Tammikuun 2026 ensimmäiset viikot
Tammikuun ensimmäisen viikon sunnuntaina meille sitten vihdoinkin tuli niin sanottu talvi. Lumisadealue pysyi paikallaan tuntikausia jättäen kunnollisen lumikerrostuman. Alkoi olla melkoisen kylmääkin, vaikka mitä muuta sitä nyt odottaisi tällaiseen aikaan vuodesta olevan. Aloin pitämään tilastoa, milloin aurinko nousee ja milloin laskee. Päivän pidentymisen huomaa siten paljon paremmin. Esimerkiksi 2.1.-5.1. (kolme vrk) päivä pidentyi jopa 8 minuutilla! Aikamoista. Päivän pituus oli vielä oli alle 6 tuntia, mutta muutamaa päivää myöhemmin 9.1. se saavutti kuuden tunnin rajan. Helsingissä päivän pituus on erilainen kuin mitä täällä kaakon kulmalla, Imatralla. Tällä hetkellä 21.1. päivän pituus on 6 tuntia 51 minuuttia, eli melkein 7 tuntia.
Virittelin tammikuun alussa olohuoneen ikkunan ääreen kameran, jotta voin bongata lintuja. Tähän aikaan vuodesta ei ihan älyttömästi saa eri lintuja ruutuun, mutta on siihen jokunen tirppa osunut. Talitiaisia ja pikkuvarpusia on paljon, naakkoja ja harakoita myös.
Sitten pihapiirissä pyörii värikkäämpikin lintu. Käpytikka käy nyt tällä hetkellä lähes joka päivä aterioimassa. Nämä kuvat on otettu kännykällä, ei järkkärillä. Laatu on sitten myöskin sen mukaista, ei kannata ihmetellä. Lintuja olen kuvaillut lähinnä videoina. En ole katsonut niistä vielä yhtäkään. Nyt ei ole aikaa paneutua videoklippeihin kun meni vähän tammikuun suunnitelmat uusiksi. Katsotaan sitten myöhemmin, mutta materiaalia löytyy valmiiksi otettuna.
Nyt kun on yhtään lunta, on mielenkiintoista havaita, mitä kaikkia jälkiä pihalta löytyy. Haen hesarin aamuisin postilaatikolta, ja katu on aivan täynnä tassunjälkiä, jos jonkinlaista. Pääasiassa ne ovat jänikselle kuuluvia, mutta on siellä muitakin jälkiä. Iltaisin kun istun ikkunan ääressä tietokoneella, näen jäniksen kadulla pomppimassa. Takapihalle on yön aikana ilmestynyt jotain muita jälkiä, mistä ei ole mitään havaintoa. Etupihalla lintujenruokintapaikalla käy jos ketäkin.
5.1. aamulla oli mittarin mukaan -21,1C mikä on tämän talven kylmin. Leivinuuni oli vielä sen verran lämmin, etten laittanut siihen tulia. Tämän päivän aikana olisi tarkoitus käydä hakemassa Etelä-Karjalan keskussairaalasta isän tavarat. Samalla haluan hakea todella loistavalta Tuen Grilliltä vedyn. Teen tämän reissun yksin.
Olen äitini kanssa käynyt viime vuoden puolella sairaalalla hänen saattajana useampaan otteeseen, ja oli tapana käydä juuri tuon grillin kautta kotiin tullessa. Tämä kerta tuntui jotenkin ihan erilaiselta. Isän tavarat olivat kyydissä. Tilanne oli jotenkin surullinen. Mutta onneksi sää oli todella kaunis, joka toi surkeaan tilanteeseen edes vähän lohtua! Toivoin hiljaa, että tämän jälkeen minun ei tarvitsisi heittää tällaista reissua kyseiseen paikkaan enää koskaan.
Olen ollut joulusta lähtien äitini seurana kotitalolla. Asiasta ei ole oikeastaan edes keskusteltu sen enempää. Äitini on 74-vuotias. Haen postit, lämmitän uunin, teen ruokaa. Ei kai tässä oikein muutakaan voi. Sinällään onni, että lunta ei ole satanut älyttömän paljon, koska tekisin myös lumityöt. Yhdet suuremmat lumityöt olen tehnyt tähän mennessä, missä kului jopa varttitunti aikaa. Vähäluminen talvi on antanut armoa lumitöiden suhteen tänä vuonna. Yleensä tammikuussa on ollut huomattavasti enemmän lunta.
Tammikuun huoltoja
Tammikuun pakkasilla talolla on kotiaskareina leivinuunin lämmitys. Se hieman pätkii sähkölaskua, tai ainakin toivottavasti. Puiden poltto on lisäksi jotenkin meditatiivista hommaa. Tällä hetkellä en voi laittaa aamutulia milloin haluan, koska odotamme nokikolarin käyntiä. Uunia ei pidä silloin lämmittää. Onneksi käynnin pitäisi sattua sellaiseen ajankohtaan kuin aloittelisin vasta uunin lämmittämistä. Aikataulut eivät sotkeennu sitten sen takia, jos joutuu aloittamaan lämmityshommat tuntia myöhemmin.
Meillä ei ole tämän nokikolarin yhteystietoja, kun hän on kuulemma aina vaan ilmestynyt paikalle, kun homma pitää tehdä. Isä on kuitenkin ollut vuosikaudet aina hereillä ja kotosalla, kun nokikolarin käynti on hollilla. Täytyy pyytää yhteystiedot, kun hän tulee käymään, että voi vaikkapa kysellä sitten vuoden päästä milloinka on ajatellut tulevansa, tai jos täytyy sopia uusi aika. Omat tekemiset on toisinaan liikaa motivaatiostakin kiinni, niin olisi hyvä saada sellainen rutiini, mitä pitää yllä, jos sellaista tarvitaan.
Meillä on huomenna 21.1. isän saattopäivä. Käymme hyvästelemässä hänet, ja saatamme hänet matkaan. Isälle ei ole järjestettynä varsinaista seurakunnan siunaustilaisuutta, koska hän ei kuulunut kirkkoon. Saatamme hänet kuitenkin siunauskappelin krematoriolle, jossa hän odottaa tuhkausta. Meitä on vain pieni joukko; äitini, veljeni, serkkuni, tätini ja tietenkin minä. Sekavin tuntein odotan huomista. Täytyy vaan yrittää pitää itsensä kasassa ja pää kylmänä!
Tammikuu totisesti laittaa elämäni ihan uuteen järjestykseen. Joudun muuttamaan pois asunnostani helmikuun loppuun mennessä, jollei rahatilanne jostain syystä kohene radikaalisti. Tai pienempi asunto on pakko hankkia. Pitää saada firma johonkin soppiin mahtumaan. Sitä ei ihan yksiöstä käsin hoideta. Sain etsittyä varastotilan, mihin saisin vietyä sellaiset tavarat, joita en akuutisti tarvitse, esimerkiksi astiat. Onneksi on ystäviä! Nimittäin, eräs ystäväni lupasi järjestää minulle pienen tilan varastoon, johon voin viedä tavaroitani. Olen kait tehnyt elämässäni edes jotain oikein, kun minulle tarjotaan tällainen mahdollisuus!
Vanhempieni naapurit toivat kauniita kukkakimppuja kun kävin heille kertomassa isän menehtymisestä. Näiden kauniiden kukkakimppujen saattelemina lopettelen tällä kertaa tähän, ja jatkan joskus toiste.
Kiitos kun luit!
