Akvaario

Seeprakalojen kuteminen

/ / Akvaario / Kommentoi

Sanon heti tähän alkuun, että tämän kirjoitelman ei ole tarkoitus olla mikään tieteellinen teos, vaan tämä kertoo mitä omalla kohdallani on tapahtunut tai tapahtumaisillaan. Kyseessä ei siis ole mikään ohje 😉

Tässä on seeprakala: (kutuvalmis naaras)

Olen menettänyt jo todella monta seeprakalaa sen takia, etten ole tajunnut/tiennyt, että ne pitää kudettaa erillisessä altaassa. Sitä ei tule noviisille mieleen heti kysyä edes moista kun kaloja mennään kaupasta ostamaan. Tämä asia selkeni minulle vasta tämän vuoden puolella, ja aloin uutterasti etsiskelemään tossa parisen viikkoa sitten toista tankkia. Lueskelin toki aikani kaikenmaailman kirjoituksia noista fisuista sekä yritin löytää ties mitä neuvoja ja vinkkejä asian ratkomiseksi. Ei muuta kuin Google laulamaan!

Mutta, nyt siihen varsinaiseen aiheeseen!
Olen laittanut erilliseen akvaarioon täysin uudet vedet (+ kaikki parannusaineet), ja asetellut sinne tekemäni kutulaarion.


(teipattu siimojen varaan akvaarion ulkopuolen seinään ettei vajoa pohjaan)

Olen käsittänyt useista eri kirjoituksista, että seeprakalat kutevat aamulla heti auringon noustua helpoiten, joten tein seuraavaa…

Laitoin kutulaarioon tupsuisen karkeaviuhkalehtinipun (Cabomba), jotta niille olisi jokin ”pusikko” missä kutevat. Idean olen saanut katsomalla YouTubesta videonpätkiä missä näytetään seeprakalan (Danio rerio) kutemista. Asian olisi varmasti ajanut myös ns kutumoppi, jonka olisi voinut tehdä vaikkapa sukkalangasta. En jaksanut enää nähdä vaivaa kun tuon rehunkin sai tosta paikallisesta niin edullisesti ja heti. Kiinnitin kasvin vain verkkopohjaan pussinsulkijalla etteivät kalat sitä liikuttele ympäriinsä. Kasvissa on myös yhdet ylimääräiset painot että sen latva tavallaan vajoaa siihen kutulaarion pohjaa vasten. Miksi sitten tein näin? Noh, hyvä kun kysyin 😀 Eli syy siihen on puhtaasti se, että seeprakala syö oman kutunsa jos se sen kiinni saa. Tein siis tästä kasvista matalemman, että kun ne seeprikset siellä kasvin seassa touhuavat, niin ne munat laskeutuvat nopeammin akvaarion pohjalle. Jos kasvi on pystysuorassa, kala ehtii tod näk syömään sen juuri ”tuotetun” munan. Kun se makaa siinä kutulaarion pohjalla, niin munat menevät suoraan läpi siitä verkosta!

Tässä pari kuvaa seeprakalojen kutemisesta.

Noh, nyt sitten seurailemaan mitä tapahtuu. Tein tänä aamuna seuraavaa. Olin laittanut edellisenä iltana seeprakalat tonne kutuvaarioon valmiiksi, sammutin valon, ja laitoin pyyhkeen akvaarion ympärille, ettei ylimääräiset valot pääse sinne välillä. Suljin myös ikkunasta sälekaihtimet ja vedin verhot eteen. Kun aamu koitti, otin kaikki peitteet pois akvaariosta, ja päästin sinne päivänvaloa. Syötin samantien kalat muutamilla hiutaleilla. Sitten minun pitikin lähteä liikenteeseen. Kello oli varttia vajaa 10 aamupäivällä siis.
Kun tulin takaisin noin klo 14, kävin kurkkimassa kutulaariota, että ovatko kalat ylipäätään enää hengissä 😀 Katselin pohjaa tarkoin suurennuslasin avulla, ja huomasin, että siellä oli kahdessa kohtaa semmoinen ”setti” jotakin pikkuruisia rakeita, jotka lähinnä muistuttivat todella pieniä helmiä. Ilmeisesti tämä oli sitten sitä seeprakalojen kutua. JES!

Olen tänään lisännyt kutuvaarioon enemmän populaa, kun jostakin lukasin, että ois hyvä olla pari urosta siellä että varmistaa sen, että se mäti hedelmöittyy. Teen siis saman jutun tänäiltana: syötän elukat, laitan valot kiinni, peitän akvaarion (kututankki), suljen ikkunakaihtimet ja verhot ja olen ihan hissukseen sillä tavalla etten mene laittelemaan mitään turhia valoja makkariin päälle, jossa tuo tankki sijaitsee. Aamutoimet sitten samalla tavalla! Parin päivän päästä pitäs olla pikkuruisia seeprakaloja uiskentelemassa tuossa tankissa 🙂 Sitten alkaisi seuraava vaihe… siitä sitten kai myöhemmin jatkona tälle kirjoitukselle.

Seeprakalojen kuteminen Read More »

Kutuakvaarion valmistelu

/ / Päiväkirjaa, Akvaario / Kommentoi

Laitan tähän oman tarinani, kuinka olen rakentanut kutuakvaarion seeprakaloilleni. Ihan vain siksikin että jos tämä systeemi onnistuu, niin pääsee aika pienellä vaivalla tuosta rakentamisesta, sekä materiaalit tohon ei maksaneet juuri mitään.

Lähdetään liikkeelle siitä, että miltä akva ekana näytti:

1. virhe: tankkiin ei kannata laittaa tämän näköistä kasvustoa saatikka sitten hiekkaa pohjalle.
2. virhe: ei mitään muovikukkia akvaarioon ylipäätään. Miksi? Noh, en itse ainakaan jaksa tapella että ne kestävät pohjassa paikallaan 😀
3. virhe: ei ole pakko laittaa toisen akvaarion vettä niinkuin minä tein.

Tyhjensin siis akvatankin ja jätin sinne pari rehua, jotka ovat kivien seassa pohjalla… muutoin ne kelluisivat. Laitoin täysin uudet vedet. En siis ole käyttänyt toisen akvaarion vettä vaan kraanasta suoraan. Lorautin veden mukaan tietenkin sitä parannusainetta ja pikkutipan vitamiineja. Tankkiin olen laittanut 35 litraa vettä, ei siis täyteen.

Olin siis hankkinut K-Raudasta ikkunoihin tarkoitettua verkkoa, joka oli valkoista. Leikkasin siitä akvaarion pohjan kokoisen palasen ja aloitin verkon asettelua pohjalle. Täytyy sanoa, etten ole juurikaan niin toivotonta yritystä koskaan vielää kokeillut, kun yritin saada sen hemmetin verkon pysymään siellä pohjan tuntumassa paikoillaan. Kirosanoilla ei ollut rajaa! Ihan sama mitä sen päälle laittoi, niin kaikki valu reunoista pois. Laittelin verkkoon siimalla kiinni ties mitä, jopa mikroaaltouunissa mukana tulleen korotusritilän. Noh, ajattelin, että fisut kyl kuolevat kohta jollen jotakin tolle tee ja pian. Päätin siis kokeilla onneani, ja laittaa sen mikroaaltouuniritilästä tehdyn viritelmän tonne akvaarioon testiin. Arvatkaas mitä siitä tuli? Ei mitään! Kalat pääs pohjalle karkuun jostakin sieltä reunoilta kun se helvetin verkko taipui siellä vedessä. Minulla meni hermot.

Huonosti nukutun yön jälkeen sain automatkalla Vuoksenniskalle älynväläyksen, että voisin kokeilla vielä kerran yhtä kikkaa jos se onnistuisi. Päätin tehdä siitä verkosta sellaisen astian, jossa on korkeat reunat. Tämä näytti toimivan loistavasti! Nimittäin, se on ollut eilisestä lähtien käytössä, ja kalat tykkäävät siitä. Ne ovat siis kuteneet jo. Laitan siitä kutemisesta eri blogin kunhan kerkeän. Mutta jaan tämän idiksen mielelläni nyt toistenkin kanssa, jos jollekin tulee tarvetta kutulaariolle 🙂

Tässä askartelupaskarteluohje ”kutukehikolle”

1. tein pohjasta pienemmän kuin mitä tankin mitta on, koska siellä olevaa suodatinta on helpompi siirtää tarvittaessa.
2. mitat on noin: 40 x 30 x 20cm (20cm on korkeus)
3. leikkasin sivuseinämälle reunojen yli menevät palaset ihan vain siksi, että ne sai sitten käännettyä kulmista. Päätypalat on tasan seinämän kokoiset ja ne on siellä sisemmässä kiinnitettynä tuohon pidemmän seinämän verkkoon. Samalla se antaa vähän muotoa tuolla viritelmälle kun on tavallaan kaksinkertainen.
4. käytin reunojen ”saumaamiseen” pussinsulkijoita, joita tulee esim pakastepussien mukana. Ne olivat muovipäällysteisiä. Niitä pätkin pienempiin osiin. Käsittääkseni niistä ei irtoa mitään metalleja yms veteen kun ovat tarkoitettuja elintarvikkeiden säilömiseen.
5. pussinsulkijat on suljettu ulkopuolelta ettei kalat satuta itteään niihin. Niitä kannattaa laittaa tiheään ettei vilkkaat elikot pääse karkaamaan lootasta 😉

VOILÁ! KUTULAARIO ON VALMIS…

Kutuakvaarion valmistelu Read More »

Kutuakvaario taloon perjantaina

/ / Akvaario, Päiväkirjaa / Kommentoi

Noniin, sitä ollaan sitten hurahdettu tohon akvaariomaailmaan. En tiedä pitäskö itkeä vai nauraa, mutta varmuuden vuoksi valitaan tuo nauramispuoli 😀

Kävin tänään katselemassa toista akvaariota itselleni, tai lähinnä noille seeprakaloille, että pääsevät kutemaan rauhassa. Siis enhä mie sil mitää teekään mutku nuo seeprakalat…

Huomenna, perjantaina, käyn sen sitten noutamassa tuolta Karhunmäeltä eräästä taloudesta kun se oli sinne jäänyt ylimääräiseksi. Kyseessä ei ole mikään jättikokoinen tankki, vaan tollanen arviolta 75-litranen. Se sopii mainiosti noille kuteville seepriksille. Tankissa oli vielä kalojakin, mutta voi olla, että niitä joudutaan lopettamaan kun osa vaikutti hieman huonokuntoiselta. Sitten se, että sopivatko ne keskenään mihinkään on myös toinen juttu. Ainakin täplämonni saa uuden kodin 🙂

Tein myös toisenlaisen hankinnan, nimittäin, ostin akvaariosilikonia. Ajattelin kokeilla kuinka voidaan tehdä sellaisia penkereitä tai osioita tonne akvaarioon. Tähän tarvitsemme tietenkin kyseisen mömmön ja jotakin elintarvikemuovia… jota minulta kyllä löytyy mm. karkkirasioiden muodossa. Mihkäs niitä sen paremmin hyötykäyttäisi! Eli, ei muuta kun askartelemaan vielä tänään. Tämä vaatii kyllä sen, että imuroin kämppäni ensin ettei noita kissan karvoja lentele noihin liimauksiin. Muutenkin, huomenna kun se loota tulee, niin on hyvä, että on siistitty paikat ennen sitä just ton kissankarvojen lentelynkin takia. Kissat menivät tänään tonne ”mummilaan” nimittäin hoitoon niin on mahdollista tehdä kaikenmaailman projektejakin kotona, just esim tohon akvaarioon liittyvää 🙂 Uuno ei kyl tuumaa mitään kun tota nykyistä akvaariota siivoskelen. Se kattelee vierestä kun touhuan. Se on niin mielenkiintosta. Huomenna kun siitä tankista tulee ne kalat muoviämpärissä niin on parempi ettei kissat ole niitä sieltä tuulastamassa. Saan kaikessa rauhassa laittaa ton uuden tankin kuntoon.

Kun uus tankki on paikallaan, niin teen tohon toiseen akvaarioon vedenvaihdon josta otan sen vanhan veden siihen uuteen akvaarioon. Eipähän mene kaloilla aikaa totutteluun kun on samaa vettä molemmissa tankeissa. Siirtelen myös kasveja toisesta toiseen kun näyttää siltä, että tuo jättivesitähdikki tulee koht tuolt toisesta pihalle. Hyvin joutaa joku taimi tonne toiseenkin sitten. Olen siitä jo aiemmin vienyt kolme rehua tätini akvaarioon kun näytti siltä, ettei ne mahdu tohon omaani ollenkaan.

Jees, mut nyt surffailemaan takasin nettiin ja pähkäämään millasii akvaariopenkereitä aion tehdä 🙂 Palaillaan taasen lähiaikoina. Enköhän mie täs innoissani taas ottele kuvia jne siitä uudesta prokkiksesta.

Kutuakvaario taloon perjantaina Read More »

Akvaarioelämää + auton kiroamista

/ / Akvaario, Päiväkirjaa / Kommentoi

Tykästyin joku aika takaperin hankkimiini petokotiloihin sen verran, että kävin noutamassa vielä toisen setin. Nyt niitä on 4 tuolla kuljeskelemassa. Ne tosiaankin putsaavat akvaariota kaikin puolin. Niitä pitää vaan olla tarpeeksi että ajavat asian. Jos kasvijätteet ja kalojen kakat loppuvat ennen aikojaan, niin niille voi tosiaankin syöttää pellettejä. Ilmeisesti niillä on tarpeeksi mässäiltävää, aloittelija kun olen näissä hommissa, niin taidan hieman liikasyöttää kaloja. Kissat muuten tuntevat akvaarioelikot nimellä fisut, koska kalojahan he syövät muutoinkin, mutta noihin ei ole koskemista. Aivan eri asia 😀 Akvaariossa siis on fisuja, ei kaloja.

Muutakin elämää sitä näköjään välillä joutune kärsimään kun auto ei tänään esimerkiksi startannut ollenkaan. Perkeleen lämmitystolppa oli ajastettu väärin. Ei ihme, ettei ”Peto-Fiiatti” lähde käyntiin kun pakkasta on ollut keskimäärin -20 yli vuorokauden edellisestä käynnistyksestä… kuulostaa ihan tietokoneen toiminnalta. Valkonen iglu siis lepäilee parkkipaikalla vielä huomiseen, ja toivottavasti sitten käynnistyy. On muuten tavallaan ihan helvetistä, että talvella joutuu tollasella autolla ajelemaan, joka on tehty tai suunniteltu Italiassa. Ei siinä toimi ees perseenlämmitin. Täytyy pitää huoli, että käy virtsaamassa ennen ja jälkeen kun sillä lähtee liikenteeseen ettei tarvitse pian hakea antibioottikuuria kun saa kusitulehduksen. Eilen tuo ”peto” (mainoslause: Fiat on petojen sukua) päätti jättää käyttämättä useamminkin tyypille ominaista ohjaustehostetta puolet päivästä kun sillä liikuskelin. Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin senköhän takia olkalihakset on ihan jumissa olleet tänään? Syytetään siitäkin fiiattia. Ei ollut kivaa kurvailla tuolla parkkipaikkojen lomassa autolla, kun tiennyt mitenkä ”ketterästi” auto kääntyy… tai siis eihän se todellakaan ketterästi kääntynyt!

Joomut, nyt on taas pikkuset stoorit kirjoiteltu ja aika mennä koht lepäilemään. Yritetään taas kirjoitella lähiaikoina tännekin niin ei tule hurjempia pausseja. Noista petokotiloista sen verran, että huomasin tossa kun ruokin fisut, että tos vissii kaks niistä taitaa olla just suvunjatkopuuhissa, tai sit se toinen yrittää syödä sen toisen 😀 Tällä viimesimmällä erällä (2 kpl) oli toisella mukana semmonen pikkunen poikanen kyljessä. Kun laitoin ne tonne tankkiin, niin se poikanen irtos siitä emosta sen verran, että tipahti toiseen kohtaan. Noh, seurasin sitä hetken verran, kun tietty kävi mielessä että kolhiintuiko se pahastikin pudotuksessa, niin se emo kävi etsimässä sen poikasen sieltä. Se meni sen päälle ja otti sen tavallaa ”haltuun”. Kävi kyllä mielessä että oisko se sen syönyt kuitenkin pirulainen, kun en ole sitä poikasta nähnyt enää missään, mutta niin se emokin meni sitten siitä jonkun ajan päästä hiekan sisään. Veiköhän se sen poikasen sinne hiekkaan turvaan? Täytyykin tutkia asiaa tarkemmin… onneks on tällanen päiväkirja mihkä voi kirjottaa aina tapahtumia ja tarkistella juttuja myöhemmin 🙂

Enivei, nyt täältä tähän.

Akvaarioelämää + auton kiroamista Read More »

Uusia petoja tankkiin + hoito-ohje! (Petokotilo)

/ / Akvaario / 2 kommenttia

Päreet paloi tyystin noihin nilviäisiin ja päätin käydä metsästämässä pari petokotiloa… siis akvaariooni on ilmaantunut sellaisia pikkuruisia kasveja syöviä kotiloita. Laitan kuvan jossakin vaiheessa. Kävin jopa löytämässä nimenkin tuolle otukselle – tai kahdelle! Toinen limanuljaska on Kehäkotilo ja toinen Huppukotilo.

Petokotilot lähti samantien liikuskelemaan tuolla akvaariossa ees taas. Pitääkin välillä käydä tarkistelees etteivät ne oo syöneet kaloja sieltä. Ainakin kun täältä katselee, niin näkee kun kalat uivat sikin sokin tuolla.

Joo hyvältä näyttää! Aikamoista vauhtia tuollanenkin kulkee 😮
Toista en löytänyt tuolta vielää, mutta se lienee löytyy sitte myöhemmin kun etsiskelee. Molemmat lähtivät kuiteskii eri suuntiin, että en usko että ovat olleet sillä tavoin törmäyskurssilla että olisivat popsineet toisensa 😀
Joo, pakko laittaakin kuvia jossain vaihessa noista ötököistä. Mutta nyt pikaisesti autolla ajelemaan hyiseen pakkaseen… nyt on jo lauhtunut – ei enää kuin -13C. Viikonloppuna oli lauantaina -27C !

Kävin tuossa katselemassa, että mitäs kaikkea kotilolajikkeita minulta oikein tässä vaiheessa löytyy. Niitä olikin 3 eri lajiketta. Erikoista. Niin se silmä ei näköjään kaikkea huomaa. Kävin juuri suurennuslasin kanssa tutkimassa akvaarion lasia, ja siitä löytyin pikkuriikkinen Huppukotilo (Acroloxus lacustris). En olisi varmaankaan tajunnut moista edes kokeilla, mutta kun satuin surffailemaan aqua-web.fi-foorumilla, löytyi sieltä sellainen paikka jossa on mainittuna tutuimmat kotilolajit akvaariosta. Samasta syystä löysin tuon tuholaisenkin, Postitorvikotilon (Gyralus sp.), jonka tuhoamiseksi hankin pari noita petokotiloitakin.

Jes! Nyt niitä hoito-ohjeita tänne tuosta elukasta…
Elikkäs kyseessä on petokotilo, Anentome helena, joka popsii kaikki ns kilpailijansa pois akvaariosta. Tunnetaan englanniksi nimellä Assasin Snail, Killer Snail, Bumble Bee Snail.
Vaikea saada lisääntymään. Kotilo ei ole hermafrodiitti vaan tarvitsee parittelun lisääntyäkseen. Lisääntymistahti on myös hidas. Kotilo munii yhden munan kuukaudessa jos sitäkään. Koska muna jätetään itsekseen kehittymään, on erittäin yleistä, että muut kotilokaverit popsivat sen naamariinsa. Siis, tämä elukka on erittäin hidas lisääntymään.
Nimestään huolimatta Petokotilo on akvaariossa muille asukeille (kaloille jne) kiltti, niin kauan kunnes kohteena ei ole saaliseläimet. Se syö kaikki muut kotilot mitä löytää elinympäristöstään. Tässä lienee syy, miksi niitä hankitaan akvaarioihin hävittämään, esimerkiksi kasveja tuhoavaa kotilokantaa!
Ravinnokseen tämä petokotilo siis syö toisia kotiloita, ja popsii mielellään akvaariossasi olevat Kehäkotilot (postitorvikotilot) ja Kierteissarvikotilot, joita voi toisinaan ilmestyä riesaksi asti… Kehäkotilot syövät siis akvaariokasveja. Huomattavaa kuitenkin on, että jos ruokit kalojasi liikaa, ja akvaarioosi jää ”ruoanjätteitä”, syö Petokotilo mieluummin niitä kuin toisia kotiloita (muista kaloilla joskus paastopäivä). Jos käy sillä tavalla, että petokotilosi on popsinut kaiken mahdollisen mitä pitikin, voit ruokkia sitä sen jälkeen pelleteillä.
Tietojen lähde: http://theaquariumwiki.com/Anentome_helena
Vapaa suomennos: Minna G. 2010

Eläinaiheisia hauskoja T-paitoja lapsille ja aikuisille…

Uusia petoja tankkiin + hoito-ohje! (Petokotilo) Read More »

Scroll to Top