Niin siinä on vihdoinkin käynyt, että talvi on saanut väistyä kevään edestä. Täytyy sanoa, että en ole koskaan enemmän odottanut talven väistymistä kuin nyt. Lunta oli ennätysmäärä ja talvi oli todella pitkä. Toisaalta, ihan kivaahan se oli… pitää talvella lunta olla, vaikka onhan sitä edelleen. (Talvi alkoi marraskuun lopussa)
Jos olen koskaan katunut sitä etten ole pessyt ikkunoita ennen talvea, niin nyt tuli kyllä monta kertaa asiasta paha mieli. Olisi niin hyvin voinut ottaa kuvia ikkunasta pihalle päin lumitilanteen kehittymisestä. Jospa olisin tulevaisuudessa asian suhteen viisaampi.
Talvi oli todellakin pitkä eikä kevät meinannut alkaa sitten millään. Meillä on vieläkin yöpakkasia, vaikka ollaan menossa jo pääsiäisen kohdalla, joka sijoittuu tänä vuonna huhtikuun puoleen väliin. Hyvä jos on päivällä plussaa. Tuleekohan todella kylmä kesä? Noh, olen varautunut asiaan suunnittelemalla parvekejutut hyvinkin tarkasti, että tarkenen siellä sitten oleskella. Mutta ei siitä sen enempää.
Laitan tähän joitain kuvia menneeltä talvelta mieltä virkistämään. Voi sitten myöhemmin katsella mitä tänä vuonna on ollut jos sattuu unohtumaan. Piti ihan muutaman kuvan kohdalla oikein tarkistaa, olenko laittamassa samaa kuvaa tänne moneen kertaan, kun näky oli lähes sama, kun astuin parkkipaikalle. Kuvien ottamisten välillä oli toki yhdeksän päivää. Auto oli niin monta kertaa lumen peitossa että meinasi usko loppua kesken.
Talvi 2022
Muutaman kerran oli sellainen tilanne, että olin päivällä liikenteessä ja kolasin parkkipaikkani kotiin tullessa. Jätin auton parkkiin ja menin sisälle. Lähdin vielä kauppaan myöhemmin illalla. Siinä välissä oli satanut niin paljon lunta, että hyvä jos pääsin omalta paikalta pois. Ja taas piti tehdä lumityöt.
Tällaisissa tilanteissa tekisi mieli vain potkia renkaita, heittää lumiharja lähimpään kuuseen ja ajatella, että olkoon vaan, että haistakoo paskan koko vehe! Tosin vitutuksen määrä olisi saattanut olla paljon suurempi sikälis jos tuota äskeistä lausetta lähtee tarkemmin toteuttamaan. Lähin kuusikin taitaa olla sen verran kaukana etten olisi saanut heitetyksi harjaa sinne asti.
Olisi mennyt hyvä ja tapeellinen lumiharja vain hukkaan. Ja minun säkällä se olisi ollut naapuriauton tuulilasista läpi ja lasku kourassa. Eikä olisi oikein kohdella viatonta lumiharjaa tuolla tavoin. Sehän yrittää vain tuoda apua tilanteisiin. Noh, jospa teurastan sen harjan tässä keväällä kostoksi talvelle sitten kun lunta ei enää tule! Tai sitten en tee sitäkään kun tarkemmin ajattelee.
On ollut sellaisiakin talvia, että lumiharja on vältellyt töihin joutumista, enkä ole löytänyt sitä ensimmäiseen kahteen viikkoon lumien tultua. Tilanne on ollut suorastaan katastrofimainen. Pitää kait kohdella sitä vähän paremmin ettei mene heti piiloon juuri ennen kuin talvi saapuu.
Talvessa kaipaan ennen kaikkea taas yhtä ja samaa asiaa, eli Foxya. Foxy piti lumesta niin paljon, että tämä talvi on tuottanut minulle sen suhteen erittäin paljon iloa ja myös suunnatonta kaipausta. On ikävä tätä ihanaa lumipetoa! Tässä on vielä talvinen kuva vuodelta 2019, joka oli Foxyn viimeinen talvi. Pahoittelen kuvan laatua, kun kännykkäkamera ei ole silloin ollut järin laadukas (vaikka myyjä väitti niin). En unohda sitä ilon määrää koskaan mitä ensilumi antoi tälle karvakuonolle.
Tässä on vielä videopätkä, jonka tein muutama vuosi sitten Foxyn valtavasta ilosta lumisella pihallamme. Video löytyy YouTube-kanavaltani, jossa on muitakin videoita Foxysta ja vähän sitä sun tätä. 
Nyt ei muuta kuin, että hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja sitä kevään odotusta!
