Kutupäivä

Tapanani on kotiin tullessa, että otan kengät pois jalasta, käyn paijaamassa kissoja ja käyn tarkastamassa akvaariot. Koska kissat eivät olleet tänään kotona siirryin suoraan akvaarioihin. Vein eilen (su:na) makkarista olevasta akvaariosta mustetrat (3 kpl) uuteen kotiin. Kiitos Ninalle, joka otti ne huostaansa! Akva oli ihan ok. Menin olohuoneeseen toista akvaariota katselemaan… minullahan kutevat täplämonniset! Noh, oli hetken aikaa tietenkin vaikeaa pysytellä irti siitä kudusta, koska edelliset kudut noin kuukausi sitten menivät platynpoikasten suihin… tai lähinnä kuoriutuneet larvat -> minäpä sitten päätin noukkia sen kudun sieltä akvasta pois ja laittaa ne harson sisälle tekeytymään!

Ei tässä taaskaan muu auttanut kuin käydä virittelemään verkkoja. Koska platyjen jäliltä poikaskehikossa oli vielä hyttysverkko, päätin laittaa alkuperäisen harson poikasaltaan sisäpuolelle. Hyttysverkossa olisi ollut liian suuret rakoset, ja poikaset olisivat päässeet pois. Viimeeksi kun ne olivat tuolla tavalla lehden pinnalla laitettuina verkon sisälle, uskon tosiaankin että platyn poikaset söivät ne toukat jotka niistä kalan munista kuoriutuivat… sehän oli varmaankin varsinaista herkkua heille! Nyt sinne ei pääse ulkopuolelta kalat käsiksi eikä sisäpuolelta ulos… eikä siellä ole muita kaloja tai kutua kuin täplämonnisten.

Kutu on toisille kaloille todella herkkua. Akvassanni on platyn poikasia ja nekin yrittivät syödä kutua ihan innolla. Siksi päätinkin kokeilla ottaa kudun akvasta pois. Sain murto-osan talteen, mutta silti jos kaikista kuoriutuu jotakin, odottelen ehkäpä sellaista 50 yksilöä täplämonnisia tai ehkä enemmänkin. Nuo elukat eivät säikkyneet mitään, kun kävin sieltä sitä kutua kourimassa. Nyt on käsinahat ihan rypyssä kun oli liotettuna tuolla akvassa pari tuntia 😀

Tässä sitten emo

Tämän kutuparina oli viime keväällä tullut poika, joka tuli siirrännäisenä toisen akvaarion hankinnan mukana. Poikapoloisella ei ollut edes viiksiä silloin, tai eihän ne takaisinkaan ole kasvaneet vieläkään. Uutterasti se puolusti kututaan ja yritti ajaa platyt pois kudun läheisyydestä. Oli nimittäin evät aika rottingilla 😀 Jätkä ui ympäriinsä kuin jokin pelottava hai konsanaan. Noh, minuahan se ei voinut säikytellä, vaan sain kaikessa rauhassa ottaa kudun talteen vaikka monniset olivat aivan käteni vieressä uutta kutua tekemässä. Nuo ovat oikeastaan aika kesyjä – niitä saa tuuppia tieltä pois jos sattuvat olemaan jossakin kohtaa mitä minun pitää räplätä. Ei ne meinaa hievahtaakaan ennenkun vähän sormella taputtelee. Söisivät varmaan kädestä jos kokeilisin… tiedä häntä.

Sitten toisiin kaloihin…
Leopardiseeprakala-naaras päätti päivänsä eilen, tai minä päätin sen päivät kun ui suurin piirtein pystysuunnassa tuolla akvassa. Se on niin selkeästi parvikala ja tuolla pienemmässä akvassaon enää kaksi seepristä. Tiedä kuinka kauan nekin sitten jakselee siellä. Ne ovat molemmat tod näk koiraita niin ne ei uuvuta sitä ainoaa naarasta siellä ihan loppuun, kun siltä minusta tuntui että tälle edelliselle kävi. Aika näyttää, ja jos joku haluaa ne niin saapi kyllä. Olen laittanut ilmoituksen niistä Aqua-web -foorumille. Samaisessa pienessä tankissa mukana tulleet kolme mustatetraa saivat kodin eilen 🙂 Niistäkin oli laitettu ilmoitus foorumille ja Nina ottikin yhteyttä aika piakkoin. Vein fisut hänelle ja sain samalla muutaman kultaisen neuvon akvojen hoidoista häneltä. Hänellä oli muutama akva kotonaan ja oli perustamassa isoa akvaa, johon halusi sitten nämä minunkin antamat tetrat laittaa. Kyllä oli upeat akvaariot, ja voi vitsi miten upeita kasveja. Kysyinkin sitten hieman neuvoja, ja ilmeisesti se lannoitus on se A&O noissa. Samoin vesien vaihdot ja carbonaatin lisäys, mikä hieman yllätti. Noh, niitä sitten kokeilemaan. Aion täst’edes lannoittaa rehuja paljon enemmän niin ne voivat paremmin, kun sillähän sen levänkin saa kitkettyä, eikös?

Mutta nyt on pakko lopetella tältä illalta ja mennä nukkumaan. Huomenna työpäivä! Kirjoittelen lisää noista pikkumonnisista kunhan pääsen siihen asti että niistä jotakin saa selkoa. Käsittääkseni ne kuoriutuvat noin kolmen päivän päästä.

Lue artikkeli

Seeprakalan poikaset kuoriutuneet

Alkaa jo hieman hirvittää, että mitähän tästä oikein tulee 😀
Seepriksen munat ovat kuoriutuneet! Tuolla on vielä tasan kaksi kuoriutumatonta poikasta. Katsoin tankkiin puolisen tuntia sitten, ja silloin kuoriutumattomia oli kolme, eli edistystä tiedossa.

Olin jo säikähtänyt pariin otteeseen, että kaikki kalat on menetetty, koska olin laittanut ne ”kypsymään” vääränlaisiin olosuhteisiin. Muutaman päivää ihmetellyt sitäkin, mitenkä nopeasti ne oikein kehittyvät ja mihin pisteeseen. Nyt on viides päivä menossa, ja eilisillan ja tämän puolipäivän välillä lähes kaikki on kuoriutunu. Voi olla että johtui tuosta vedenvaihdosta. Otin tuolta akvaariosta, minkä niille laitoin tekeytymään, vettä tohon poikasvaarioon. Pitää vielä tehdä sellaista, että vaihtelen tuota vettä tuolta puolen tunnin välein, että kohta se on samaa vettä kun tuolla toisessa tankissa johon nuo olis tarkoitus siirtää kasvamaan. Hurjaa kun oikein jännittää mitä noille käy 🙂

Tällä hetkellä ei näy juurikaan liikettä tuolla poikasvaariossa. Poikaset eivät vielää ui kuitenkaan, vaan ovat kiinnittyneinä seinämiin ja pohjaan ruskuaispussinsa varassa. Ilmeisesti huomenna olisi sitten se uintipäivä. Kyllä ne näyttävät vaihtelevan paikkaa tuolla toisinaan, mutta uimista en ole nähnyt vielää. Jos tää prokkis onnistuu, laitan jotkut ohjeet mitä olen tehnyt, että ymmärrän tehdä uudestaan oikeat asiat… tai jos joku muu tarviaa ohjeita. Siis vain siinä tapauksessa, että tämä onnistuu. Nyt pitää vaan odotella kärsivällisenä. ”Onneksi” on pikkunen flunssa päällä että ei tule kauheasti yritettyä touhuta kaikenlaista täällä kotosalla kun tietää ettei mitään älyttömiä jaksa. Ainoa haittapuoli flunssasta on että silmät vuotaa eikä meinaa nähdä noita pikkukaloja suurennuslasillakaan, ja tuossa tuolilla kun hetken yrittää niitä tuijotella, niin selkä kipeytyy aikalailla. Mutta, jos minä tästä menen tonne sohvalle katsoo töllöä niin kirjoittelen taas jotakin kun on aika… varmaankin tänään jo myöhemmin. On tarkoitus istuttaa joitakin siemeniä itämään minikasvimaahan 🙂

Lue artikkeli

Akvaarion huolto

Tänään oli pakko huoltaa akvaario tossa päivällä. Ajattelinpa samalla perustaa tonne toisen. Kyseessä on sama tankki missä kudetin seeprikset. Jos noista uusista poikasista tulee mitään, niin siirrän ne sitten sinne kasvamaan.

Olen ollut tässä parisen päivää pienessä flunssassa, niin on ollut hieman pääjäässä.com-olotila, eikä voimatkaan ole oikein riittäneet kaikkeen mihin ois ollut tarvis. Hirveetä säätöä olen tosiaankin käynyt läpi, että olen saanut tuonne pikkuseen poikasvaarioon nyt jotakin tolkkua.

Tässä kuva siitä tällä hetkellä:
Poikasvaario väliaikainen

Tässä kuva siitä kudusta… tai nehän ovat jo tollasia ”larvoja”.

Löysin myös akvaarion huollon yhteydessä kadonneen kirsikkabarbinaaraan. En tiedä missä ihmeessä se on oikein ollut, mutta se on selkeästi loukannut itsensä kun oli ihan ruhjeilla. Kävi mielessä, josko se ois jääny jonnekin jumiin tonne ryteikköön ja sain sen sieltä siivouksen yhteydessä irti. Joka tapauksessa olen siihen tyytyväinen että se löytyi 🙂 Toivottavasti se paranee kuitenkin kun ei viitsi yhden kalan takia koko akvaariota lääkitä. Pidetään sille siis peukkuja.

Seeprisukko on hyvin selvinnyt siitä tiistaisesta sählingistä hengissä. Sain pitää niille kolmelle akalle hautajaiset, mutta näköjään tuo kaikista pienin sintti on sittenkin kaikista sinnikkäin. Tuolla se kirmailee uusien asukkien kanssa, joista muutekseen kaksi laitoin tonne uuteen akvaarioon testaukseen, ettkä kestääkö siellä mikään hengissä. Äsken olivat ainakin. Pakko testata noilla uusilla kun niihin ei ole vielää kehittynyt mitään ns tunnesidettä. Jos kuolevat, niin saan kaupasta uudet. Siinä tapauksessa ei muuta kuin aloitetaan akvaarion kasaus uudestaan. Olin myös suunnitellut tekeväni siihen toiseen akvaarioon sellaisen kiven näköisen taustan, joka laitetaan sisäpuolelle. Olen hankkinut siihen jo tarvikkeita. Odottelen kuitenkin asian kanssa, ja tutkin vielä vaihtoehtoja. Hankin saumauslaastia (märän tilan), ja tarkoitus on vielä hankkia jostakin akvaariohartsia tai akvaarioystävällistä lasikuitua, sekä maajauhetta, että saa niistä kivistä semmosen luonnollisen värisen. Saattaa olla, että tekasen vielä muutaman kivenkin noihin, tai jotakin muuta linnaketta jne. Noh, jos sitten vaan olis jossakin tilaa tehdä… pitää kai yrittää pyytää kaverilta että sais sen talolla askarella 🙂

Mutta lopetan täältä taas tällä kertaa kun kellokin on jo puoliyö… vaikka perjantai onkin, niin pysyttelen täällä kotona. Jos huomenna sitten jaksaisi mennä kuvailemaan kun porukat pelaavat tossupalloa tuolla kantiksessa. Elikkäs kuulemisiin 🙂

Lue artikkeli

Kutulaarioon selkeyttä, selvästi

Kyllä on huojentunut olotila tällä hetkellä kun on saanut päässään pähkäilyt päätökseen mitä missäkin kohtaa aikoo tehdä. Tietty mielipide voi olla sitten huomenna ihan toinen, mutta enivei, jotakin taas tehty uutta ja edistystä näkyy lähitulevaisuudessa asioihin.

Kävin ostamassa eilen (pe:na) sähkötarvikekaupasta sellasta muoviputkea, mihin survotaan sähköjohtoa sisälle esim jos sellainen pitää vetää johonkin vesitilaan tms. Ei tarvitse siis rakenteisiin silloin koskea. Noh, se ei ollut ees kallista. Hankin kolme standardin pituista pätkää, josta kaverini sitten askarteli minulle kehikot uuteen kutualtaaseen. Eli tässä kävi nyt niin, että päätin kohta heittää kuikkaa munille sillä edellisellä sätöksellä minkä tuossa hätäpäissäni tein, missä oli niillä pussinsulkijoilla ”ommellut” ne reunat jne. Kyllähän sekin asiansa ajoi, kalat kutivat siihen, mutta mihin helvettiin sen survon sitten siksi ajaksi kun sitä ei käytetä? No en mihinkään! Sellane loota on kuitenkin kookas, ja sit sitä ei nyt ihan mihin vaan voi laittaa ku sitä pitää sit käyttää akvaariossakin. Joten, uusiksi meni.

Päätin tehdä seuraavaa:
Minulla on kuites sitä hyttysverkkoa jäljellä niin teen siitä uuden pohjan jolle tulee reunoja juuri sen verran että sen suorakulmioksi taitellun kehikon saa siihen kiinnitettyä kunnolla. Sitten siihen kiinnitetään toista verkkoa, joka ei ole sellaista koppuraa. Kehikko siihen myös yläreunaan. Eli, ei siis sivuille vaan ylä- ja alareunoihin (pohjalle) ne kehikot. Voin sitten tarpeen vaatiessa lytistää sen paljon pienempään tilaan kun se ei ole käytössä 🙂 Katsos, alkaa olla jo tämä kehittely insinööritasolla 😀 Kun kehikko on tehty, jossa kalat suorittavat tämän rituaalinsa, niin siihen tehdään vielä toinen kehikko, joka on tämän toisen ulkopuolella. Siihen kiinnitetään sifonkia, eli sitä minulla olevaa voilé-kangasta, johon kalojen kutu sitten laskee. Kätevää, eikö totta. Kun fisut on kuteneet, voi ne tietty siirtää pois sieltä kutukehikosta, ja ne pitääkin siirtää pois. Nyt kun se kalan mäti laskeutuu suoraan tollaseen paikkaan, missä ne voivat ”tuulettua”, niin niillä on todennäköisemmin paremmat mahikset selviytyä… tai ainaki maalaisjärkeni niin sanoo. Aikaisemmin ne menivät siis pohjalle, ja sit siellä ne meni ns piloille… perkeleet. Tämä ilmeisesti johtui siitä, ettei siellä kiertänyt tarpeaksi huuberin erikoinen, eli ne jäi lasiin kiinni, ja homehtuivat sitte siihen. YÄK. Noh, taas astetta olevinaan viisaampi.

Enivei, se uusin akvaario on tarkoitettu tähän kudun säilöttämiseen sitten. Ihan vain siksi, että jos niistä pikkuelikoista jotain tulee, niin laitan sitten tuon toisen sellaiseen kuntoon missä niitä voi pitää. Eli sen, missä ne kudetetaan. Kerkeän siiheksi varmaankin sen uuden hoitaa puhtaaksi ja miettimään tarkemmin sen sijoituspaikan. Olis kyl idiksiä… menee kyl taas ihan överiksi kaikki ajatukset jos tällä tavoin sitä yrittää ees toteuttaa, mutta voishan semmonenkin olla mahollista, että jakais tuon minun makkarini kahteen eri osioon, jossa toisessa on akvaario + sänky ja toiseen jättäis kasvien harrastelun + lukunurkkauksen… hmmm… pitääkin vähän mittailla tuota mitä sille vois tehdä 😀 HUH. Jatketaas taas johonki toiseen ajatukseen!

Niin, se miksi hankin kolme muoviputkenpätkää oli se, että osasta muoviputkea on tarkoitus tehdä taimitarhalle tukipilarit muovipäälliselle. Eli niinkuin minikasvihuone. Siitä kyllä sitten tulee ihan eri kirjoitelmat tänne mitä on tehty ja milloin. Kuuluu lähinnä tuonne minun puutarha- ja parvekeosastolle. Jees, mutta täältä nyt tällä kertaa tähän.

Lue artikkeli

Seeprakalojen kuteminen

Sanon heti tähän alkuun, että tämän kirjoitelman ei ole tarkoitus olla mikään tieteellinen teos, vaan tämä kertoo mitä omalla kohdallani on tapahtunut tai tapahtumaisillaan. Kyseessä ei siis ole mikään ohje 😉

Tässä on seeprakala: (kutuvalmis naaras)

Olen menettänyt jo todella monta seeprakalaa sen takia, etten ole tajunnut/tiennyt, että ne pitää kudettaa erillisessä altaassa. Sitä ei tule noviisille mieleen heti kysyä edes moista kun kaloja mennään kaupasta ostamaan. Tämä asia selkeni minulle vasta tämän vuoden puolella, ja aloin uutterasti etsiskelemään tossa parisen viikkoa sitten toista tankkia. Lueskelin toki aikani kaikenmaailman kirjoituksia noista fisuista sekä yritin löytää ties mitä neuvoja ja vinkkejä asian ratkomiseksi. Ei muuta kuin Google laulamaan!

Mutta, nyt siihen varsinaiseen aiheeseen!
Olen laittanut erilliseen akvaarioon täysin uudet vedet (+ kaikki parannusaineet), ja asetellut sinne tekemäni kutulaarion.


(teipattu siimojen varaan akvaarion ulkopuolen seinään ettei vajoa pohjaan)

Olen käsittänyt useista eri kirjoituksista, että seeprakalat kutevat aamulla heti auringon noustua helpoiten, joten tein seuraavaa…

Laitoin kutulaarioon tupsuisen karkeaviuhkalehtinipun (Cabomba), jotta niille olisi jokin ”pusikko” missä kutevat. Idean olen saanut katsomalla YouTubesta videonpätkiä missä näytetään seeprakalan (Danio rerio) kutemista. Asian olisi varmasti ajanut myös ns kutumoppi, jonka olisi voinut tehdä vaikkapa sukkalangasta. En jaksanut enää nähdä vaivaa kun tuon rehunkin sai tosta paikallisesta niin edullisesti ja heti. Kiinnitin kasvin vain verkkopohjaan pussinsulkijalla etteivät kalat sitä liikuttele ympäriinsä. Kasvissa on myös yhdet ylimääräiset painot että sen latva tavallaan vajoaa siihen kutulaarion pohjaa vasten. Miksi sitten tein näin? Noh, hyvä kun kysyin 😀 Eli syy siihen on puhtaasti se, että seeprakala syö oman kutunsa jos se sen kiinni saa. Tein siis tästä kasvista matalemman, että kun ne seeprikset siellä kasvin seassa touhuavat, niin ne munat laskeutuvat nopeammin akvaarion pohjalle. Jos kasvi on pystysuorassa, kala ehtii tod näk syömään sen juuri ”tuotetun” munan. Kun se makaa siinä kutulaarion pohjalla, niin munat menevät suoraan läpi siitä verkosta!

Tässä pari kuvaa seeprakalojen kutemisesta.

Noh, nyt sitten seurailemaan mitä tapahtuu. Tein tänä aamuna seuraavaa. Olin laittanut edellisenä iltana seeprakalat tonne kutuvaarioon valmiiksi, sammutin valon, ja laitoin pyyhkeen akvaarion ympärille, ettei ylimääräiset valot pääse sinne välillä. Suljin myös ikkunasta sälekaihtimet ja vedin verhot eteen. Kun aamu koitti, otin kaikki peitteet pois akvaariosta, ja päästin sinne päivänvaloa. Syötin samantien kalat muutamilla hiutaleilla. Sitten minun pitikin lähteä liikenteeseen. Kello oli varttia vajaa 10 aamupäivällä siis.
Kun tulin takaisin noin klo 14, kävin kurkkimassa kutulaariota, että ovatko kalat ylipäätään enää hengissä 😀 Katselin pohjaa tarkoin suurennuslasin avulla, ja huomasin, että siellä oli kahdessa kohtaa semmoinen ”setti” jotakin pikkuruisia rakeita, jotka lähinnä muistuttivat todella pieniä helmiä. Ilmeisesti tämä oli sitten sitä seeprakalojen kutua. JES!

Olen tänään lisännyt kutuvaarioon enemmän populaa, kun jostakin lukasin, että ois hyvä olla pari urosta siellä että varmistaa sen, että se mäti hedelmöittyy. Teen siis saman jutun tänäiltana: syötän elukat, laitan valot kiinni, peitän akvaarion (kututankki), suljen ikkunakaihtimet ja verhot ja olen ihan hissukseen sillä tavalla etten mene laittelemaan mitään turhia valoja makkariin päälle, jossa tuo tankki sijaitsee. Aamutoimet sitten samalla tavalla! Parin päivän päästä pitäs olla pikkuruisia seeprakaloja uiskentelemassa tuossa tankissa 🙂 Sitten alkaisi seuraava vaihe… siitä sitten kai myöhemmin jatkona tälle kirjoitukselle.

Lue artikkeli