Syksy saapuu 2017!

Hei pitkästä aikaa! Koneelle on kasaantunut taas läjäpäin kuvia, ja vain murto-osan voi laittaa tänne… syksykin on meneillään jo hyvää vauhtia, mutta en ole juurikaan ehtinyt ottamaan kuvia väriloistosta, jos sellaista edes onkaan :/

Kun sateet loppuivat, niin onneksi sain yhtenä aamupäivänä napattua kuvan keittiön ikkunasta! (2.10.) Tämä oli todellakin hetkellistä iloa, koska meni varmaan puoli tuntia, niin sininen taivas oli tiessään, ja taas satoi vettä 🙁

En ole montaa vaahteraa nähnyt täällä suunnalla, jossa olisi kunnollinen ruska. Meillä on kuitenkin tässä kävelyreitin varrella ollut yksi, joissa on todella upeat värit 🙂 (21.9.)

Foxy on toisinaan eri mieltä, että pitääkö näitä vaahteranlehtiä aina jäädä kuvaamaan… minun mielestäni sopivat hyvin turkin väriin! (21.9.)

(25.9.)

Tällä hetkellä pääkopassani pyörii niin monta asiaa, jotka ”pitäisi vaan tehdä”. Tein itselleni todo-lappuja, johon kirjoitin kunkin tekemättömän homman. Siitä sitten vaan ottamaan lappu. Muutaman lapun sain totetutettua, loput lojuu olkkarin kirstun päällä kun päätin lahjoittaa peltirasian sitä tarvitsevalle.

Akvaario on jäänyt sisustamatta loppuun. Luovuin kaikista ”tupsukasveista”, mitä tuossa näkyy. Se ei jotenkaan sopinut akvaariooni. Tämän suhteen en aio luovuttaa, teen heti homman loppuun kun siihen tulee kunnolla aikaa 🙂

Huonekasvit kasvavat kovaa vauhtia. Kuvassa oleva kiinanruusu tiputtaa tosin kaikki nuput. Ikävä homma, kun sain sen niin hienosti kukkimaan keväällä. Tosin nyt syksy jne… huomasin muuten, että kasveihini oli ilmestynyt jotain öttiäisiä, joita olen tänään yrittänyt hävittää mäntysuopaliuossumutteella. Osan kasveista olen liipassu mäkeen. En tiedä tarkalleen mistä tulivat, mutta epäilen parveketta. Toin nimittäin sieltä nokkoset sisälle. Olen muutoinkin rajoittanut huonekasvieni määrää kun pitäisi se aika niiden hoitamiseenkin jostain löytyä. Joskus nämä hommat vaan vähän karkaavat lapasista 😀

Koiraa ulkoilutettaessa tulee nähtyä sitten niitä muitakin syksyisiä asioita, kuten näitä mahtavan värikkäitä kärpässieniä! Nämä suorastaan paistavat tien laidoilta. Pidän näistä todella paljon 🙂 (15.9.)

Oli lehtokotilokin sienen päällä… mitä lie sitten tekemässä kun tuskin tuota haluaa itsekään syödä… sattui kait kulkureitille! (15.9.)

Tämän takia piti kurvata autolla ympäri, kun näin tien laidassa kauppaan mentäessä… oikein hurmaava kärpässieniperhe 🙂  (17.9.)

Tällaisia löytyy pitkin kadunvartta kun kävelemme koiran kanssa vanhemmilleni… siinä on ns koivujoho, joiden juuristojen läheisyydessä nämä kasvavat. Koivujen lähellä kasvaa kärpässieniä aika monessakin paikkaa. (19.9.)

Mutta jos tämä tästä tällä kertaa… mukavaa syksyn alkua kaikille!

Lue artikkeli

Vesiaihe parvekkeelle – 2017

Taas on jäänyt tekemättä yksi blogi alkukesästä, mutta tehdään se nyt!

Taustatietona, että minulla on ollut muutamana kesänä parvekkeella vesiaihe, ja tänä vuonna päätin tehdä sellaisen myös. Nyt se piti sijoittaa toiseen kohtaan, koska parvekkeella vaihtui järjestys ja edellisvuonna vesiahetta ei pystynyt käyttämään, koska se oli niin totaalisesti kotkansiipisaniaisten peitossa, että vedet olisivat valuneet siitä lattialle. Virittelin siis tänän vuonna vesiaiheen saniaisten ”ulkopuolelle” 🙂

Alkujaan olin hankkinut tällaisen emalivadin, mutta se osottautui niin hankalan kokoiseksi, että siitä piti luopua. Parvekkeella kun on sitä tilaa rajoitetusti. Tuttava oli poraillut valmiiksi letkua varten reiän keskimmäiseen metalliastiaan ja pariin muuhunkin kohtaan, jotenka minun tarvitsi vaan kasata koko hökötys.

Tarvikkeitahan minulla oli entuudestaan: kolme sisäkkäin menevää metallista kukkaruukun suojusta (metallipurkkisarja), letkua, pieni akvaariopumppu, mustaa koristesepeliä, pizzeriasta saatu isohko säilykepurkki ja koristekiviä.

Koska veden pitää kiertää säiliössä kunnolla ja pumppu piti eristää sepelistä, tein vesiletkusta tällaiset tassut, millä nostaa sisintä purkkia korkeammalle. Purkkia piti nostaa myös sen takia, kun ulkoreunoille laitettavien sepelien piti pysyä paikoillaan. Niiden päälle asetetaan ylemmät kerrokset.

Sisälle tuli siis säilykepurkki.

Korotetaan letkutassuilla jotta vesi pääsee alta paremmin kiertoon ja samalla sepelin saa korkeammalle reunoille.

Sitten paikoilleen…

Varmasti riittää vedenkiertoon tämä 🙂

Sitten sitä sepeliä purkin ympärille. Laitoin pohjalle vähän suurempia kiviä, ettei sepeli ”valu” tuon purkkihässäkän sisäpuolelle. Pumppu paikoilleen. Pumppu on viritelty reunaan kiinni metallipannalla, ettei se liiku päällä ollessaan. Kuvasta puuttuu letkunpalanen, joka laitetaan myös tässä vaiheessa paikoilleen, ja letku ujutetaan seuraavista kerroksista läpi ylimpään astiaan.

Johto jää nätisti paikoilleen eikä  törrötä, kun metalliastiaan on sahattu kolonen.

Sitten keskimmäinen astia paikoilleen ja sepeli myös. Jaa miksi laitoin sepeliä tuohon alimpaan astiaan? Noh, myös senkin takia, että siitä tulisi vähän painavampi. Se ei nimittäin liikahda paikoiltaan jos kissa sitä vähän tönäisee 😉

Taaskaan kuvasta ei näy, mutta letkun pää on melkein ylhäällä asti. Tein letkun sivun, lähes ylös, pienet reiät, joista vesi pääsee pois, ja tukin letkun pään korkilla. Piti jotenkin varmistaa, ettei vesi suihkua tuolta ympäriinsä ja että se valuisi nätisti tuosta ylimmästä astiasta alaspäin ”sopivalla voimalla”. Päällimmäiseksi kiveksi valitsin kokoelmastani spektroliittipalasen, joka näyttää kauniilta märkänä ja kun valo osuu siihen tietyllä tapaa.

(tästä on poistettu videoklippi, jossa näkyy, kuinka vesi valuu. Yritän tehdä sen tuubiin jossain vaiheessa)

Lue artikkeli

Foxyn kesä 2016

Foxy-hauvelin kanssa tulee vietettyä paljon aikaa, ja se vieläpä onnistuukin helposti, koska työt hoituu kotoa käsin. Tossa se makaa tälläkin hetkellä jaloissani, kun kirjoitan tätä blogia.
A true friend!

Mutta videoon: olen tässä kesän aikana ottanut paljon videoklippejä myös koirasta, ja sain nipistettyä joitain klippejä varttituntiin. Tässä siis kasaamani video. Hyvää viikon alkua!

Lue artikkeli

Zamialle korsetti + kirjapalkinto

Sain Facebook-ryhmästä ilmatteeksi muutaman Zamian juurakon. (Zamia, eli palmuvehka)

Olen himoinnut tätä kasvia jo pidempään, koska sen voi laittaa lähes mihinkä vain kasvamaan… siis varjoisiin paikkoihin. Kätevää! Epäonnekseni kuitenkin huomasin, että kaksi viidestä varresta oli taittunut kuljetuksen aikana. Noh, mietinpä hetken mitä tehdä asialle, kunnes muistin, että minullahan on pillejä jossain. Olinhan joskus aikoinani istuttanut avomaalle tuulisilla keleillä kurkkuja ja kesäkurpitsaa, jotenka taimien varsien katkeaminen oli tuttua 😀 Ne sai siis korjattua kun teki niille lastan esim. pillistä tai grillitikusta ja sitten sitoi ympärille sukkahousua. Kasvin varsi korjaantui itsestään.

Koska Zamian taimet olivat niin pieniä, en uskaltanut käydä räpläämään taimille tukea sukkahousuista – onnistuisin kuitenkin sähläämään taimet katki. Hassultahan tämä hetken näyttää…. tein pilliin viillon mattoveitsellä ja ujutin sen varren ympärille. Laitoin koktailitikun vielä mukaan.

Sit ei muuta kun multaan vaan!

Siinä koko Zamia-lössi.

Kavupaikan olen kyllä valinnut muualta kuin mitä kuvassa näkyy. Tuohon kohtaan nimittäin paistaa aurinko aamupäivällä niin tujakasti, että kyseiset kasvit eivät välttämättä pidä siitä. Joten, ne on kirjahyllyn reunalla hieman varjoisammalla paikalla.

Sitten tätä on vielä pakko hehkuttaa… voitin Pihakuiskaajan Puutarha-blogista tällaisen Villit vihreät kaupungit kasvikirjan! Olen selannut tämän jo kertaalleen läpi ja kirja on mielestäni sillä silmäyksellä erittäin kattava. Kirjassa käsitellään neljää eri kaupunkia: Helsinki/Vantaa, Turku, Oulu ja Tampere, ja niiden luonnonkasveja. Tätä on pakko lukea jossain vaiheessa vielä lisää. Mielenkiintoiselta vaikuttaa! Paljon oli tunnistettavia kasveja, joita näkee tuolla lenkkitien varrella… käytän siis koiraa ulkona lenkillä joka päivä, niin samalla voi tutkailla ympäristön kasvejakin 🙂 Kiitos vielä kirjasta!

Nyt lenkille Foxi-koiran kanssa ja luontoa tutkimaan. Sääkin on mitä mahtavin +18°C ja aurinko paistaa. Kuulemisiin!

T: Minna & Foxy

Lue artikkeli

Syyskuun 11.

Ihmeelliseen ikään sitä on ihminen päässytkään…
Minulla oli näet synttärit eilen 11.9. tai vielä samoilla silmillä mennään!
Muistan joskus nuorena, silloin yläasteella, että minua kutsuttiin Syltiksi. Sitä en muista minkä ihmeen takia, mutta sain jossain vaiheessa matkatuliaiseksi Sylvesteri-pehmon… siis siitä Tipi ja Sylvesteri-hahmoista 😀 Pehmo on edelleen tallella vanhempieni talolla. Mutta tämä Sylvesteri-juttu oli hieman myös ”outo”, koska jostain syystä se yhdistettiin myös siihen, että ”eli vain syksystä jouluun”. Sylvesterin päivähän on siis joulukuun viimeinen. Kuulosti aika pelottavalta ja dramaattiseltakin… Tämä asia on jotenkin syöpynyt mieleeni kaikkien näiden vuosien aikana, ja syystä tai toisesta se käy mielessä aina joka syksy syntymäpäivieni aikaan, niin kuin World Trade Centerin terroritekokin vuonna 2001. Eläisinkö tänä vuonna vain jouluun niin kuin tuossa ”sadussa” sanottiin? Voisikohan näistä ns. patoutumista päästä jokin kaunis aurinkoinen päivä eroon? Pilvinenkin päivä riittäisi!
Noh, taas tuli lasiin täysiä vuosia (jos näin voi sanoa) ja välillä kyllä mietiskelen asioita, joita olen tehnyt, en niinkään niitä joita jättänyt tekemättä. Olen  kuitenkin tänä päivänä 44-vuotias ja sinkku – kerran naimisissa ollut jotensakin kovan elämän kokenut naisihminen. Kova elämänkokemus ei liity naimisissa olemiseen HUOM! 😀 Kova elämä alkoi kaiken tämän jälkeen… En kerro niistä nyt tällä kertaa sen enempää. Mutta senhän voi sanoa, ettei kaikki mennyt ihan niinku Strömsöössä. Silloinhan tuota sanontaa ei ollut vielää edes olemassakaan.

Asiasta ihan toiseen… En tiedä, onko Sylttiä edes koskaan pesty, vai onko ihan samassa kuosissa kuin silloin 80-luvulla! Itse ei ihan ole samassa kuosissa kuitenkaan 😀
Pohdiskelua siis riittää joksikin aikaa 🙂

Lue artikkeli