Piha / Puutarha / Parveke

Uusi parveke, puolet suurempi!

Uusi parveke on mietinnän alla, tai tossahan tuo möllöttää lumen alla!
Tai ei tuo nyt ihan täysin uusi ole, mutta en ole ehtinyt sille vielää keksiä mitään käyttöä, muuta kuin että kissat käyvät siellä haistelemassa välillä raitista ilmaa ja tiirailemassa lintuja. Mukavaa on tietty, että parvekkeeni on suurempi, kuin edellinen! Tämähän tarkoittaa sitä, että sinne saa enemmän tavaraa… voi ei 😀 Noh, sain jo tuttavalta ruusupavun ”siemeniä”, joita ajattelin laittaa partsille kasvamaan. Voi olla, että ensimmäinen vuoteni tuolla partsilla on vähän hakuammuntaa, koska minulla ei oikeasti ole hajuakaan, miten paljon tuolla tulee olemaan valoa, vettä, tuulta tai muutakaan.

Parvekkeen speksit
Koko 5,6m² / 400cm x 140cm
Suunta: itä tai kaakko (ei ole kompassia että vois tarkistaa)
Ei parvekelasitusta
Ensimmäinen kerros… normaali korkeus 2,5m
Mahdollisuus on siis ”laajentaa” alas päin 😉
Huomioitavia asioita: kissaverkko, joka on pakollinen, etteivät seniori-karvakuonot lähde omille teilleen. Otettava myös huomioon julkisivu.

Tässä nämä karvakuonot ovat heille tarkoitetulla ”alustalla”… kuva on otettu 28.11.2013, eli ei ihan tuore. En silti ole tehnyt parvekkeelle yhtään mitään sen jälkeen muuta kuin lapioinut pari kertaa lunta sieltä pois.

Huomioitavaa: tuo hiton hieno laudoista tehty ”liuska” telineen oikealla laidalla, Spedeä varten, ei oikeasti kyllä toimi… reppana ei jaksa kävellä sitä pitkin tuonne ”orrelle”, jotenka pitänee rakentaa siitä semmoset portaat, että herra pääsee tuonne ilman suurempia ponnisteluja. Spedellähän todettiin tuossa vuosi sitten diabetes, joka toisinaan vie siltä vähän voimia. Haluan siis tehdä hälle helpot oltavat. Tykkää kuitenkin katsella maisemia parvekkeeltakin syksysäällä. Tuossa se kehräsi joka kerta kun häntä kävi moikkaamassa 🙂 Uuno, tuossa vasemmalla kuvassa, on sen sijaan juuri se, miksi tuossa pitää verkot ja kaikki muukin härpäke olla… se nimittäin lähtee kyllä tuosta, ja hyppää todella korkealle vanhasta iästään huolimatta. Tällä hetkellä heille hankittu kiipeilyteline ei ole siis yhtään hyvä – Uuno kiipeää joka päivä rakennuttamaani chili-kabinettiin sinne päälle, joka on siis 180cm korkea. Kyllä voivat kissat olla niin erillaisia keskenään… mutta tästä parvekkeesta sitten lisää myöhemmässä vaiheessa, ja tietty uusien kavien idättämisistä jne 😉

Uusi parveke, puolet suurempi! Read More »

Talon kulmaus-projekti

Juhannus tuli vietettyä ilmeisesti rauhallisemmin kuin oli tarkoituskaan, mutta ei se haittaa. Eipähän ollut tänään krapulaa, ja pääsin pihahommia tekemään. Harkinnassa on ollut pidemmän aikaa talon kulmaus, jossa on aikanaan taloa ostettaessa ollut komposti. Noh, se ei tietenkään ollut kovinkaan hyvä idea, ja siirsimme kompostin toiseen paikkaan. Kompostista oli tullut multaa, ja multa käytettiin muihin pihan alueiden kunnostamisiin. Kulmaus on mullan lapioimisen ja kärräämisen jäljiltä aivan muhkurainen, eikä siitä päässyt ruohonleikkurilla talon taakse. En ole koskenut kulmaukseen varmastikaan pariin vuoteen, ja nyt päätin tehdä asialle jotain, koska naapurin talo on saanut uudet venäläiset omistajat, ja he raivasivat ensimmäiseksi tontin reunan siistimmäksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, etteivät kotilot viihdy naapurin trimmatulla maalla! Ne kylläkin viihtyisivät talon kulmauksen kaltaisessa rikkaruohotaivaassa, joten päätin, että se saa lähteä.

Lähtökohta oli tämä:


Seinusta on etelään päin. Onneksi ei ollut lämmintä kuin jotain +25°C. Ei muuta kuin kumihanskat kouraan ja käsin kitkemään. Ai miksi käsin? Noh, en halunnut jättää kaikkia rikkaruohon juuria maahan. Kitkemällä ne lähtevät suurimmalti osin juurineen 😉

Kottikärryt alkoivat täyttyä vuohenputkesta… hyttyset ja paarmat söi! Ilmeisesti hyttysiä nousi kosteasta maasta kun nyhdin siitä rikkaruohoja irti… viime yönä satoi nimittäin vettä.

Korkein kohta… ryteikön alta paljastui muuten karviaispensaan taimi 🙂 Taidan sijoittaa sen uuteen, parempaan paikkaan.

Talon kulmauksen takana näytti tältä. Sain kuin sainkin kitkettyä kaikki näkyvimmät vuohenputket pois, kunnes viimeisimmässä kohdassa osuin kusiaispesään. Annan tämän puolen siis olla hetken, kunnes saan häädetyä muurahaiset pois.

Tämä on sellainen puoli talosta, että tähän paistaa aamuaurinko. Ajattelin, että jos laittaisin talon seinustalle kasvamaan erillaisia akileijoja, kun niitä ei voi aina tuonne kukkapenkkiin tunkea. Ne tuntuvat olevan aika kiitollisia kasveja kasvualustoistaan huolimatta. Tontin reunaan on myös viime kesänä pystytetty koiraa varten verkkoaita, jonka tässä kuvassa peittää orapihlajat. Orapihlajat on nostettava naruilla aitaa vasten, tai muuten kasvavat maata myöten. Talon taakse on tarkoitus tehdä nurmikoa. ”Käytävän” päässä on koira-aitaus.

Talon sivussa, aidan vieressä kasvaa jokin saniainen ja Lumimarja. Molemmat saavat jäädä paikoilleen. Lumimarja on alunperin ollut naapurin puolella, mutta karannut sieltä omalle puolelle. Uudet naapurit vetivät pensaan ”alas”, mutta onneksi siitä jäi taimia 🙂

Tähän kohtaan lopetin sitten projektin tältä päivää. Maata on tasoiteltu, ja reunamia lapioitu. Vielä sen verran painelen pihalle takaisin, että käyn tasoittamassa tuota maata hetken kumisaappaat jalassa. Saan paineltua maan kunnolla… krokseilla oli hieman hankalaa kun meni mullat rei’istä sisään. Se ei ollut kovinkaan mukavaa. Jossain vaiheessa kun pääsen suihkuun asti, niin ttäytynee etsiä juuriharja, että saan varpaani puhtaiksi 😀

Tästä projektista todennäköisesti tulee jatko-osaa, kunhan pääsen nurmikon istuttamiseen asti.

Talon kulmaus-projekti Read More »

Akileijat 10.6.2013

Olen iloissani siitä, etten tappanut kaikkia kasveja kevään aikana, kun siirtelin niitä toisiin paikkoihin… Hieman pelotti myös nämä suurella vaivalla kasvatetut jaloakileijat. Ei sen kummempaa hätää kaikkien kohdalla, osa kukkii nyt 🙂

Aquilegia hybrida ”Biedermeier” roosan värinen versio.

Aquilegia hybrida ”Biedermeier” roosa-valkoinen versio.

Aquilegia hybrida ”Biedermeier” valkoinen versio.

Jotkut akileijat hieman kärsivät istutuksesta uuteen paikkaan, mutta elon merkkejä niissä kuitenkin näkyy. Saatan joutua odottelemaan niiden kukintaa vasta ensi vuoteen. Pientä kukintaa näyttäisi kuitenkin vääntävän ”Tower white”, josta sitten lisää tuonnempana, kun se on enemmän kukassaan.

Mutta tältä se akileijojen istutusalue nyt näyttää. Kuva on otettu muutama tunti sitten.

Puureunus kaipaa näköjään vielä vähän ehostusta… en ole muistanut kylvää siihen nurmikkoa, enkä sen kummemmin kastellakaan. Noh, asia täytynee korjata lähipäivinä.

Toinen puolisko kukkapenkistä… Tässä on muita perennoja, jotka siirsin toisesta kukkapenkistä. Ainoat rehut jotka kärsivät, olivat valitettavasti idänunikot. Mutta, uskon niiden piristyvän ensi vuonna. Idänunikko ei ilmeisesti pidä siirtelystä!

Etualalla on matalia kasveja. Sain siirrännäisenä uutena tänä vuonna ystävättäreltäni valkoisen verikurjenpolven 🙂 Odotan innolla sen kasvamista. Juurtuminen oli hieman nihkeää, mutta kyllä se siitä piristyi kun muisti vaan kastella jatkuvasti. Jaoin kurjenpolvea toisaallekin, mutta siitä sitten toisessa postauksessa.

Kun tuota kivirakennelmaa katselee, tulee mieleen, että onkohan nuo kivet liian pieniä tuohon tarkoitukseen? Saattaa nimittäin olla! Kukkasia ei tahdo oikein erottaa, varsinkin nuo akileijat niin kun häviävät tuonne kivien sekaan. Pitäisiköhän kuitenkin vielä käydä keräilemässä suurempia kiviä noiden hentoisten kukkasten ympärille, jos ne vaikka tulisivat hieman paremmin esille? Kivien allahan on sanomalehteä, joka maatuu jossain vaiheessa. Joudun joka kevät kuitenkin ottamaan nuo kivet tuolta pois ja laittamaan uudelleen. Jossain vaiheessa kiviä ei enää tarvita, kun kukkapenkki on kasvanut umpeen 🙂 Sehän se tässä tarkoitus onkin! Kivien määrä vain pienenee koko ajan…

Akileijat 10.6.2013 Read More »

Hyttysansa testiin!

Nyt olen ehkä nähnyt kaikista kätevimmän ja edullisimman hyttysansan. Nimittäin kiljupullo!

Laitan tästä iteselleni, ja ehkä muillekin ohjeet talteen tulevia vuosia varten. Bongasin tämän Facebookista kaverilta. Ai että se Facebook onkin kätevä paikka 😀 Jos tämä toimii, niinkuin ainakin kuvista päätellen pitäisi, niin tästä ollaan kiitollisia ja pitkään!

Tarvikkeet:

  • 2 litran limu- tai vissypullo, muovinen.
  • Jesseteippiä, tai erkkaria
  • Hiivaa
  • Siirappia
  • Vettä

Leikkaa pullosta yläosa, noin puolesta välistä pulloa, ja käännä se ylösalaisin suuaukko pullon pohjaan päin. Asettele sen verran alemmas, että sisemmän osan voi teipata pullon sisäreunaan kiinni. Muuten hyttyset karkaa.
Tässä tekemäni ”upea” ohje piirroksena:

Laita viritelmän sisälle hiiva, siirappi ja lämmintä vettä, jotta käymisprosessi alkaa nopeammin. Liian kuumaa vettä ei saa kaataa ettei hiiva kuole! Elikkäs, tämä perustuu käymisprosessiin, josta vapautuu hiilidioksidia, jota hyttyset rakastaa. Huom, ei ole tarkkoja ohjeita tarveaineiden määristä, ettei siitä nyt tule ihan kiljua. En siis suosittele, että litkua lopuksi juodaan siinä toivossa että siitä saa kunnon tömäkät aikaseksi 😀
Täytynee vielä kokeilla, miten ne hyttyset saapi sieltä sitten vielä sellaiseen ”muotoon” että niillä voidaan ruokkia vaikkapa akvaariokaloja. Siitä sitten myöhemmin lisää, kunhan kunnolliset testailut on tehty.

Hyttysansa testiin! Read More »

Luumupuskille kyytiä!

Talon isäntä osti tämän ”plantaasin” alkuvuonna 2007 talvella, ja lumien sulettua, esiin kaivautui pihalta ties mitä… myös vino pino luumunkiviä. Edellisenä syksynä oli ilmeisesti ollut erittäin hyvä luumuvuosi! Haravoin suurimman osan kivistä kompostiin, mutta eihän niitä pystynyt niin tarkkaan sieltä nurmikon seasta imuroimaan, joten muutama vuosi eteen päin, ja luumuntaimia oli joka paikassa, kymmeniä!

Laitoin ilmoituksen Facebookin ryhmään luumuntaimista, ja sieltä tulikin halukkaita ottajia. Olin laittanut viestiä myös viime vuonna, mutta ilmoituksia ei tullut kuin pari. Kaikki halukkaat tulivat kaivamaan itse luumut maasta, ja minulta säästyi siltä osin selkä 🙂 Kiittelivät vielä kovasti, vaikka kiitos oli täysin minun puolellani. Mutta, vielä on taimia jäljellä, ja nämä saavat kyytiä tulevalla viikolla ennen kuin ehtivät lehtiä tehdä.

Puukuurin vierusta oli täynnä luumupuun alkuja, ja ihanat ihmiset kävivät kaivamassa siitäkin kaikki ylös! Siis, en ollut uskoa silmiäni kun näin sen alueen siitä… todella mahtavaa! Olin aiemmin vapun tienoilla saanut tuttavaltani karhunvatukan taimia, jotka saivat sitten kuurin seinustalta paikan.

Aidan ja puukuurin väliin (oikealle) on tulossa portti, josta pääsee kulkemaan tarvittaessa ruohonleikkurilla ja kottikärryllä. Vasemmalle laidalle puukuurin seinustaan asti tulee nurmikko – helpottaa sitten nurmikon ajamista tuolta alueelta. Siitä pitää vielä kuitenkin kaivaa vanhaa kukkapenkkiä pois. Kaivoin kuurin kulmauksesta kottikärryllisen ruohotuppoja, ja kuvassa näkyvät puulastut ovat peräisin isosta puukannosta, joka oli tuossa jo kun isäntä muutti taloon. Nyt senkin ”siirto” helpottui, kun se hajosi pieniksi silpuksi kun kiinni otti. Muurahaiset olivat olleet asialla useampana vuonna, ilmeisesti. Otin puusilpusta katteen vatukoille.

Luumupuskille kyytiä! Read More »

Scroll to Top