Tässä kun on ollut vuoteen oma useita päiviä niin on ollut aikaa ottaa muutama kännykkäkuva mm. lemmikeistä… he ovat olleet oikein hyviä hoitajia 🙂 Aurinkokin paistoi monta päivää ja pakkasta oli yli 10 astetta. Tietty, sitten kun aurinko paistaa, niin näkyy vähän ”laiskottelu” pinnoilla… hieman kaksisuuntainen fiilis: iloinen/kettuuntunut… viimeeksi mainittu tulee noista pölykasoista, jotka tulivat näkyviin kun auringonsäteet osuivat niihin, eikä niitä jaksa kipeänä siivota!
Noh, on minulla tässä aikaa siivoskella kunhan vain tervehdyn ensin. Loppusuoralla ollaan menossa jo – ei enää kuumetta ja vatsanväänteitä!
Olen monesti miettinyt, mistä tämä minun koirani on oppinut aivan tolkuttoman surkeita ilmeitä. Ihmiset, jotka eivät tunne koiraa, miettivät varmaankin, että mitä kamalaa tolle koiralle oikein kuuluu kun näyttää aina niin surkealta… noh, ei se aina näytä niin surkealta, voin sanoa 🙂 Minä kun räpsin siitä silloin kuvia kun se pummaa jotain, niin pitäähän sen pistää ”maailman surkein koira”-ilme päälle! Tässäkin on pieni piparinpalanen, mikä pitää ehdottomasti saada.
Tässä hää pötköttelee tyytyväisenä vieressä melkein koko ajan… juu, ja koira saa olla minun kanssa sängyssä 😉 Onnellinen koira se on… kuorsaa ja jopa kehrää välillä rapsutettaessa. Ilmeisesti ottanut mallia kissoilta.
Kipeenä ollessa on tullut hankittua härpäkkeitä, mm. nenäkannu. Jos joku ei tiedä mikä se on, niin se on semmonen vekotin, mihinkä laitetaan suolavettä sisälle, ja sillä huuhdellaan poskiontelot. Samalla hankin pitkän harkinnan jälkeen ilmankostuttimen. Meillä kun on täällä kerrostalossa koneellinen ilmanvaihto, niin täällä on älyttömän kuiva ilma talvisin. Elukoilta saa pyyhkiä rähmää silmistä joka päivä ja itsellä on nenä aivan tukossa jatkuvasti. Siihen ei auta edes allergialääke. Onhan minulla avonainen akvaario, mutta ei siitä haihdu vettä niin paljoa mitä pitäisi, että ilmankosteus olisi sopiva. Vesi on niin viileää ettei se haihdu huoneenlämmössä. Joten ei muuta kun ostoksille. Löysin sopivan kostuttimen Verkkokauppa.comista.
Kylläpäs on tuunattavaa näköjään tuossakin kuvassa… kissojen raapima säilytysrahi ja nuo kauheat kukkaruukut tuolla kissan makuupömpelin päällä! Tarvikkeet ja ideat löytyy kunhan löytyisi motivaatiotakin ja aikaa.
Ei nyt ole kauhean idyllisen näköistä, kun kaikki kamat ovat sekaisin, mutta on siinä ihana kissa kuitenkin kuvassa… ja koira 🙂 Spede-kissa on alkanut vaatimaan huomiota viime aikoina. Tietysti itse olen ollut vuoteessa niin monta päivää, että hänen kanssaan sitten pitää ihan erikseen käydä istuksimassa olohuoneessa. Jaa miksi vaan vuoteessa? Noh, uskon, että on helpompi siivota yksi paikka kunnolla kuin monta. En tiedä mikä pöpö minua riivaa, ja jos tämä on noro, niin kaikki pinnat pitää huolella pestä, mitä olen koskettanut. Ei siis ole järkeä mennä kuolaamaan myös tuonne sohvalle!
Spede on niin raihnainen kissa jo, niin hän ei välitä tulla tänne sänkyyn, ja taitaa olla liian korkeallakin, ettei pääse hyppäämään tänne. Kunhan tervehdyn, teen sille kävelyliuskan sänkyyn. Se lienee sitten viimeinen rakennelma mitä tälle kissalle teen! Sohvalla hän tulee viereen ja syliin makoilemaan 🙂
