Äidin kukkapenkissä kasvaa vähän kaikkea

, , , , ,

Uskomantonta, kuinka äidin kukkapenkkiin istutetut kasvit ovat lähteneet kasvamaan! Tässä hieman tilannekatsausta…

Tässä on lähtökohta. Postaus on 9.5.2015 kirjoitettu, ja siinä on selvitetty hieman taustoja. Alla olevasta linkistä voit katsoa suoraan kukkapenkistä kuvan, kun se oli lähtöruudussaan.
Koko artikkeli
KUVA KUKKAPENKISTÄ 9.5.2015

Nyt kukkapenkki näyttää tältä: (kuvan voi klikata suuremmaksi)

Tässä kasvaa ainakin ritarinkannus, ukonkelloja, idänunikkoa, neilikkaa, palavarakkautta, siperiankurjenmiekkaa ja tulikellukkaa… Tämä on kukkapenkin keskikohta.

Sain tädiltäni malvaa, jonka istutin kukkapenkin takalaitaan.

Ritarinkannus kesti siirtämisen! Tämä on jaloritarinkannnus ”Giant White With Black Bee”, jonka kasvatin itse vuosia sitten siemenestä. Ympärillä on ukonkelloja, sinisiä ja valkoisia.

Karpaattienkellot ovat myös siemenistä kasvatettu. Näiden eteen tulee mahdollisesti vielä kärhö kasvamaan heinäseipäisiin kiinni. Siirrän äidille oman kärhöni parvekkeelta jotta se pääsisi paremmin oikeuksiinsa ja tekemään kunnon juuret.

Äidin kukkapenkissä kasvaa vähän kaikkea Read More »

Jalokullerot – aivan ihania!

, ,

Minun piti pariinkin otteeseen saada yhdeltä puutarhatuttavaltani tavallista keltaista kulleroa, mutta molemmilla kerroilla, kun kävin pistokkaita hakemassa, mukaan tuli tällainen oranssi jalokullero. Ei se mitään, tämähän on aivan uskomattoman kaunis kukka!

(Kuvista aukeaa suurempi kuva klikkaamalla – muista käyttää takaisin-toimintoa!)

Akileijakin kukkii kohta kulleron vieressä… on aivan täynnä nuppuja! Tämä lajike on Biedermeier, joka jää matalaksi. Väri on mysteeri, koska olen siirtänyt tähän kolme Biedermeieriä, joista kaikki ovat erivärisiä.

Olisikohan tässä nyt niitä keltaisia kulleroita nupussa vielä akileijojen vieressä? Noh, kohta se varmasti selviää. Sain tädiltäni kullerontaimen, joka nyt on varmasti kyllä se keltainen versio, koska heillä ei niitä oransseja edes ole. Mutta en muista yhtään mihinkä kohtaa kukkapenkkiä sen istutin…

Jalokullerot – aivan ihania! Read More »

Chilit 2015

, , ,

Testasin viime vuonna kaupasta ostettuja chilipaprikan siemeniä, millaisia chilejä niistä oikein tulee. Vuosi sitten minulla oli kaksi puskaa kasvamassa parvekkeella, mutta tänä vuonna päätin, etten panosta chileihin ihan niin paljon… vai mitenkä nyt sitten oikein kävikään?

Lahjoitin osan chilientaimista tuttaville, kun yllättäen kaikki siemenet itivät, ja sain kasvatettua niistä ihan mukiin menevät taimet.

Tässä osa taimista ennen istuttamista ja pois antamista…

Valkkasin itselleni chilit istutettavaksi…

Chilikaksikko… vasemmalla puolella hybridi ja oikealla chilipaprika.

Sain runneltua hybridin juurakkoa istutuksen aikana, ja se hieman nuukahti heti kättelyssä. Toivotaan, että tokenee. Sain muuten tuttavaltani tällaisia suuria Felixin kurkkupurkkeja, joita käytän koristeruukkuina näille kasveilleni. Sisällä on toki istutusruukku etteivät ne nyt ihan tukehdu näihin peltipurkkeihin.

Chilit olivat ekaa kertaa yön ulkona, ja hyvin näyttivät kestävän. Tämä ei ole niiden loppusijoituspaikka, vaan ne ovat tuossa väliaikaisesti parvekkeen lattialla kunnes saan siivottua takanaolevan hyllykön, ja vietyä siitä kärhön äidin pihalle ja tehtyä tuohon vieressä olevaan puulaatikkoon vesiaiheen ja… ehkäpä jo tänään!

Chilit 2015 Read More »

Perintötila Kohon esittelyä

, ,

Kerrottakoon, että teen näitä kirjoituksia tästä kyseisestä paikasta sen takia, että olen viettänyt lapsuusaikaa kyseisessä paikassa todella paljon. Käyn vielä tänä päivänäkin lähes viikottain siellä koirani, Foxin, kanssa. Tämä perintötila ei kuulu minun suvulleni, vaan tätini miehen puolelle.

Tädilläni oli aikoinaan minun ylläpitämät kotisivut australiankarjakoirakasvatusta varten. Domainista, www.kohonkennel.com luovuttuaan, halusin pitää palan historiaa nähtävillä internetissä, jos jotakuta kiinnostaisi vaikka lukea asiasta. Päätin siis siirtää vanhan sivuston sisältöä tänne omaan blogiini, jossa voin sitten jatkaa kirjoittelua nykyisistäkin hetkistä, joita tilalla vietän.

Tietoa tilasta
Tila sijaistee Ruokolahdella, Kaakkois-Suomessa, lähellä Venäjän rajaa. Tätini, Sirkku-Leena, on tilan emäntä ja isäni nuorin sisko. Tila on kuulunut sukuun jo vuodesta 1742 (maakirjojen mukaan) ja hallinta siirtyi tädilleni ja hänen miehelleen vuonna 1970. Heillä oli aluksi tuotantoeläiminä lypsykarjaa, mutta myöhemmässä vaiheessa 80-luvulla kuvioihin tuli myös emolehmät. Niille oli luonnollisesti peltotilaa. 1990-luvun puolessa välissä tilalla kasvatettiin myös lampaita, ja samoihin aikoihin tila alkoi siirtyä luonnonmukaiseen viljelyyn. Emolehmät saivat lähteä, samoin lypsykarja vuonna 1997. Jäljelle jäivät itäsuomalaista alkuperäiskarjaa edustavat muutama kyyttö ja tietysti lampaat.

Kohon tila

Kohon kennel (Kennnel Kohon)
Tätini on aikanaan kasvattanut australiankarjakoiria. Ensimmäiset pentueet syntyivät Kohon kenneliin vuonna 1992. Linjauksena on aina ollut jalostaa hyviä, terveitä koiria, jotka sopivat niin työkäyttöön kuin esiteltäviksikin. Viimeinen pentue syntyi vuonna 2008, joka kantoi nimeä G-pentue (G-litter). Itselläni on nyt F-pentueesta yksi karjis, Foxi (Kohon Foxy Girl). Foxin veli, Felix, on edelleen tilalla isäntäväen seuralaisena. Karjaa tilalla ei ole ollut useaan vuoteen, joten Felix saa nauttia vapaasta elämäntyylistä leppoisan maalaismaiseman pihapiirissä ihan lemmikkinä. Teen tästä aiheesta toisen postauksen, jossa esitellään tarkempaa historiaa tilan australiankarjakoirista.

Perintötila Kohon esittelyä Read More »

Nano uusiksi

, , , , , , , , , ,

En jostain syystä ollut tyytyväinen nanoakvaarion sisustukseen, sora oli todella epäkäytännöllinen – jotenkin. Siispä tilaisuuden tullen päätin hankkia siihen uuden pohja-aineksen ja muutaman kasvin lisää. Päädyin tähän savipalleroon, JBL Manadoon, jota on nyt hehkutettu joka puolella helppoisuudestaan ja hienosta ulkonäöstään. Hankin samalla nanoon kiviä, jotka sopivat suoraan Manadon väriin. Lopputulos on aika hieno, mielestäni. Kyllä nyt kelpaa nanoa katsella!

Yhden kiven takana kasvaa mätäs jaavansammalta. Taka-alalla oikealla näkyy Marimo leväpalleroita. Jaavansammaleen vasemmalle puolelle on laitettu kasvamaan leinikki (Ranunculus inundatus). Se kärsi hieman tilauksen toimituksen yhteydessä, koska en tajunnut istuttaa sitä välittömästi. Noh, toivottavasti virkoaa.

Tilauksessa tuli myös tämä kääpiörotala-lajike. Tämä oli niin söpön näköistä ja sopii mielestäni nanoakvaarioon. Sivukuvaa myös kivestä, joka oli NanoNature by Oliver Knott ”Light Pagoda”-setissä. Siinä oli viisi kiveä.

Edellisen sisustuksen myötä olin ”päässä eroon” tästä Weeping Moss-sammallajikkeesta. Sain sitä kuitenkin säilytettyä muutaman ”haivenen”, ja liimasin sen kiinni puupalaan. Se pääsi nyt kiven ja magrovepuun väliin loikoilemaan, niin ehkäpä saan nähdä mitenkä se sitten joskus ”roikkuu”, kun vähän kasvaa… jollei peity levästä tms että kuolla kupsahtaa sitä ennnen…

Kellussammal oli hieman ryöstäytynyt käsistä… se oli takertunut kasvamaan taka-alalla olevaan kierteisvallisneriaan.

Poimupatsulit kärsivät myös hieman edellisessä sisustuksessa. Jospa saisin ne tässä pysymään paremmin. Edellistä akvaariota vaivasi nimittäin sinilevä todella palhasti, ja en ollut saada sitä pois millään. Nyt seilataan vähän paremmalla tuurilla – ehkäpä. Uutena kasvina toin altaaseen myös cn. Liimasin sitä kolmeen eri kiveen kiinni (vas. puolella kiveen liimattuna). Toivottavasti viihtyy altaassa.

Nano uusiksi Read More »

Scroll to Top