Käsityöt

Taas jossakin ihmetellään, että mikä saa ihmisen tekemään jotain tällaista viattomalle luontokappaleelle…
Noh, tähän on kyllä syynsä, ja se ei ole mikään muotihömpötys. Mutta kun Minna-täti tekee, ni Minna-täti tekee sitten kunnolla!

Foxi-parka oli satuttanut itsensä jokin aika takaperin temutessaan pihalla, tai ei sitä oikein tiennyt missä tämä oli itsensä satuttanut, verta tuli hieman hetkellisesti ja reikä jäi kylkeen. Kuitenkin sekä isäntä, että minä totesimme, että koiran kyljessä oleva ”vekki” tarviaa jonkunlaisen suojan, ainakin hetkeksi. Kokeilimme ensiksi sideharsoa ja idealsidettä. Kun kyse on tuollaisesta ikiliikkujasta, ei moisilla viritelmillä ollut siis minkään näköistä virkaa. Meni varmaan viisi minuuttia, kun koiralla oli lannevanne, joka oli tehty sideharsosta ja idealsiteestä. Piti siis kehitellä jotakin paremmin paikallaanpysyvää… ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tehdä elukalle jonkinnäköinen vaate.

Foxi oli saanut lahjaksi isoisänsä Tällin villatakin, josta päätin ottaa mallia. Suoritin mittaamisen siellä, missä koirakin oli, ilman mittanauhaa tietenkin… kyllähän sitä nyt sen verran osaa arvioida pituuksia kun kotiin pääsee!

Leikkasin kankaat muistin perusteella ja aloin ompelemaan koiran riemuksi sille paitaa. Ihan suoriakin saumoja tuli, ja oli oikein tyytyväinen lopputulokseen. En malttanut odotella että pääsisin kokeilemaan sitä koiran päälle, olinhan laittanut siihen ihan neppareitakin. Tein vyölenkit, joihin mahan puolelta tulevan ns vyön saisi kiinni… siinä siis nepparikiinnitys.

Ei mennyt ihan niin kuin Strömsöössä, kuten kuvasta näkyy. Mahalenkki oli kyllä ihan ok, mutta vyölenkit sille oli ommeltu ihan väärään paikkaan joten niitä ei olisi voinut käyttää. Lopputulos: vyölenkit väärässä paikassa, mahalenkki toimii jos ei laita vyölenkkeihin… tosin, paita ei kestänyt ikiliikkujalla paikallaan. NOH, minä sitten päätin tehdä uuden paidan ja ottaa opikseni virheistä…

Tein varmaan kolme eri versiota paidasta lisää, ennen kuin päätin, että nyt jos ei onnistu niin sitten saa olla. Haava olisi joka tapauksessa kerennyt parantumaan umpeen ennen kuin saisin ommeltua sellaisen paidan elukalle joka minua itseäni miellyttäisi, tai sopisi täydellisesti koiran päälle! Foxi alkoi olla samaa mieltä kanssani…

Foxi ei kuitenkaan ollut pahoillaan paidasta, vaan esitteli sitä ihan hienosti… tai sitten kaikki tämä poseerausinto johtui siitä kun se sai kuvien välissä makupaloja. Selvää mallin ainesta kuitenkin, sanon minä 😀

Koska kyseessä on tyttökoira, halusin sille jotakin söpöä. Mikäpä muu voisi olla oikeastaan niin söpöä tällä hetkellä kuin jokin, mikä on vaaleanpunaista. En kuitenkaan halunnut, että isäntä oksentaa, niin paitaan tehtiin vain mm. vaaleanpunainen vyö, jossa on vaaleanpunainen silkkirusetti, sekä muutama vaaleanpunainen koristereunus.
Vyön päät kiinnittyvät toisiinsa velcralla ja niiden välissä on vaaleanpunaista kangasta varsinaisena vyön elementtinä, sekä leveää kuminauhaa, jotta ei kiristä. Vyö pysyy paikoillaan vyölenkeillä, jotka ovat ommeltuina paidan alaosaan… tai pysyy ja pysyy… jotta mitään saisi pysymään tämän elukan päällä kunnolla niin ne pitäisi varmaan liimata sen turkkiin kiinni epoksilla!

Koska olen ”liitoksissa” tällaiseen paitojen painopaikkaan, päätin tehdä Foxille sopivan printin.

Foxi ei epäilyistäni huolimatta juurikaan paitaa kainostellut… Iloisena se leikki samaan tahtiin, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Paitaa pidettiin päällä muutaman päivän, jotta haava ehtisi hieman parantua.

Eikä se koira nyt minulle niiiin vihainen sitten loppujen lopuksi ollutkaan….