Hitto soikoon. Käyn joka päivä kotona kaksi kertaa ruokkimassa kalat ja samalla tarkistan, että ne ovat kondiksessa. Noh, ylläri, että taas minulta on yksi seeprakala kadonnut. Nyt en löytänyt sitä edes pohjalta. Näinköhän se on loukannut itsensä ja joutunut partamonnien suihin…
Tää on taas tätä, että en tajua mikä niille voi tulla kun kerran joka paikassa sanotaan, että ovat helppohoitoisia kaloja. Minä en näemmä saa pysymään niitä mitenkään hengissä! ***KELE. Noh, ne pikkufisut on ihan ok, enkä minä sieltä ees huomais, jos joku heittäis henkensä.
Harvensin eräs päivä kasvustoa, kun oli alkanut hieman rehottaa. Jostain syystä siellä akvaariossa ne kasvavat aivan käsittämätöntä tahtia. Yhden rehun, minkä olin hankkinut heti alussa, jouduin liipasee hiiteen, kun sen pintalehdet peittivät kolmasosan akvaarion veden pinnan pinta-alasta. Eihän siinä mikää seeprakala kyllä ui, jos ei ole selkeitä kulkureittejä. Karsin kunnolla rehuja, en säästellyt mitään. Pitää lähipäivien aikana käydä imuroimassa se pohja ja vaihtaa vesi.
Yhden hauskan asian huomasin tänään, mitä en ole aiemmin nähnyt: mustatetrat kuhertelivat! Se oli jotenkin aivan ihanan näköistä 🙂 Minulla siis on siellä yksi uros ja kaksi naarasta. En ole niiden nähnyt tekevän siellä altaassa mitään muuta kuin syövän ja heittelevän jotakin äkkipikaisia kieppejä. ”Lapas-mafia” lisääntyy! Pitääkin käydä katsoos miten se oikein niiltä sujuu…
