Tag Archive: akvaario

Kaloja ja pikkukotiloita

Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että pitäisi tuo akvaario kunnolla putsata. Olen tunkenut sinne enstennäkin aivan liikaa hiekkaa, joista puolet joutaisi pois. Vie ihan turhaan vesitilaa kaloilta. Jotakin hyötyä siitä siivottomuudestakin on. Nimittäin, kun aikani tutkiskelin siivotonta akvaarion pohjaa, huomasin ensimmäiset pikkuruiset petokotilot. Kyllä ne näyttävät tuolla parittelevan silloin tällöin, mutta en ole koskaan nähnyt yhen yhtäkään poikasta. Nyt niitä näkyi kaksi 😀 Mahtavaa! Niistä saa kuitenkin maksaa vitosen kappaleelta kun käy ostamassa kaupasta.

Ilokseni olen myös huomannut, että kasvattamani seeprakalat ovat vielä hengissä. Siirsin niitä noin kahdeksan isompaan tankkiin, ja kolme niistä taisi kuolla liiallisesta stressistä. Loput viisi ovat olleet ihan ok tuolla. Ne kasvavat ihan normaalisti vaikka ovat vielä aikamoisen matkan päässä täysikasvuisista fisuista. Samoin tuolla pikkutankissa olevat seeprikset kasvavat. En tiedä, mutta minusta tuntuu että ne leikkivät siellä välillä. Ne vetävät nimittäin sellaista rallia siellä pohjaa pitkin ja pujoittelevat kasveissa. Siellä on sellaisia tuuheampia rehuja juuri noita poikasia varten.

(Toivottavasti ei tule sähkökatkosta kun ukkonen jyrisee ulkona)

Nyt tulee muuten vettä kuin esterin peestä. Pitänee käydä katsomassa ettei kastu ihan nuo pehmusteet partsilla…

Så där. Ei onneksi kauhean pahasti partsille sada kun on lasitus tuossa. Tosin seinustojen liitoskohdissa on rakosia joten vesi tulee niistä kyllä sisään jos sataa tietyssä kulmassa. Enivei, se siitä sateesta 😀

Pitänee taas laittaa seeprakaloille kutulaari valmiiksi kun näyttää siltä, että tuo naaras on taas täynnä mätiä. Jos saisi niitä leopardi-versioita tällä kertaa. Edelliset olivat raidallisia. Pitää yrittää ottaa niistä jossain vaiheessa kuvia jos se on kuinkaan mahdollinen. Ovat nimittäin aika liikkuvaista sorttia. Mutta tämä tällä kertaa kaloista.

Liian vähän aikaa akvaariolle…

Hitto soikoon. Käyn joka päivä kotona kaksi kertaa ruokkimassa kalat ja samalla tarkistan, että ne ovat kondiksessa. Noh, ylläri, että taas minulta on yksi seeprakala kadonnut. Nyt en löytänyt sitä edes pohjalta. Näinköhän se on loukannut itsensä ja joutunut partamonnien suihin…

Tää on taas tätä, että en tajua mikä niille voi tulla kun kerran joka paikassa sanotaan, että ovat helppohoitoisia kaloja. Minä en näemmä saa pysymään niitä mitenkään hengissä! ***KELE. Noh, ne pikkufisut on ihan ok, enkä minä sieltä ees huomais, jos joku heittäis henkensä.

Harvensin eräs päivä kasvustoa, kun oli alkanut hieman rehottaa. Jostain syystä siellä akvaariossa ne kasvavat aivan käsittämätöntä tahtia. Yhden rehun, minkä olin hankkinut heti alussa, jouduin liipasee hiiteen, kun sen pintalehdet peittivät kolmasosan akvaarion veden pinnan pinta-alasta. Eihän siinä mikää seeprakala kyllä ui, jos ei ole selkeitä kulkureittejä. Karsin kunnolla rehuja, en säästellyt mitään. Pitää lähipäivien aikana käydä imuroimassa se pohja ja vaihtaa vesi.

Yhden hauskan asian huomasin tänään, mitä en ole aiemmin nähnyt: mustatetrat kuhertelivat! Se oli jotenkin aivan ihanan näköistä 🙂 Minulla siis on siellä yksi uros ja kaksi naarasta. En ole niiden nähnyt tekevän siellä altaassa mitään muuta kuin syövän ja heittelevän jotakin äkkipikaisia kieppejä. ”Lapas-mafia” lisääntyy! Pitääkin käydä katsoos miten se oikein niiltä sujuu…

Hauvelin synnytystä ja akvaariota

Kulunut viikko on ollut harvinaisen täynnä kaikkea jännää. Tällä hetkellä tuossa vieressäni makoillee hauveli, jonka olisi tarkoitus synnyttää vauveli tässä lähituntien aikana. Kyseessähän on tietenkin lempparihauva, Foxi, joka on australiankarjakoira. Laitoin sille tuohon viereen tollaisen täkin jonka päällä se tykkää makoilla kun olen tässä koneella. Laitan siitä kuvan jos saan napattua.

Pikkasen jänskättää, että milloin tuo alottaa tuon synnytyksen. En ole koskaan koiran synnytyksessä mukana ollutkaan, ja tekis mieli vetää pullo konjakkia että vähän rauhottuis 😀 Se liene ei kuitenkaan järkevää, joten puretaan tämä vaikka tällein kirjoittamalla.

Kyseessä tosiaankin on yksi pentu, jollei ultra todella pahasti näytä väärin. Itse toivoisin paria, kolmea pentua hauvalle 🙂 Saattas tulla vähän kustannukset edullisemmiksi elikolla. Foxi nimittäin keinosiemennettiin, ja se ei ollut käsittääkseni halpaa hupaa. Foxi on kuitenkin sijoitusnarttu niin onneksi ei tarvitse itse maksella noita kuluja. HUH! Eli vinkki vaan joillekin jotka lukevat, ettei tolla menetelmällä tuu mitään. Ilmeisesti siinä on monta seikkaa matkassa mitkä voi mennä pieleen, niin varmasti menee. Ei mitään pipetillä ruiskintaa mihinkään! Tai silläkin on omat keinonsa, mutta tämä ei ainakaan tuottanut kovinkaan hyvää tulosta. Pentuja olis hyvä olla muutama kuites.

Minua oottaa tuolla muuten lämmin sauna 🙂

Ja mitäpä muuta kuuluu?
Noh, minun pikkufisut (seeprakalat) on kasvaneet jo sellaiseen pisteeseen, että niistä on erotettavissa selkeästi raitoja. Ne ovat sellaisia puolentoista sentin mittasia, lähes kaikki. Kävin ostamassa sinne poikastankkiin lähikaupasta pari imunuoliaista, jotka pitävät huolen ettei sinne tankkiin pääse kerääntymään liikaa levää, jota oli jo selkeästi huomattavissa. Tarkoitus oli ottaa sellaisia levänsyöjiä, jotka voi sitten tarpeen vaatiessa siirtää tuohon isompaan tankkiin, jos pienempi on pois käytöstä. Olen siis ottanut tuon käyttöön vain noita poikasia varten, jotka sitten jossakin vaiheessa luovutetaan, jos ovat hengissä siihen pisteeseen asti 😀

Seeprakalan poikaset kuoriutuneet

Alkaa jo hieman hirvittää, että mitähän tästä oikein tulee 😀
Seepriksen munat ovat kuoriutuneet! Tuolla on vielä tasan kaksi kuoriutumatonta poikasta. Katsoin tankkiin puolisen tuntia sitten, ja silloin kuoriutumattomia oli kolme, eli edistystä tiedossa.

Olin jo säikähtänyt pariin otteeseen, että kaikki kalat on menetetty, koska olin laittanut ne ”kypsymään” vääränlaisiin olosuhteisiin. Muutaman päivää ihmetellyt sitäkin, mitenkä nopeasti ne oikein kehittyvät ja mihin pisteeseen. Nyt on viides päivä menossa, ja eilisillan ja tämän puolipäivän välillä lähes kaikki on kuoriutunu. Voi olla että johtui tuosta vedenvaihdosta. Otin tuolta akvaariosta, minkä niille laitoin tekeytymään, vettä tohon poikasvaarioon. Pitää vielä tehdä sellaista, että vaihtelen tuota vettä tuolta puolen tunnin välein, että kohta se on samaa vettä kun tuolla toisessa tankissa johon nuo olis tarkoitus siirtää kasvamaan. Hurjaa kun oikein jännittää mitä noille käy 🙂

Tällä hetkellä ei näy juurikaan liikettä tuolla poikasvaariossa. Poikaset eivät vielää ui kuitenkaan, vaan ovat kiinnittyneinä seinämiin ja pohjaan ruskuaispussinsa varassa. Ilmeisesti huomenna olisi sitten se uintipäivä. Kyllä ne näyttävät vaihtelevan paikkaa tuolla toisinaan, mutta uimista en ole nähnyt vielää. Jos tää prokkis onnistuu, laitan jotkut ohjeet mitä olen tehnyt, että ymmärrän tehdä uudestaan oikeat asiat… tai jos joku muu tarviaa ohjeita. Siis vain siinä tapauksessa, että tämä onnistuu. Nyt pitää vaan odotella kärsivällisenä. ”Onneksi” on pikkunen flunssa päällä että ei tule kauheasti yritettyä touhuta kaikenlaista täällä kotosalla kun tietää ettei mitään älyttömiä jaksa. Ainoa haittapuoli flunssasta on että silmät vuotaa eikä meinaa nähdä noita pikkukaloja suurennuslasillakaan, ja tuossa tuolilla kun hetken yrittää niitä tuijotella, niin selkä kipeytyy aikalailla. Mutta, jos minä tästä menen tonne sohvalle katsoo töllöä niin kirjoittelen taas jotakin kun on aika… varmaankin tänään jo myöhemmin. On tarkoitus istuttaa joitakin siemeniä itämään minikasvimaahan 🙂

Akvaarion huolto

Tänään oli pakko huoltaa akvaario tossa päivällä. Ajattelinpa samalla perustaa tonne toisen. Kyseessä on sama tankki missä kudetin seeprikset. Jos noista uusista poikasista tulee mitään, niin siirrän ne sitten sinne kasvamaan.

Olen ollut tässä parisen päivää pienessä flunssassa, niin on ollut hieman pääjäässä.com-olotila, eikä voimatkaan ole oikein riittäneet kaikkeen mihin ois ollut tarvis. Hirveetä säätöä olen tosiaankin käynyt läpi, että olen saanut tuonne pikkuseen poikasvaarioon nyt jotakin tolkkua.

Tässä kuva siitä tällä hetkellä:
Poikasvaario väliaikainen

Tässä kuva siitä kudusta… tai nehän ovat jo tollasia ”larvoja”.

Löysin myös akvaarion huollon yhteydessä kadonneen kirsikkabarbinaaraan. En tiedä missä ihmeessä se on oikein ollut, mutta se on selkeästi loukannut itsensä kun oli ihan ruhjeilla. Kävi mielessä, josko se ois jääny jonnekin jumiin tonne ryteikköön ja sain sen sieltä siivouksen yhteydessä irti. Joka tapauksessa olen siihen tyytyväinen että se löytyi 🙂 Toivottavasti se paranee kuitenkin kun ei viitsi yhden kalan takia koko akvaariota lääkitä. Pidetään sille siis peukkuja.

Seeprisukko on hyvin selvinnyt siitä tiistaisesta sählingistä hengissä. Sain pitää niille kolmelle akalle hautajaiset, mutta näköjään tuo kaikista pienin sintti on sittenkin kaikista sinnikkäin. Tuolla se kirmailee uusien asukkien kanssa, joista muutekseen kaksi laitoin tonne uuteen akvaarioon testaukseen, ettkä kestääkö siellä mikään hengissä. Äsken olivat ainakin. Pakko testata noilla uusilla kun niihin ei ole vielää kehittynyt mitään ns tunnesidettä. Jos kuolevat, niin saan kaupasta uudet. Siinä tapauksessa ei muuta kuin aloitetaan akvaarion kasaus uudestaan. Olin myös suunnitellut tekeväni siihen toiseen akvaarioon sellaisen kiven näköisen taustan, joka laitetaan sisäpuolelle. Olen hankkinut siihen jo tarvikkeita. Odottelen kuitenkin asian kanssa, ja tutkin vielä vaihtoehtoja. Hankin saumauslaastia (märän tilan), ja tarkoitus on vielä hankkia jostakin akvaariohartsia tai akvaarioystävällistä lasikuitua, sekä maajauhetta, että saa niistä kivistä semmosen luonnollisen värisen. Saattaa olla, että tekasen vielä muutaman kivenkin noihin, tai jotakin muuta linnaketta jne. Noh, jos sitten vaan olis jossakin tilaa tehdä… pitää kai yrittää pyytää kaverilta että sais sen talolla askarella 🙂

Mutta lopetan täältä taas tällä kertaa kun kellokin on jo puoliyö… vaikka perjantai onkin, niin pysyttelen täällä kotona. Jos huomenna sitten jaksaisi mennä kuvailemaan kun porukat pelaavat tossupalloa tuolla kantiksessa. Elikkäs kuulemisiin 🙂

Murheen murtamat

Täytyy tässä sanoa, että jos jotakin iloa, niin myös surua… kun tulin eilen myöhään illalla kotiin, niin huomasin, että kaikki neljä seeprakalaa olivat todella huonossa kunnossa, siis ne jota kudetin. Olin siirtänyt ne yöksi toiseen akvaarioon siitä kutuvaariosta, että saan siivottua sitä vähän. Ei siinä auttanut muu kuin ottaa ne nopsaan sieltä pois ja siirtää tonne ”kotiin”. Aamulla kolme naarasta oli kuollut. Uros, pikku sintti, vielä on tuolla uiskentelemassa. Sekin oli melko raato eilen, mutta kuin ihmeen kaupalla selviytyi koetuksesta. Noh, nyt on sitten niistä kutunaaraista ”päästy”. Vaalin tota kutua nyt sitten oikein ahkeraan ja teen kaikkeni, että niistä kuoriutuu näiden kuolleiden poikasia 🙂 Kauniita fisuja olivat… R.I.P ;( Huomasin myös, että tosta normiakvaariosta on hävinnyt johonkin naaraspuoleinen kirsikkabarbi. Liekö sekin delannu kun jouduin jahtaamaan noita seeproja tuol yhden illan… pidän tässä hieman paussia nois jahtailuissa, mutta lähipäivinä on imuroitava pohja tuosta kyl.

Kutuyritys vol 3 + muutama fisu lisää

Huoh. Sain juuri peiteltyä toisen akvaarion, johon laitoin seeprakalat taas kutemaan. Ei siinä mennyt vissiin kuin reilu tunti, että sain ne tuolta toisesta akvaariosta edes kiinni… nyt hiki lentää – olen ansainnut kaljan 😀

En ole kerennyt vielää tekemään sitä suunnitelmaani loppuun saakka, mutta kai tuo tolla vanhalla taas onnistuu. Pitää vaan tajuta ottaa samantien sieltä se kutu pois jos ne tekevät jotakin. Ehdin siis huomenna viritellä toisen systeemin valmiiksi tonne jos kutua näkyy päivällä. Kokeilen kudettaa kaksi kertaa. Saas nähdä mitä käy 😀

Kävin tänään hankkimassa toisen suodattimen joka on tarkoitus sitten laittaa tohon keskikokoiseen akvaarioon. Meinasin siirtää siihen nuo barbit tuosta isosta tankista koska nekin vaikuttavat siltä, että haluaisivat kutea… siinä on siis naaras ja koiras. Katsotaan jos niistäkin jotain irtoais 🙂 Samalla ajattelin siirtää yhden monnisparvin sinne pohjaa putsaamaan, todennäköisesti sen täplämonnisparven kun ne näkyvät siitä toisesta hiekasta paremmin. Ja jos niitä seepriksiä sitten tulee, niin siirrän nekin sitten siihen samaan kunnes ne saavat kodin – tai sitten niitä täytyy pitää siinä samassa kipossa missä aion sen kudunkin kypsyttää. Joka tapauksessa keskikokoiseenkaan tankkiin ei ihan mitä vaan voi laittaa koska se on aika pieni.

Kalaostoksilla
Kävin sitten tänään hankkimassa tuosta Norppiksesta 4 uutta seeprakalaa. Nämä ovat nyt sitten niitä taviksia. Nuo nykyiset mitä minul on, niin ne ovat sellaisia huntueväisiä (long fin). Ja vielä niistä aikasemmista sen verran, että niitä on kahta lajia : raidallisia ja pilkullisia (leopardi). Tarkoitus oli hankkia pari koirasta tuonne lisää etteivät nuo kerkeä kuolemaan sukupuuttoon. Vissiin jo tuhat kertaa olen ihmetellyt että mitkä noista vipeltäjistä on mitäkin sukupuolta, niin taitaa olla sillä ainoalla uroksella täl hetkellä neljän akan haaremi tuol tankissa. Noh, nyt se on kolmen kans tuol kutulaariossa. Katotaan miten äijän käy 😀 Juu, mut hyvin oli hirmu pikkusia ja söpöjä nuo uudet pikku seeprat. Tais olla omat ekat sillo alussa paljo isompia. Nuo oli meinaan ihan semmosia sinttejä, melkee saman kokosia ku noi neontetrat. Hirveet rallit alko samantien ku laitoin ne tonne tankkiin. Eivät sentää piileskelleet tuol pusikos kauaa ku tulivat ihan rohkeesti syömään yms.

Mutta joo, jos tämän taas tästä lopettelis niin pääsis joku toinen päivä jatkamaan. Huomenna sitten aamulla ysiltä kaloille valot päälle ja katsotaan kui nopeesti ne kutevat siellä jos ollenkaan. Vois yrittää ottaa siitä kudusta vaik kuvan? Vähän vielä ristikoita teen ennen nukkumaan menoa että saa ajatukset pois tosta kutemishommasta. Jos sais vaikka ihan nukuttuakin. Jees, mut täältä tähän. Kuulemisiin.

Kutulaarioon selkeyttä, selvästi

Kyllä on huojentunut olotila tällä hetkellä kun on saanut päässään pähkäilyt päätökseen mitä missäkin kohtaa aikoo tehdä. Tietty mielipide voi olla sitten huomenna ihan toinen, mutta enivei, jotakin taas tehty uutta ja edistystä näkyy lähitulevaisuudessa asioihin.

Kävin ostamassa eilen (pe:na) sähkötarvikekaupasta sellasta muoviputkea, mihin survotaan sähköjohtoa sisälle esim jos sellainen pitää vetää johonkin vesitilaan tms. Ei tarvitse siis rakenteisiin silloin koskea. Noh, se ei ollut ees kallista. Hankin kolme standardin pituista pätkää, josta kaverini sitten askarteli minulle kehikot uuteen kutualtaaseen. Eli tässä kävi nyt niin, että päätin kohta heittää kuikkaa munille sillä edellisellä sätöksellä minkä tuossa hätäpäissäni tein, missä oli niillä pussinsulkijoilla ”ommellut” ne reunat jne. Kyllähän sekin asiansa ajoi, kalat kutivat siihen, mutta mihin helvettiin sen survon sitten siksi ajaksi kun sitä ei käytetä? No en mihinkään! Sellane loota on kuitenkin kookas, ja sit sitä ei nyt ihan mihin vaan voi laittaa ku sitä pitää sit käyttää akvaariossakin. Joten, uusiksi meni.

Päätin tehdä seuraavaa:
Minulla on kuites sitä hyttysverkkoa jäljellä niin teen siitä uuden pohjan jolle tulee reunoja juuri sen verran että sen suorakulmioksi taitellun kehikon saa siihen kiinnitettyä kunnolla. Sitten siihen kiinnitetään toista verkkoa, joka ei ole sellaista koppuraa. Kehikko siihen myös yläreunaan. Eli, ei siis sivuille vaan ylä- ja alareunoihin (pohjalle) ne kehikot. Voin sitten tarpeen vaatiessa lytistää sen paljon pienempään tilaan kun se ei ole käytössä 🙂 Katsos, alkaa olla jo tämä kehittely insinööritasolla 😀 Kun kehikko on tehty, jossa kalat suorittavat tämän rituaalinsa, niin siihen tehdään vielä toinen kehikko, joka on tämän toisen ulkopuolella. Siihen kiinnitetään sifonkia, eli sitä minulla olevaa voilé-kangasta, johon kalojen kutu sitten laskee. Kätevää, eikö totta. Kun fisut on kuteneet, voi ne tietty siirtää pois sieltä kutukehikosta, ja ne pitääkin siirtää pois. Nyt kun se kalan mäti laskeutuu suoraan tollaseen paikkaan, missä ne voivat ”tuulettua”, niin niillä on todennäköisemmin paremmat mahikset selviytyä… tai ainaki maalaisjärkeni niin sanoo. Aikaisemmin ne menivät siis pohjalle, ja sit siellä ne meni ns piloille… perkeleet. Tämä ilmeisesti johtui siitä, ettei siellä kiertänyt tarpeaksi huuberin erikoinen, eli ne jäi lasiin kiinni, ja homehtuivat sitte siihen. YÄK. Noh, taas astetta olevinaan viisaampi.

Enivei, se uusin akvaario on tarkoitettu tähän kudun säilöttämiseen sitten. Ihan vain siksi, että jos niistä pikkuelikoista jotain tulee, niin laitan sitten tuon toisen sellaiseen kuntoon missä niitä voi pitää. Eli sen, missä ne kudetetaan. Kerkeän siiheksi varmaankin sen uuden hoitaa puhtaaksi ja miettimään tarkemmin sen sijoituspaikan. Olis kyl idiksiä… menee kyl taas ihan överiksi kaikki ajatukset jos tällä tavoin sitä yrittää ees toteuttaa, mutta voishan semmonenkin olla mahollista, että jakais tuon minun makkarini kahteen eri osioon, jossa toisessa on akvaario + sänky ja toiseen jättäis kasvien harrastelun + lukunurkkauksen… hmmm… pitääkin vähän mittailla tuota mitä sille vois tehdä 😀 HUH. Jatketaas taas johonki toiseen ajatukseen!

Niin, se miksi hankin kolme muoviputkenpätkää oli se, että osasta muoviputkea on tarkoitus tehdä taimitarhalle tukipilarit muovipäälliselle. Eli niinkuin minikasvihuone. Siitä kyllä sitten tulee ihan eri kirjoitelmat tänne mitä on tehty ja milloin. Kuuluu lähinnä tuonne minun puutarha- ja parvekeosastolle. Jees, mutta täältä nyt tällä kertaa tähän.

Noniin, otetaas uusi yritys seeprakalojen kudettamisessa

Uusiks meni leikki sano hämeen Heikki… elikkäs tehdääns koko systeemi uudestaan 😀
Saattaa toki olla, etä saan pelastettua vielä tuolta jotakin. Ensinnäkin, internetti on niin täynnä kaikennäköstä tietoa mikä ei toimi alkuunkaan. Esim se, että kuinka kauan menee ylipäätään että on niitä uiskentelevia elikoita siellä tankissa. Ajattelin tehdä seuraavaa:

Haen ihan ensitöikseni kaupasta 6-päkin kaljaa, apteekista buranaa ja rennietä. Lääkitys on huomiselle tarkoitettu, kaljat täksi illaksi. Kävi nimittäin niin, että sain kuin sainkin kalat kutemaan! Mutta ei siinä vielä kaikki… en tajunnut nostaa sitä kutua sieltä tankin pohjalta pois, ja tietenkin se sinne sit ns homehtuu. Noh, sen välttämiseksi teurastin erään voilé-kankaisen verhon uutta prokkista varten, ja kävin hankkimassa uuden akvaarion 😀 (tässä hommassa ei ole kohta enää mitää hauskaa). Teen siitä kankaasta semmosen pussukan, jonka päälle ne kalanmunat voi sit laittaa ”kypsymistä” varten. Vinkkipinkki tuli vielä akvaarioliikkeestä, että ne eivät saa olla missään vaiheessa ilman kanssa kosketuksissa, eli siirto toiseen tankkiin (uuteen) pitää kikkaikka sillä tavalla ettei ne tuhoudu sit tosiaa siinä siirrossa. Ja kudetus sitten aamulla taas uudestaan käyntiin 🙂

Kun poikaset on kypsymässä toisessa altaassa, liene aika laittaa se suurempi allas käyttökuntoon. Pitää siihen hankkia ensiksi kunnon suodatin. Toki vasta siinä vaiheessa ettei poikaset joudu sinne ”väliin”. Jes, mutta nyt pitää tehdä toi verkko tuossa valmiiksi kun kohta tulee hämärää niin sitten ei enää näe luonnonvalossa siimalla ommella kulmia 🙂

Palaielen siis tähän myöhemmin.

Seeprakalojen kuteminen

Sanon heti tähän alkuun, että tämän kirjoitelman ei ole tarkoitus olla mikään tieteellinen teos, vaan tämä kertoo mitä omalla kohdallani on tapahtunut tai tapahtumaisillaan. Kyseessä ei siis ole mikään ohje 😉

Tässä on seeprakala: (kutuvalmis naaras)

Olen menettänyt jo todella monta seeprakalaa sen takia, etten ole tajunnut/tiennyt, että ne pitää kudettaa erillisessä altaassa. Sitä ei tule noviisille mieleen heti kysyä edes moista kun kaloja mennään kaupasta ostamaan. Tämä asia selkeni minulle vasta tämän vuoden puolella, ja aloin uutterasti etsiskelemään tossa parisen viikkoa sitten toista tankkia. Lueskelin toki aikani kaikenmaailman kirjoituksia noista fisuista sekä yritin löytää ties mitä neuvoja ja vinkkejä asian ratkomiseksi. Ei muuta kuin Google laulamaan!

Mutta, nyt siihen varsinaiseen aiheeseen!
Olen laittanut erilliseen akvaarioon täysin uudet vedet (+ kaikki parannusaineet), ja asetellut sinne tekemäni kutulaarion.


(teipattu siimojen varaan akvaarion ulkopuolen seinään ettei vajoa pohjaan)

Olen käsittänyt useista eri kirjoituksista, että seeprakalat kutevat aamulla heti auringon noustua helpoiten, joten tein seuraavaa…

Laitoin kutulaarioon tupsuisen karkeaviuhkalehtinipun (Cabomba), jotta niille olisi jokin ”pusikko” missä kutevat. Idean olen saanut katsomalla YouTubesta videonpätkiä missä näytetään seeprakalan (Danio rerio) kutemista. Asian olisi varmasti ajanut myös ns kutumoppi, jonka olisi voinut tehdä vaikkapa sukkalangasta. En jaksanut enää nähdä vaivaa kun tuon rehunkin sai tosta paikallisesta niin edullisesti ja heti. Kiinnitin kasvin vain verkkopohjaan pussinsulkijalla etteivät kalat sitä liikuttele ympäriinsä. Kasvissa on myös yhdet ylimääräiset painot että sen latva tavallaan vajoaa siihen kutulaarion pohjaa vasten. Miksi sitten tein näin? Noh, hyvä kun kysyin 😀 Eli syy siihen on puhtaasti se, että seeprakala syö oman kutunsa jos se sen kiinni saa. Tein siis tästä kasvista matalemman, että kun ne seeprikset siellä kasvin seassa touhuavat, niin ne munat laskeutuvat nopeammin akvaarion pohjalle. Jos kasvi on pystysuorassa, kala ehtii tod näk syömään sen juuri ”tuotetun” munan. Kun se makaa siinä kutulaarion pohjalla, niin munat menevät suoraan läpi siitä verkosta!

Tässä pari kuvaa seeprakalojen kutemisesta.

Noh, nyt sitten seurailemaan mitä tapahtuu. Tein tänä aamuna seuraavaa. Olin laittanut edellisenä iltana seeprakalat tonne kutuvaarioon valmiiksi, sammutin valon, ja laitoin pyyhkeen akvaarion ympärille, ettei ylimääräiset valot pääse sinne välillä. Suljin myös ikkunasta sälekaihtimet ja vedin verhot eteen. Kun aamu koitti, otin kaikki peitteet pois akvaariosta, ja päästin sinne päivänvaloa. Syötin samantien kalat muutamilla hiutaleilla. Sitten minun pitikin lähteä liikenteeseen. Kello oli varttia vajaa 10 aamupäivällä siis.
Kun tulin takaisin noin klo 14, kävin kurkkimassa kutulaariota, että ovatko kalat ylipäätään enää hengissä 😀 Katselin pohjaa tarkoin suurennuslasin avulla, ja huomasin, että siellä oli kahdessa kohtaa semmoinen ”setti” jotakin pikkuruisia rakeita, jotka lähinnä muistuttivat todella pieniä helmiä. Ilmeisesti tämä oli sitten sitä seeprakalojen kutua. JES!

Olen tänään lisännyt kutuvaarioon enemmän populaa, kun jostakin lukasin, että ois hyvä olla pari urosta siellä että varmistaa sen, että se mäti hedelmöittyy. Teen siis saman jutun tänäiltana: syötän elukat, laitan valot kiinni, peitän akvaarion (kututankki), suljen ikkunakaihtimet ja verhot ja olen ihan hissukseen sillä tavalla etten mene laittelemaan mitään turhia valoja makkariin päälle, jossa tuo tankki sijaitsee. Aamutoimet sitten samalla tavalla! Parin päivän päästä pitäs olla pikkuruisia seeprakaloja uiskentelemassa tuossa tankissa 🙂 Sitten alkaisi seuraava vaihe… siitä sitten kai myöhemmin jatkona tälle kirjoitukselle.