tomaatti

Sähköpotkulauta alle ja kevättä kohti!

Nyt on ollut oikein loistava pääsiäinen sään puolesta. Meillä on alkanut kevät! Mitäpäs sitä sitten muuta kun menopeli alle ja kruisailemaan. Minulla on ollut muutaman vuoden sellainen kruiseri-mallinen sähköpotkulauta, jolla ajelen tässä lähialueilla. Sillä pääsee näppärästi liikkumaan paikasta toiseen ja pyöräteitä pitkin. Auto pitää aina jättää johonkin, jos menee vaikka luontoa kuvailemaan tai lintubongailemaan. ”Spotkulaudalla” voi myös ajella varovasti polkuja pitkin, jos maasto sen sallii. Ainoa ongelma siinä on, että sen akku ei välttämättä kestä ihan samanlaista reissua kuin tankillinen bensaa. Olenkin joutunut hankkimaan uuden akun, millä kantomatka piteni huomattavasti alkuperäiseen verrattuna. Alkuperäinen akku ei ihan pitänyt virtaa niin kuin olisin toivonut, ja pari kertaa kun tuon yli 60-kiloisen vehkeen työntää mäkiä ylös, niin uusi akku alkaa yllättäen kiinnostaa.

Sain syntymäpäivälahjaksi viime syksynä uuden tehokkaan akun, ja yksi viikonloppu menikin sitten siihen, kun suunnitelin miten sen saisi pysymään vekottimen kyydissä. Skobassa on pohjassa sellainen tila, missä edellinen akku ja moottori olivat. Uusi akku ei mahdu sinne sitten mitenkään päin! Se pitää sijoittaa johonkin muuhun kohtaan. Aikani mittailtua, sille löytyi sopiva paikka istuimen alta. Asiassa pitää ottaa huomioon myös sellainen seikka, että tuon sen akun joka kerta kotiin mukaan kun en käytä vekotinta. Pohjalevy pitäisi aina ruuvailla irti, jos sen yrittäisi jotenkin saada sinne ujutettua. Sille pitää siis keksiä jokin helppo ”plug and play”-viritys.

Sattuikin niin mukavasti, että minulla oli tällainen tuttavilta saatu Colosen huopalaukku, mihin tuo akku sujahti todella näppärästi. Saan kassin ja olkahihnan avulla viriteltyä akun kiinni istuimen alle. Se lepää kassissa kuin olisi taskussa. Kassissa on vieläpä pari pientä etutaskua, johon saa ujutettua jotain pikkutavaraa, kuten maailman parhaan huulirasvan ja pikkupussin. Tuollaista samanlaista kassia ei välttämättä ole missään enää myytävänä, mutta käykäähän kurkkaamassa mitä kaikkea mahtavaa tuotetta Colose pitää sisällään. Huom, tämä ei ole maksettu mainos 🙂 Mainostan tuttuja mielelläni aina kun on mahdollista.
(Colose on sveitsiläinen laadukas kosmetiikkamerkki jonka maahantuonti on Imatralla. Klikkaa sivustolle)

Innostuin skoban käyttöönotosta niin paljon, että päätin myös hieman ehostaa sitä. Virtalukko-valosysteemi oli mielestäni aika ruma alkuperäisenä, niin päätin spraymaalata sen mustaksi. Siitä tuli heti tyylikkäämpi! Unohdin vain täpinöissäni ottaa siitä kuvan ennen maalausta, niin piti etsiä arkistoista vanha kuva vuodelta 2021, jossa tuo virtalukko näkyy selkeästi.

Noh, nyt on sähköpotkulauta otettu käyttöön ja seuraavana on sitten vuorossa hydrotomaatti. Se pyrähti jotenkin ihan tolkuttomaan kasvuun noin viikko sitten, kun aurinko tuli esiin. Se on tällä hetkellä aivan täynnä kukkia. Pitää aloittaa taas varkaiden poistaminen, ettei se kasva liian suureksi. Olemme käyneet tästä asiasta keskustelua vähän yhden sun toisen kanssa, että tästä hydrotomaatista ei tarvitse välttämättä poistaa niitä varkaita samalla tavalla kuin että se tomaatti kasvaisi ulkona tai kasvihuoneessa. Asunnon sisällä on sille tasaista lämpöä tarjolla ja myöskin asiaan tarkoitettu kunnollinen valaisin. Ravinteita voi säätää koska ne laitetaan suoraan veteen. Ei voi siis verrata kasvupaikkoja keskenään. Ja kyllä se tekee tomaatteja jokaiseen varkaaseen! Nehän ovat tomaatin pistokkaita loppu peleissä.

Olen pidemmän aikaa miettinyt uutta astiaakin tuolle, ja sitten löysinkin paikallisesta Mainio-nimisestä kaupasta muovilaatikoita, jotka soveltuvat mahdollisesti tähän käyttöön. Niissä on merkintä elintarviketurvallisuudesta. Ja mikä vielä parempi, niissä näyttäisi olevan sellainen kansi mihin saa porattua sopivan kokoisia reikiä ruukkuja varten. Astia olisi myös matalampi mitä nykyinen on, eli juurilla ei olisi niin ”pitkä matka” veteen. Mietin juurikin tätä pienempää versiota tarkoitukseen sopivaksi.

Pitää vielä mittailla mahtuuko laatikko tekemääni telineeseen. Kasvit saisi sijoiteltua kanteen kuta kuinkin näin:

Kyllä tämä tästä alkaa suttaantua 🙂 Kevät etenee juuri nyt huimaa vauhtia, ja sen myötä ajatuksetkin vähän harhailee siellä ja täällä. Pitäisi nyt vain muistaa laittaa ne loput tomaatit kasvamaan, että se ehtii sitten kesällä tehdä minulle niitä pistokkaita. Lupasin vielä tuttavillenikin joitain taimia. Ja jos vaikka ymmärtäisin kirjoitella tänne asioita hieman useammin, niin ei tulisi sitten yhdellä kertaa niin älytöntä settiä luettavaksi. Mutta, alan tästä valmistautua pääsiäis lounaalle, jonka äitini on luvannut valmistaa. Se on maailman paras asia! Kevättä kohti ja sähköpotkulauta alle – siinä tämän päivän agenda. Tässä vielä Instaan laittamani videoklippi muutaman päivän takaa. Sähköpotkulauta-ajelut on maailman parasta asiaa, ainakin silloin kun tarkenee.

Sähköpotkulauta alle ja kevättä kohti! Read More »

Maaliskuu on jo lopussa mutta missä on kevät?

Maaliskuu on jo lopuillaan ja minulla ei ole mitään vieläkään kasvamassa. Kaikki kevätkylvöt on tekemättä. En tiedä, onko hyvä asia vai huono. Mietiskelen edelleen mitä oikein laittaisin, vai laittaisinko yhtään mitään. Yhden tomaatin voisin laittaa parvekkeelle, koska viime kesänä ottamani pistokas Money Maker-tomaatista ei lähtenyt kasvuun hydroviljelylaatikossa. Vai olikohan se niin, ettei minulla ollut koko viljelylootaa siinä vaiheessa kun pistokas oli vesiastiassa juurtumassa. Noh, Money Makerin joudun kyllä kasvattamaan uudelleen.

Tomaatista puheenollen… en nyt ole oikein saanut draivia kirjoittaa erikseen hydroviljelystä mitään, kun siinä ei varsinaisesti edes tapahdu mitään. Tosin, kasvi tekee koko ajan tomaatteja. Ajattelin myös sen uudistamista, ja pätkäisin siitä pitkän lehdettömän rungon pois. Istutin sen uudelleen toiseen kohtaan kasvamaan ja jäin odottelemaan mitä sille tapahtuu.

Kurkkasin äsken vesiastiaan, ja sehän olikin tehnyt jo uudet juuret! Tomaatti on siis istutettu uudelleen neljä päivää sitten ja siinä on jo tällaiset vesijuuret. Huh! Noh, tietääpähän mitä seuraavaksi tekee. Tomaatissa kaikki nuo nystyrät tuossa rungossa ovat käytännössä katsoen juuria. Eli, jos haluaa, että tomaatista tulee todella jämäkkä ja runsassatoinen vaikka ruukussa, se kannattaa istuttaa parikin kertaa uudelleen siten, että se pystyy muodostamaan mahdollisimman paljon juuria mullan alle varren nystyröistä.

Vesijuuret jo neljässä päivässä.

Olen muutenkin aika yllättynyt tästä viritelmästäni, että kuinka se oikein jopa toimii. Tiedänhän entisenä akvaarioharrastelijana, että valo + vesi + lannoitteet kasvattavat levää. Tässä siis hyvä vinkki niille, jotka suunnittelevat istuttavansa jonkin kasvinsa läpinäkyvään kasvuastiaan kuin olisivat maljakossa, joka kasvaa sitten vaikkapa Leca-sorassa. Unohtakaa koko juttu. Se vain kerää levää ja on vieläpä varmasti hankala putsata. Tai ainakaan itsellä ei riittäisi kärsivällisyys alkaa putsata jokaista Leca-soran palasta puhtaaksi.

Viime kesän tomaatin juuret hydroviljelyssä.

Eihän tämä minunkaan sötös mikään todella kaunis ole, mutta ei sen tarvitse ollakaan. Teen siitä varmasti vielä näyttävämmän näköisen aikojen saatossa, kunhan saan lisää haluamaani rakennusmateriaalia. Aion itsekin korvata näitä Leca-pallukoita kivivillalla, joka on huomattavasti siistimpää. Tilailinkin Pavunvarsi-verkkokaupasta vähän tarvikkeita viritelmiäni varten, ja tein vielä tänään uuden tilauksen asiaan liittyen. Ostin nimittäin liian pieniä kivivilla-alustoja. Tai sitten pitää vaan keksiä niille uusia istutusastioita. Ja mikähän se siinä kuvassa muutenkin komeilee, kuin uusi vesipumppu! Jos en saa tästä tehtyä sitä, mitä ajattelin, tämä menee parvekkeelle käyttöön.

Ostokset Pavunvarsi-verkkokaupasta.

Lisää sitten joskus toisten tästä hydrokokeilusta ja siirrytään eteenpäin… olin nimittäin tappaa kiinanruusuni vetoon, kun siirsin ikkunan edestä valoverhon toiseen paikkaan!

En voinut uskoa silmiäni mikä veto ikkunan äärellä oikein olikaan. Sain siitä kylläkin osviittaa kun seisoskelin hetken ulko-oveni edessä paljain jaloin, ja oikein tunsin luissani kuinka siinä kävi viima. Pitäisi tehdä sellainen viimamakkara, mitä tuolla käsityöryhmissä nyt puuhastellaan. (Artikkeli aiheesta: Meillä kotona)

Mistä sitten huomaa, että kiinanruusu on saanut vetoa? No lehdistä tietenkin.

Kiinanruusu kellastutti paljon lehtiä kun sai vetoa.

Vaihtelin verhoja eräänä päivänä vähän keväisempiin versioihin, ja siirsin tosiaankin kiinanruusulle viritetyn valoverhon keittiöstä olohuoneeseen suojaamaan muita huonekasvejani ikkunan äärellä vedolta. Ajattelin, että kyllähän kiinanruusu hetken pärjää, mutta ei pärjännyt. Katso kuinka lehdet heiluvat kun kiinanruusu on ikkunan äärellä:

Hankin kiinanruusulle uuden verhon (kuva edellisestä verhosta). Se onkin toipunut ihan hyvin rääkkäyksestä ja on takaisin paikoillaan keittiöpöydän päällä. Oli se aikansa ihan raasu… ihan säälitti koko parka. Siitä tippui todella paljon lehtiä ennen kuin tajusin siirtää sen sivumpaan.

Mitäpäs muuta maaliskuu on sitten pitänyt sisällään? Tavaroita alkaa pikkuhiljaa mennä paikoilleen, joka piristää mieltäni. Olen saanut koluttua kaappeja läpi vanhoista vaatteista, jotka laitan keräykseen. Järkkäilyintoani hieman hidasti AKT:n lakko, kun esimerkiksi jäteautot eivät kulkeneet normaaliin tahtiin. Vein muun muassa biojätteet pari kertaa vanhempieni astiaan kun oma kerrostalon astia oli aivan täynnä.

Yritin myös hieman hidastaa järkkäilytahtiani tekemällä välissä yhden villapaidan tuttavalleni. Villapaita on viimeistelyä vaille valmis. Sain inspiksen aloittaa toisenkin villapaidan tekemisen itselleni samalla kuviolla. Tästä tuli siis Riddari, mikä nyt on tällä hetkellä suosiossa. Teen oman versioni villatakkina.

Hieman vielä keskeneräinen Riddari islantilaisneule.

Olen yrittänyt seurata kevään etenemistä ja ihmetellytkin, että miksei talitintit jo laula. Maaliskuu on loppupuolella, eikä vielä yhtään linnunlaulua havaittavissa. Toki en ihan kaikkea tänne sisälle kuulekaan, mutta käynhän päivittäin jossain vaiheessa ulkona. Edes aurinkoisina kevätpäivinä ei linnunlaulua meidän pihalla.

Olen suunnitellut lintujen päänmenoksi joitain asumuksia, joita on sitten tarkoitus laitella sinne sun tänne. Saan haettua sukulaisen tilalta rämähtäneen puukatoksen lautoja, joista saa kätevästi askarreltua sitten yhtä sun toista. Lisää niistä projekteista sitten myöhemmin. Termisen sään puolesta kevät ei ole vielä edes alkanut. Tämä on todella outoa. Lunta on vielä polviin asti, ainakin täällä Imatralla. Jospa ne ilmat alkaisivat kohta lämmetä, ja ennen maaliskuun loppua alkaisi titityy raikaamaan. Pajunkissoja on ollut jo kuukauden, ainakin.

Tänään on ollut muutenkin pasmat aivan sekaisin eikä aurinkokaan paista. Sain tietooni jostain Facebookin päivityksestä, että aina tietämäni Unterniskanjoki ei olekaan enää sen niminen, vaan se on Salojoki. Missä kohtaa se on vaihtanut nimensä? Ainakin se on puhekielessä ollut Unterniskanjoki niin pitkään kun itse olen ollut koko joen olemassaolosta tietoinen. Nyt jos tiedät tähän vastauksen niin olisin aika kiva jos kertoisit sen minulle ja muillekin. Lähden tässä lähiaikoina katselemaan kuinka kevät sen varrella etenee, niin olisi siinä samalla kiva saada faktatkin kuntoon. Noh, ei tässä muu auta kuin jatkaa omia juttuja ja aloittaa maaliskuun toiseksi viimeinen viikko pohdiskelemalla. Hyvää viikon alkua!

Maaliskuu on jo lopussa mutta missä on kevät? Read More »

Aurinko paistaa ja huonekasvit heräävät

Ah, vihdoinkin aurinko näyttäytyy ja huonekasvit aloittivat kasvamisen! Vielä viikko sitten ollut järkyttävä sekasotku on purettu olohuoneen ikkunan edestä ja tilalle on tullut vähän mieltärauhoittavampaa ”sotkua”. Sain siirrettyä tuttavani avustuksella puusohvan paikoilleen, ja olenkin laittanut sen päälle jo huonekasvit, jotka ovat tosin vielä ihan hujan hajan.

Aurikoinen päivä ja huonekasvit tykkää

Eihän tuo nyt vielä ihan silmiä hivele, ja tosiaankin, sohva on tarkoitus viedä parvekkeelle kesäksi. Hydro-tomaatti on myös kauhean näköinen. En pidä sen ulkonäöstä yhtään, mutta eihän sitä esteettisistä syistä kasvatetakaan. Tomaatinraakileita on taas vaikka kuinka paljon, ja eiköhän tuo tosta vielä piristy kun saa auringonpaistetta. Aion tehdä sille uuden vesiastian, kunhan kerkeän.

Purin ikkunan edustalta siis kaksi metallihyllykköä, jonka päällä noita kasveja kasvattelin aikaisemmin. Olin vasta syksyllä laitellut hyllyt paikoilleen ja nyt ne saivat lähteä. Olen kait liiankin optimistinen asioiden suhteen. Halusin antaa hyllykölle vielä mahdollisuuden, vaikka se näyttikin heti aika synkeältä tuossa ikkunan ääressä, tai ylipäätäänkin erittäin synkältä asunnon sisustuksessa (jos tätä nyt voi sisustukseksi kutsua). Olisi pitänyt vaan heti purkaa se jotain muuta käyttöä varten. Jos olisin ollut yhtään viisaampi, olisin jättänyt koko peltihökötyksen aikoinaan ostamatta ja ostanut niilläkin rahoilla vaikka kaljaa!

Sain edellisen postauksen jälkeen inspiraation tehdä myös hyrdo-tomaatille uuden jalustan valmiiksi. Sillehän piti keksiä paikka, koska purin edellisen hyllykön pois. Seuraavalla kerralla kun alkaa rakennella jotain juttuja raakalaudasta, pitää muistaa heti laittaa jonkun sortin käsineet käsiin. Onneksi laatikosta löytyi kertakäyttökäsineitä, jotka auttoivat tähän hätiin aika paljonkin. Laudasta nimittäin lähtee tikkuja. Minulla on paneelilakkaa eteisen härpäkekaapissa odottelemassa kokeilua, josko laudat saisi käsiteltyä sellaisiksi, ettei niistä irtoa tikkuja. Haluan säilyttää puun kauniin harmaantuneen pinnan.

Sain kuin sainkin ilman älytöntä hikoilemista hilattua hydro-tomaatin tukiritilöineen ja valoineen oikealle paikalle. Tomaatti oli sen verran takertunut tukinaruihin ja tukiritilään, ettei sitä voinut ilman muita härpäkkeitä siirtää. Tai ainakin yksin tämä oli hankalaa. Valaisin roikkuu heinäseivästelineessä ja se yritti koko ajan kaatua eteenpäin. Onneksi sain viriteltyä sen verhopaneeliin naruilla kiinni ja hivutettua 10 senttimetriä kerrallaan aina uutta jalustaa kohti.

Nyt jos en ole ihan väärässä, niin viimeisimmässä kuvassa on jättipeikonlehti, joka on kasvatettu siemenistä. Siihen ilmestyy koko ajan jotain ötököitä. Olen käynyt sen luona päivittäin katsomassa mitä sille kuuluu. Kävin jostain lukemassa, että toinen peikonlehtini ei olisikaan juuri tuo Monstera deliciosa, vaan Monstera borsigiana (Lähde: Houseplant central).

Monstera borsigiana ilmeisesti sittenkin?

Peikonlehti on hieno huonekasvi ja aion pitää myös sen pienemmän version. Toivottavasti tuo taimi olisi se suuri versio (deliciosa) kuitenkin. Tuo huoneen kulma on hyvä paikka sille koska siinä se saa aamuaurinkoa. Aurinko ei paahda tuohon kohtaan missään vaiheessa ja ikkunalla on lisäksi kaihtimet kevättä varten. Jossain vaiheessa parvekkeen edessä olevien puiden lehdet peittävät suoran auringonvalon kesällä.

Ikkunan läheisyydessä puulaatikoiden päällä, on muutama huonekasvi, jotka saavat kokeilla onneaan. Tässä vaiheessa vuotta ei tarvitse vielä laittaa viereisen ikkunan kaihtimia kiinni tai raolleen.

Kultaimarre pitää hajavalosta. Kaakkois-ikkunan äärellä se kasvaa hyvin. Liian aurinkoisessa kasvupaikassa lehdet voivat kuivua.

En ole vielä keksinyt paikkaa boston-saniaiselle. Se on piristynyt ja alkanut tehdä lehtiä. Kastelen sitä todella usein ja sekin on sijoitettuna kaakkois-ikkunan äärelle. Minulla oli joskus samanlainen saniainen tuon ikkunan äärellä ja se kasvoi oikein hyvin. Jostain syystä se vain kuolla kupsahti, eli kuivui varmaankin. En osannut hoitaa sitä oikein.

Sumuttelin saniaista paljon, ja nyt tietooni onkin tullut sellainen asia, ettei huonekasveja saisi edes sumutella. Syy on siinä, että lehdet saattavat homehtua ja kerätä bakteereja. Sisätiloissa ei ole samanlaista ”ilmavirtaa” mitä ulkona olisi, jos asiaa haluaa verrata vesisateeseen. Myöskään ruukkujen läheisyyteen laitettavat vesiastiat eivät haihduta tarpeeksi vettä kosteuttaakseen huoneilmaa kasvien kohdilla. Myyttejä siis. Tässä on noin kymmenen minuutin videoklippi asiaan liittyen, jossa on lueteltuna 12 myyttiä.

Saattaa sittenkin olla niin, että rakastamani sulkaköynnösvehka selviää hoidostani. Se on ainakin alkanut osoittaa elonmerkkejä. Kaivoin vielä yhden todella nuutuneen ja kuivahtaneen juurakon ylös yhdestä kukkaruukusta, ja siinäkin näytti olevan pienehkö aktivoitunut juurenpalanen. Laitoin sen vesilasiin hetkeksi kunnes keksin sille paremman paikan. Nyt pitää niin toivoa, ettei näihin iske mikään ötökkä.

Anopinkieli teki vihdoinkin vesilasissa juuret, ja aion istuttaa sen kevään aikana ruukkuun. En ole kokeillut vielä anopeille kookosta, niin tämä menee nyt sellaiseen kokeiluun sitten. Katsotaan mitä käy. Rönsyliljan laitoin veteen viime viikolla, ja siinä on jo juuret. Se on erittäin nopea juurtumaan. Mutti-purkit sopivat mielestäni kivasti keittiöön koristeeksi. Niiden sisällä on lasipurkki, jossa kasvit juurtuvat. Juuriin ei saisi paistaa aurinko, ja Mutti-purkki suojaa niitä paisteelta.

Tiedättekö kuinka onnellinen olen näinkin pienestä asiasta kun aarnipeikonlehden pistokas on tehnyt yhden juuren vesilasissa? Kirjoitinkin aikaisemmin, että olin miltei tappaa tämän ihanuuden, ja nyt sekin näyttäisi antavan jotain elonmerkkejä. Pelkäsin niin kovasti että joutuisin pätkimään tätä viimeistä jäljellä olevaa pistokasta niin paljon, ettei siihen jäisi enää yhtään kasvupistettä. Mutta mitä vielä, siihen jäi sellainen sittenkin! Voi kuinka tämä teki minut iloiseksi.

Tällaista tällä kertaa. Pitää jatkossa vähän rauhoittua huonekasvien kanssa ja pitää niitä enemmän paikoillaan. Paras paikka niille on olohuoneen ikkunasto, joka on kaakkoon päin. Ne saavat siinä aurinkoa edes vähän, tai jopa tarpeeksi. Siksi minulla on vehkoja, koska ne eivät tarvitse aurinkoa, tai suoraa auringonvaloa. Eli, ei siirtelyä enää paikasta toiseen vaan annetaan niiden ”juurtua” siihen missä ovat. Lisäksi ikkunalle täytyy ripustaa valoa läpäisevät verhot, jotka suojaavat talvella kylmiltä ilmavirtauksilta. Patterin laitan yleensä ihan minimille ettei se paahda kasveja. Tänä vuonna unohdin asian, ja patteri paahtoi osan kasveistani kauheaan kuntoon.

Laitan lopuksi ihanan kuvan edesmenneestä Foxysta. Foxylla olisi ollut huomenna 17-vuotis syntymäpäivä. Ikää olisi ollut aika lailla, että pitkän elämän hän kuitenkin sai elää, vaikka mielestäni lähti liian aikaisin.

Foxy oli niin tomerana suuren lumipallon päällä kotipihalla.

Aurinko paistaa ja huonekasvit heräävät Read More »

Vuoden viimeinen kasvipäivitys

Olen nyt jonkin aikaa katsellut huonekasvinurkkausta, ja kuinka siinä näyttää kaikki rehut nääntyvän jostain syystä. Asialle täytyy tehdä jotain, tai ainakin katsoa, mikä niissä oikein mättää. Noh, tarkasteltuani tilanteen, siellähän mättää sitten vaikka mikä!

Kasvit tarvitsevat kosteampaa huoneilmaa

Meillä Imatralla on ollut joulukuu suht kylmä tänäkin vuonna, ja sehän tietysti tarkoittaa sitä, että huoneilmasta tulee kuiva. Varsinkin näin kerrostalossa, se vaikuttaa olevan ihan kunnon dilemma. Kuiva huoneilma ärsyttää ihmiselläkin limakalvoja, ja omalla kohdallani voin sanoa, että erittäin paljon.

Kylmä kuulakas keli kirkastaa taivaan

Olin hankkinut itselleni kesällä tällaisen huoneilmaa analysoivan mittarin, joka mittaa myös kosteutta. Olin lentää selälleni kun katsoin tänään lukemia. Voiko tämä todellakin olla totta? Huoneilman kosteus olisi tässä kohtaa mitattuna vaivaiset 20%. Eihän tällaista kestä mikään, edes ihminen. Olenkin ihmetellyt miksi silmät vuotavat koko ajan ja nenä on jatkuvasti tukkoinen. Tässäpä varmaan syy. Mikä helkutin huuva meillä täällä asunnossa oikein on, kun ilmankosteus häviää johonkin? Loppukesällä tämä lukema oli jotain muuta, muistaakseni 42%.

Asialle on siis tehtävä jotain. Näin kuiva huoneilma on epäterveellistä ja se ei ole kasveillekaan hyväksi. Tomaatistakin lehdet käpristyvät ja murenevat pois. Ei se kauheasti siitä varmaan tykkää. Monet muutkin kasvit kärsivät ihan näkyvästi kuivasta huoneilmasta. Suurella vaivalla ja innolla kasvattamani Unelma (Asparagus setaceus) on kärsinyt kuivuudesta todella pahasti, ja viskasin männä viikolla kaksi kolmesta mäkeen. Tähän kuvassa olevaan oli sentään jäänyt yksi vihreä oksanen, ja siitä syystä päätin vielä yrittää tämän pelastamista. Kasvihyllyn alla tosin on patteri, joka omalta osaltaan kuivattaa tässä kohtaa ilmaa ja myös kasvumateriaaleja. Taidankin laittaa sen päälle jotain kosteaa, mikä haihtuisi sitten pikkuhiljaa pois.

Voin miltei väittää, että joka ikinen omistamani kasvi tänä talvena on kärsinyt kuivasta huoneilmasta. Huomasin vielä yhden toisenkin asian. Olen siirtynyt käyttämään joissakin rehuissa kasvualustana kookoskuitua, ja se myös kuivuu aika nopsaan. Voi kukkaparat! Enhän ole muistanut antaa näille lainkaan lannoitetta. Pitänee varmaan pystyttää näille jokin tarkkailuosasto, jota käyn tutkailemassa sitten ihan jokainen päivä. En ole myöskään laittanut ruukkuihin kasvualustan päälle ruukkusoraa suojaamaan kuivuudelta. Noh, ei tässä auta muu kuin aloittaa kasvien elvytys.

Kiinanruusu viihtyy, joka nyt onkin mielestäni tärkein asia. Kastelen sitä aika runsaasti ja se näyttää lehdillään aina kun alkaa tarvita vettä. Otan usein vedenkeittimestä talteen toiseen astiaan ylimääräisen keitinveden, jolla sitten kastelen huonekasvit. Vedessä ei ole mitään ylimääräistä silloin. Olen kuullut, että kloramiini ei tee hyvää kasveille. Saattaahan se olla, että tomaattinikin reagoi juuri siihen, kun en käsittele sen kasteluvettä mitenkään. Lisään siihen vain lannoitteen joka kerta.

Moni vehka on trooppisen ilmaston kasvi

Olin menettää kesällä hankkimani Nukkaköynnösvehkan (Philodendron squamiferum), kun laitoin sen idänpuoleisen ikkunan kasvihyllylle (kissan kiipeilyteline). Aluksi se oli ihan ookoo, mutta siirsin sen jonkin mielenhäiriön tuloksena amppeliin. Ilmeisesti en pystynyt vahtimaan sitä ihan niin hyvin kuin mitä se olisi ollut ”käden ulottuvilla”, ja luulenkin, että se pääsi sen takia kuivahtamaan pahasti. Se tiputti kaikki muut paitsi yhden lehden. Otin kasvin äkkiä ruukusta pois ja siirsin suurempaan ruukkuun. Toivottavasti se nyt viihtyisi siinä paremmin. Vehka on tällä hetkellä tarkkailussa keittiön pöydällä. Kasvualustaksi valitsin kookos/perliitti/puulastu-seoksen.

Nukkaköynnösvehka, huonekasvi

Ei ole siis epäselvää, että näissä tarjoamissani oloissa vehkat huutavat jo apua! Olen todella harmissani, kun rakkahista rakkain vehkani, Sulkaköynnösvehka, on aivan näännyksissä. En tiedä mitä tekisin kun tuntuu siltä, ettei mikään auta. Tein kylläkin virheen näiden kohdalla, kun pätkin sen moneen osaan. Olisi pitänyt antaa sen vain olla muutama vuosi eikä lähteä hökälehtimään ja ahnehtimaan pistokkaiden kanssa. Tässä sitä nyt ollaan – kaikki miltei kuolleita.

Olen yrittänyt varjella laikkuvehkoja kaikelta mahdolliselta, ja jotensakin onnistunut siinä. Kuivuus on varmasti sellainen asia, miltä en ole pystynyt varjelemaan niitä. Nämä ovat myös lempikasvejani, enkä haluaisi luopua niistä. Minulla on kolmea erilaista laikkuvehkaa. Tavoitteenani on, että jokaista vehkaa olisi yksi kappale, ja ne olisivat mahdollisimman suuria yksilöitä. Tämä alku näiden kanssa näyttää vain olevan hieman haastavaa. Näiden lähettyvillä on muutama pistokas peikonlehtiä, ja niissä kaikki tämän kuivuuden aiheuttamat ongelmat näkyvät vieläkin pahemmin…

Noniin, nyt ollaan asioiden ytimessä, nimittäin tuholaiset! Olen yrittänyt epätoivoisesti päästä eroon ripsiäisistä jota on ilmaantunut parin vuoden sisällä kasveihini, ja nyt niitä vain näyttäisi olevan vieläkin enemmän. En tiedä, tulikohan niitä lisää kookosmulloksen mukana? Minua on kyllä sivistetty asian kanssa, ja sanottu, että niitä voi tulla siinäkin mukana. Tein omasta mielestä kaiken tarvittavan ennen kuin otin kookoksen käyttöön. Tuttavani sanoi, että kun siihen aluksi lisätään vettä, niin laitetaan kiehuvaa vettä. Ötököiden pitäisi kuolla sitten, jos niitä on. Niin ei ilmeisesti vaan käynyt.

Jos nyt jotain postitiivista pitää tästä löytää, niin peikonlehdet imuroivat kaikki ripsiäiset itseensä, ja ötökät jättävät sitten muut kasvit rauhaan! En silti halua niitä asuntooni, ja siitäkin syystä on aloitettava kasvien elvytys kosteuden lisäämisellä. Kasvit voi viedä myös suihkuun, missä voi huuhtoa niiden lehdiltä pölyt ja ötökät. Aion hankkia lisäksi vielä jotain mömmöä näiden hävittämiseen. Denaturoitua alkoholia minulta löytyykin jo.

Tämä suurin ja vanhin peikonlehti on säästynyt tuholaisilta (kopkop). Se kuitenkin kärsii muiden kasvien tavoin kuivuudesta, ja toivottavasti en tapa sitä nyt keväällä. Olen ajatellut pistäväni tämän ”lihoiksi” ja aloitan kaiken alusta. Se olisi pitäny tehdä jo silloin heti, kun tämä tuli minulle. Tähän ei ole kertaakaan vaihdettu multia. Olen pätkinyt vaikka miten, mutta tämä vain kasvaa mihin sattuu. Nyt löysin yhdestä videosta vinkin miten tätä tulisi ohjata ja kasvattaa. Peikonlehdellä on nimittäin kasvusuunta olemassa, ja se pitäisi nyt jollain konstilla todeta. Se määrää tukikepin paikan. Mutta siitä lisää myöhemmin kunhan olen perehtynyt asiaan kunnolla.

Aika miettiä tulevan vuoden hyötykasvit

Nyt jos koskaan on mietittävä mitä aikoo laittaa kasvilampun alle kasvamaan. Vesiviljelykokeiluni kirsikkatomaatin kanssa tuottaa hedelmää ihan hyvin, mutta parempaakin varmasti pystyisin. Kasvikasa pitää varmaankin setviä jossain vaiheessa kunnolla ja panostaa lisäksi estetiikkaan. Sitä kun joutuu tässä olohuoneessa katselemaan joka päivä. Olen ajatellut laittaa sen ihan tavalliseen 10 litran ämpäriin niin sillä on paljon vettä sitten käytettävänä. Kuiva huoneilma häiritsee myös tomaattia. Sen lehdet käpristyvät ja rapisevat kuivina pois.

Hydrotomaatti

Uutta pitää taas myöskin kokeilla. Tätä kokeilin aikaisemminkin, mutta jätin sen vaan sikseen. Tarkoitus on juurruttaa tällainen jääsalaatin naatti, ja laittaa sekin vesiviljelyyn. Sitten sitä salaattia ei tarvitse lähteä ostamaan joka viikko kaupasta. Katsotaan kuinka tämä onnistuu tällä kertaa. Edellinen kokeilu meni pieleen kun unohdin kastella salaattia, eikä se ollut vesiviljelyssä. Sekin kuivui pois – perkele.

On tässä vuoden viimeisessä viikossa ollut jotain ilon aihettakin. Ensinnäkin päivät alkavat pidentyä ja aurinkokin on näyttäytynyt joinakin aamuina. Onkin ihan loistavaa olla juuri sellaiseen aikaan hereillä kun aurinko nousee. Sitä voi nimittäin ihailla tästä olohuoneeni löhötuolilta!

Auringonvalossa on vain jotain totaalisen maagista. Sillä on niin suuri merkitys elämälle, ettei sitä edes välttämättä tajua. Sen lisäksi, että se valaisee ympäristöä todella voimakkaasti, se luo uutta elämää. Kasvit tarvitsevat auringonvaloa. Eivät välttämättä suoraa auringonvaloa, mutta valoa kuitenkin. Ulkona varjossa elävät kasvitkin saavat auringonvaloa.

Auringonvalo kajastaa olohuoneen takaseinään asti

Huonekasvitkin tarvitsevat auringonvaloa. Olen yrittänyt haalia sellaisia kasveja, jotka eivät tarvitse suoraa auringonvaloa, vaan pärjäisivät ikkunan lähettyvilläkin. Siksi minulla on vehkoja. Yritän tulevaisuudessa pitää niistä vähän parempaa huolta. Eihän minulla olisi mitään kirjoitettavaakaan täällä blogissani, jos tapan kaikki rehut. Joten, lupaan ensi vuonna pitää parempaa huolta kasveistani, jos terveyteni ja mielentilani asian sallii! Nyt nautin vielä vuodenvaihteesta, ja alankin pikkuhiljaa suunnitelemaan mitä uutta laittaisin heti ensivuoden alusta kasvamaan.

Hyvää tulevaa vuotta kaikille!

Vuoden viimeinen kasvipäivitys Read More »

Hullu tomaatti kasvaa vaan!

Hydroviljelyssä oleva tomaatti tekee todella paljon raakileita tällä hetkellä, enkä edes oikein tajua mitä siinä tapahtuu. Karsin siitä lehtiä ja varkaita nyt joka viikko miltei ämpärillisen. Sellaista vauhtia se kasvaa juuri nyt. Voiko muuten sanoa mistään muusta asiasta tällaiseen vuodenaikaan, että se kasvaa hulluna? Ei varmaankaan. Ainakin suurimmalti osin huonekasvini ovat tietynlaisessa lepovaiheessa tällä hetkellä.

Laittelen Instagramiin toisinaan videopätkiä ja kuvapäivityksiä asiaan liittyen. Kannattaa seurata sitä, niin saapi sitten tuoreempaa tietoa asioista. Laitan tähän nyt yhden pätkän, jonka julkaisin hetki sitten ”Instassa”.

Tomaatti on todellakin täynnä raakileita, enkä pysty oikeastaan mitenkään laskemaan kuinka monta terttua siinä nyt on tekeytymässä. Jossakin vaiheessa siinä on ollut kukkia enemmän kuin oletin ja kaikista tulee nyt sitten satoa. Huhhuh. Mutta tämähän on oikein iloinen uutinen!

Tomaattisatoa

Huomasin sellaisenkin hommelin, että ne täytyy myös kerätä pois ennen kuin ne ovat täysin punaisia. Ne muuten halkeavat. Maku on toki kohallaan, mutta siltikin. Keittiööni nimittäin muutti banaanikärpäspataljoona jossain vaiheessa syksyä, niin nehän kyllä pitävät tomaateistakin. Eri puolellla huoneistoa oleilevat, mutta siltikin. Kyllä niitä näyttää lentelevän olohuoneen puolellakin, vaikka kuinka ”yritän päästä niistä eroon”.

Näissä kun on se ero mullassa kasvatettaviin tomaatteihin, että nämä kasvavat suoraan vedessä. Ravinteet ja vesi menevät suoraan itse kasviin kun juuret lilluvat vedessä. Parvekkeella kasvavat tomaatit saattavat haljeta vaikkapa siksi, kun ne saavat yht´äkkiä huomattavasti enemmän vettä (kastelua), mutta vesiviljelyssä kasvatettavissa ei pitäisi olla sitä ongelmaa. Nehän saavat koko ajan vettä. Kasvualusta on täysin erilainen. Pitää ottaa selvää mikä voisi aiheuttaa tämän… niinhän se menee. Ja tottakai jos sinulla on tietoa asiasta niin jaa se minullekin vaikkapa kommentoimalla tätä artikkelia, tai laittamalla Instaan yksityisviestiä.

Mutta kyllä on vaikeaa saada Internetin kautta mitään tietoa asiasta, jos niin kun haluaa tieteellistä jargonia tueksi. Kertookohan kukaan kaupalliseen tarkoitukseen perehtynyt kasvattaja täsmällisiä ohjeita? En usko, että ainakaan julkisesti. Ei nyt huvittaisi lukea tarhuriksikaan. Tätä voisi verrata vähän chilin kasvatukseen. Monet ovat pelkkiä harrastelijoita, mutta tietävät todella paljon. Minä haluaisin harrastaa juuri muutamaa tomaattia, ja tietää todella paljon. Se olisi oikein mukavaa.

Tomaatin raakileet

Tällä hetkellä minua askarruttaakin sellainen asia, että tekeekö runkotomaatti uusia kukkaterttuja vanhoihin varsiin? Jos sinulla on tästä tietoa niin kerro ihmeessä minullekin. Olen saksinut niitä poikki silloin kun kaikki tomskut on kerätty niistä pois, mutta asia kiinnostaa silti, ja luultavimmin hommat myös helpottuisivat tämän tiedon myötä.

Löysin syksyllä ihanan Tuubikanavan, joka käsittelee kotikasvattelua kerrostalossa. Tällainen kanava kuin Olli Leppisaari – Hyötykasvit. Käsitin, että hän on itse myös puutarhuri. Paras juttu tässä mielestäni on, että hän kertoo asiat niin kuin ne ovat. Ei paljon kaunisteluja tai ylimääräistä tavaranmyyntiä. Jos jokin asia ei toimi ja menee päin seiniä, hän kertoo sen myös. Ei mitään urbaaneja legendoja asioiden suhteen. Sellainen ei nimittäin palvele ketään. Vaikka oma harrastukseni on alkanut sieltä 2000-luvun alusta, opin silti tältä nuorelta herralta aika paljon 🙂 Sen verran vielä mainittakoon, että en tunne häntä, enkä ole koskaan tavannutkaan, joten tässä mainitsemisessa ei ole kyse mainostamisesta. Odotan innolla kevättä ja uusia videoita. Mutta noissa vanhoissakin on paljon tietoa ja niitä on mukava katsella.

Edellinen kirjoittamani artikkeli oli hieman surumielinen ja syystäkin. Marraskuun lopussa ei ollut myöskään yhtään lunta toisin kuin vuosi sitten. Tämä hieman huvitti minua, koska pari päivää edellisen artikkelin kirjoittamisen jälkeen meille satoi ensilumi. Lunta sataa tälläkin hetkellä koko ajan. Meillä on Imatralla lunta noin 15cm. On kaivettu autoa lumen alta pois ja kolattu parkkipaikkaakin jo muutamaan otteeseen.

Laitan loppukevennykseksi vielä kuvan, jonka nappasin kesällä 2022. Olin autoilemassa jonkin syyn takia, ja eteeni ilmestyi näkymä käsittämättömän upeasta pilvimuodostelmasta nimeltään Cumulus Congestus! Oli niin upea pilvi, että hyvä kun en ajanut ojaan. Piti ihan pysähtyä autolla, koska tästä oli ihan pakko ottaa kuva. Harvoin näkee mitään noin komeaa pilveä. Tämä oli suorastaan maaginen!

Mutta, eiköhän tässä olla taas jupistu ihan tarpeeksi tälle kertaa. Alkaa olla pikkujoulujen aika, vai mitä? Aion tässä seuraavien postausten aikana järjestää arvonnan, jossa voi voittaa ihanan Amelié-tuoksun ja suihkuhässäkän. Kerron asiasta sitten myöhemmin lisää. Olehan kuulolla

Edellinen hydro-tomaattiin liittyvä artikkeli

17.11.2022 Tomaatti – HYDRO osa 3

Hullu tomaatti kasvaa vaan! Read More »

Scroll to Top