Eikähän siihen nyt mennyt sitten kuin puolitoista vuotta, kun jaksoin siellä blogspotissa oleilla… ei ole minun ”ympäristöni” ollenkaan. WordPress on minulle henki ja elämä, ei tästä niin vaan päästä mihinkään! Puhumattakaan kaikista mukavista hilavitkuttimista mitä tänne saa laitettua jotta lukijoillakin (jos niitä on) olisi mukavampaa 🙂 Osoite ei myöskään enää ole blogit.minnala.net vaan pelkkä minnala.net ja tietysti salatussa yhteydessä! Huom, tämä on tärkeää kun vaikka haluatte kommentoida artikkeileita. Ei lähde sitten sähköpostiosoitteenne ”kävelemään” vääriin käsiin jne.
Jatkan jutustelelua huonekasveista, ja akvaarioista…
Olen yrittänyt vähentää kasvisekoiluja tälle kesälle, niin isutuksia on mielestäni tehty erittäin hillitysti.
Siis uskokaa tai älkää, niin kaikki on tässä 😀
Veljen kanssa oli sen verran puhetta kesästä, että polaaripyörre on kuulemma siirtymässä pois täältä Suomen päältä, niin taitaa tulla suht kiva ja lämmin kesäkin, toisin kuin on ollut parina edellisenä vuotena. Viime kesä oli niin kylmä, etten edes viihtynyt parvekkeella. Noh, nyt tulee sitten mukavampaa. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että voi olla aika lämmintä, ja jos parveke on täynnä istutuksia, ei niille tahdo riittää rahkeet kantaa jatkuvalla syötöllä vettä. Siispä, laitan hiukan hillitymmin tänä vuonna parveketta.
En tiedä missä vaiheessa olin hurahtanut peikonlehtiin. Sain vuosi sitten tuttavan kautta suuren peikonlehden, jonka karsin huomattavasti pienemmäksi. Laitoin pistokkaat jakoon. Nyt tässä talven aikana naapurini tuli tarjoamaan minulle hänen peikonlehteään… ei sitä raaskinut kompostiinkaan heittää… Katsokaa mikä komistus!
On kyllä niin upea kasvi että huhhuh. On tässä ollut muitakin kasviprojekteja, mutta niistä sitten enemmän myöhempänä. Kunhan nyt pääsen taas alkuun tässä kirjoittelussa.
Tosiaankin viime vuosi oli hiukan ”hankala” omalta kohdalta, ja parvekeprojektitkaan eivät juurikaan jaksaneet kiinnostaa. Mutta päätin tänä vuonna tehdä parvekkeen sitten itseäni, Uunoa ja Foxya varten. Toivottavasti kullanmurut saavat nauttia parvekkeesta vielä tulevinakin vuosina, toisin kuin Spede-kissa, jota kaipaan niin kovasti joka päivä. Spedelle minä olen aina parvekkeenkin suunnitellut… minun vanha papparainen, terveisiä tassutaivaaseen. Mutta elämä jatkuu! Uunokin tosiaan täyttää tulevalla viikolla 16 vuotta.
Lätkä-projektejakin on tiedossa sitten lisää…
Kävimme Foxyn kanssa eilen vanhemmillani kylässä. Foxy on niin tolkuttoman innoissaan lumesta kun sitä vielä tällä seudulla on paikoittain, tai vanhempienikin pihalla kasattua lunta.
Foxy kaapii lunta tassuillaan ja yrittää hautautua lumen sisään…
Foxy kävi eilen myös kahlaamassa lähettyvillä olevassa ojassa… siitä en ehtinyt saada kuvaa kun tuo kännykkä on niin hankala kaivaa taskusta äkkiä toimintaan ja koira nopealiikkeinen. Torstaina kävimme Foxyn kanssa maalla, ja siellä hän pääsi sitten uimaan pihalla olevissa kuralammikoissa. Ai että! Se oli oikein mukavaa… onneksi talon väeltä sai pyyhkeen millä kuivata elukka. Noh, koirat on koiria 🙂
Ja jatketaan sitten taas joku toinen kerta, eli hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!
