Päiväkirjaa

Ikuisuusprojekti kämpän siivous

/ / Päiväkirjaa, Chili, Huonekasvit, Hyötykasvit, Piha / Puutarha / Parveke, Sisustusprojektit / DIY / Kommentoi
, , , , , , , ,

Olen laittanut jotkut projektit alulle, luojan kiitos. Tänäänkin (ke:na) oli todella ihana auringonpaiste koko päivän, ja olisi tehnyt mieli tehdä vaikka mitä. Päädyin kuitenkin istumaan tietokoneen ääressä töitä tehden. Noh, onhan nekin työprojekteja, jotka täytyy hoitaa. Olenkin ollut viime aikoina niiden parissa hieman passiivisempi, joten nyt jos koskaan on aika korjailla asioita parempaan suuntaan.

Olen tässä parin viikon sisällä saanut taas päähäni yhtä sun toista, ja ideoita pulppuaa päästäni ihan jatkuvalla syötöllä lisää. Siksi ne on hyvä kirjoittaa johonkin ylös. Minullahan on todo-lista, johon päivitän aina ideat. Siirrän siitä sitten pois ne asiat jotka on jo tehty, ja toiseen tiedostoon asiat, jotka jätetään tekemättä. Jälkimmäinen lista on todella tarpeellinen. Saatan nimittäin saada saman idean myöhemmässäkin vaiheessa, ja sitten en muista syytä miksi olen sen torpannut, ja päättänyt tehdä asiat toisin. En sitten aloita tekemään samaa projektia turhaan, jos tiedän suoraan, että se on tuhoon tuomittu.

Siirsin sohvan tuosta kuvassa esitetystä paikasta vastakkaiselle seinustalle, koska se oli mielestäni tiellä. Parvekkeelle pääsisi helpommin, eikä tarvitsisi pujotella kaulusteiden ympäri.
Kuva: 1.2.2025

Olen vaivannut päätäni turhaan ostetuilla kalusterenkailla. Ne olivat sellaista mallia, missä on tappi. Eli, ilmeisesti niitä käytetään esimerkiksi jossain toimistotuoleissa.

Pieleen mennyt ostos: kalusterenkaat tapeilla.

En tiedä mitä hittoa oikein ajattelin kun ostin ne! Kuvittelin tietysti, että ne menevät ostamiini kalustejalkoihin tai TV-tason jalkoihin, mitä ne eivät niihin menneet. Mistä senkin olisi voinut tietää. En vaan tajua miksi niitä myydään sen kokoisilla tapeilla, jos ne eivät käy mihinkään, perkele.

Sohvapäädyssä ollut pöytä on siirretty jo pois makkariin telkkarin alle. Kaiuttimet tarvitsevat uudet jalustat, jotka tehdään puulootapinon ylimmistä laatikoista. Alin puulaatikko siirtyy kiinanruusun jalustaksi. Vasemmalla oleva korihässäkkä siirtyy eteiseen.
Kuva: 13.2.2025

Noh, tässä kun asioita taas mietiskelen, niin tulikin heti yhdelle turhaan ostetulle rengaspaketille käyttötarkoitus lisää. Olen suunnitellut, että puran eteisestä pitkän tason pois, ja siirrän jotain kevyempää tilalle. Eteinen on aivan tukossa heti kun ovesta astuu sisälle. Siinä on aina liikaa tavaraa. Edellisen kuvan vasemmassa laidassa on rakentamani hyllykkö koreineen, ja se voisi sopia eteiseen mainiosti. Tähän voisi laittaa yhdet tappirenkaat alle, kunhan ensiksi sahailee vähän puupalikoita, johon renkaat saisi kiinni.

Tässä alkaa jo tavarat olemaan paikoillaan. Nurkassa oleva pahvilaatikko on myytäviä vaatteita varten, jotka aion kuvata parvekeoven taakse jääneellä seinustalla.

Laitoin väliaikaisesti renkaat vinyylilevylokerikon alle, koska sitä täytyy vielä siirtää pari senttiä televisioon päin. Tämän takia haluan mööpeleiden alle renkaita. Stereolaatikkoa täytyy vielä siirtää kymmenisen senttiä televisioon päin, ja se ei ole mikään kevyt homma.

Uutta katsottavaa YouTubesta

Löytyi todella hyvä tuubikanava, mikä käsittelee siivousta ja adhd:tä. Viimeistään sitä katsoessani tajusin, että minulla on jonkinasteinen adhd. Ei epäilystäkään. Noh, ei muuta kun imemään vinkkejä kaikkialta kuinka sen kanssa tulisi toimeen. Yksi loistava vinkki löytämälläni tuubikanavalla oli, että tiedosta mihin roipetta kasaantuu.

Olenkin jo tiedostamattani tehnyt asioita, joita kanavalla kehoitetaan tekemään. Eli, laittanut roipetta kerääviin paikkoihin joitain astioita tai laatikoita, mihin tavarat sitten laitetaan. Tämä on kyllä vielä totaalisesti kesken. Kuvittelin, että eteisessä asiaa auttaisi laatikosto, jossa on kuusi lootaa. Mutta kun ei. Se on ilmeisesti vääränlainen minulle, koska osa laatikoista on tyhjillään. Siinä on kait liikaa laatikoita joiden sisällä ei ole tarpeeksi laatikoita, enkä osaa päättää mitä menisi mihinkin. Nyt pitää tehdä uusi suunnitelma, ja aloittaa ehkä asiaan liittyvä uusi projekti. Ei ihme, että projektit kusee jatkuvasti!

Liikaa laatikoita joiden sisällä ei ole tarpeeksi laatikoita, what?

Ohje adhd-henkilölle:

  • Laita tavaroille laskeutumispaikka (kori, lautanen, tarjotin jne)
  • Laita roskakori joka huoneeseen

Parvekeprojekti alkuun

Päätin viime vuoden lopulla, että laitan ensi kesäksi parvekkeeni paraatikuntoon! Olen jo niin monta vuotta surkutellut asiaa, että nyt vaan riitti. Parvekkeelta on jo hävitetty ylimääräistä roipetta pois, ja minulla on kaikki tarvittava välineistö saada parvekkeesta ihan upeakin, jos vaan nyt malttaa paneutua hommaan. Saisin takaisin sen harrastuksen, josta olen aina nauttinut. Siinä on taas projektia kerrakseen, mutta olkoon.

3.2.2025

Mainitsin Suunta kadoksissa-artikkelissani, että laitan parvekevilejelyä varten paprikat ja chilit itämään. No, ne on laitettu heti kun asiasta mainitsin, ja pieniä taimia on jo näkyvillä. Ihan kaikki eivät itäneet. Pitää vielä kokeilla laittaa uudestaan ne chilit, jotka eivät itäneet. Tavallinen paprika, cayenne ja pari saatua chili-lajiketta lähtivät itämään ihan hyvin. Kahdesta ei noussut taimia vielä. En tiedä, onko niissä sitten pidempi itämisaika, tai lämpötila on väärä.

Meni noin viikko kun taimia alkoi näkyä. Kuva: 13.2.2025.

Aluksi alkoi näyttää siltä, että laittamani chilit alkoivat homehtua turvenappeihin. Mutta sitten muistin, että siltähän se itävä siemen saattaa aluksi näyttää, että homehtuisi. Annoin kylvösten olla. Karvojen seasta alkoi nousta pieniä taimia.

Kiinanruusu on sellainen draama queen tällä hetkellä ja sitä pitää juottaa joka kolmas päivä. En haluaisi nyt häiritä sen kasvamista, kun se tekee koko ajan uusia lehtiä. Jos sen istuttaa nyt suurempaan ruukkuun, esimerkiksi, niin sen kasvu saattaa häriintyä. Olisi ihan kiva saada se tänä vuonna kukkimaan, kun taisi jättää viime vuoden väliin. Otin siitä tuttavalleni kaksi pistokasta, enkä sinällään harventanut sitä.

Valitettavasti kiinanruusuni kärsii vieläkin veden puutteesta. Se todellakin tarvitsee enemmän vettä mitä annan sille. Jos joku miettii, millainen annostus sillä on, niin annan sille joka kolmas päivä reilu litran vettä. Se on liian vähän! Rehu oli väliaikaisesti tuossa oven takana (kuvassa) kun siirtelin tavaroita, mutta nyt se on siirretty omalle paikoilleen toisen ikkunan ääreen. Sillä on oma valo ja sen takia se sitä vettä haluaakin koko ajan.

Kiinanruusu kukki 16.5.2023

Isäni myös nuukailee kiinanruusun kastelun kanssa, ja hänen rehu kukkii monta kertaa vuodessa. Varmaan juuri siksi kun sitä ei niin sanotusti hoideta liikaa. Mikä sitten olisi sopiva annostus hoitoa tuolle diivailijalle? En tiedä. Jonkun teorian mukaan kun kasvissa on noin paljon lehtiä ja ne ovat ohuet, niin se tarvitsee useammin vettä. Paksut lehdet kasveissa varastoivat vettä enemmän ja ohuet eivät sitten kait niinkään. Pitää tosiaan ottaa tuo vielä ruukusta ulos ja katsoa onko sillä edes juurille multaa. Jos multaa on todella niukasti, sillä ei ole mitään mikä antaa juuristolle kosteutta.

Keittiön järjestely menossa

Tässä yksi ikuisuusprojekti taasen, kun pitäisi saada keittiöstä kaikki tavarat ja kaapistot järjestykseen. Keittiöönkin on kasaantunut tavaraa netin kirppiksiltä ja roskalavoilta, kun haet jonkun yhden asian niin pitää ottaa koko kasa. Olen nyt päättänyt etten hae tällaisia eriä enää yhtään, tai sitten raa’alla kädellä heitän roskiin sen mitä en tarvitse. Paljon hyödyllistäkin, mutta niin paljon tarpeetonta.

Masennuin Urho-kissan poismenosta (2021) niin totaalisesti, että minulla oli vielä muutama päivä sitten kaikki hälle ostetut ruoka-astiat keittiössä käden ulottuvilla. Astiat ovat tietysti olleet käytössä, kun minulla on ollut hoitokissoja täällä. Muutoin niitä ei tarvitsisi pitää laatikossa. Oli aika siirtää ne muiden lemmikkitavaroiden kanssa jemmaan.

Kissojen ruokakupit pois viemästä tilaa.

Olen säästänyt tällaisen pienen laatikon Foxyn leluja, jos minulle tulee joskus koira hoitoon. Sille olisi sitten pari lelua tarjolla. Säästin Foxyn leluista Herra Siilin, tennispallon ja solmulelun. Urhon (+ Speden & Uunon) ruokakipot pääsivät nyt Foxyn tavaroiden kanssa samaan laatikkoon. Jos niitä tarvitsee, niin otan ne sitten tuolta komerosta esille.

Foxyn lempilelu, Herra Siili.

kaikki kipot ja kupit mahtuivat Herra Siilin kanssa samaan laatikkoon, ja sain tehtyä tilaa vetolaatikkoon, jossa säilytän kattiloitani. Sain jostain naamakirjan ryhmästä vinkin kattilankansien säilytykseen liittyvästä vinkistä, ja tuttavani toikin minulle Ikeasta juurikin ehdotetun kapistuksen.

Kauhea sekasotku kattilalaatikoissa.

Silmä lepää… kysehän on tällaisesta varusteesta kuin Variera. Se on haitarimallinen teline, johon saa vaikkapa juurikin kattilankannet pystyyn. Heti tippui ”visual clutter”-osastolta häiritseviä tekijöitä pois! Juuri tällaista apuvälinettä olen etsinyt vuosia ja nyt se löytyi Ikeasta. Hintakaan ei päätä huimaa, se oli noin 7 euroa. Samaa kapistusta voisi soveltaa myös vaikka paistinpannuihin, uunipelteihin, leikkuulautoihin ja niin edelleen.

Onkohan tässä ylimääräisiä kansia mitkä eivät kuulu mihinkään?

Mutta nyt alkaa olla taas tarinaa niin paljon luettavaksi, että lopettelen tällä kertaa tähän. Laitan loppukevennykseksi eräästä ihanasta koirasta kuvan, jota saan välillä rapsutella. Tämä on ihanaakin ihanampi Rocky, joka on tuttavani koira. He käyvät lenkillä ja poikkeavat silloin tällöin paikallisessa ottamassa välijuomat, ennen kuin menevät kotiin. Koiralle vettä ja isännälle Pepsiä. Henkilökunta ja asiakkaat ovat niin ihastuneita tähän hurmuriin, että hänelle hankittiin ihan omia karkkejakin paikan päälle.

  
Voit myös supportata blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Ikuisuusprojekti kämpän siivous Read More »

Suunta kadoksissa

/ / Hyötykasvit, Päiväkirjaa, Piha / Puutarha / Parveke / Kommentoi
, , , ,

Kun rakastamasi lemmikki tai henkilö lähtee pois, niin siinä jotenkin katoaa suunta. Ei tiedä mitä tekisi seuraavaksi, eikä tiedä mistä jatkaa. Olen pohtinut pajon lemmikkieni poistumista elämästäni. Ne antoivat minulle suuntaa mihin mennä. Koira toi ulkoilun suhteen rutiineja, ja kissat olivat aina menossa nukkumaan kanssani ja kehräämässä vieressä. Oli mahtavaa olla jollekin tärkeä. Nyt kun lemmikit ovat poissa, niin ei tiedä mitä tekisi. Ei koe merkitsevänsä oikeastaan kenellekään mitään.

Tammikuun viimeinen viikko oli jotenkin masentava. Vaikka olen saanut tehtyä ties mitä siivousjuttuja kämpässäni, mieli ei vaan kohentunut. Tavaroiden lisäksi on ilmeisesti tärkeää siivota myös elämästä pois muitakin tekijöitä, jotka aiheuttavat pahaa mieltä. Aavistan, että kyse on nyt sellaisesta asiasta.

Olen maininnut, että olen yksineläjä. Kunpa kuitenkin joskus tulisi mukava ihminen jakamaan elämän kanssani, niin se olisi mahtava asia. Ja sitten kun tuo onnenpäivä koittaa, ja sellainen potentiaalinen ihminen ilmaantuukin, kaikki menee jostain syystä pieleen. Tulee petetty olo ja koko elämä romahtaa. Tuntee itsensä arvottomammaksi kuin koskaan. Siltä se tuntuu. Tosin älyyttömyyksiin asti yltyvät tunnepurkaukset voivat johtua muistakin tekijöistä… ominaisuuksista, joista olen nyt itsessäni viimeaikoina päässyt jyvälle.

Ei tässä kuitenkaan mitkään tsemppiviestit ja -sanat auta. Pitää yrittää keksiä jotain muuta tekemistä, niinhän se vaan on, ja jatkaa elämää. Pitää etsiä elämälle uusi suunta. Eli, nokka vaan kohti uusia pettymyksiä!

Alkuperäisen kuvan löytää TÄÄLTÄ (minnagphotos.fi), SOME-kortteja voi käydä hakemassa TÄÄLTÄ.

Päivä on pidentynyt huomattavasti mitä se oli kuukausi sitten. Se on miltei kaksi tuntia pidempi, joka kyllä näkyy. Kello 16 on vielä suht valoisaa ainakin jos lunta on yhtään maassa. Kirjoitushetkellä (1.2.) se on kyllä sulanut lähes kokonaan pois, kun vettä satoi melkein viikon. Kävin hakemassa vanhempieni autotallista kanankakkaa tulevia taimikasvatuksia varten, ja sillä hetkellä vettä satoi kaatamalla. On meidän seudulla yleensä ollut tammikuun viimeisellä viikolla koviakin pakkasia, mutta tänä vuonna oli plussakelit. Kelin pitäisi pakastua huomisesta alkaen. En tiedä mitenkä pitkäksi aikaa. Luntakin saadaan ehkäpä vähän takaisin. Kunhan vaan pääsisin kulkemaan sähkökruiserilla niin se olisi oikein mukavaa.

Turhista tavaroista luopuminen — declutter

Minulla ei ole diagnosoitua ADHD:tä, mutta se kuuluu mitä ilmeisemmin ominaisuuksiini. En ole koskaan käynyt testeissä, joten asian todentaminen on siinä mielessä epävirallista. Foxy-koira loi todella hyvät raamit päivään, koska sen kanssa oli pakko käydä ulkoilemassa tietyin väliajoin, ja ruokaakin oli annettava. Kissatkin auttoivat rutiineissa, koska niilläkin oli rutiineja. Nyt koko elämä on sekaisin, kun ei ole saanut itse aikaiseksi tehdä rutiineja. Olen vain kerännyt lisää tarvaraa nurkkiin, joista haluaisin valmistaa vähän sitä sun tätä. Päässäni pyörii koko ajan ajatuksia mitä tehdä mistäkin. Se on kuin mehiläispesä. Ideoille ei tule loppua eikä niitä voi hallita mitenkään.

Aina on sata projektia menossa ja kaikki on kesken…

Olen ollut jonkunlaisessa henkisessä sumussa monta vuotta, mistä on jotenkin vaikeaa päästä pois. Nyt tein kerta kaikkiaan päätöksen, että ylimääräiset tavarat lähtee! Olen jo aloittanut kirjojen roudaamisen roskikseen. Kuitenkin ehjien ja hyväkuntoisten tavaroiden ja vaatteiden roskiin heittäminen tuntuu kauhealta, niin olen antanut itselleni luvan laittaa niitä tarjolle paikalliseen roskalavaryhmään. Sain pari kirjaa menemään sitä kautta, sekä muutaman muunkin tavaran. Pitkään kämpässä pyörineet pahvirullatkin tultiin hakemaan. Pieni pinkka kirjoja, joita en tarvitse, ovat vietynä nyt roskiin, kun niitä ei kukaan halunnut. Roskikseen päätyi myös vanhoja lukionajan kirjoja, joita olen jostain syystä säilyttänyt.

Asunnossani on myös jonkun verran toisten tavaroita, joita olen joko lainannut tai muuten vaan säilönyt. Ne lähtevät myös sinne mistä ne on lainattukin.

Paprikat ja chilit esikasvatukseen

Kaivoin turvebriketit esiin, ja aloitin paprikoiden ja chilien kylvöhommat. Olin joskus hankkinut tällaisia kylvöä helpottavia turvenappeja, jotka sitten turpoavat kun niihin lisää vettä. Tai ainakin näin oletin, koska en ollut koskaan ennen käyttänyt mitään tällaisia. Enkä myöskään löytänyt netin syövereistä näille mitään käyttöopastusta, edes Nelson Gardenin sivuilta.

Kaivoin esiin säilyttämäni rasiat joihin pistin turvebriketit turpoamaan. Käytin vedenkeittimestä otettua vettä, josta sai niin sanottua puhdasta vettä. Koska näissä ei ollut kansia, tein rasioille muovipusseista väliaikaiset huput, ettei harsosääsket pääse munimaan heti kylvöksiin. Huput pysyvät paikoillaan kuminauhoilla. Reunoihin saa kätevästi pyykkipojat, johon voi kirjoittaa vaikkapa lyijykynällä mitä missäkin briketissä on. Asettelin siemenpussit vielä niiden päälle jotta näkee kokonaisuuden. Keltainen tarra keskellä rykelmää on harsosääskien pyydystystä varten oleva liimapaperi.

Olen niin helpottunut kun sain siivottua pari päivää sitten tiskipöydän oikein kunnolla, niin nyttenhän se on hyvä heti samantien sotkea! Pitäisi vielä tehdä joitain huonekasveihin liittyviä istutuksia ruukkuihin ennen kuin kaikki menee taas piloille. Kuten mainitsin aikaisemmin, olen ollut jonkunlaisessa henkisessä lukossa jo jonkin aikaa, ja nämä tekemättömät asiat ovat juurikin niitä mitenkä sellainen ilmenee arkielämässä. En saa tehtyä mitään kun olen koko ajan niin loppu. Jospa se mielikin virkistyisi kun saa aikaiseksi edes jotain.

Istuttamista odottelevia pistokkaita

Olen pitänyt parvekeistutusten suhteen hiljaiseloa pari edellistä vuotta, ja samalla siinä on mennyt myös vanhempieni pihahommat. Sanoin jo äidillenikin, että tänä vuonna aion tehdä asialle jotain. Se on sitten myös tehtävä. Ehkäpä kevät alkaa viemään asioita parempaan suuntaan.

Kasvisuuntainen mielialahäiriö T-paita on ostettavissa T-Mafia -verkkokaupasta

Ihana aurinkoinen kuulakas päivä 4.2.

Istuin koko valoisan ajan ikkunan ääressä katsomassa kauniita talvimaisemia. Aamulla maisemat näyttivät ihan postikortilta, niin kuin asiaa on tapana kuvailla. Auringon osuessa puihin niistä alkoi tippua hiutaleita alas, mikä oli todella kauniin näköistä. Autoja ajoi ohitse ja ne pöllyttivät kevyttä pakkaslunta aina mennessään. Sekin oli hienon näköistä.

Kadulla kulki paljon ihmisiä ja heistäkin oli varmasti hienoa katsella lumien tippumista alas. Tiellä kulki myös ruokarobotti, joka aiheutti eräälle dalmatialaiselle hieman hämmennystä. Robotti on jotenkin sympaattisen näköinen vekotin, kuin se olisi jokin lemmikki. Niitä on välillä parkissa paikallisen S-Marketin edessä. Yllättävän hyvin ne ovat selvinneet talvesta, vaikka lunta on ollut välillä todella runsaasti, teilläkin.

S-Market Vuoksenniskan ruokarobotit ulkona odottelemassa kuljetuksia.

Jospa nyt kuitenkin alkaisin tässä lopettelemaan tätä tarinaa tällä kertaa. Päivät alkavat todellakin pidetä ja kohta pääsisin katselemaan valokuvattavia paikkojakin. Katsellaan. Ei muuta kuin hyvää alkanutta viikkoa!

  

Suunta kadoksissa Read More »

Hidas alku vuodelle

/ / Päiväkirjaa, Sisustusprojektit / DIY / Kommentoi
, , ,

Mielestäni vuoden alku on ollut todella hidas tällä kertaa, ja vieläkin tuntuu siltä, etten ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Olen kuitenkin saanut ajateltua asioita todella pitkälle, ja mieli on paljon levollisempi kuin aikaisemmin. Kävin jopa lempipaikassani, Immalanjärven lintutornilla katselemassa talvimeininkiä eräs päivä. Kävin siellä viimeeksi viime vuoden marraskuussa. Paikka antaa minulle todella paljon iloa, kun mieli on maassa ja usko hyvyyteen on koetuksella.

Vaikka oli sunnuntai, olin aika yllättynyt ettei jäällä ollut liikkujia. Yhden koiranulkoiluttajan näin kaukaisuudessa. Voikohan olla, että jää ei ole tarpeeksi vahvaa kannattelemaan ihmisiä? Otin kuitenkin tapani mukaan lintutornilta panoramakuvan, jossa aukeaa koko näkymä järvelle.

Lintutornille oli yllättävän hyvä päästä. Minulla ei ollut edes nastakenkiä jalassa, niin silti reitti ei ollut älyttömän liukas. Yllätyin myös, että parkkipaikkaa oli aurattu ja siihen sai hyvin auton. Hiekoitusta ei tietenkään ollut, mutta sen verran pääsi väylän reunoilla kävelemään, että tossu piti tornille asti.

Tullessani alas tornista, katselin vielä hieman ympärilleni, koska loppukesän trombi oli juuri osunut osittain myös tälle alueelle. En tiedä korjataanko näitä tuhoja koskaan, vaan jätetäänkö ne luonnonvaraiseen tilaan. Ehkäpä tuonne onttoon katkenneeseen puunrunkoon muuttaa jokin kiva tirppa kevään myötä asumaan. Pitääkin jäädä seuraamaan tilannetta.

Kaiteen toisellakin puolella oli vielä paljon risukkoa siistimättä.

Kerran tänne pääsi tällaisessa vaiheessa vuotta, päätin lähteä katsomaan myös Unterniskanjokea (Salojoki). Trombi todellakin kaatoi puita Seppoinpolulta, ja jotensakin kaikki näytti omituisen avaralta. Tästähän kaatui monta kuusta, jotka peittivät näkymän joelle (vasemmalla). Reitti oli jäinen ja siksi hieman hidaskulkuinen, mutta ei tuohon jokea ylittävälle sillalle ollut kuin muutamakymmen metri matkaa.

Mielestäni vesi oli aika korkealla. Se oli todella kirkasta. En nähnyt siellä uiskentelevan kaloja. Tällä joella on joskus nähty koskikara. Kävin sitä aikoinaan itsekin kuvaamassa, mutta hieman huonolla menestyksellä. Lintu on aika vikkelä ja todella arka. Ehkä muutama vuosi sitten hankkimani teleobjektiivin kautta saattaisi tulevaisuudessa tirppaa jopa kuvatakin. Se jää nähtäväksi palaako koskikara tälle alueelle uudelleen.

Unterniskanjoki Immalan lintutornin lähettyvillä. (Tuubivideoitani aiheesta -> TÄÄLLÄ)

Asunnon laittamisen tuskaa

Minua on pitkään askarruttanut valaisinasiat kämpässäni, ja nyt uuden järjestyksen myötä tajusin, että voin ottaa käyttöön joskus aikoinaan Ikeasta hankitut kouluvalaisimet. Sain ne näppärästi valkoisiin lautoihin kiinni, niin niitä ei tarvitse pultata mitenkään seinään. Laudat pysyvät kätevästi sohvan takana itsekseen pystyssä. Valoista on pätkäisty puolet varresta pois.

Siirtelin eilen parvekeoven eteen laitettua pyykkitelinettä, ja satuin samalla tiputtamaan kiinanruusulle väliaikaisesti viritetyn valaisimen. Eli, nyt on sitten aika alkaa virittelemään niitä kasvivaloja näille huonekasveille, mitä omistan, tai ainakin kiinanruusulle. Se nimittäin kasvaa ihan mukavaa vauhtia koko ajan, enkä halua, että sen kasvua hidastaa mikään valo-olosuhteiden muutos. Ei voi mitään, homma on nyt hoidettava.

Olipas hassua huomata, että pyykkitelineen sai sopivasti sujautettua parvekeoven eteen ja se ei vie siinä ollessaan tilaa. Aikaisemmin se oli vain tiellä joka paikassa mihin sen laitoin. Kuvasta näkee, että kaikki on vielä ihan sekaisin. Stereoiden johdot eivät ole kiinni, ja puupömpeleiden kirjat ovat sekaisin. Mutta olen jo aloittanut nurkkauksen siistimisen.

Poistin joulukuusesta koristeet ja laitoin ne säilöön tulevaa joulua varten. Vielä on pari joulukoristetta hyllyköillä, jotka laitan lähipäivinä pois. Sitten kevät saa tulla ja kärpäset. Josta tulikin mieleeni, että pitäisi laittaa suunnittelemani paprikat ja chilit itämään todella pian.

Huonekasvien pistokkaatkin on istuttamatta. Toin niille hankkimani mullat jo autosta sisälle. Pidin multasäkkejä pari viikkoa autossa. Toivottavasti pakkaset ovat tappaneet harsosääsket, mitä multasäkeissä näytti olevan aika paljon. Jos näen liikettä, vien säkit parvekkeelle pakkaseen.

Meille on taas ennustettu lumisateita. Olen parisen kertaa käynyt tekemässä lumitöitä vanhemmillani. Tässä on ollut noin viikon plussakelejä, ja lunta on sulanut pois aika paljon ja paikat ovat olleet ihan jäässä. En jaksa enää välittää säätilasta. Se on sitä mitä se on silloin kun ulos katsoo.

Mutta tosiaankin vuoden alku on ollut hidas. Tämä vuosi tulee olemaan kohdallani todella erilainen mitä viime vuosi. Haluan pyyhkiä kaiken negatiivisen pois mielestäni ja elämästäni. Se on vaan tehtävä. Lisää toki tulee, se on vain elämää. Hidas alku sopii minulle nyt oikein hyvin, että ehdin ajatusteni mukaan.

  

Hidas alku vuodelle Read More »

Vuosi 2025 ja sen suunnitelmat

/ / Päiväkirjaa / Kommentoi
, , ,

En tee vuoden vaihteen jälkeen tällä kertaa lupauksia, vaan teen suunnitelman. Se tuntuu jotenkin järkevämmältä kuin lupaus. Suunnitelmat voivat aina mennä pieleen, mutta lupaukset on pidettävä! Noh, tapa se on tuokin kiertää päätetyt asiat, jos jotakin ei sitten huvitakaan tehdä. Tästä tulikin mieleen, että olen löytänyt kaikesta stressistä vapauttavan tuubikanavan, jossa tällaisiakin asioita pähkäillään.

Aloin etsiä inspiraation toivossa kodin järjestelyyn liittyviä YouTube-kanavia (niitä myös ehdotettiin minulle), ja sen myötä löysin kivan suomalaisen Sunny Kind Journey-kanvan. Siinä on nuori suomalais-italialainen pariskunta, joka kertoo omista ajatuksistaan asioista ja elämästä. Mikään tuubikanava ei ole koskaan inspiroinut minua niin paljon kuin tämä! Että, terveisiä vaan Sevelle jos satut jostain syystä löytämään blogini. Aloitin asioiden järjestelyn heti muutaman videopätkän jälkeen. En kerro kanavasta sen enempää, mutta laitan linkin, jos joku haluaa tutustua kanavaan paremmin. Sen pääteemana on minimalistinen ja nuuka elämäntyyli. (Tässä linkki)

En alkujaan edes tajunnut, että olen minimalistinen ihminen. Johtui varmaankin kaaoksenomaisesta ja erittäin persoonallisesta kämpästäni, joka on tällä hetkellä täynnä kaikenlaista tavaraa. Minimalistisuus ja nuukuus ei sinällään näy mitenkään tällä hetkellä ulospäin, mutta sisäisesti olen juurikin sellainen. On siis aika keksiä keinoja kuinka päästä turhasta kertyneestä tavarasta eroon, ja myös tehdä asioita sen eteen. Mind clutter ja visual clutter täytyy saada pois jokaisesta päivästä, edes johonkin pisteeseen.

Kun yrittää selvitä vuosikausia kädestä suuhun ja päivästä toiseen, niin siinä usein käy sillä tavalla, että yrittää ottaa kopin jokaisesta kuvitellusta hyödystä ja tarpeesta mitä nenän eteen tulee. Tämä taas johtaa siihen, että esimerkiksi turhaa tavaraa kertyy asuntoon. Olen omasta mielestäni nyt herännyt tähän asiaan.

Kun haluan aloittaa jonkin projektin, en tiedä edes löytyykö minulta siihen tarvittavia materiaaleja. Jos ei sillä hetkellä löydy, ne täytyy tietenkin käydä ostamassa. Jossain vaiheessa nenän eteen tulee sitten sellaista tavaraa, mitä ei edes tiennyt omistavansa. Juurikin niitä löytyneitä materiaaleja tuli sitten siihen projektiin hankittua, vaikka ne olisivatkin löytyneet omastakin takaa. Tällaisesta ei voi tulla yhtikäs mitään. Ihmisen pitää olla perillä mitä tavaroita omistaa. Mutta ei pidä rankaista itseään liikaa tällaisista takaiskuista, vaan jatkaa eteenpäin.

Suunnitelma numero 1 on vaatteiden läpikäynti

Edellä mainittu asia koskee erityisesti vaatekaappiani. Tai minullahan on useita vaatekaappeja ja vaatekomero. Huoneeksi sitä ei voi kutsua, vaikka mahdunkin sinne sisälle. Sinne ei kuitenkaan mahdu esimerkiksi penkki samanaikaisesti kun vaihtaisin vaatteita. Viimeeksi tuli etsittyä suoria housuja, jotka olisin halunnut laittaa jalkaan paikallisbaarin pikkujouluihin. Löysin kyllä kolmet suorat housut, joista mitkään eivät mahtuneet jalkaan. En edes muistanut, että minulla olisi ollut vielä muutamat eri paikassa, jotka sitten olisivatkin mahtuneet jalkaan. Onneksi en ostanut uusia housuja, vaan tyydyin laittamaan hameen iltaa varten. Nyt on vain heitettävä raa’alla kädellä sellaisia vaatteita pois, mitkä eivät mahdu päälle. Tämä on vuoden 2025 suunnitelma numero yksi.

Suunnitelma numero 2 on tavaroiden karsiminen

Edellisessä kohdassa mainitsinkin jo, että en tiedä mitä kaikkea minulla on, ja ostan usein tarpeettomasti uutta tavaraa vaikka tarvittavat esineet ja tarvikkeet löytyisivätkin jo entuudestaan. Tämän täytyy kerta kaikkiaan loppua. Olen nyt päättänyt, että järjestelen työkalut olohuoneen peltilipastoon, että ne löytyisivät kaikki samasta paikasta. Samalla voin kartoittaa mitä työkaluja omistan ja lahjoittaa vaikkapa ylimääräiset pois. Sama koskee askartelutarvikkeita.

Haluaisin esimerkiksi ottaa käyttöön eteisessä olevan siivouskaapin, mihin saisin imurin piilotettua silloin kun en käytä sitä. Imuri lojuu tällä hetkellä milloin missäkin viemässä tilaa, kun sille ei löydy paikkaa. Ei se sentään mikään sisustusesine ole. Siivouskaapissa on tällä hetkellä muun muassa kukkakeppejä ja jatkoroikkaa ja sen semmoista, jotka joutaisivat laittaa johonkin muualle tai heittää pois. Lisäksi siellä on remontointitarvikkeita.

Kirjat

Kirjoja on lähdössä iso kasa roskiin. Olen yrittänyt vältellä tämän asian tekemistä viimeiseen asti, mutta karu totuus vain on, että niille ei itselläni ole käyttöä, eikä näytä olevan kellään muullakaan. Olen tarjonnut joitain eepoksia paikallisen FB-roskalavaryhmän kautta, mutta huonoin tuloksin. Jos niitä ei kukaan halua, ne pitää heittää roskiin. Asia on vaan niin yksinkertainen.

Suunnitelma numero 3 on aktivoitua parvekekasvatuksessa

Tämä vaan on kerta kaikkiaan osa minua. En voi sille mitään, että minua kiinnostavat puutarhat ja hyötykasvit. Olen luopunut jo monestakin suuruudenhullusta projektista tehdä kaiken maailman vesilähteitä ja sen semmoista parvekkeelleni, ja tyytyä ihan vaan yksinkertaisiin asioihin. Eli, minulla on parin vuoden hiljaiselon jälkeen taas tarkoitus laittaa kasvamaan jonkunlainen hyötypuutarha parvekkeelleni tulevaksi kesäksi. Asiassa täytyy tosin aktivoitua todella pian, sillä paprikat ja chilit täytyy laittaa itämään mahdollisimman pian. Eli parveke vihdoinkin kuntoon kesäksi, olisi myös tavoitteena.

Suunnitelma numero 4 on laittaa vanhempieni istutusalueet kuntoon

Satutin itseni parisen vuotta sitten vaihtaessani auton renkaita, ja vasta nyt ranteeni alkavat olla siinä kuosissa, että saattaisin pystyä tekemään jotain raskaampiakin puutarhahommia. Kahtena kesänä vanhempieni pihaistutukset ovat jääneet pahasti tekemättä, ja tänä vuonna olen päättänyt tehdä ne loppuun saakka. Toivottavasti pääsemme tänä vuonna asioista yhteisymmärrykseen ja saan toteuttaa ne yksinkertaiset asiat pihalla, jotka ovat aikaisempina vuosina jääneet tekemättä. Tilanteet vaan muuttuvat. Pihasta täytyy tehdä huoltovapaampi mitä se on ollut.

Summa summarum

Näissä asioissa on jo niin paljon tekemistä, että tämän vuoden suunnitelmat ovat varmastikin tässä. Jatkan taas kirjoittelua paremmalla ajalla. Alkuvuosi menee tällä kertaa pähkäillessä mitä alan tekemään ja missä järjestyksessä. Päätäni sekoittaa vielä eräs toinenkin asia, josta en julkisesti kerro missään. Asia ei liity terveyteeni eikä kämppäni sekasotkuun, vaan ihan muuhun. Se jääköön täällä salaisuudeksi. Epäselvät asiat vaan kerta kaikkiaan mietityttävät liikaa, ja ne syövät energiaani jatkuvasti. Suunnitelmat menevät pieleen kun energiaa toteutuksiin ei ole, ja sitä mielen roskaa (mind clutter) on liikaa.

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille ja olkoon tämä vuosi mahtavampi kuin edellinen! Lopuksi vielä Facebook-muistoissa eteen tullut kevennys menneiltä vuosilta. Näitä hetkiä on vaan vieläkin ikävä, vaikka hauvelin pois menosta on kohta jo kuusi vuotta.

  

Vuosi 2025 ja sen suunnitelmat Read More »

Vuoden viimeinen viikko

/ / Päiväkirjaa, Ruoka & Food / Kommentoi
, , , , , ,

Vuoden viimeinen viikko on kohta lusittu. Mietiskelen, mitäköhän olen mahtanut saada aikaiseksi. Loppu peleissä aika paljonkin. Aloitetaan joulusta…

Aloitin joululaatikoiden teon kerrankin todella aikaisin. Ajattelin etten halua mitään stressiä asiaan liittyen, ja eihän siinä nyt kauan mene, kun pilkon kattilallisen lanttuja ja reilu kilon porkkanaa. Kun ne olivat valmiita, niin tein riisipuuron. Minun piti kuitenkin tehdä vielä jotain siivouksia, ennen kuin pääsin paistamaan laatikot uunissa. Uunin pohjalle oli nimittäin roiskunut rasvaa, ja se oli todella hankalaa saada siitä irti. Tällä kertaa siihen kului aikaa noin tunti, eikä tehnyt mieli edes liipasta uunia ikkunasta pihalle. Ihan astianpesuaineella kokeilin ja liotin kohtaa pikkasen. Vältteli minulle.

Jos haluat joskus tehdä hyvää porkkanalaatikkoa tai lanttulaatikkoa, klikkaa sanoissa olevista linkeistä ohjeisiini. Näillä ohjeilla tulee todella hyvänmakuista lootaa! Ihmettelen omaa intoani näiden suhteen kun aloitin valmistamisen jo heti aamulla kun heräsin.

Mikähän siinä on, ettei tule tehtyä riisipuuroa muulloin kun jouluna? Sitä tulee jonkin verran porkkanalaatikkoon, niin teen sitä yleensä sen verran ylimääräistä, että saan herkutella parina aamuna. Jouluaattona asettelin itseni ihan tarkoituksella television ääreen puuron kera, ja ajattelin, että josko tällä kertaa näkisi sen Lumiukko-piirretyn, mutta ei siitä mitään tullut! Taas tuli keskeytys, mutta ei se mitään.

Joulupuuro

Jouluaattona oli kyllä todella kaunista. Yöllä oli satanut lunta, mikä teki maisemista silmiä hivelevän. Kuin olisi postikorttimaisema tilattu. Ei tuullut, ja lumi pysyi oksilla.

jouluaattona kaunis maisema

Vanhempieni pihakin oli kuin satumaasta.

Lähdin viemään heille edellisenä päivänä valmistamani laatikot, ja siitähän sitten ruokapöytään nauttimaan antimista. Olin myös valmistanut sienisalaatin, jonka äitini yleensä valmistaa. Halusin pienentää hänen taakkaansa. Ei tuosta minulle vaivaa ollut, ja ihan syötävää se kait oli. Ainakin se on syötiin viimeistä murua myöten! Tänä vuonna jouduin ostamaan haaparouskut torilta, kun en löytänyt niitä metsästä. Käyn yleensä itse keräämässä rouskut, ja äitini tekee niistä sitten suolasieniä, joita syömme jouluna ja muinakin juhlapäivinä.

Sienisalaatin ohje:

Nämä sienet oli säilötty 15% suolaliemessä, ja liotin niitä 3 tuntia ennen kuin laitoin ne valumaan. Vaihdoin veden kaksi kertaa. Vesi on otettu molemmilla kerroilla vedenkeittimestä kun se on ollut keitettyä ja kuumaa. Kun enimmät vedet oli valutettu pois, laitoin sienet jääkaappiin vielä valumaan sihviläkattilaan yön yli. Aamulla pilkoin sienet pieniksi kuutioiksi. Salaattiin voi käyttää myös pakasteesta otettuja käsiteltyjä sieniä.

HUOM: Koskaan ei saa laittaa suoraan metsästä poimittuja rouskuja, vaan ne pitää esikäsitellä ennen kuin niitä voi käyttää ruokana! (Marttojen ohje)

Tarvikkeet:

  • 500g suolattuja haaparouskuja
  • 2dl smetanaa (riittää myös suurempaan määrään salaattia)
  • pienehkö punasipuli
  • mustapippuria rouhittuna
  • jos sienet eivät ole säilöttyjä suolaliemessä, niitä voi liottaa suolaliemessä hetken ennen valmistamista. Silloin salaattiin voi vielä lisätä maun mukaan suolaa.

Sienisalaatista on olemassa erilaisia variaatioita, jos joskus haluaa kokeilla. Smetanan sijaan salaattiin voi laittaa kermaviiliä, jolloin siitä tulee kevyempi, ja punasipulin voi korvata keltaisella sipulilla (perussipuli). Henkilökohtaisesti pidän smetanasta, koska se miedontaa sipulin makua, ja punasipuli on miedompi kuin keltasipuli. Hyvää tuli!

Lähdemme usein veljeni kanssa ajelemaan autolla ruoan jälkeen kun alkaa hieman hämärtää. Hautausmaa on yksi sellainen paikka, jossa haluaa aina käydä, jos mahdollista. Veimme tänä vuonna veljeni kanssa muistolehtoon kynttilöitä. Joku muukin oli ehtinyt viemään ennen meitä.

Jostain syystä aika kuluu todella nopeasti kun jää rauhoittumaan tällaisten näkymien ääreen. Kiire unohtuu. Sitä tulee vaan tuijoteltua näitä kaikkia valonlähteitä samalla miettien, kuinka paljon edesmenneitä ajatellaan. Sitähän se joulu myös on – rauhoittumista ja poismenneiden muistamista.

Hautausmaareissun jälkeen lähdimme veljen kanssa vanhemmilleni saunomaan. Sain kuulla aikaisemmin, että tuttavani olisi vielä passissa yhdellä hautausmaalla… saunoin äkkiä mutta perusteellisesti, ja lähdin vielä katsomaan lähettyvillä olevaa hautausmaata, joka on sankarihautausmaa. Tämä oli hieno ja pysäyttävä kokemus. Onneksi menin katsomaan.

Reserviläiset osoittamassa kunniaa sankarihaudoilla, Imatralla Vuoksenniskalla. Isä ja poika – kiitos teille!

Seuraavana päivänä olikin sitten jo ihan loskakeli. Ei huvittanut tehdä sitten yhtään mitään. Kämppäkin oli vielä ihan sekaisin ja laittamatta. Teinkin sellaisen päätöksen, että en tee kerta kaikkiaan yhtään mitään! Toki neuloin vähän sukkia ja kävin syömässä vanhempieni luona. Muuten ei tullut tehtyä mitään erikoista. Syöpöttelin illalla juustoja ja katselin tuubivideoita.

Olin ostanut joulutorttuja varten omena-kanelimarmeladia, joka osoittautui todella hyväksi juustojen kanssa. Siis aivan älytöntä. Onneksi kokeilin. Marmeladi toimi homejuustojen kanssa ja hollantilaisjuuston kanssa todella hyvin. Ehdottomasti jatkoon tämä kombinaatio! Varsinkin Stilton-juuston kanssa marmeladi oli todella hyvää, kun siinä yhdistyy suolainen ja makea.

Joulupyhien jälkeen aloin suunnitella mitenkä tämän kämpän nyt laittaisi ojoon. Vietin tarkoituksella hitaita päiviä, mutta onnistuin motivoimaan itseni vaihtamaan sen järjestyksen olohuoneessa, jota pohdiskelin tovi sitten. Olen viettänyt kaikki illat kotona itsekseni, ja uskaltauduin siirtelemään mööpelit. Sitä varten tein vielä jotain pieniä juttuja, jotka helpottivat siirtelyä.

Puupömpeli sai pyörät alle.

Eihän nämä vielä paikoillaan ole, mutta projekti on kuitenkin loppusuoralla, niin sitä voi kohta varmaan ottaa jonkun kuvankin, mitä kehtaa esitellä. Mutta ensin odottelen, että vuosi vaihtuu!

Tässä männä viikonloppuna meillä satoi koko viikonlopun vettä, ja olin ihan varma, että kaikki sataneet lumet sulavat. Mutta eivät sulaneetkaan. Meille jäi kuitenkin valkoista maahan. Tosin vaikkapa pihanurmikko paistaa tuolta jäätyneen loskan ja lumen alta. Kevyenliikenteenväylät ovat onneksi sulat, niin saatan päästä jopa sähkökruiserillakin ajamaan. Ei ole ollut mitään asiaa sen selkään viimesten parin viikon aikana, kun on ollut niin liukasta. Nyt tiet ovat sulat ja hiekoitettu. Pitäisi pystyä ajamaan.

Laadin sunnuntaina älyttömän todo-listan, mutta sain kuin sainkin siitä asioita tehtyä, mutt paljon vielä jäi. Veljeni oli maanantaina viimeistä iltaa visiteeraamassa meitä, niin halusin nähdä häntä vielä. Jatkan todo-listan toteuttamista sitten myöhemmin. Pääasia nyt on, että sain vielä kiinanruusun paikoilleen, ettei sille käy mitään.

Vuoden viimeinen päivä alkoi aurinkoisena. Tuuli on ollut todella kovaa, mutta ei se täällä sisällä istuessa mitään haittaa. Pitää kuitenkin lähteä liikenteeseen vielä. Pilkkihaalari esiin ja ei muuta kun kruisailemaan. Kello löi juuri 18, ja samantien alkoi rakettien pauke. Ei tässä sitten muuta enää olekaan kuin toivottaa oikein hyvää vuoden vaihtumista, ja onnea ja iloa vuodelle 2025!

  

Vuoden viimeinen viikko Read More »

Scroll to Top