Maisemakuvia kesältä 2020

Loppupeleissä kävin todella vähän kuvailemassa millään aparaatilla mitään koko kesänä 2020, mutta kun kännykkä on miltei aina mukana, sai sillä napattua tänne blogiin ”sattumia”. Tässä muutamia ottamiani kuvia kesältä.

Jäppilänniemen taidetie on yksi sellainen ”paikka” johon haluan käydä tutustumassa joka vuosi. Kyse on siis yhdestä tiestä, jonka varrelle on sijoitettu maatilallisten ITE-taideteoksia. Hyväkuntoinen ajaa tämän tien päästä päähän fillarillakin, mutta kun itse en nyt ihan niin ”nuori ja notkea” enää ole, taitettiin serkun kanssa tämä reitti autolla. Tänä vuonna oli uusiakin teoksia, joita oli mukavaa ihailla. Tien varrella on esimerkiksi lato, jossa oli todella upeita valokuvia otettu luonnon eläimistä, lähinnä linnuista. Ne olivat ällistyttävän hienoja ja tarkkoja kuvia! Jäin miettimään, minkälaisilla vehkeillä ne oli oikein otettu… ei ainakaan kännykällä 😀

Maiseman katsojat ovat tässä kohtaa joka vuosi, aina hieman erillaisella kokoonpanolla, ja eri vaatetuksella. Tällä kertaa ne olivat näin. Kuvassa serkkuni ottaa huikeasta maisemasta kuvaa, joka avautuu Immalanjärvelle päin.

Joskus sitä vaan sattuu paikalle kun sateenkaari näyttäytyy… eihän tällaisiakaan tilaisuuksia silloin tule vastaan kun on järkkäri mukana, tietenkään.

Torikatu, Vuoksenniska 11.7.2020

Yksi paikoista Imatralla, josta pidän todella paljon, löytyy tästä ihan asuinpaikkani läheltä… Immalanjärvi! Sen rannat ovat ihania hiekkarantoja, vaikkakin välillä vähän mutaisia. Tarkempaa tietoa minulla ei ole miksi juuri tätä rantaa kutsutaan ”Lietteen rannaksi”. Se on kuitenkin ihan kiva paikka, puistomainen. Miinuspuolena on hanhien jätökset joille nyt ei taida oikein mahtaa mitään. Muuten rannat ovat ihania ja vesi on kesäisin lämmintä.

Immalanjärvi 19.8.2020

Tänä kesänä sai ihailla myös valaisevia yöpilviä, tai ainakin niihin jostain syystä osasi kiinnittää erityistä huomiota. Onhan niitä joka vuosi, mutta nyt ne laittoi erikseen merkille, jos niitä näkyi. Liekö syy siinä, että meteorologit ovat jotenkin niistä erikseen maininneet, kun ihmiset lähettävät uutistoimituksiin sääkuvia, joissa näitä pilviä esiintyy.

Vuoksenniskan kiertoliittymän kohdalla 1.8.2020

Yksi ihanimmista paikoista mitä tiedän, on sukulaiseni tila. En sen tarkemmin kerro missä tämä on, mutta satuin muuten vain ajamaan tämän paikan ohitse, kun maisemiin ilmestyi täydellinen sateenkaari! Se ehti hieman hälventyä ennen kuin sain hypättyä autosta ulos ja napattua siitä kuvan. Tämä kohta toi minulle mieleen edesmenneen koirani, jonka hautapaikka on samoissa maisemissa. Ikävä on suuri – rakas Foxy

Tuttavani oli jokin aika sitten käynyt kuvaamassa revontulia Lammassaaresta käsin. Lammassaari on Imatralla venesataman kohdilla, Saimaalla. Sinne piti päästä! Olen aiemmin toisen tuttavan kanssa käynyt kiertämässä kyseisen saaren. Se on aivan ihana – täynnä luontopolkuja. Reitit ovat helppokulkuisia, että tällainen koheltaja kuin minkäkin, voi niissä kulkea loukkaamatta itseään (en kyllä lupaa mitään). Jos saarta lähtee kiertämään ympäri, siellä voi pysähtyä useampaan eri paikkaan paistelemaan vaikkapa makkaraa nuotiopaikalla. Saaresta löytyy myös laavu. Lammassaari tarjoaa kuntoilijoillekin paikkoja vetää mäkiä ylös ja alas, mutta itse viihdyin parhaiten helppokulkuisemmilla reiteillä.

Luontopolku rantaan päin Lammassaaressa.
Kuva: 4.9.2020

Saavuin johonkin ennalta määrittelemättömään paikkaan… tämä ei ollut mitenkään tarkoituksella haettu, mutta ei se mitään – näky oli huikea! Kuva on panorama, voit katsoa sen suurempana 🙂

Kuva: 4.9.2020 kello 19:39

Auringonlaskua odotellessa samassa paikassa… voit klikata suuremmaksi 🙂

Kuva: 4.9.2020 kello 19:59

Imatralla ja Ruokolahdella on niin hienoja ulkoilupaikkoja, että menee varmaan useampi vuosi, että ne koluaisi kaikki läpi. Joskus on ihan kivaa itsekin käydä paikkoja katselemassa, mutta toisinaan se olisi todella mukavaa jakaa tällainen kokemus toisen kanssa. Monesti mietin, että juuri koira olisi ollut se ”toinen henkilö” jonka olisin ihan mielelläni ottanut mukaan näihin paikkoihin. Tietty, moneen paikkaan hänet mukaan otinkin. Foxy oli sen verran kohelo ettei sitä voinut ihan jokaiseen paikkaan mukaan ottaakaan, ettei loukannut vaan itseään. Mutta koen, että paljon jäi hänen kanssaan näkemättäkin ja se on tavallaan mielestäni surullista. Mutta Foxy kulkee nyt näitä reittejä minun mukanani sydämessäni

Lue artikkeli

Parveke kesällä 2020

Tämä vuosi on ollut omituinen parvekekasvatuksen suhteen. En saanut esimerkiksi kurkkuja kasvamaan lainkaan. Taimet eivät syystä tai toisesta pitäneet parvekkeesta lainkaan. Kesäkurpitsa piti laittaa suoraan siemenestä pataan kasvamaan kun taimet kuolivat heti kun siirsin ne ulos. Kukkia on paljon, mutta ne eivät tee kurpitsoja. Syy voi kylläkin olla amppelissa, jos se on liian pieni kasvupaikka, tai että olen liikakastellut kasvia.

21.7.2020 kesäkurpitsa
Ainoa kesäkurpitsa koko kasvissa 17.8.2020.

Paprikat ovat viihtyneet hyvin parvekkeella. Ne kukkivat vasta nyt kunnolla kun on jo elokuun puoliväli. Olen käynyt pölyttämässä niitä varovasti vesivärisiveltimellä. Minulla on paprikoita myös sisällä kasvamassa. Ne tuntuvat viihtyvän ulkona paremmin.

18.8.2020 kukkia täynnä ja raakileita näkyvissä.
18.8.2020 komeita ovat, mutta väriä ei tule.
29.7.2020 salaatit, paprikat ja chilit

Kokeilin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvattaa salaattia parvekkeella. Se oli aika haastavaa. Salaatti kasvaa varmasti parhaiten avomaalla, vaikka avomaalla ne tavallaan parvekkeellanikin olivat, sillä erotuksella että kastelun hoiti luonnon sijasta minä itse. Niitä ei myöskään kannattaisi sijoittaa näin lähelle toisiaan kasvamaan. Ne olivat nimittäin jatkuvasti ”solmussa” ja lehdet katkeilivat.

Parvekkeella kasvaa persilijaa amppelissa. Aion pätkiä sen ihan lähiaikoina ja pistää pakkaseen talvea varten. Nappasin kuvan vielä ennen kuin siitä ei ole muuta kuin juurakko jäljellä… jätän persilijan talvehtimaan parvekkeelleni lähelle parvekekaidetta.

Chilit viihtyvät myös parvekkeella ja molemmat kasvit ovat aivan täynnä chilejä.

Tomaatit ovat myös olleet hieman haastavia tänä vuonna. Tosin nekin tekevät nyt satoa ihan mukavasti vaikka en ole saanut yhtäkään kypsää tomaattia poimittua. En tiedä mikä niitä vaivaa kun eivät kypsy. Ne alkavat kukkia ihan mukavasti tällä hetkellä, mutta täytynee keksiä jotain suojajuttuja syksyä varten, että ne teksisivät ja kypsyttäisivät satoa mahdollisimman pitkään.

Tomaatti Money Maker

Kaiken kaikkiaan parvekkeella on todella vehreää. Olen siltä osin oikein tyytyväinen tämän vuoden lopputulokseen, kunhan saisin sitä vielä vähän siivottua ja vietyä ylimääräiset roippeet pois.

Parveke 22.7.2020

Mutta jos on vehreetä niin on myös semmonen ikävämpikin puoli tässä harrastuksessa… nimittäin kasvien tuholaiset. Joka ikinen vuosi, kun minulla on ollut parvekepuutarhassa jotain hyötykasveja tai ihan vain pelargonia, jossain vaiheessa kuvioihin tulevat gammayökkösen toukat. Mietin pitkään aikoinani, että mitä ihmeitä ne oikein olivat kunnes satuin katsomaan yhdet paikallisuutiset, jossa tämä toukka-asia mainittiin (linkki YLE:n artikkeliin). Lähdin etsimään elukasta tietoa. Näiltä ei voi oikeastaan välttyä millään muulla keinoin kun tutkailemalla kasveja. Tietysti se on joskus mahdoton tehtävä, mutta merkit toukkien ilmestymisestä ovat aika näkyvät. Kasveihin alkaa ilmestyä ”syötyjä” lehtiä tai jopa pelkät rangat ovat jäljellä. Näin minulle kävi ensimmäisenä kesänä tällä nykyisellä parvekkeellani. Toukat popsivat yhden yön aikana kaikki akileijat, jotka olin istuttanut ”kukkapenkkiin”. Kun puoliksi syötyjä lehtiä alkaa ilmaantua, tee toukkapartio ja äkkiä!

Toukat kasvavat hirvittävää vauhtia ja tässä vaiheessa kun lehdissä olevien reikien lisäksi alkaa näkyä vaurioita lehtien reunoilla, toukat on aika helppo jo bongata kasveista. Yksi tunnistettava asia toukkien ilmestymisestä on niiden raemainen kakka, jota alkaa myös ilmestyä tasoille, joissa kasvit kasvavat tai niiden lähettyville.

Sitten ei muuta kun pinseteillä nyppimään toukat pois, jos niitä näkee… niitä on turha yrittää yhdellä kertaa edes löytää, ne voivat piiloutua päiväsaikaan. Kun toukat ovat isoja pullukoita, ne eivät enää piiloudu samalla tavalla, vaan jäävät lepäilemään kasvien varsiin. Olen poiminut omista kasveistani jo viisi toukkaa, ja niitä on varmasti enemmän. Paprikat ja chilit olivat niiden herkkua, tomaatteihin nämä eivät koskeneet. Tomaatti on kait hirveän makuinen. Toukat söivät myös sitruunamelissan. Eli, yrtit kelpaavat myös.

Toukka tuholainen

Mutta jos tämä tästä nyt alkaisi taas suttautumaan kun toukkia on poistettu kasveista. Meillä on vielä tähän aikaan vuodesta oikein kivat kesäiset lämpötilat päivisin ja iltaisin. Tällekin päivälle on ennustettu +22 ja aurinkoa. Iltasella on myös lämmintä, lähellä kahtakymmentä. Jään odottelemaan sadonkorjuuta ja sitä, että saan poimittua hevit tuolta parvekkeelta kypsinä. Joudun varmasti karsimaan osan lehdistä pois… ja ne toukat pitää löytää!

Mutta ensi kerralla sitten taas lisää juttuja…. muistakaahan käydä tykkäämässä FB-sivustani, niin saatte tiedon uusimmasta postauksesta.
Kiitos 🙂

Lue artikkeli

Lisää huonekasveista

Minulla on yksi kasvi joka on ilmeisesti melko harvinainen Suomessa ja olen totaalisesti rakastunut siihen. Sen lehdet ovat aivan ihanat! Tiedän peikonlehtivillityksestä, että kasveissa juuri ne lehdet voivat olla se mikä niissä niin älyttömästi kiinnostaa, ja niin tässäkin. Kyseessä on sulkaköynnösvehka, Philodendron radiatum. Se kasvaa tällä hetkellä altakasteluruukussa johon on viritelty järviruokopaalu. Sitä pitäisi leikata, mutta en ole varma uskallanko. Noh, pakkohan se on uskaltaa. Jos vaikka saisin sitä lisää uusiin ruukkuihin kasvamaan. Sitä on eräässä toisessakin ruukussa tällä hetkellä, mutta vehka on hieman kitukasvuinen siinä. En tiedä, pitäisikö multaan kiinnittää hieman enemmän huomiota – lisätä siihen puulastuja ja vermikuliittiä. Olen myös melko laiska kastelija ja siitä johtuen vehkojen olisi varmaan parempi olla muoviruukuissa.

Sulkaköynnösvehka, Philodendron radiatum

Toinen vehka, josta olen todella täpinöissäni on aarnipeikonlehti, eli Monstera Monkey Mask – Monstera adansonii. Sain sen vaihtarina sulkaköynnösvehkaan viime jouluna, ja se on lähtenyt nyt kasvamaan ihan hyvin. Pistokas oli ilmeisesti niin hyvä. Mutta, sehän olikin huonekasvikerhon jäseneltä saatu – hän varmasti tiesi mitä teki 🙂 Ja taas tämäkin oli hankintalistalla pelkästään lehtien takia.

Aarnipeikonlehti Monkey Mask, Monstera adansonii

Kävin keväällä törsäilemässä ”saniaisiin”, tai ainakin ajattelin, että nämä olivat saniaisia. Kyseessä oli kuitenkin pesäraunioinen, joka kuuluu kylläkin saniaisten luokkaan. Hoito ei sitten ollutkaan ihan juuri sellainen kuin olin kuvitellut. Olin tappaa ainakin toisen kasvin, kun ilmeisesti kastelin sitä ”ruusukkeen” keskelle. Isoraunioiset ovat tuolla suikun alla jatkuvasti, niin tämäpäs ei oikein pitänytkään suihkuttelusta. Toki sumuttelu on asia erikseen. Löysin ohjeen, jossa sanottiin, että tätä tulee kastella ulommaisten lehtien ulkopuolelta juurelle ja että kasvi pitää sijoittaa valoisaan paikkaan. Molemmat raunioiset ovat olleet nyt etelänpuoleisella ikkunalla paprikoiden ja chilien ruukkujen huoneen puolella. Siihen osuu toisinaan auringonvalokin, ja kasvit ovat lähteneet ihan kunnolla kasvuun. Tällä perusteella en siis laittaisi pesäraunioista kovinkaan hämärään paikkaan, vaan kunnon hajavaloon.

Pesäraunioinen, Asplenium nidus. Aloitti kasvun keskeltä heti kun siirsin valoisaan paikkaan.

Minulla on kituva muulinkorva, jota olen siirrellyt milloin mihinkin paikkaan enemmän ja vähemmän hyvällä tuurilla. Se oli pitkään ettei tehnyt uusia lehtiä, mutta taas kun siirtelin tämän lähemmäs ikkunaa, se alkoi yht’äkkiä kasvattamaan lisää lehtiä. Sen paikka siis on ikkunan läheisyydessä hajavalossa. Nyt tiedän, että enemmän valoa pitää olla jotta viihtyy. Kasveissani oli myös ripsiäisiä parisen vuotta sitten, ja osittain tämä kasvi jäi niiden hampaisiin. Toivottavasti ripsiäisiä ei enää tule! Voin sanoa, että ne on aika hankalia hävitettäviä. Ja olisikohan taas tässäkin kasvissa ne lehdet, jotka minua niin viehättää 🙂

Muulinkorva, Syngonium podophyllum

Lehtien takia tämä seuraavakin kasvi muutti asuntooni. Sain nimittäin serkultani liuska-aralian. En tiedä tarkkaa lajiketta tälle, mutta tunnistutan sen sitten kun se on jo jonkin verran kasvanut. Nyt se saa olla hetken vesilasissa juurtumassa.

Siroliuska-aralia, Schefflera arboricola

Sitten kun halutaan haastetta kasveihin, niin hankitaan kiinanruusu! Toki tämä pistokas on otettu suuremmasta kiinanruusustani keväällä ja istutin sen ruukkuun kasvamaan. Olin käsittänyt, että paksummasta varresta on vaikeaa juurruttaa kiinanruusua, mutta ihan hyvin tuo tuntui onnistuvan. Paksuun varteen tuli ensimmäisenä juuret ja ohkasiin pistokkaisiin vasta sen jälkeen. Tämä kiinanruusu on vanhaa kantaa, joka tekee kerrotun tulipunaisen kukan.

Jospa nämä kasviesittelyt olis tällä kertaa tässä… ei tule liian pitkiä kirjoituksia sitten taas. Toki minulla on enemmänkin kasveja kuin nämä mitä näissä kahdessa viimeisimmässä huonekasveja koskevassa artikkelissa olen esitellyt. Yritän vain pitää tämän harrastuksen jotenkin hanskassa, jos ymmärrät mitä tarkoitan 😀

Kiitos kun luit!

Lue artikkeli

Huonekasvihommeleita

Olen kesän aikana seurannut joitain tuubikanavia, jotka käsittelevät huonekasveja. Haluaisin panostaa myös omiini, ja olenkin saanut paljon ohjeita asioista, joita en ole aiemmin ”vaan löytänyt mistään”. On helpompaa uskoa ohjeita kun näkee mitenkä ohjeiden antajat ovat tehneet ja kukat rehottavat kuin viimeistä päivää. Linkitän joitain kanavia tähän, joita seuraan.

Swedish Plantguys, Planterina, Nick Pileggi

Edellä mainituista Swedish Plantguys antaa myös todella hyviä ohjeita ihan vaikkapa omenapuun leikkaamiseen.

En yleensä ota osaa mihinkään hullutuksiin, mutta kun sain jokunen vuosi sitten tuttavan kautta järjettömän kokoisen kärsineen peikonlehden, oli minun ”pakko” laittaa itselleni myös yksi Monstera kasvamaan. Tiedän siis tunteen, kun peikkoon ilmestyy lehtirulla. Muuten minulla on hieman kesken peikonkasvatus, kun sille pitäisi laittaa valo kohdilleen ja hankkia kostutin ja ja… se on nyt idänpuoleisen ikkunan vieressä, toivottavasti viihtyy.

Keväällä hankittu Zamia on alkanut myös kasvamaan oikein hyvin. Alkuunsa näytti siltä, että se tekee vain matalan uuden varren, mutta sitten se jotenkin hujahti paljon korkeammaksi! Siirsin Zamiani paraatipaikalle, ja löysinpä vielä ohjeen, kuinka sitä voi lisätä. Kuulemma ihan pelkistä lehdistä vaan. Tätä täytynee kokeilla ja mahdollisimman pian 🙂

Pikkuinen Foxy-koristekin on löytänyt itselleen paraatipaikan.

Kevään aikana tulin aloittaneeksi sisustusjutut uudelleen pitkän tauon jälkeen, kun ”piti pysyä kotona”. Kirjoitetaan muutekseen kaverin kanssa toista blogia, karanteenipäiväkirjat, jos haluat lukea mitä kaikkea keväällä on tapahtunut. En tohdi niitä tänne laittaa – tai miksipä ei. Voishan sitä alkaa tännekin julkaisemaan samat artikkelit, jotka itse olen kirjoittanut.

Olen pyöritellyt pitkin kaappeja paria vanhaa lampun suojaa, joille en oikein löytänyt paikkaa. Sitten hoksasin ripustaa ne seinälle ja niihin sai sujautettua pari mukia pistokkaita kasvamaan. Olin aiemmin maalannut puuosat valkoiseksi. Olin ripustanut ne aluksi eteisen kattoon, mutta en oikein pitänytkään niistä. Ne eivät oikein pysyneet katossa suorassa. Nämä ovat varmaankin sitä aikakautta kun katoissa ei vielä ollut töpselirasioita. En viitsinyt purkaa rasioita parin valaisimen takia.

Keittiön seinustalla.

Olen hankkinut joitain huonekasveja lisää kevään aikana ja yksi (tai kaksi) niistä on Isoraunioinen. Huomasin, että sitä täytyy sumutella todella paljon ettei se tiputa lehtiä. Kasvit ovatkin aika paljon vessassa tällä hetkellä kunnes saan niille viriteltyä paikan akvaarion takaosaan. Ne tarvitsevat myös jonkun verran valoa. Tässä kuva kun olin juuri ostanut ne…

Asplenium dimorphum, Isoraunioinen

Pidän laikkuvehkoista (Chinense evergreens) ja kotoani löytyy muutamaa eri versiota.

Tavallinen laikkuvehka (vas) ja Malakanlaikkuvehka Maria (oik).

En tajua mitä malakalleni on oikein käynyt kun se on alkanut käpristää lehtiä. Olen kyllä kastellut sen kunnolla läpikotaisin, ja annan kuivahtaa kasteluiden välillä. Yllä olevasta kuvasta poiketen, se oli istutettu saviruukkuun joka ei ollut hyvä idea – se ei saanut tarpeeksi kosteutta ja kärsi janosta. Laitoin takaisin muoviruukkuun. Tuossa yllä olevassa kuvassa on vielä malakan poikanenkin ruukussa. Olen irrottanut sen omaan ruukkuunsa. Voihan se olla, että kasvi kärsi hieman siitäkin. Nyt pitäisi saada jotain täsmäohjeita tälle etten tapa upeaa kasvia! Liika valokin kuulemma voi tehdä kasville huonoa. Olen jättänyt lisävalaistuksen sen kohdalta pois.

Käpristelevät lehdet Malakanlaikkuvehkassa. Miksi?

Kevään aikana asuntooni on muuttanut muutama muukin uusi kasvi. Tässä pari niistä.

Laikkuvehka
Ficus elastica, eli kumipuu (Kumiviikuna)

Jaahas, se on kello sen verran että pitää alkaa tehdä päivän töitäkin. Laittelen lisää huonekasveista tänne kunhan taas innostun tai kerkeen. Onhan noita kertynyt kuitenkin aika lailla ja olen taas saanut pitkästä aikaa kipinän niiden hoitamiseenkin. Eli lisää päivityksiä on tiedossa!

Kiitos kun luit ja palaamisiin 🙂

Lue artikkeli

Äidin pihan kukkasia 2020

Muutama kuva äidin pihalla kasvavista kukkasista… osa on kukkinut jo ajat sitten ja osa kukkii parhaillaan.

Arovuokko kukassa 9.6.2020
Tämä on ensimmäinen vuosi kun sain Idänunikon kukkimaan. Luulin, että se ei selvinnyt siirrosta. Nuppu 9.6.2020 ja kukki juhannuksen tienoilla.
Jalokullero kukkii yleensä aikaisemmin toukokuussa, mutta nyt nämä kukkivat 9.6.2020
Tavallinen Kullero, kukki myös 9.6.2020
Pioni Sarah Bernhardt kukkii yleensä juhannuksen aikaan ja kuva on otettu 23.6.2020. Ihan ei tänä vuonna ehtinyt juhannukseksi 🙂
Pionit 23.6.2020
Nämä mehitähdet ovat vaan ”viskattu” tuohon kasvamaan… onneksi talvehtivat myös siinä. Astian pohjassa on reikiä. Kuva: 23.6.2020
Punapäivänkakkarat kukkivat pitkään. Kuva: 27.6.2020
Takapihan Pioni. Kuva: 27.6.2020
Lehtoakileija kukkii koko kesän. Kuva: 27.6.2020
Tässä minun ylpeys, Kamchatkan maksaruoho. Olen kasvattanut sen siemenistä. Kuva: 27.6.2020

Eiköhän tässä ollut jo kuvia tälle päivälle ihan tarpeeksi. Täytynee lähteä kohta puolin pihalle vähän kitkemään rikkaruohoja parin duunijutun jälkeen. On nimittäin kukkapenkit nyt sen näköisiä ettei niitä pahemmin kehtaa esitellä. Huomiseksi on ennustettu sadetta, myös keskiviikoksi. Kitkemiset pitäisi hoitaa siihen mennessä. Märkiä kasveja on inhottava käsitellä, ja kun maa kastuu kunnolla, rikkaruohot ovat tiukemmin maassa kiinni. Ei muuta kun hyvää alkanutta viikkoa!

Lue artikkeli