Köynnösvehka, Philodendron radiatum

, ,

Ystävättäreni tuli käymään kylässä ja toi mukanaan uusia huonekasveja minulle. Kävin aiemmin hänen luonaan, ja ihastelin millaisia huonekasveja hällä oli… jokaisella meillä on vähän erillainen kokoelma! Hän toi minulle joitain pistokkaita, joista yksi oli tämä köynnösvehka.

Philodendron radiatum köynnösvehka

Laitoin vehkasta kuvan Facebookin kasviryhmään tunnistettavaksi, mutta siellä sanottiin vain köynnösvehkaksi. Se on kuitenkin aika laaja käsite, koska köynnösvehkoja on useita eri lajeja. Mutta mikä tämä sitten on? Sitä epäiltiin peikonkämmeneksi, jota se ei kuulemma sittenkään ole. Peikonkämmen ei köynnöstä. Aikani surffailtuani Googlessa, löysin kuvan, joka oli jotain sinne päin. Kyseessä siis tällainen trooppinen vehka kuin Philodendron radiatum, eli sulkaköynnösvehka. Vaikea sitten kyllä sanoa kuinka luotettava sivusto on kyseessä, josta tämän bongasin, mutta laitetaanpas tänne nyt linkki kuitenkin. Jokainen voi sitten itse päätellä onko tämä juuri tuo kyseinen kasvi!
www.exoticrainforest.com (pop-up)

Kyllä toisaalta nyt vähän hymyilyttääkin… ystävättäreni oli hankkinut tämän kasvin kirpputorilta, ja ruukussa luki ainoastaan ”viherkasvi”. Tästä kasvistahan tulee aika suuri, jos olen käsittänyt tuosta kirjoitelmasta oikein. Kasvupaikka on helppo löytää. Se saa oleilla parvekeoven takana, jossa se saa pitkin vuotta hajavaloa. Talvella, jos paistaa aurinko, niin se saa enemmän valoa. Kesällä ei niinkään. Pitänee myös hankkia hälle suurempi ruukku ja sammalpaalu, mihinkä se voi sitten kiinnittyä paremmin.

Tässä on vielä ”nuorena” erikoisen näköiset lehdet. Ne muistuttavat hieman vaahteranlehteä. Lehti on nahkea, ja varressa on jokaisen lehdentyven kohdalla on nystyrät, joista kasvia voi todennäköisesti jakaa. Tästä täytyy vielä ottaa selvää, ja jos joku on tässä asiassa minua viisaampi, niin kertokoon miten asia on 🙂
Tarkemmin kun katson, niin tuo todellakin pitää tukea johonkin, kun nyt se on kasvanut kieroon ja latva kääntyy alaspäin.
Philodendron radiatum köynnösvehka

Köynnösvehka, Philodendron radiatum Read More »

Kuvia äidin kukkasista

, , , , , , , , , ,

Tässä on kesän aikana otettuja kuvia äidin pihalta…

Kuvia äidin kukkasista Read More »

Äidin kukkapenkki on valmis!

, , ,

On ollut ilo seurata, kuinka äitini kukkapenkki on lähtenyt kasvamaan…
Tässä on muutama aikajärjestyksessä oleva pikalinkki vanhoihin postauksiin (vanhin ensin), josta voi nopsaan käväistä katsomassa lähtötilanteen kuvineen.

Kohta pääsee kukkapenkin kimppuun! (LÄHTÖTILANNE)
Äidin pihaprojekti loppusuoralla
Äidin kukkapenkissä kasvaa vähän kaikkea

Tätä kuvaa ei ole vielää missään julkaistuna, mutta siitä saa osviittaa, millainen työmaa tässä kukkapenkissä on oikein ollut. Tähänkin pisteeseen meni muutama päivä… ei sitä savimaata tosta vaan muokatakaan! Ja työvälineet näkyvät tuossa aika selkeästi…
1.5.2015 / Tarkoituksena oli saada äidille tehtyä kukkapenkki äitienpäiväksi 2015.

26.5.2015
Foxy oli myös avustamassa kukkapenkin rakentamisessa joka kerta… valmistumisen jälkeen on hyvä makoilla kaiken keskellä.
10.7.2015

Äidin kukkapenkki on valmis! Read More »

Eka aamupala parvekkeella tänä kesänä!

, , , , , , ,

Nyt oli sen verran hyvä keli, että päätin syödä ensimmäisen aamupalani parvekkeellani tämän kesän aikana! Lämmintähän täällä on ollut tänään noin +22C, eli ihan normi kesäkeli.

Foxi on aina mukana… tässä on tiukka vahtiminen aamupalassani, ettei se vain ehdi katoamaan mihinkään jättämättä murustakaan…

Vielä on parveke hieman sekaisin joiltakin osin, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa!

Spede-kissakin tuli pällistelemään mitä oikein parvekkeella puuhastelen… sillä on tuossa nurmikkoa kasvamassa jota voi sitten tarpeen vaatiessa natustella. Pitäisiköhän nurmikko leikata jo?

Kiva vedensolina kuuluu tästäkin. Istutin saniaisten seuraksi suikeroalpia. Toivottavasti se kasvaisi hyvin. Voisi olla kivan näköinen, jos sen saisi ”riippumaan” tuosta reunan yli.

Eka aamupala parvekkeella tänä kesänä! Read More »

Puoli päivää Uunon kanssa 22.3.2007

, ,

Tarina on kirjoitettu 22.3.2007, ja löysin sen tiedostojeni syövereistä. Halusin julkaista tämän novellin, ja laitan vielä Uunosta kuvankin, joka on otettu tänään.

Se tulee, ja kiemurtelee kävellessään makuhuoneesta olohuoneeseen. Se siristää silmiään ja katsoo minua… ”anna ruokaa”. Se on Uuno.

Menen keittiöön viemään kahvikuppini tiskiin, koska olin tällä kertaa noussut sängystä aikaisemmin kuin kumpikaan kissoistani. Nostan samalla lattialta kissojen ruokakupit ja puhdistan niistä toisen. Kissa saa sitten ruokaa kun tuli kerran pyytämään. Annan ruoan puhtaaseen kuppiin, koska tänään on tarkoitus viedä molemmat kissat vanhemmilleni kylään pariksi päiväksi. ”Turhaan kahteen kuppiin laitan jos muutaman tunnin päästä pitää lähteä”, ajattelin.
Minusta on hassua katsoa mitä kissani tekevät kun heille annetaan ruokaa. Nyt tosiaankin Uuno tuli paikalle, ja se meni ruokakupin viereen ja kävi kaapimaan lattiaa kupin ympäriltä, peittämään siis ruokaansa. Mietin, että kuuluuko tämä rituaali jotenkin siihen, että se syö safkansa myöhemmin, ja ”peittää” sen ettei kukaan sitä löydä, vai oliko se kenties jotain sellaista mitä ei olisi halunnut lautaselleen saada? Kissojen ajatusmaailma on niin arvoituksellinen. Se kävelee takaisin makuuhuoneeseen.
Hetken kuluttua Uuno kävelee ruokakupilleen takaisin, ikään kuin katsomaan, onko ruoka vielä siinä. Vai mahtaisikohan se tulla katsomaan josko ruoka olisikin vaihtunut johonkin herkullisempaan? Menen itsekin keittiöön laittamaan vähän aamupalaa. Olen yrittänyt kerätä itseeni edes joitain hyviäkin tapoja, kuten aamupuuron syöminen. Sattumoisin siitä pitää Uunokin. Se on helpotus. Kissa saa herkutella syömällä puuroa. Liekö sitten pitää puurosta sen takia kun on maatilalta haettu, geeneissä on hieman villiä kissaa, nimittäin. Joka tapauksessa puurohiutaleet ovat edullisia tänä päivänä, ja siitä syystä halpa herkku kissallekin.

Menen hakemaan aamupalani keittiöstä ja samalla laitan puuroa kissallekin lautaselle. Sekoitan Uunon puuroon hieman kylmää vettä sekaan ettei se olisi niin liisterimäistä ja se jäähtyy sitten nopeammin kissan syötäväksi. Kutsun Uunon paikalle. Kissa tulee paikalle kuin salama, missä sitten liene siinä vaiheessa olikaan. Annan puurolautasen sille. Se käy haistelemassa ruokaansa, puskee pari kertaa jalkoihini ja kääntyy pois. Mitä ihmettä? Sekään ei kelvannut. Kiroilen hiljaa mielessäni ja mietin samalla mikä olisi voinut mennä pieleen. Kissahan yleensä syö lähes ihan mitä vaan. Kerran sille piti antaa kanttarellejäkin kun satuin niistä pitsaa väsäämään.
Uunon ”isoveli”, Spede, heräsi juuri ja tassutteli olohuoneeseen, jossa itsekin olen. Kohta Uuno tulee tänne myös lelu suussaan. Se alkaa viskelemään sitä raivoisasti ja hyppelehtii sen ympärillä, ikäänkuin saalistaisi sitä. Sitä se varmaan omasta mielestään tekeekin, minun mielestäni se näyttää lähinnä päättömältä riehumiselta. Kivaahan se on, kun kissa vielä leikkii viiden vuoden ikäisenäkin, ja leikin kissojeni kanssa itsekin. Niinhän sitä kai pitääkin. Uuno leikkii puolisen tuntia ja menee ruokakupilleen. Nyt ruoka maistuu. Sillä ei ilmeisesti ollut vain silloin nälkä kun ruokaa ensimmäistä kertaa tarjottiin. ”Sitä piti vaan olla”. Liekö minusta ottanut mallia kyseisessä asiassa. Mene ja tiedä.
Ruoan jälkeen on hyvä pestä suun pielet ja turkki. Siinä on hyvänä apuna Spede-veli. Siksi Uunolla onkin kauniin kiiltävä ja hyvinkin puhdas turkki. Laitan television auki, koska sieltä sattuu tulemaan luonto-ohjelmia. Ne ovat Uunon suosikkeja. Se jaksaa tuijottaa televisiota tuntitolkulla, jos sieltä tulee piirrettyjä lastenohjelmia tai luonto-ohjelmia. Sitä varten olen laittanut television eteen nojatuolin, jossa Uuno voi nauttia ohjelmistaan maaten. Television viressä on myös jakkara, jolla Uuno voi istuskella lähes ruudussa kiinni. Siitä on myös hyvä katsella telkussa lenteleviä lintuja, ja mahdollisesti yrittää saada joku niistä kiinnikin. Ohjelma kestää tällä kertaa puoli tuntia. Uuno katsoo koko ohjelman nojatuoliltaan.

On päiväunien aika. Luonto-ohjelman jälkeen on hyvä nukahtaa tuoliin, jossa valmiiksi jo makasikin. Sitäpaitsi, tuoli on aivan takanani joten siihen on lyhyt matka mennä silittelemään. Uuno on varmaan senkin ottanut huomioon. Ensiksi kynsitään vähän selkänojaa, jolla se saa huomioni kiinnitettyä, sen jälkeen se saa paijaukset ja asettuu makaamaan tuolilleen. Nousen, ja kävelen tuolin eteen polvistuen, ja alan silittämään sen pehmoista turkkia. Se puskee kevyesti kuonollaan nenääni kun menen sitä lähemmäksi. Se siristää silmiään, oikaisee käpälänsä ja näyttää kyntensä levittämällä anturansa aivan irralleen. Kehun sen komeita pitkiä kynsiä ja aloitan paijaamisen. Laitan käsivarteni sen ympärille. Kissa oikaisee asentoaan pari kertaa ja asettuu vihdoin haluamaansa asentoon ja sulkee silmänsä.
Painan pääni kevyesti kissan pehmoista kylkeä vasten ja silitän sitä kevyesti. Kissa kehrää, mutta niin hiljaa, ettei sitä tahdo kuulla muutoin kuin laittamalla korvan sen kylkeen kiinni. Siksi juuri halusinkin niin tehdä. Kissan kehrääminen on mielestäni niin ihanaa, että sitä voisi kuunnella päivät pitkät. Annan kevyen pusun Uunon päälaelle ja jätän sen nukkumaan rauhassa tuolille. Uuno nukkuu pari tuntia ja lähdemme vanhemmilleni.

Puoli päivää Uunon kanssa 22.3.2007 Read More »

Scroll to Top