

Sen verran vielä näistä taimista, että näiden istutuksessa on käytetty edelleenkin taimimultaa ja siihen on lisätty muutamia rakeita kananpeetä. Lisäksi taimimultaan on sekoitettu perliittiä.

Lue artikkeli

Paprikat & chilit kylvetty ja uusi huonekasvi

En löytänyt kaupasta vielää mitään siemeniä, paitsi viime vuotisia tomaatteja, niin tein poikkeuksen, ja ostin tuoreena chilin ja paprikan, joista otin siemenet kylvöksiä varten. Ne pitää laittaa itämään jo nyt! Jotkut idättävät chilit jo loppu vuodesta, mutta minä tietty heräsin asiaan vasta hiljattain, kun saattaapi ehkä olla, että minul oli muuta ajateltavaa viime vuoden lopulla (RIP Uuno-kisu).

Kylvös 12.1.2020

Käytän karkkirasioita tarkoitukseen. Puoleen väliin taimimultaa ja päälle muovi ja läpinäkyvä plexin palanen (kuvassa pystyssä takana) jotta kannesta tulee ilmatiiviimpi. Multa ei pääse sitten kuivumaan ja kukkakärpäset valtaamaan mullosta 🙂 Nyt sitten vaan odotellaan pari viikkoa, josko nämä tästä itäisivät.

Tein jokin aika sitten, muistaakseni jouluna, yhden kasvivaihtarin, jota olen odottanut kun kuuta nousevaa… laitoin paikallisen Facebookin roskalavalle ilmoituksen, että otan vastaan Aarnipeikonlehden pistokkaan, ja vaihtariksi saapi Sulkaköynnösvehkan, niin sain kuin sainkin henkilön kiinni, joka halusi tarjota minulle ”apinanaaman”! Hän oli myös yrittänyt etsiä minulta löytyvää Sulkaköynnösvehkaa kun se on kuulemma harvinainen. Tästä en tiennyt mitään, joten parempi olisi pitää omastani nyt niin hyvää huolta kuin mahdollista.

Aarnipeikonlehti / Monstera adansonii ”Monkey Mask”
Kuunon pistokas. Useampi kuin kaksi lehteä!

Tapoin tosiaankin ensimmäisen saamani pistokkaan ja toinen saamani pistokas on ihan raapuska. Tein apinalle erillaisen mulloksen: tavallista huonekasvimultaa, johon sekoitin isän tappamien orkideojen lastuja sekä perliittiä. Moni sekoittaa perliittiä multaan koska se kuohkeuttaa multaa jotenkin. Perliitti on sellaista valkoita styroxin oloista ”höttöä”. Ostin 6 litran säkillisen K-Raudasta ja hinta oli noin 8€.

”Perliitti on ympäristöystävällinen luonnollinen maanparannusaine”.

Vanhempani todellakin tappoivat pitkäikäiset orkideat viime syksynä kun eivät tuoneet niitä ajoissa takapihan terassilta sisälle. Orkidea ei kestä jäätymistä ja meillä oli ollut täällä jo parikin kertaa yöpakkasta. Pikkasen hermoja kiristi, mut pitää antaa vanhoille ihmisille kömmähdyksiä anteeksi.

Omani on vasemmassa alakulmassa, kaksi muuta on tuotu vanhemmiltani.
Kuva: 12.10.2019

Toivottavasti apinanaama viihtyy nyt uudessa kasvualustassaan 🙂

Virittelin monsterille kiipeilykehikon, koska tämähän on köynnöstävä kasvi.
Lue artikkeli