Lemmikit

Perintötila Kohon esittelyä

, ,

Kerrottakoon, että teen näitä kirjoituksia tästä kyseisestä paikasta sen takia, että olen viettänyt lapsuusaikaa kyseisessä paikassa todella paljon. Käyn vielä tänä päivänäkin lähes viikottain siellä koirani, Foxin, kanssa. Tämä perintötila ei kuulu minun suvulleni, vaan tätini miehen puolelle.

Tädilläni oli aikoinaan minun ylläpitämät kotisivut australiankarjakoirakasvatusta varten. Domainista, www.kohonkennel.com luovuttuaan, halusin pitää palan historiaa nähtävillä internetissä, jos jotakuta kiinnostaisi vaikka lukea asiasta. Päätin siis siirtää vanhan sivuston sisältöä tänne omaan blogiini, jossa voin sitten jatkaa kirjoittelua nykyisistäkin hetkistä, joita tilalla vietän.

Tietoa tilasta
Tila sijaistee Ruokolahdella, Kaakkois-Suomessa, lähellä Venäjän rajaa. Tätini, Sirkku-Leena, on tilan emäntä ja isäni nuorin sisko. Tila on kuulunut sukuun jo vuodesta 1742 (maakirjojen mukaan) ja hallinta siirtyi tädilleni ja hänen miehelleen vuonna 1970. Heillä oli aluksi tuotantoeläiminä lypsykarjaa, mutta myöhemmässä vaiheessa 80-luvulla kuvioihin tuli myös emolehmät. Niille oli luonnollisesti peltotilaa. 1990-luvun puolessa välissä tilalla kasvatettiin myös lampaita, ja samoihin aikoihin tila alkoi siirtyä luonnonmukaiseen viljelyyn. Emolehmät saivat lähteä, samoin lypsykarja vuonna 1997. Jäljelle jäivät itäsuomalaista alkuperäiskarjaa edustavat muutama kyyttö ja tietysti lampaat.

Kohon tila

Kohon kennel (Kennnel Kohon)
Tätini on aikanaan kasvattanut australiankarjakoiria. Ensimmäiset pentueet syntyivät Kohon kenneliin vuonna 1992. Linjauksena on aina ollut jalostaa hyviä, terveitä koiria, jotka sopivat niin työkäyttöön kuin esiteltäviksikin. Viimeinen pentue syntyi vuonna 2008, joka kantoi nimeä G-pentue (G-litter). Itselläni on nyt F-pentueesta yksi karjis, Foxi (Kohon Foxy Girl). Foxin veli, Felix, on edelleen tilalla isäntäväen seuralaisena. Karjaa tilalla ei ole ollut useaan vuoteen, joten Felix saa nauttia vapaasta elämäntyylistä leppoisan maalaismaiseman pihapiirissä ihan lemmikkinä. Teen tästä aiheesta toisen postauksen, jossa esitellään tarkempaa historiaa tilan australiankarjakoirista.

Perintötila Kohon esittelyä Read More »

Äidille ruusuja

, , , , , , ,

Sain eräältä puutarhaihmiseltä ruusun juurakoita, ja ne oli tarkoitettu äidille etupihalle tekemäni kukkalaatikon tilalle. Vanhempani esittivät toiveen, että laatikko purettaisiin. Olin samaa mieltä. Laatikon laudat eivät nimittäin olleet kestopuuta tmv, niin ne olivat jo ihan läpimätiä. Ja koska kyse on etelänpuoleisesta, suht paahteisesta paikasta, halusin siirtää siitä perennat pois ja laittaa tilalle jotain vähän vähemmän huoltoa kaipaavaa, esimerkiksi ruusuja. Juurakot olivat neilikkaruusuja. Samoin keltainen pensasruusu penkereeltä siirtyi laitimmaiseksi uuteen istutuspaikkaan.

Kuvaa ennen…

Laudat lähtivät helposti irti, ja murenivat suurimmalti osin. Puretusta kukkakaukalosta tuli kottikärryllinen multaa. Loput jäivät ruusuja varten. Perennat laitoin väliaikaiseen säilytykseen muoviastiaan. Ne siirretään takapihalle kukkapenkkiin. Reunustin istutusalueen sanomalehdillä.
Mukana oli myös pihan pikkuapulainen, Foxi. Se on tottunut olemaan seuranani kun touhuan pihalla istutusten parissa.

Lopputulos näyttää sitten kutakuinkin tältä:
(Kuva on otettu ennen reunimmaisen ruusun leikkaamista)

Sitten ei muuta kun seuraavaksi takapihan kimppuun uutta istutusaluetta laittamaan!

Äidille ruusuja Read More »

Taimia näkyvissä – hohoi!

, , , , , , , ,

Olen istuttanut lähes kaikki tälle kesälle tarkoitetut kylvökset jo, lukuunottamatta joitain yrttejä. Nyt sitten odotellaan kärsimättöminä, milloin kaikki kylvökset ”heräilevät”, ja alkaa tulla taimia näkyviin. Osassa niitä on jo!

10.3. oli taimitarhani tämän näköinen, eikä taimia ollut vielää ihan niin paljon näkyvissä.

Laitoin köynnöstävät kasvit omaan rasiaansa, mutta olisi pitänyt vielä katsoa hieman tarkemmin kuinka kauan niiden pitäisi itää. Nyt mustasilmäsusannan taimia ei ole näkyvillä, mutta päivänsinin ja elämänlangan taimia taasen on. Päivänsini ja elämänlanka itivät 4 vuorokautta. Tältä näyttää niiden pussukat:

Kylvin aikamoisen läjän punapäivänkakkaroita… pussissa oli värisekoitus, niin jos haluaa tietynvärisiä kakkaroita, niin pitää laittaa iso määrä kasvamaan ja antaa kukkia rauhassa vaan. Niistähän voi sitten valita ne tietyn väriset, mitä haluaa säilyttää. Näitä on tarkoitus viedä äidin pihalle, etupihan kukkalaatikkoon.

Punapäivänkakkaroiden kanssa samaan lootaan meni Kesäpäivänhattu, josta vielä hieman epäröin, lähteekö itämään vai ei. Siemenet ovat vuosien takaa… mutta jollen nyt ihan väärin näe, niin kyllä sieltä jotain kohtapuoleen pilkottaa. Tässä kuva pussukoista:

Chilitaimet siirsin jo kukkapöydälle totuttelemaan suoraan auringonvaloon. Alkavat olla kyllä sen kokoisia jo, että ne pitää koulia ja laittaa omiin ruukkuihinsa kasvamaan. Täytyy siis käydä alakerrassa varastossa tutkailemassa muoviruukkutilanne.

Istutin kissoillekin ruohot. Kissoille saa kätevästi kauniita juomakuppeja, kun hankkii koristeruukun. Sen saa hyvin naamioitua juoma-astiaksi.

Nyt jännään sitten seuraavia päiviä, mitenkä ritarinkannuksille käy. Olin näkvinäni, että nekin saattaisivat jopa itää. Tämä on todella mielenkiintoista seurattavaa. Olen nimittäin itse kerännyt aikoinani noista omista ritarinkannuksistani siemeniä talteen, ja en ollut kylmäkäsitellyt niitä. Nyt kun viime syksynä vielä kävin tyhjentämässä talolta tavaroita (tai siis keräämässä omani pois), niin nämä siemenet tupsahtivat vain jostain laatikosta minun eteeni. En tietenkään muistanut, että minulla olisi edes ollut näitä missään jemmassa. Noh, laitoin ne noin kuukaudeksi pakastimeen, ja sen jälkeen pariksi viikoksi jääkaappiin. Jaoin näitä siemeniä muillekin halukkaille Facebookin puutarha-ryhmässä. Aikomuksenani ei ollut laittaa näitä itselle yhtään kasvamaan, mutta arvatkaa maltoinko pitää näppini erossa niistä?!?
No, en tietenkään. Haluan tietää itävätkö nuo siemenet. Jos niin on, niin voin sitten vaikka myydä loput siemenet ensi syksynä tai tulevana keväänä pois. Tai sitten kasvatella taimia halukkaille. Nyt tosiaankin, niissä näyttäisi olevan jotain eloa! Niistä sitten lisää tulevaisuudessa, kunhan selviää ovatko ne siemenet vain homeessa, vai tuleeko niistä jotain muuta. Tämä asia selvinnee läpipäivien aikana!

Taimia näkyvissä – hohoi! Read More »

Foxy ui paljussa

, , , , , , ,

Vanhemmillani on ollut ”sopivasti” kattoremontti lämpimän viikon aikana, niin piti vähän odotella, milloinka kehtaa viedä tuon adhd-koiran tuonne pihalle juoksemaan, ettei se vaan satuta itseään mihinkään pelteihin yms rakennusmateriaaleihin. Vihdoinkin kaikki romppeet oli saatu vietyä pois pihamaalta perjantaina 23.5.

Vein Foxyn paljun vanhemmilleni, että koira pääsee uimaan siellä käydessään.
Tässä Foxy jo odottelee innoissaan paljuun pääsyä.

Paljuun mahtuu 90L vettä.
Turkki pitää ravistella kuivaksi kun tulee pois…
Sitten ei muuta kun kuivattelemaan…

Foxy ui paljussa Read More »

Foxyn kesäleikit

, , , ,

Täytyy rakastaa tätä nykytekniikkaa! Joskus aikanaan ei saanut tallennettua oikein mitään videoita, mutta nyt on jopa kännyköissä videokamerat. Ei muuta kuin kuvaamaan vaan. Ja itselleni tietty tärkeitä kohteita ovat omat lemmikit.

Tekemäni videot nyt eivät ole mitään huippulaatua, mutta kyllä ne minulle välttelevät muistoksi omista murusistani 🙂
Tässä yksi pätkä Foxy-hauvelista, jota olen aika paljonkin kuvaillut.

Video on kuvattu 14.7.2013 ja Foxyn entisellä pihamaalla. Foxy rakastaa vedessä peuhaamista ja pallolla leikkimistä. Sain tuttavaltani vanhan kunnon nahkaisen jalkapallon, joka oli jo valmiiksi puhki. Se on oiva lelu koiralle! Hauveli saa siitä hampaillaan hyvän otteen, ja pallo kestää todella pitkään. Tämä on sarjassamme toinen pallo, joka Foxylla on menossa… edellinen, viereisessä kuvassa oleva pallo, kesti viisi vuotta – ainakin

Foxyn kesäleikit Read More »

Scroll to Top