Vuosi 2025 paketissa
Vuosi 2025 on nyt paketissa pikkuhiljaa, ja viimeistä päivää vietellään. Olo on helpottunut, mutta myös todella haikea. Saimme viikko sitten todella huonoja uutisia, juuri joulun alla. Isäni menehtyi äkillisesti. Kaikki jotenkin vaan pysähtyi. Päivät ovat keskenään aivan sekaisin, ei oikein saa otetta mistään. Olen viettänyt kaiken tämän ajan tapahtuneesta lähtien vanhempieni talolla. Myös veljeni on paikalla. Hänen täytyy lähteä tänään kotiin, Helsinkiin. Tulee kyllä takaisin heti kun pääsee.
Ehdin jo iloita edellisessä artikkelissani valkoisesta joulusta. Noh, se nyt oli mitä oli. Sen verran vähän oli lunta, että kertymä olisi voinut siirtyä tuulen mukana vaikka takapihalle, niin etupihalla ei olisi ollut valkoisuudesta tietoakaan. Joulupäivän plussakeli vielä sulatti kaiken vähänkin pois, mitä nyt oli. Pari päivää meni ihan ilman minkäänlaista lumipeitettä. Sitten viikonloppuna alkoi sataa, ja maa jäi taas hivenen valkoisemmaksi.
Isäni kontolla oli kaikenlaisia pikkuaskareita, ja aloinkin hoitamaan niitä jotenkin automaattisesti. Yksi näistä mukavista pikkuaskareista oli lintujen ruokinta. Virittelin talipallot paikoilleen telineisiin. Eikä siinä kauan aikaa mennyt, kun ensimmäiset pikkulinnut saapuivat paikalle. Ne tulevat heti paikalle kun aurinko on noussut. Lintujen tarkkailu on mukavaa puuhaa.
Pihapiiriin kuuluu myös harakkaporukka, jossa on varmastikin edelliskesän poikasia. Niitä on jotain 6-8. Niiden on vaikea saada ruokaa roikkuvasta talipallotelineestä. Joku varmasti ruokkii niitä tässä lähipiirissä, koska eivät ne varmasti muutoin hengissä olisi. Ne kävivät todella tarkkaan takapihan nurmikkoa läpi. Lunta on niin vähän, että niiden oli helppo nokkia lehtien alle jääneitä ötököitä. Harakoiden touhuaminen jäi askarruttamaan minua sen verran, että päätin viskata yhden talipallon niille takapihalle.
Harakat tarkkailivat touhujani lähipuiden latvustoista sekä naapuritalon katolta. Heitin pallon pihalle ja tulin sisälle. Ei mennyt minuuttiakaan, kun yksi harakoista meni katsomaan, mitä pihalle heitin. Siitä se riemu alkoi. Kohta koko parvi oli syömässä sitä palloa. Minulle tuli parempi mieli. En ole aikeissa ruokkia niitä talipalloilla mitenkään sen erikoisemmin, vain tämän kerran.
Muuta mukavaa puuhastelua talolla on leivinuunin lämmittäminen. Senkin on isä aina hoitanut. Isä oli aamuvirkku.
Tänään on aika kylmä keli, ja olen kohta viemässä veljeäni juna-asemalle. Pitää samalla reissulla lähteä hakemaan pilkkihaalari, jos mielii ajella sähkökruiserilla. Olen aikeissa lähteä katsomaan ilotulitusta sitten kun vuosi vaihtuu. Muutama päivä sitten oli vain pari astetta pakkasta, ja auringonlaskut ovat olleet todella kauniita. Kuukin näyttäytyy välillä taivaalla.
Jätin veljeni asemalle, ja poikkesin takaisin tullessa ihastelemassa Vuoksea. Auringonlasku olisi pian, mutta aurinko oli vielä sen verran korkealla, että se näkyi puiden latvojen yläpuolelta. Kävin Vuoksella isäni kuolinpäivänäkin (ensimmäinen kuva). Vuoksi on aina ollut isälle kunnon kalamesta. Kun joulupöydästä puuttui lohi, isä kävi sen pyytämässä Vuoksesta tuossa tuokiossa. Tosin niistä ajoista on aikaa. Olin silloin aika nuori lapsi. Isä oli kuollessaan 80-vuotias.
Vuoksi höyrysi paikoin todella hienosti, mutta en jäänyt pitkäksi aikaa katselemaan, kun kameraa pidellessä viima kävi sormiin todella pahasti. Ei siinä muuta ollut kuin että lähdin takaisin kotia päin. Hain pilkkihaalarit ja kävin kaupassa. Tällainen loppuvuosi minulla. Alkuvuosi 2026 on varmaankin myös haikea kun isän asioita on pakko alkaa setviä. Olkoon tuleva vuosi 2026 kaikille suotuisa!
Kiitos kun luit!
