vuosi 2025

Mielestäni vuoden alku on ollut todella hidas tällä kertaa, ja vieläkin tuntuu siltä, etten ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Olen kuitenkin saanut ajateltua asioita todella pitkälle, ja mieli on paljon levollisempi kuin aikaisemmin. Kävin jopa lempipaikassani, Immalanjärven lintutornilla katselemassa talvimeininkiä eräs päivä. Kävin siellä viimeeksi viime vuoden marraskuussa. Paikka antaa minulle todella paljon iloa, kun mieli on maassa ja usko hyvyyteen on koetuksella.

Vaikka oli sunnuntai, olin aika yllättynyt ettei jäällä ollut liikkujia. Yhden koiranulkoiluttajan näin kaukaisuudessa. Voikohan olla, että jää ei ole tarpeeksi vahvaa kannattelemaan ihmisiä? Otin kuitenkin tapani mukaan lintutornilta panoramakuvan, jossa aukeaa koko näkymä järvelle.

Lintutornille oli yllättävän hyvä päästä. Minulla ei ollut edes nastakenkiä jalassa, niin silti reitti ei ollut älyttömän liukas. Yllätyin myös, että parkkipaikkaa oli aurattu ja siihen sai hyvin auton. Hiekoitusta ei tietenkään ollut, mutta sen verran pääsi väylän reunoilla kävelemään, että tossu piti tornille asti.

Tullessani alas tornista, katselin vielä hieman ympärilleni, koska loppukesän trombi oli juuri osunut osittain myös tälle alueelle. En tiedä korjataanko näitä tuhoja koskaan, vaan jätetäänkö ne luonnonvaraiseen tilaan. Ehkäpä tuonne onttoon katkenneeseen puunrunkoon muuttaa jokin kiva tirppa kevään myötä asumaan. Pitääkin jäädä seuraamaan tilannetta.

Kaiteen toisellakin puolella oli vielä paljon risukkoa siistimättä.

Kerran tänne pääsi tällaisessa vaiheessa vuotta, päätin lähteä katsomaan myös Unterniskanjokea (Salojoki). Trombi todellakin kaatoi puita Seppoinpolulta, ja jotensakin kaikki näytti omituisen avaralta. Tästähän kaatui monta kuusta, jotka peittivät näkymän joelle (vasemmalla). Reitti oli jäinen ja siksi hieman hidaskulkuinen, mutta ei tuohon jokea ylittävälle sillalle ollut kuin muutamakymmen metri matkaa.

Mielestäni vesi oli aika korkealla. Se oli todella kirkasta. En nähnyt siellä uiskentelevan kaloja. Tällä joella on joskus nähty koskikara. Kävin sitä aikoinaan itsekin kuvaamassa, mutta hieman huonolla menestyksellä. Lintu on aika vikkelä ja todella arka. Ehkä muutama vuosi sitten hankkimani teleobjektiivin kautta saattaisi tulevaisuudessa tirppaa jopa kuvatakin. Se jää nähtäväksi palaako koskikara tälle alueelle uudelleen.

Asunnon laittamisen tuskaa

Minua on pitkään askarruttanut valaisinasiat kämpässäni, ja nyt uuden järjestyksen myötä tajusin, että voin ottaa käyttöön joskus aikoinaan Ikeasta hankitut kouluvalaisimet. Sain ne näppärästi valkoisiin lautoihin kiinni, niin niitä ei tarvitse pultata mitenkään seinään. Laudat pysyvät kätevästi sohvan takana itsekseen pystyssä. Valoista on pätkäisty puolet varresta pois.

Siirtelin eilen parvekeoven eteen laitettua pyykkitelinettä, ja satuin samalla tiputtamaan kiinanruusulle väliaikaisesti viritetyn valaisimen. Eli, nyt on sitten aika alkaa virittelemään niitä kasvivaloja näille huonekasveille, mitä omistan, tai ainakin kiinanruusulle. Se nimittäin kasvaa ihan mukavaa vauhtia koko ajan, enkä halua, että sen kasvua hidastaa mikään valo-olosuhteiden muutos. Ei voi mitään, homma on nyt hoidettava.

Olipas hassua huomata, että pyykkitelineen sai sopivasti sujautettua parvekeoven eteen ja se ei vie siinä ollessaan tilaa. Aikaisemmin se oli vain tiellä joka paikassa mihin sen laitoin. Kuvasta näkee, että kaikki on vielä ihan sekaisin. Stereoiden johdot eivät ole kiinni, ja puupömpeleiden kirjat ovat sekaisin. Mutta olen jo aloittanut nurkkauksen siistimisen.

Poistin joulukuusesta koristeet ja laitoin ne säilöön tulevaa joulua varten. Vielä on pari joulukoristetta hyllyköillä, jotka laitan lähipäivinä pois. Sitten kevät saa tulla ja kärpäset. Josta tulikin mieleeni, että pitäisi laittaa suunnittelemani paprikat ja chilit itämään todella pian.

Huonekasvien pistokkaatkin on istuttamatta. Toin niille hankkimani mullat jo autosta sisälle. Pidin multasäkkejä pari viikkoa autossa. Toivottavasti pakkaset ovat tappaneet harsosääsket, mitä multasäkeissä näytti olevan aika paljon. Jos näen liikettä, vien säkit parvekkeelle pakkaseen.

Meille on taas ennustettu lumisateita. Olen parisen kertaa käynyt tekemässä lumitöitä vanhemmillani. Tässä on ollut noin viikon plussakelejä, ja lunta on sulanut pois aika paljon ja paikat ovat olleet ihan jäässä. En jaksa enää välittää säätilasta. Se on sitä mitä se on silloin kun ulos katsoo.

Mutta tosiaankin vuoden alku on ollut hidas. Tämä vuosi tulee olemaan kohdallani todella erilainen mitä viime vuosi. Haluan pyyhkiä kaiken negatiivisen pois mielestäni ja elämästäni. Se on vaan tehtävä. Lisää toki tulee, se on vain elämää. Hidas alku sopii minulle nyt oikein hyvin, että ehdin ajatusteni mukaan.