Uuteen asuntoon menee hieman aikaa tottuessa, ja olihan se selvää, että akvaario on varmastikin ensimmäinen asia, jota on vaikea hallita… Tässä on esimerkiksi erillaista vettä kuin edellisessä paikassa – se on eri makuistakin! Hieman kloori haiskahtaa… mutta joo. Sitä vartenhan on vedenparannusaine, jota laitetaan vedenvaihdon yhteydessä uuteen lisättävään veteen.
Toinen asia, joka vaikuttaa melkoisesti akvaarion kuntoon on ulkoa tuleva auringonvalo. Muutin tähän kämppään lokakuussa, ja aurinko paistoi aivan eri kulmasta asuntooni (jos edes missään vaiheessa paistoi syksyllä), mitä tällä hetkellä. Itse asiassa, tammikuun puolessa välissä aurinko paistaa aamulla ensimmäisenä akvaariooni! Tämä tietty aiheutti hieman leväongelmia… viherlevät hieman pääsivät valloilleen. Onneksi tupsulevää ei ihan älyttömästi ole ilmaantunut. On kuitenkin syytä varmaan rapsuttaa levä jotenkin pois omenapuunoksasta, joka tuossa akvaarion keskellä ”komeilee”. Leävongelma on myös omasta laiskuudesta osittain kiinni. Kun akvan joutui taas kasaamaan muuton yhteydessä uudelleen, tasapainoa joutui hieman hakemaan. Vedenvaihdot pitäisi suorittaa vähän tiheämmin yms. Pitää siis skarpata vähän!
Kaveja on karsittu todella rankalla kädellä. Olen juuri laittamassa postiin melkoisen nivaskan jaavansaniaista. Tietty se on ihan hyväkuntoista, ei levää havaittavissa. Jätin omppupuunoksan juurelle vielä Vindelöv-jaavansaniaista. Jättimiekkakasvi oli viedä puolet akvaarion tilasta, niin karsin sitäkin vähän pienemmäksi ja istutin sen toiseen (vasempaan) laitaan. Pitänee vielä seuraavan vedenvaihdon yhteydessä karsia toiseltakin puolelta jättimiekkakasvi pienemmäksi kun se täyttää tuon koko oikean kulman. Samoin tuo luola sen kasvin edestä saa kyytiä… siitä ei ole mitään hyötyä millekkään kalalle. Jos vaan finanssipuoli antaa myöten, niin hankin siihen ison puupalikan.
Oikeassa laidassa on myös sellainen kasvi, Suikeroalpi (Lysimachia nummularia), jonka siirrän kasvamaan omenapuunoksaan, kunhan siitä on saatu levä pois. Otin nimittäin mukaani ”palan pihaa”, kun jouduin jättämään puutarhaharrastuksen kaverin pihamaalla viime syksyllä. Harmittaa hiin hitosti, mutta ei voi mitään. Toivottavasti suikeroalpi tykkää olla akvaariossani, ja hyvin pitkään 🙂 Saan sitten aina välillä muistella millaista siellä pihamaalla oli…
