Huonekasvit

Huonekasveja kevät 2020

, , , , , , ,

Minulle on auennut aivan uusi maailma kun olen seuraillut muutamaa tuubikanavaa, jotka kertovat huonekasveista. Olen toki aina ollut kiinnostunut niistä, mutta nyt löytyy sellaisia ohjeita kasveihin liittyen, että niihin on helppo samaistua, ja asiantuntemus on kasvanut aika roimasti. Meillä on kotona ollut aina huonekasveja, kuten peikonlehteä ja kiinanruusua. Ei siis ihme, että ne löytyvät myös minun kotoani. Isäni on suht ”nuuka” huonekasvien hoitaja, en tajua miten hän on joskus saanut peikonlehdenkin kukkimaan, mutta syy lienee innokkaissa lapsissa, jotka kävivät sumuttelemassa peikkoa miltei joka päivä… veljeni siis teki näin kun oli juuri oppinut kävelemään. Ymmärrän siis, että kasveista täytyy pitää edes jotain huolta, mutta jos haluaa, että ne ovat upeita, niistä täytyy oikeasti pitää huolta! Ei ne vaan ”itsestään kasva” tai pyhällä hengellä. Minulla on vielä pari projektia kesken asian suhteen, mutta tässä hieman joistain, jota olen kokeillut hiljattain.

Malakanlaikkuvehkani teki poikasen ruukun juureen viime vuoden lopulla, ja lähetin poikasen tuttavalleni. Tämän takia saatoin emokasvin todella huonoon happeen. Se kitui varmasti kolmisen kuukautta, kunnes tajusin ottaa sen mullasta pois ja pätkiä elävän näköiset osat vesilasiin. Siinähän sitten kävikin niin, että ne patukat juurtuivat ja silmujakin on jo havaittavissa!

Juuria näkyi.
Silmuja havaittavissa. Vasemmanpuoleisessa silmu jäi vähän kuvasta pois.

Eli, näin sitten lisätään laikkuvehkaa! Olin aivan turhaan vitkastellut asian kanssa. Istutin nämä patukat pieniin saviruukkuihin odottamaan juurien muodostumista. Ne pääsevät tästä lähtien joka viikko ottamaan altakastelun kautta vettä multaan.

Kiinanruusulle vaihdoin ruukun. Se oli alkujaan altakasteluruukussa, joka oli sille aivan liian pieni. Juuret tulivat pintaan. Toki siihen saattoi vaikuttaa hieman liian harva kastelukin ja huono multa. Multa oli nimittäin ihan koppuraa kun otin kasvin ylös ruukusta. Siitä katkeili juuriakin, ja ajattelin, että nyt tapan koko kasvin.

Kiinanruusu ja kirjovehka uusiin ruukkuihin.

Nyt viikko istutuksen jälkeen kiinanruusu on tehnyt paljon uusia lehtiä, ja uusia on tulossa koko ajan! Ihan uskomatonta. Nyt kun vielä alkaisi käyttämään tätä suihkussa niin lehdet pysyisivät puhtaina. Ajattelin alkaa käyttämään muitakin kasvejani suihkussa. Jos vaikka säästyisi tuholaisilta, suihkutus kuulemma auttaa siinä.

Uusia lehtiä kiinanruusuun.

Eräs viikko Lidlissä oli tarjolla jotain huonekasveja, ja olin aina haaveillut palmuvehkasta, eli zamiasta (Zamioculcas zamiifolia). Kasvi ei ollu järin kallis, olisikohan ollut noin 5 euroa. Päätin ilahduttaa itseäni ostamalla tuon kasvin. Sille oli paikka olohuoneessa akvaarion lähellä. Tiedän, että tätä kasvia ei saa kastella paljon. Yhdestä tuubivideosta bongasin ohjeen, että ”not more than you pay rent”. Aika sopivasti sanottu, jos kerran kuukaudessa kastellaan. Sillä ohjeella sitten menty tämä alkuvuosi, ja sieltähän alkaa puskea sitten uutta kasvustoa. Kasvi on sopivasti itsekseen nurkkauksessa tuholaisten varalta, joita ei ole toistaiseksi näkynyt.

Jos ei ole haastetta elämässä, niin päätin haluta itselleni muutaman saniaisen. Tarjontaa ei oikein ole ollut missään, tai sitten saniaiset ovat syksykasveja. Viime syksynä nimittäin ostin yhden saniaisen, jonka tapoin. Tosin jouduin olemaan poissa kotoa jonkun aikaa, jonka vuoksi saniainen kuivahti. Se ei kestänyt sitä, eikä toipunut siitä koskaan. Ei kun uusia saniaisia sitten kehiin. En tiedä tarkalleen, mikä saniainen tämä oikeanpuoleinen on, mutta sekin tuli hankittua Lidlistä pari kuukautta sitten. Vasemmanpuoleinen saniainen ja sen yläpuolella olevat ovat molemmat Isoraunioisia (Asplenium dimorphum). Huomasin, että ne tarvitsevat todella usein kastelua. Pidin niitä aluksi vessassa jossa suihkuttelin niitä melkein joka päivä. Silti niistä alkoi lehtivarsia lurpattamaan. Onneksi tajusin että kasvi ei suihkuttamalla saanut tarvitsemaansa vettä, vaan sitä piti kastella pikkuhiljaa multaan suoraan.

Seuraavat saniaiset kehiin! Lähikaupasta löytyi Pesäraunioisia (Asplenium nidus), joita ostin kaksin kappalein. Niistä toinen on hieman suihkuttelusta kärsinyt koska tajusin myöhemmin, ettei saniaisten lehtien keskelle ”ruusukkeeseen” saa kaataa vettä. Eli tätä kastellaan kasvin istutusruukun reunoilta. Kuvassa takana Malakanlaikkuvehkan poikanen joka istutettu huhtikuun puolessa välissä. Tämän emokasvi on toistaiseksi vielä hengissä, en tiedä kuinka kauan sitten – seuraillaan tilannetta 😀

Teurastin korkeaan tolppaan kiipeilevän kultaköynnökseni totaalisesti, ja otin siitä todella monta pistokasta. Laitoin nyt pienen erän pistokkaita kasvamaan ruukkuun. Samanlaisia settejä tulee vielä kaksi kappaletta, kunhan ehdin istuttaa ne. Niissä on jo juuret kaikissa.

Tämän seuraavan kasvin viihtymisestä olen todella onnellinen tällä hetkellä! Alkuvuodet olivat aika haasteellisia koska en löytänyt oikein ohjeita kasvin kasvattamiseen, mutta nyt tuubiin oli tullut hyviä ohjeita ja olen positiivisesti yllättynyt, että olen vihdoinkin saanut tämän ihanuuden kasvamaan. Tämä on siis sulkaköynnösvehka (Philodendron radiatum). En aio antaa tätä nyt hetkeen kenellekään. Tälle on tullut latvustakin, jonka aion pätkiä. Kasvi saa myös uuden ruukun tämän rumiluksen tilalle. Käyn hankkimassa oikein hienon ruukun hänelle jossain vaiheessa 🙂 Minulla on jo tämän poikanen kasvamassa toisessa kohtaa mutta se pitänee siirtää pikkasen valoisampaan paikkaan, ei kuitenkaan auringonvaloon.

Tässä huonekasvipäivitys tältä kertaa. Yritän rustailla vähän useammin kesän aikana huonekasveistakin 🙂 Kiitos kun luit tämän artikkelin!

Paprikat & chilit kylvetty ja uusi huonekasvi

, , , , ,

En löytänyt kaupasta vielää mitään siemeniä, paitsi viime vuotisia tomaatteja, niin tein poikkeuksen, ja ostin tuoreena chilin ja paprikan, joista otin siemenet kylvöksiä varten. Ne pitää laittaa itämään jo nyt! Jotkut idättävät chilit jo loppu vuodesta, mutta minä tietty heräsin asiaan vasta hiljattain, kun saattaapi ehkä olla, että minul oli muuta ajateltavaa viime vuoden lopulla (RIP Uuno-kisu).

Kylvös 12.1.2020

Käytän karkkirasioita tarkoitukseen. Puoleen väliin taimimultaa ja päälle muovi ja läpinäkyvä plexin palanen (kuvassa pystyssä takana) jotta kannesta tulee ilmatiiviimpi. Multa ei pääse sitten kuivumaan ja kukkakärpäset valtaamaan mullosta 🙂 Nyt sitten vaan odotellaan pari viikkoa, josko nämä tästä itäisivät.

Tein jokin aika sitten, muistaakseni jouluna, yhden kasvivaihtarin, jota olen odottanut kun kuuta nousevaa… laitoin paikallisen Facebookin roskalavalle ilmoituksen, että otan vastaan Aarnipeikonlehden pistokkaan, ja vaihtariksi saapi Sulkaköynnösvehkan, niin sain kuin sainkin henkilön kiinni, joka halusi tarjota minulle ”apinanaaman”! Hän oli myös yrittänyt etsiä minulta löytyvää Sulkaköynnösvehkaa kun se on kuulemma harvinainen. Tästä en tiennyt mitään, joten parempi olisi pitää omastani nyt niin hyvää huolta kuin mahdollista.

Aarnipeikonlehti / Monstera adansonii ”Monkey Mask”
Kuunon pistokas. Useampi kuin kaksi lehteä!

Tapoin tosiaankin ensimmäisen saamani pistokkaan ja toinen saamani pistokas on ihan raapuska. Tein apinalle erillaisen mulloksen: tavallista huonekasvimultaa, johon sekoitin isän tappamien orkideojen lastuja sekä perliittiä. Moni sekoittaa perliittiä multaan koska se kuohkeuttaa multaa jotenkin. Perliitti on sellaista valkoita styroxin oloista ”höttöä”. Ostin 6 litran säkillisen K-Raudasta ja hinta oli noin 8€.

”Perliitti on ympäristöystävällinen luonnollinen maanparannusaine”.

Vanhempani todellakin tappoivat pitkäikäiset orkideat viime syksynä kun eivät tuoneet niitä ajoissa takapihan terassilta sisälle. Orkidea ei kestä jäätymistä ja meillä oli ollut täällä jo parikin kertaa yöpakkasta. Pikkasen hermoja kiristi, mut pitää antaa vanhoille ihmisille kömmähdyksiä anteeksi.

Omani on vasemmassa alakulmassa, kaksi muuta on tuotu vanhemmiltani.
Kuva: 12.10.2019

Toivottavasti apinanaama viihtyy nyt uudessa kasvualustassaan 🙂

Virittelin monsterille kiipeilykehikon, koska tämähän on köynnöstävä kasvi.

I’m back!

, , , , , , , , ,

Eikähän siihen nyt mennyt sitten kuin puolitoista vuotta, kun jaksoin siellä blogspotissa oleilla… ei ole minun ”ympäristöni” ollenkaan. WordPress on minulle henki ja elämä, ei tästä niin vaan päästä mihinkään! Puhumattakaan kaikista mukavista hilavitkuttimista mitä tänne saa laitettua jotta lukijoillakin (jos niitä on) olisi mukavampaa 🙂 Osoite ei myöskään enää ole blogit.minnala.net vaan pelkkä minnala.net ja tietysti salatussa yhteydessä! Huom, tämä on tärkeää kun vaikka haluatte kommentoida artikkeileita. Ei lähde sitten sähköpostiosoitteenne ”kävelemään” vääriin käsiin jne.

Jatkan jutustelelua huonekasveista, ja akvaarioista…
Olen yrittänyt vähentää kasvisekoiluja tälle kesälle, niin isutuksia on mielestäni tehty erittäin hillitysti.

Siis uskokaa tai älkää, niin kaikki on tässä 😀
Veljen kanssa oli sen verran puhetta kesästä, että polaaripyörre on kuulemma siirtymässä pois täältä Suomen päältä, niin taitaa tulla suht kiva ja lämmin kesäkin, toisin kuin on ollut parina edellisenä vuotena. Viime kesä oli niin kylmä, etten edes viihtynyt parvekkeella. Noh, nyt tulee sitten mukavampaa. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että voi olla aika lämmintä, ja jos parveke on täynnä istutuksia, ei niille tahdo riittää rahkeet kantaa jatkuvalla syötöllä vettä. Siispä, laitan hiukan hillitymmin tänä vuonna parveketta.

En tiedä missä vaiheessa olin hurahtanut peikonlehtiin. Sain vuosi sitten tuttavan kautta suuren peikonlehden, jonka karsin huomattavasti pienemmäksi. Laitoin pistokkaat jakoon. Nyt tässä talven aikana naapurini tuli tarjoamaan minulle hänen peikonlehteään… ei sitä raaskinut kompostiinkaan heittää… Katsokaa mikä komistus!

On kyllä niin upea kasvi että huhhuh. On tässä ollut muitakin kasviprojekteja, mutta niistä sitten enemmän myöhempänä. Kunhan nyt pääsen taas alkuun tässä kirjoittelussa.

Tosiaankin viime vuosi oli hiukan ”hankala” omalta kohdalta, ja parvekeprojektitkaan eivät juurikaan jaksaneet kiinnostaa. Mutta päätin tänä vuonna tehdä parvekkeen sitten itseäni, Uunoa ja Foxya varten. Toivottavasti kullanmurut saavat nauttia parvekkeesta vielä tulevinakin vuosina, toisin kuin Spede-kissa, jota kaipaan niin kovasti joka päivä. Spedelle minä olen aina parvekkeenkin suunnitellut… minun vanha papparainen, terveisiä tassutaivaaseen. Mutta elämä jatkuu! Uunokin tosiaan täyttää tulevalla viikolla 16 vuotta.

Lätkä-projektejakin on tiedossa sitten lisää…

Kävimme Foxyn kanssa eilen vanhemmillani kylässä. Foxy on niin tolkuttoman innoissaan lumesta kun sitä vielä tällä seudulla on paikoittain, tai vanhempienikin pihalla kasattua lunta.

Foxy kaapii lunta tassuillaan ja yrittää hautautua lumen sisään…

Foxy kävi eilen myös kahlaamassa lähettyvillä olevassa ojassa… siitä en ehtinyt saada kuvaa kun tuo kännykkä on niin hankala kaivaa taskusta äkkiä toimintaan ja koira nopealiikkeinen. Torstaina kävimme Foxyn kanssa maalla, ja siellä hän pääsi sitten uimaan pihalla olevissa kuralammikoissa. Ai että! Se oli oikein mukavaa… onneksi talon väeltä sai pyyhkeen millä kuivata elukka. Noh, koirat on koiria 🙂

Ja jatketaan sitten taas joku toinen kerta, eli hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!

Syksy saapuu 2017!

, , , , ,

Hei pitkästä aikaa! Koneelle on kasaantunut taas läjäpäin kuvia, ja vain murto-osan voi laittaa tänne… syksykin on meneillään jo hyvää vauhtia, mutta en ole juurikaan ehtinyt ottamaan kuvia väriloistosta, jos sellaista edes onkaan :/

Kun sateet loppuivat, niin onneksi sain yhtenä aamupäivänä napattua kuvan keittiön ikkunasta! (2.10.) Tämä oli todellakin hetkellistä iloa, koska meni varmaan puoli tuntia, niin sininen taivas oli tiessään, ja taas satoi vettä 🙁

En ole montaa vaahteraa nähnyt täällä suunnalla, jossa olisi kunnollinen ruska. Meillä on kuitenkin tässä kävelyreitin varrella ollut yksi, joissa on todella upeat värit 🙂 (21.9.)

Foxy on toisinaan eri mieltä, että pitääkö näitä vaahteranlehtiä aina jäädä kuvaamaan… minun mielestäni sopivat hyvin turkin väriin! (21.9.)

(25.9.)

Tällä hetkellä pääkopassani pyörii niin monta asiaa, jotka ”pitäisi vaan tehdä”. Tein itselleni todo-lappuja, johon kirjoitin kunkin tekemättömän homman. Siitä sitten vaan ottamaan lappu. Muutaman lapun sain totetutettua, loput lojuu olkkarin kirstun päällä kun päätin lahjoittaa peltirasian sitä tarvitsevalle.

Akvaario on jäänyt sisustamatta loppuun. Luovuin kaikista ”tupsukasveista”, mitä tuossa näkyy. Se ei jotenkaan sopinut akvaariooni. Tämän suhteen en aio luovuttaa, teen heti homman loppuun kun siihen tulee kunnolla aikaa 🙂

Huonekasvit kasvavat kovaa vauhtia. Kuvassa oleva kiinanruusu tiputtaa tosin kaikki nuput. Ikävä homma, kun sain sen niin hienosti kukkimaan keväällä. Tosin nyt syksy jne… huomasin muuten, että kasveihini oli ilmestynyt jotain öttiäisiä, joita olen tänään yrittänyt hävittää mäntysuopaliuossumutteella. Osan kasveista olen liipassu mäkeen. En tiedä tarkalleen mistä tulivat, mutta epäilen parveketta. Toin nimittäin sieltä nokkoset sisälle. Olen muutoinkin rajoittanut huonekasvieni määrää kun pitäisi se aika niiden hoitamiseenkin jostain löytyä. Joskus nämä hommat vaan vähän karkaavat lapasista 😀

Koiraa ulkoilutettaessa tulee nähtyä sitten niitä muitakin syksyisiä asioita, kuten näitä mahtavan värikkäitä kärpässieniä! Nämä suorastaan paistavat tien laidoilta. Pidän näistä todella paljon 🙂 (15.9.)

Oli lehtokotilokin sienen päällä… mitä lie sitten tekemässä kun tuskin tuota haluaa itsekään syödä… sattui kait kulkureitille! (15.9.)

Tämän takia piti kurvata autolla ympäri, kun näin tien laidassa kauppaan mentäessä… oikein hurmaava kärpässieniperhe 🙂  (17.9.)

Tällaisia löytyy pitkin kadunvartta kun kävelemme koiran kanssa vanhemmilleni… siinä on ns koivujoho, joiden juuristojen läheisyydessä nämä kasvavat. Koivujen lähellä kasvaa kärpässieniä aika monessakin paikkaa. (19.9.)

Mutta jos tämä tästä tällä kertaa… mukavaa syksyn alkua kaikille!

Noin kahden viikon uutiset

Tässähän sitä nyt selitellään miksei olla kirjoiteltu hetkeen tänne blogiin mitään… kaikkea on kyllä tapahtunut mutta en ole vaan saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään. En mie mikää superihminenkää oo! Tässä nyt joitain kuulumisia parin viikon ajalta.
Päätin eräänä kauniina maanantaina tuunata Spede-kissalle rakennetun bistron tasakattoiseksi, kun siinä oli alkujaankin pitänyt olla avattava katto, että pääsen sitä lattiaa sieltä putsaamaan jos sinne tippuu ruokaa. Alku hyvin ja melkein loppukin. Sain tehtyä homman…
Pientä hifistelyä vaatii..

Tämä ei suinkaan tullut kuin apteekin hyllyltä, ja jouduin käyttämään paikallisia SOTE-palveluja.. pikkusen liimaa sahan tekemään vekkiin ja koriste päälle…

… ja apteekin hyllyköstä etsimään jotain kivaa laastaria. Jos söhlitään, ni sit söhlitään tyylillä!

Jotain piti kuitenkin yrittää tehdä. Sormeen tullut haava nimittäin kiristi niin kovaa, ettei vasemmalla kädellä oikein voinut tehdä mitään ihmeempiä. Ja lisäksi aina piti laittaa joku muovihanska käteen puutarhahansikkaan alle. ettei laastarin sisälle mennyt mitään paskaa. Pikkasen näpit hikos!

Sain kuitenkin tehtyä edes jotain, kuten istutettua nokkosten taimet uusiin suurempiin ruukkuihin. Nämä pidän itselläni kun ovat kaikki keskenään erillaisia. Muut annan/myyn pois.

Tuttavaltani saatu kirjovehkanpistokas teki vihdoinkin juuret!

Tästä olen iloinen 🙂 Laitoin vehkan oitis omaan ruukkuunsa kasvamaan. Toivottavasti viihtyy minulla.

Kävin välillä tarkkailemassa äidin pihaa. Äidille istuttamani kullerot kukkivat ihan täysiään 11.6.2017. Tämän jälkeen satoi muutaman päivän vettä lähes yhtäjaksoisesti, ja suuurin osa kukinnoista tippui. Oranssi kullero tuossa perinteisen keltaisen seassa on jalokullero, jonka olen saanut tuttavaltani.

Bongasin ilmoituksen Facebookista, että olisi tarjolla jaloangervon taimia. Eiku niitä hakemaan! Otin tämän punalehtisen juurakon, sekä sitten vihreälehtisen juurakon. Toivotaan, että kukkivat vielä tänä kesänä, kun juurakot on aika ”sellaisenaan” siirrettyjä 🙂

Tosiaankin täällä Imatralla satoi aika mukavasti vettä muutaman päivän ja tuli vietettyä monta päivää sisätiloissa. Ja niin kuin ei olisi muuten hommia ollut rästissä, niin läppäri päätti käydä temppuilemaan, ja sitähän tässä ollaan nyt kuluva viikko asennettu, että pääsee edes vähän rentoutumaan blogin pariin! Ei oo ihmisen hommaa tää… kolme päivää meni kun ajoin kaikki WIN 8.1-päivitykset koneelle + muutama päivä, että sain kasattua kaikki ohjelmat. Eikä taida kaikki olla vieläkään kohdillaan, mutta nyt en enää ressaa sitä asiaa. Muut jutut ehtii tekemään myöhemminkin 🙂

Loppuun vielä muutama ”kymppikevennys” lemmikeistäni. Koiraa ei olisi meinannut saada millään ulos aamusta, kun keli oli niin kamala… ei se mitään Foxy-kulta, minul oli vähän samanlaiset fiilikset, mutta pitihän se hauveli ulos viedä tarpeilleen.

Harvinaista, mutta tästä innokkaasta lähtijästä sai vielä otettua lähikuvaa 😀 Itsellä oli lähinnä vaikeaa lähteä ulos kun nauratti niin kovaa…

Vanha herra, Spede, halusi välillä viereen.. tottakai piti mennä pomottamaan koiraa koiran paikalle! Spede on kingi 🙂

Uuno on ollut joka ilta käpertyneenä viereen kun olen läppärini ääressä tekemässä milloin mitäkin… niinkuin vaikka asentamassa ohjelmia ja päivityksiä. Kuvasta näkyy Foxyn häntäkin… kaikki vieressä välillä yhtäaikaa 🙂

Nyt alkaa olla sen verran kovaa hermosärkyä hartioissa ja käsien nivelissä että tarvii lopetella tähän ja käydä yöpuulle. Palaillaan taas, ja toivottavasti pian 🙂

Scroll to Top