Oli muuten täpärällä, että kuukausi sitten istuttamani herneet eivät delanneet täysin… olin unohtanut tyystin laittaa niille tuet.
Kun sattuu olemaan tuollaiset polttavat parvekelasit, niin on syytä huolehtia, ettei kasvien lehdet ole niissä kiinni. Nimittäin, ne nuutuvat todella helposti! Virittelin eilen (la:na 8.8.) herneilleni narut, jota pitkin ne sitten pääsevät kasvamaan. En tiedä, onko paikka liian paahteinen, kun laitoin ne parvekelaatikkoon lasien sisäpuolelle.
Kuvassa: vasemmalla puolella parvekelaatikossa on herneet ja oikealla puolella niiden vieressä koristekrassi, tai köynnöskrassi… en muista kumpi.
Molemmat on tuettu kattoon viritetyillä juuttinaruilla. Siinä on kaksi laatikkoa, vaikka äkkiseltään näyttääkin, että kaikki olisivat samassa laatikossa.
Onneksi olin kaukaa viisas, ja tajusin keväällä pyytää tuttavaani poraamaan kattoon useita reikiä, että saan laiteltua sitten niihin koukkuja jne jos tarve vaatii. Vielä yritän muistaa pyytää, että saisin reiät ikkunan eteen, niin vuoden päästä saan siihen sitten jotakin mukavaa vielä kasvamaan.
Ihanan aurinkoinen tämä parvekkeeni on, mutta toisinaan hieman kuuma – varsinkin tänä kesänä on ollut tuskaisen kuuma. Yritän tajuta asian laidan sitten vuoden päästä, ja jättää edes yhden avattavaksi soveltuvan parvekelasin 🙂 Ei tullut mieleenkään näin tehdä tänä vuonna, koska en itse polta tupakkia, niin ei niitä laseja sillain olis tarvinnu avata… jollei siis ole näin hemmetin kuumaa! Ja jos kissat karkaavat… Noh, kai sitä ”viisaana homo sapienssinä” osaa työkaluja käyttää ja sen verran soveltaa tulevaisuudessa…
Enivei, Tästä tuota pikaa pitäis lähteä tuttavan pihalle tekee vähän pihatöitä. Tarkoituksena olisi istuttaa hänen pihalleen joitakin siirtokasveja villiintyneeltä naapuritontilta. Naapuritontin setä oli oikein mukava, ja sanoi, että niiden rehuille voi tehdä mitä vaan. He eivät itse asu siinä talossa, ja siitä syystä eivät voi oikein tehdä pihalleen mitään. Olivat perineet sen omalta äidiltään, joka viimeisen kerran ajeli mopoaan kolmisen vuotta sitten vielä 92-vuotiaana. Aika sissimummo! Ja voi luoja, miten kauniita kukkasia siltä jää perinnöksi naapureille 🙂 (kunhan nyppii ensin etanat hitolleen)
Mm. tämä todella kaunis Palavarakkaus tulee siirtymään tuttavani tontille!
Seuraavassa kuvassa hieman esimakua tontista, millainen viidakko siellä oikein odottaa!
Etualalla näkyy Tarha-alpia vasemmalla, ja oikealla puolella on Ukonkello (Campanula latifolia), josta siirrän molempia värejä. Samoin pihalle siirretään kaikki mahdolliset Akileijat ja Malvat. Kunhan kuusesta leikatut oksat on poltettu kaikki, siirretään kuusen juurelle kasvamaan toiselta tuttavaltani saatavia kotkansiipi-saniaisia.
Jees, mutta nyt pitää taas lopetella, ja keitellä tuttavalle kahvit, kun tulee minut täältä noutamaan. Kuulemisiin taas seuraavaan kertaan.
