immalanjärven lintutorni

Huhtikuun lämmin alku

, , , , , , ,

Nyt on jo huhtikuu ja aika on kulunut kauhean nopeasti jos kevättä ajatellaan. Tosin siihen voi mahdollisesti vaikuttaa säätila, joka tällä hetkellä vallitsee. Siis jos tätä nyt voi säätilaksi kutsua. Meidän seudulla lumet ovat sulaneet jo pois ja nurmikko miltei vihertää. Huhtikuun ensimmäiset päivät olivat todella lämpimät vuodenaikaan nähden. Helsingissä mitattiin yli +18C astetta! Eli, sitä takatalvea sitten odotellessa…

Serkkuni on tulossa taas viettämään lomaansa tänne. Meillä on aina hirmuiset suunnitelmat mitä täällä aiotaan tehdä. Noh, aika vähän teemme mitään suunniteltuja asioita, vaan ihan jotain muuta. Jospa nyt saisimme jotain aikaiseksikin mitä olemme suunnitelleet (tai minä suunnittelen). Oli tarkoitus käydä läpi häkkivarastoa, nimittäin. Siellä on niin paljon turhaa tavaraa mitä joutaa heittää pois, tai ainakin jos saisi apua niiden järjestelyyn. Ja saankin varmasti. Minä olen se, jota näissä projekteissa aina pitää potkia! Ilmeisesti nämä ominaisuuteni vaikuttavat asioihin ja se näkyy toimintakyvyssäni esimerkiksi tällä tavalla.

Jotkut asiat siirrän kesälle tehtäväksi. Tällaiset asiat ovat muun muassa kasvivalojen virittely. Päivät ovat jo niin pitkiä, ettei kasvivalojen virittäminen ole enää niin tärkeää ja tähdellistä. Ne voi laittaa tulevaa kautta varten paikoilleen sitten kesällä. Täytyy vaan laittaa kalenteriin muistutuksia ja tehdä todo-lista, että tajuan tehdä kaikki tarvittavat asiat. Voin sitten siirtää projektiin liittyvät asiat pois näkösältä asunnostani.

Mikä nyt olisi sitten tärkeää tällä hetkellä? Taidan kysyä tätä liian usein itseltäni, ja joka kerta ajattelen samoja asioita. Sain tälle viikolle yhden työprojektin, joka inspiroi minua siivoamaan työhuonettani – onneksi. Mikään ei ole niin kauheaa minulle kuin visuaalinen sotku (visual clutter), jota valitettavasti kotonani on vaikka ja miten paljon. Luulen, että sotkua tulee senkin takia paljon, koska teen kaikki työni kotona, enkä pysty säätämään itselleni mitään tarkkoja työaikoja. Toisaalta, sekin vähäinen työ mitä minulla on, on mielekästä, niin sen ääreen palaa ihan mielellään aina kun voi ja kykenee. Se on paljon kivempaa kuin siivoaminen!

Ostin jokin aika sitten Lidlistä kestokasseja, joissa on kiva Finlaysonin kuosi. Harmikseni niitä ei enää saa samanlaisena, joten uudet kestokassit ovat eri kuosia. Laitoin T-paitavarastoni kasseihin, jotta ne pysyisivät siisteinä sekä valolta ja pölyltä suojattuina. Tässä varastossa on sen värisiä paitoja, joita menee vähemmän kaupaksi. Otan sitten tarvittaessa niitä näistä kasseista, johon olen lajitellut paidat väreittäin. Laitoin tiedot kiinni nitojalla, niin tiedän missä kassissa on mitäkin. Vielä olisi yksi hyllyköllinen tehtävänä kyseistä projektia.

Välillä pitää käydä omia iäkkäitä vanhempia moikkaamassa. Ei voi muuta kun ihmetellä, miten isäni saa aina kiinanruusun kukkimaan. Se kukkii miltei läpi vuoden. Oma kiinanruusuni on huomattavasti tuuheampi, mutta en näe siinä mitään merkkejä kukista. Varsinainen diiva koko kasvi! Tämäkin nuppu hyppäsi lattialle kuvaamisen jälkeen, eikä kukaan tehnyt sille mitään. Haisikohan hengitys liian pahalle tai jotain?

Pitäisi jaksaa kantaa autosta sisälle turvesäkki, jonka kävin tovi sitten ostamassa K-Raudasta. Ostin sen taimia varten. Sentään jossain asiassa olen ajoissa liikenteessä. Sitä kun ei koskaan tiedä miten taimet lähtevät kasvamaan, ja nehän ovat lähteneet. Olen pitänyt sitä tarkoituksella autossa, jos siinä on harsosääskiä.

Ostin kasvuturvetta jo maaliskuun puolessa välissä.

Se, mitä näille taimille pitäisi nyt tehdä, niin niille pitäisi nyt laittaa jokin pienehkö tuuletin, jotta niiden varret vahvistuvat. Minulla on siihen sopiva pikkutuuletin, mikä on tehty tietokoneen prosessorin tuulettimesta. Tuttavani rakensi sen minulle alkujaan chilejä varten joskus kauan aikaa sitten kun asuin vielä edellisessä kämpässäni.

Tomaatintaimet pitää istuttaa omiin pikku ruukkuihinsa niin ne alkavat kasvaa varmasti paremmin. Nyt ne ovat tuollaisessa sumpussa vaan. Eli, ne pitää koulia ja mahdollisimman pian. Yritän saada aikaiseksi tehdä tämän viikonloppuna, niin saisin taas siivottua tiskipöydän, jossa näiden kanssa puuhastelen. Olisi sitten siistimpää kun serkkuni tulee maanantaina.

Aloitan ravaamisen lintutornilla huhtikuun puolella jo hyvissä ajoin, koska en halua missata muuttolintujen saapumista. Koska tämä talvi on ollut suht vähäluminen, lintutornille pääsi jo ihan hyvin sähkökruiserilla maaliskuun lopulla. Ei ollut vielä tarpeeksi sulaa vesialuetta muuttolinnuille, mutta keli oli komea.

27.3.2025

Kävin lintutornilla 1.4. ja paikalle lenteli pari joutsenta. Sula-aluetta oli jo paljon enemmän. Tässä kohtaa täytyy olla jonkinlaista virtausta, koska alue sulaa aikaisemmin kuin muualla. Unterniskanjokihan (tai Salojoki) alkaa tuosta vasemmalla olevien puiden takaa. Päivällä oli ollut lämmintä jotain +15C, mutta ei se näin illalla seitsemän jälkeen enää ollut kovinkaan lämmin. Paksu toppatakki oli oltava päällä, että jäässä olevan järven äärellä tarkeni.

Torstaina olikin sitten jo vielä lämpimämpää. Olin päivällä liikenteessä sähkökruiserin kanssa, ja puin päälleni fleecen lisäksi vain tuulipuvuntakin. Tarkenin ihan hyvin.

3.4. oli jo paljon enemmän sulaa aluetta lintutornin ympärillä. Joelle päin kun katsoi, sulaa oli jo paljon. Toiselle puolelle katsottessa tornin ympärystä oli sulaa kokonaan, mitä se ei vielä ollut kaksi päivää aiemmin. Siinä kutee joka kevät sammakoita. Tänne on ennustettu yöpakkasia, enkä usko, että sammakot heräävät ihan vielä. Tulee muutoin aika kylmät olot.

Pitihän se ottaa yksi selfiekin mahtavaa taivasta vasten. Oli kerta kaikkiaan niin lämmin päivä, että lintutornilla oli varmasti +20C lämmintä, kun siihen ei käynyt juurikaan tuuli, ja sen mitä tuuli, niin se ei tuullut järveltä päin (joka on vielä jäässä).

Kotimatkalla piti pysähtyä ottamaan kuva leskenlehdistä, jotka olivat nousseet jo tienpielestä esiin.

Leskenlehtiä tienvarsilla huhtikuussa
Leskenlehtiä tienvarsilla huhtikuussa.

Kävin ihan tarkoituksella katsomassa mitä olen kirjoittanut viime vuoden huhtikuussa. Sieltähän löytyi yksi artikkeli (vaan), mutta ihan samankaltaista säätä se on silloinkin ollut – poikkeuksellista siis. Tällä hetkellä emme toki ole vielä päivämäärässä kymmenen, mutta se on seuraavalla viikolla. Tässä linkki vuodentakaiseen artikkeliini Mielenkiintoinen huhtikuu (avautuu uuteen ikkunaan).

Paikallisbaaria vastapäätä purettiin viime vuonna rakennus, ja sen eteen jätettiin todella vanha mänty. Mahtaakohan tämä olla Suomen komein puu? Kun päivä oli kaunis, ja rakennuksen seinä oli rakennettu kuntoon, otin männystä kuvan. Ja voi että se onkin komea! Toivotaan, ettei mikään myrsky pääse kaatamaan sitä. Jos joku haluaa käydä sitä katsomassa, niin se on Bar Kengurua vastapäätä toisella puolella katua. Joku on näköjään kääntänyt liikennemerkinkin toiseen suuntaan…

Tein tuttavalleni videoklippejä, kun hän on kuntavaaliehdokkaana (ja aluevaali-). Tehtiin kuvauksia aluksi kaupungintalolla, jossa olen joskus aikaisemminkin käynyt. Lempisaniaiseni on edelleen hyvässä lehdessä ja samalla paikalla kuin silloinkin. (Artikkeli: Pikavisiitillä Imatran kaupungintalolla julkaistu 6.9.2016). Pääsin käymään myös kaupunginvaltuuston istuntosalissa, koska tuttavani on myös tälläkin hetkellä kunnanvaltuutettu. Sehän oli oikein mielenkiintoinen paikka. Otin kuvan vielä ulkopuoleltakin, koska kultaiset ovet ovat todella vaikuttavan näköiset.

Jospa tässä olisi tällä kertaa ihan tarpeeksi höpinöitä. Huhtikuu on tällä kertaa vasta alussa, niin ehkäpä kerkeän vielä jotain ennen toukokuuta kirjoittelemaan. Ainakin projekteja on tiedossa, mistä kertoa. Ei muuta kuin hyvää viikonloppua!

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Huhtikuun lämmin alku Read More »

Hidas alku vuodelle

, , ,

Mielestäni vuoden alku on ollut todella hidas tällä kertaa, ja vieläkin tuntuu siltä, etten ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Olen kuitenkin saanut ajateltua asioita todella pitkälle, ja mieli on paljon levollisempi kuin aikaisemmin. Kävin jopa lempipaikassani, Immalanjärven lintutornilla katselemassa talvimeininkiä eräs päivä. Kävin siellä viimeeksi viime vuoden marraskuussa. Paikka antaa minulle todella paljon iloa, kun mieli on maassa ja usko hyvyyteen on koetuksella.

Vaikka oli sunnuntai, olin aika yllättynyt ettei jäällä ollut liikkujia. Yhden koiranulkoiluttajan näin kaukaisuudessa. Voikohan olla, että jää ei ole tarpeeksi vahvaa kannattelemaan ihmisiä? Otin kuitenkin tapani mukaan lintutornilta panoramakuvan, jossa aukeaa koko näkymä järvelle.

Lintutornille oli yllättävän hyvä päästä. Minulla ei ollut edes nastakenkiä jalassa, niin silti reitti ei ollut älyttömän liukas. Yllätyin myös, että parkkipaikkaa oli aurattu ja siihen sai hyvin auton. Hiekoitusta ei tietenkään ollut, mutta sen verran pääsi väylän reunoilla kävelemään, että tossu piti tornille asti.

Tullessani alas tornista, katselin vielä hieman ympärilleni, koska loppukesän trombi oli juuri osunut osittain myös tälle alueelle. En tiedä korjataanko näitä tuhoja koskaan, vaan jätetäänkö ne luonnonvaraiseen tilaan. Ehkäpä tuonne onttoon katkenneeseen puunrunkoon muuttaa jokin kiva tirppa kevään myötä asumaan. Pitääkin jäädä seuraamaan tilannetta.

Kaiteen toisellakin puolella oli vielä paljon risukkoa siistimättä.

Kerran tänne pääsi tällaisessa vaiheessa vuotta, päätin lähteä katsomaan myös Unterniskanjokea (Salojoki). Trombi todellakin kaatoi puita Seppoinpolulta, ja jotensakin kaikki näytti omituisen avaralta. Tästähän kaatui monta kuusta, jotka peittivät näkymän joelle (vasemmalla). Reitti oli jäinen ja siksi hieman hidaskulkuinen, mutta ei tuohon jokea ylittävälle sillalle ollut kuin muutamakymmen metri matkaa.

Mielestäni vesi oli aika korkealla. Se oli todella kirkasta. En nähnyt siellä uiskentelevan kaloja. Tällä joella on joskus nähty koskikara. Kävin sitä aikoinaan itsekin kuvaamassa, mutta hieman huonolla menestyksellä. Lintu on aika vikkelä ja todella arka. Ehkä muutama vuosi sitten hankkimani teleobjektiivin kautta saattaisi tulevaisuudessa tirppaa jopa kuvatakin. Se jää nähtäväksi palaako koskikara tälle alueelle uudelleen.

Unterniskanjoki Immalan lintutornin lähettyvillä. (Tuubivideoitani aiheesta -> TÄÄLLÄ)

Asunnon laittamisen tuskaa

Minua on pitkään askarruttanut valaisinasiat kämpässäni, ja nyt uuden järjestyksen myötä tajusin, että voin ottaa käyttöön joskus aikoinaan Ikeasta hankitut kouluvalaisimet. Sain ne näppärästi valkoisiin lautoihin kiinni, niin niitä ei tarvitse pultata mitenkään seinään. Laudat pysyvät kätevästi sohvan takana itsekseen pystyssä. Valoista on pätkäisty puolet varresta pois.

Siirtelin eilen parvekeoven eteen laitettua pyykkitelinettä, ja satuin samalla tiputtamaan kiinanruusulle väliaikaisesti viritetyn valaisimen. Eli, nyt on sitten aika alkaa virittelemään niitä kasvivaloja näille huonekasveille, mitä omistan, tai ainakin kiinanruusulle. Se nimittäin kasvaa ihan mukavaa vauhtia koko ajan, enkä halua, että sen kasvua hidastaa mikään valo-olosuhteiden muutos. Ei voi mitään, homma on nyt hoidettava.

Olipas hassua huomata, että pyykkitelineen sai sopivasti sujautettua parvekeoven eteen ja se ei vie siinä ollessaan tilaa. Aikaisemmin se oli vain tiellä joka paikassa mihin sen laitoin. Kuvasta näkee, että kaikki on vielä ihan sekaisin. Stereoiden johdot eivät ole kiinni, ja puupömpeleiden kirjat ovat sekaisin. Mutta olen jo aloittanut nurkkauksen siistimisen.

Poistin joulukuusesta koristeet ja laitoin ne säilöön tulevaa joulua varten. Vielä on pari joulukoristetta hyllyköillä, jotka laitan lähipäivinä pois. Sitten kevät saa tulla ja kärpäset. Josta tulikin mieleeni, että pitäisi laittaa suunnittelemani paprikat ja chilit itämään todella pian.

Huonekasvien pistokkaatkin on istuttamatta. Toin niille hankkimani mullat jo autosta sisälle. Pidin multasäkkejä pari viikkoa autossa. Toivottavasti pakkaset ovat tappaneet harsosääsket, mitä multasäkeissä näytti olevan aika paljon. Jos näen liikettä, vien säkit parvekkeelle pakkaseen.

Meille on taas ennustettu lumisateita. Olen parisen kertaa käynyt tekemässä lumitöitä vanhemmillani. Tässä on ollut noin viikon plussakelejä, ja lunta on sulanut pois aika paljon ja paikat ovat olleet ihan jäässä. En jaksa enää välittää säätilasta. Se on sitä mitä se on silloin kun ulos katsoo.

Mutta tosiaankin vuoden alku on ollut hidas. Tämä vuosi tulee olemaan kohdallani todella erilainen mitä viime vuosi. Haluan pyyhkiä kaiken negatiivisen pois mielestäni ja elämästäni. Se on vaan tehtävä. Lisää toki tulee, se on vain elämää. Hidas alku sopii minulle nyt oikein hyvin, että ehdin ajatusteni mukaan.

  

Hidas alku vuodelle Read More »

Myrskytuhojen raivausta osa 2

, , ,

Tämä myrsky jätti jälkeensä niin järjettömät tuhot, ettei oma herkkä mieli pysty sitä oikein käsittelemään. Trombi oli siis jo 10.8. ja jotkut paikat ovat vieläkin aivan sekaisin. Kirjoitin edellisessä artikkelissani Lakasenpellon huoltotien tuhoista, jotka olivat nekin aika mittavia. Kokonainen metsä oli jouduttu hakkaamaan nurin, että kaikki vioittuneet ja kaatuneet puut saatiin paikalta pois. Puupinot ovat siellä vieläkin. Mutta, on niitä muitakin paikkoja joissa oli mittavia tuhoja. Tässä nyt esimerkkinä seuraavaksi Rautio.

Trombi pyyhkäisi golfkentän kautta Rautioon erään kerrostalon vierestä. Satuin vahingossa tälle paikalle, kun lähdin kulkemaan sähkökruiserilla Seppoinpolkua pitkin Rautioon päin. Kuulin kyllä tuhoista silloin kun tämä tapahtuma sattui, mutta ei ollut minkäänlaista käsitystä mitä siellä oli tapahtunut. En kehdannut mennä tuolloin pällistelemään ihmisten pihoja tai muutakaan.

Tuhot ovat todella järkyttäviä. Tuli ihan paha mieli kun meni alueelle… veti niin sanotusti aivan hiljaiseksi! Sanat eivät riitä kuvaamaan näitä tuhoja, niin laitan tähän nyt vaan muutaman kuvan.

Puita repeytynyt alhaalta asti… pystyyn jääneet puut aivan lönköllään…

Mietin kaiken kaikkiaan, että kyllä on ollut jokin suurempi voima mukana suojelemassa, koska nämä tuhot ovat kerta kaikkiaan niin älyttömiä, että jos kohdalle olisi sattunut asutusta, pahimmoillaan ihmishenkiäkin olisi menetetty. Nyt oli vaan käynyt niin hyvä tuuri, että menetyksiltä vältyttiin. Tosin, lemmikeistä ei ole tietoakaan, onko kukaan saanut suru-uutisia siltä osin. Osa näistä kaatuneista puista vasemmalla puolella ulottuivat ihmisten tonteille saakka, enkä ihmettelisi yhtään, jos koira-aitauksia tai muuta vastaavaa olisi jäänyt alle. Toivottavasti ei ole. Se olisi ihan kauhean surullista.

27.8.2024 (suuri panorama kuva klikkaamalla)

Käytin säänörttiveljeni tuhoalueilla, ja kyllä oli mies hiljaa! Meistä kaikki jostain ihmeellisestä syystä toivoisi, että jotain tällaista säädraamaa sattuisi kerrankin elämässä omalle kohdalle, niin olen asiasta täysin eri mieltä. Joku normaali ukonilma ei ole mitään tällaiseen verrattuna — tai eihän näitä voi keskenään edes vertailla. Jos tällainen sattuisi omalle kohdalle, se olisi sen elämän viimeinen päivä se.

Tuhot olivat vielä paikoillaan 9.9.2024 eikä mitään oltu korjattu pois.

Myrsky ei tuhonnut koko lintutornia

Sitten se lempipaikkani, Immalanjärven lintutorni. Oli todella hienoa huomata, että kaunis luontoreittimme oli huollettu siltä osin kuntoon, että sitä pystyi käyttämään. Reitille oli kaatunut paljon puita, enkä oikeastaan ymmärrä, miten ihmeessä se trombi oli mennyt juuri tuota reittiä pitkin ihan sieltä lähtöpisteestä alkaen. Sen matka on ollut useita kilometrejä, ja juuri Seppoinpolulla oli paljon tuhoja. Ei voi käsittää.

Lintutorni sinänsä säästyi totaaliselta tuholta. Olihan siihen ympärille kaatunut puitakin ties kuinka paljon, mutta vain yksi puu oli kaatunut kaiteelle. Se oli hajottanut vain vähän kaidetta. Mietin josko olisin itse käynyt sitä korjailemassa, kun ei siinä ollut muuta kun ruuvit takaisin paikoilleen, mutta en sitten uskaltanut koskea siihen. Voihan se olla, ettei sellainen olisi ollut edes sallittua.

Muu osa lintutornista oli ihan hyvässä kunnossa. Sinne siis pääsi muutaman päivän päästä myrskystä.

Immalanjärven Lietteen uimarannalta kaatuneet terijoensalavat oli kiikutettu pinoon beach volley-kentän viereen vähän vaarallisesti. Siinä kävi nimittäin porukkaa pelaamassa, ja puut olivat pinossa niin lähellä kenttää, että välillä pelaaminen oli hankalaa kun niitä piti kuulemma varoa.

Kuva: 20.8.2024

Kävin katsomassa uimarannan aluetta viikko sitten ja kentän ympäristö oli siivottu ja puiden alle jäänyt nurmikko oli korjattu. Hienoa toimintaa Kipalta (kaupungin kunnossapito).

Olen tallentanut jokusen videon näistä paikoista, ja teen seuraavaksi videoklipin kummastakin alueesta erikseen. Käyhän tilaamassa YouTube-kanavani, niin sieltä saa sitten tiedon milloinka videoita on sinne lisätty. En ole kovinkaan ahkera videoita tekemään, eli ei tarvitse murehtia mistään spämmäämisestä. Kanava on ollut lähinnä sitä varten, että sieltä löytää muistoja omista lemmikeistä ja puutarha-asioista. Ja tietenkin, voit aina tilata uutiskirjeen sähköpostiisi, johon laitan nämä kirjoitetut artikkelit sitten tulemaan kun niitä ilmestyy. Muuta postia tältä sivustolta ei tule.

Mutta, jos nyt tämä asia olisi käsitelty näin tarkasti ja kuvien kera tässä, ja jatketaan taas uusilla ja mukavammilla asioilla eteenpäin. Hyvää viikon alkua!

Tässä on ensimmäinen Trombi-aiheinen video ja niitä tulee vielä kaksi. (SUORA LINKKI VIDEOON)

Myrskytuhojen raivausta osa 2 Read More »

Scroll to Top