Kulunut viikko on ollut jotenkin todella raskas, jos sitä voisi yhdellä sanalla kuvailla. Toki tällä hetkellä on vielä lauantai, juhannuspäivä. Viikko ei vielä ole ohi, että ehtiihän tässä vielä jotain tapahtua. Toivottavasti ei mitään kauheaa, edellisessäkin on jo ihan tarpeeksi kestämistä.
Edes kesäkuun paska ja kylmä sää ei ketuta niin paljon kuin se, että lempiravintolani sulki viimeisen kerran ovensa torstaina 19.6.2025. Tämä tuli monelle ihan puskista, ja itsekin sain tiedon asiasta viikkoa ennen sulkemista. Monttubileet kestivät kaksi päivää.
Ravintolan sulkeminen oli todella musertava uutinen monelle, ketkä siellä kävivät. Itse kävin siellä paljonkin syystä, että olen aika yksinäinen. Ravintolasta muodostui olohuone monelle. Ihan käsittämättömän suuri aukko jää nyt monen elämään, sitä ei pysty edes kuvailemaan. Ja missä tämä erittäin kiinteäksi muodostunut yhteisö jatkossa kokoontuu? Mikään muu paikka ei vaan tule korvaamaan Bar Kengurua.
Tajusin juuri, että olen viettänyt kolmet täysikymppis-syntymäpäiväni tuossa ravintolassa: 30- (Road Cafe), 40- ja 50-vuotispäiväni. Samat ihmiset käyneet paikassa vuodesta 1997.
Bar Kenguru ei ollut vain ravintola vaan toinen koti. Tuoppeja nostettiin, sydämiä avattiin ja ystävyyksiä syntyi – jopa avioliittoja.
Surullisinta tässä koko hommassa on tosin se, että baarista jäi työttömäksi aivan ihania tarjoilijoita. Väistämättä käyn ajattelemaan kuinka COVID-19 on tämänkin baarin toimintaan vaikuttanut, saati sitten Venäjän rajan sulkeminen. Asumme rajalla (Imatralla), jossa aikoinaan oli tapana käydä rajan molemmin puolin, esimerkiksi shoppailemassa. Suomalaiset kävivät Svetogorskissa ja venäläiset Imatralla ostoksilla. Nyt kaupunkimme on ihan hukassa ja autioitunut. Liikkeitä suljetaan ja konkursseja tulee. Tottakai voisi ajatella, että aikansa kutakin, mutta ei tämä ole reilua meidän alueelle laisinkaan. Alueella on muutoinkin korkea työttömyysaste, niin tämä ei tosiaankaan piristä yhtään. Muuttavatko ihmiset kohta pois? En tiedä.
Nämä nyt olivat tällaiset päällimmäiset ajatukset omalla kohalla tältä viikolta, ja tuosta asiasta. En ala puimaan niitä nyt sen enempää. Jos haluaa tutustua asioihin paremmin, niin suosittelen lukemaan Uutisvuoksea ja YLE:ä.
Kulmien kiertäjät ja Ravintola Sula 14.6.2025
Kruisailin Ravintola Sulaan sähkövekottimellani, kun sillä vielä sai ajaa jos otti parikin kaljaa. Muita vaihtoehtojahan ei edes olisi ollut millä tapahtumaan olisin edes päässyt. En kuulu siihen etuoikeutettujen ihmisten ryhmään, jotka voivat kuljeskella taksilla paikoista toiseen. Paikkakuntamme paikallisliikenne nimittäin sössittiin tälle kesälle totaalisesti, eikä Sulaan olisi edes päässyt siis esimerkiksi bussilla, joka olisi ollut muutoin edullisempi ja mahdollinen.
Ja, Kulmien kiertäjät oli tarkoitettu hiukan vanhemmalle porukalle mitä itse olen. En kierrellyt Kulmia aikoinaan, kun olin niin nuori. Ja sitten kun täytin 18, muutin pois. Eiköhän niilläkin kulmilla solmittu parisuhteita ja avioliittoja. Tilaisuus olisi sinällään ollut ihan käymisen arvoinen, mutta päädyin Sula-ravintolaan kuuntelemaan tuttavieni DJ-keikkoja. Sekin on niin käsittämättömän harvinaista herkkua, etten halunnut missata sitä oikeastaan mistään syystä. Imatran legendaarisimmat DJ:t Arde, Mocco ja Juice soittelivat levyjä. Uutena tulokkaana myös Eegen. Tämä porukka on osa alueemme konemusiikin kulttuurihistoriaa.
Lähdettyäni Sulasta kotiin päin, otin parit maisemakuvat Vuokselta. Oli kyllä niin upea ja rauhallinen auringonlasku, että huhhuh. Kylmää oli, olisi hyvinkin voinut olla toppatakki päällä. Pysähdyin matkan varrella kuuntelemaan lähipellolla puolisoa etsivää ruisrääkkää. Sekin kuulosti tavallaan ihan kivalta, vaikka tiedän monen inhoavan tuon linnun ääntä. Krääk krääk on palannut maisemiin!
Parvekkeesta ei sitten tällä kertaa edes puhuta! Hyvin pieniä askelia edetään sen suhteen. Koko viikko on mennyt milloin minkäkin asian säätämisessä, joten tämä sai jäädä. Sitä paitsi on kylmää, ei huvita.
Kaaduin vielä fillarilla kun tulin Kengurun kuoppajaisista, että jalkakin on sitten kipeä. Mitään ei ilmeisesti murtunut tai mennyt poikki, mutta ketutuskäyrä on aika koholla. Juuri kun olisi pitänyt jotain saada aikaiseksi. Jos olisin saanut ajaa kuoppajaisiin sähkökruiserilla, mitään tuskin olisi tapahtunut. Se on paljon turvallisempi kuin polkupyörä. Kiitos hallitukselle tästäkin rajoituksesta! Laitan loppukevennykseksi kuvan äidin kukkapenkistä, jossa tällä hetkellä on täydessä kukassaan idänunikko. Että tällainen viikko sitten tällä kertaa.
