On sitten välillä niin ihanaa nähdä koiranpentujakin, tai ei tämä nyt ihan ihan pentu ole, mutta noin puolivuotias – eli pentu sinällään. Serkkuni oli ottanut itselleen keväällä australiankarjakoiran pennun, jota kävin toistamiseen tänään kuvaamassa sukulaseni maatilalla, josta oma koiranikin (Foxy) oli silloin aikoinaan haettu. Tässä muutama foto kaverista. Ikiliikkujaa oli aika vaikea saada osumaan ruutuun, mutta onneksi pari kertaa onnistui!