Foxyn viimeinen viikonloppu

En muista ihan tarkalleen, mitä olen koirulistani kirjoittanut, mutta hänellähän todettiin diabetes vuodenvaihteessa. Ei kun insuliinia vaan kaksi kertaa päivässä… mutta eihän se sitten loppu peleissä sairautta pois vienyt. Foxylle tuli lisäksi näkyvä nisäkasvain loppu keväästä, ja tarkemmin kun ajattelin asiaa, niin diabetes oli todennäköisesti oire jostakin vakavammasta sairaudesta, kuten syövästä. Mentiin siis päivä kerrallaan! Mutta tässä hieman mietteitä Foxyn viimeisistä päivistä, joita olen ehtinyt käymään läpi jo useamman kerran.

Foxy oli koko ajan iloinen, ja sen takia minulla oli välillä hiukan vaikeaa ”lukea koiraa”. Sitä varmaan sattui paljon toisinaan, mutta kun se ei näytä sitä mitenkään! Urhea pikku kaveri.

Foxy pääsi temmeltämään juhannuksena ”mummilaan” ja uimaan uima-altaassaan.
Kuva: 21.6.2019

Foxylta hävisi aistit. Ensin siltä alkoi heikentymään näköaisti ja sitten myöhemmässä vaiheessa siltä meni vaistot ja hajuaisti. Ei ollut koiran elämää se enää 🙁 Urheasti oli vielä vierelläni kun menin parvekkeelle istuskelemaan.

Kuva: 20.6.2019

Aistien menetyksen huomasi aika helposti. Tuttavani kutsui Foxya luokseen ulkona kotipihallamme, niin Foxy ei ymmärtänyt mennä tervehtimään oikeaan suuntaan, vaan ”meni mihin sattuu”. Sitten olikin se viimeinen niitti kun tajusin, ettei koira enää tajunnut, kun nenän eteen heitettiin herkku. Terve Foxy olisi ottanut sen jo ilmasta kiinni, eikä herkku olisi ehtinyt koskettaa edes lattiaa! Siinä vaiheessa tiesin, että nyt on koira jo huonossa kunnossa eikä mitään ole tehtävissä. Ei muuta kun tilaamaan lääkärille aikaa eutanasiaan. Foxy myös kieltäytyi kulkemasta rappusia… rypäisi aina alimmat rappuset – ei varmaan tajunnut tai nähnyt, että niitä oli vielä yksi tai kaksi jäljellä. Siispä minä kannoin koiran ylös ja alas miltei viikon verran. Oli aika rankkaa minullekin, vaikka oisin kyllä häntä kantanut pidempääkin, jos Foxy ollut muuten paremmassa kunnossa.

Foxy makoilee väsyneenä lattialla…
Kuva: 22.6.2019

Tämä on päivää ennen Foxyn poismenoa… ulkona oli suht lämmintä, tarkenin mekossa. Halusin mennä Foxyn kanssa pihalle oleskelemaan, mutta ei Foxy oikein jaksanut sielläkään olla. Odottelimme serkkuni saapumista tovin. Odotin myös, että jotkut naapurit olisivat tulleet paikalle, kun osa heistä piti Foxysta paljon. Olisivat saaneet rapsutella ja paijata Foxya viimeisen kerran. Olin tässä kohtaa jo päättänyt, että vien koiran seuraavana päivänä lääkäriin.

Kuva: 23.6.2019

Käytin Foxyn maanantaina aamulla tien laidassa tarpeillaan ja soitin tähän mennessä elämäni vaikeimman puhelun eläinlääkärille. Tuttavani tuli koiransa kanssa vastaan ja kerroin hänelle, mitä odotettavissa oli. Foxy meni tervehtimään tuttavaani, eikä edes huomannut, että hänellä oli koira siinä ihan vierellä. Normaalisti Foxy olisi laittanut täysrähinän päälle toisesta koirasta… Tiesin, että olin tehnyt oikean päätöksen!

Otin Foxysta vielä videokuvaa ennen lähtöä.

Jos video ei näy, katso se Tuubissa klikkaamalla YouTube-kohtaa videon alalaidassa.

Laitoin kengät jalkaan ja kannoin Foxyn autoon – itkin koko matkan autolle ja halasin koiraa niin lujaa kun se oli mahdollista. En laskenut sitä sylistäni vasta kun laitoin turvavöihin kiinni takapenkillä. Foxy varmaan aavisti mihin oltiin lähdössä. Ilma oli todella kaunis. Taivas oli sininen ja siellä oli joitain Simpson-pilviä. Olin rauhallisin mielin, koska kohta ystäväni ei enää kärsisi. Foxy ei laittanut tällä kertaa edes hanttiin kun saavuimme eläinlääkärin pihaan. Hän tiesi – hänen täytyi tietää! Olimme serkkuni kanssa Foxyn vieressä niin pitkää kun saimme olla paikan päällä. Pidimme tassusta kiinni, suukottelimme Foxya ja rapsuttelimme vielä viimeisen kerran ennen kuin hänestä piti luopua kokonaan. (Ajatus sattuu vieläkin niin kovasti, että täytyy pitää kirjoittamiselta paussi.)

Ystäväni oli hetken kuluttua poissa.

Lue artikkeli

Rakkaani on poissa

Nyt tuli se aika jota kaikki lemmikkien omistajat pelkäävät… minun piti myös tehdä hirvittävän vaikea päätös, ja viedä rakas koirani viimeiselle retkelle. En pysty tästä enempää edes kirjoittamaan kun tämä tapahtui vasta nyt maanantaina – pari päivää sitten. Kirjoitan varmasti jatkossa tuntemuksia kunhan siihen kykenen. Nyt annan vain ajan kulkea hetken!

Kiitos rakas koirani Foxy kaikesta ilosta ja kumppanuudesta jonka olet minulle elämäsi aikana antanut! Kevyet mullat sinne paremmille lammaslaitumille!

Lue artikkeli

Imatranajoissa – sivuvaunut

Nämä sivuvaunut ovat aina jotenkin itteäni kiehtoneet ja niistä oli mukava räpsiä kuvia. Omalla kameralla ei ollut radalle mitään asiaa kuvailemaan, mutta onneksi porukka kulki yleisön vierestä varikolle, ja tottakai vauhti oli minimissään silloin. Lisäksi oli kiva huomata, että näissä sivuvaunuissa toinen aisapareista saattoi olla nainen 🙂

Mike Rocher & Anna Burkard
Timo Kallio & Jere Nuppola
Tässä sivuvaunun kilpailijapari Pekka Päivärinta ja Jussi Veräväinen.
Petri Virtanen & Arto Pöyhönen
Helmut Lingren & Kim Friman
Kees Endelveldt & Jeroen Remme
Tero Manninen & Joni Manninen
Estelle Leblond & Frank Claeys
Menossa radalle…
Tulossa radalta!
Philip Dombernowski & Erik Gundersen
Lue artikkeli

Imatranajoissa 2019

Sain viikonloppurannekkeen vuoden 2019 Imatranajoihin, ja pitihän se sitten käydä siellä pyörähtämässä. Perjantai meni tosin kotona ihmetellessä ja odotellessa serkkua kylään. Hänellä alkoi näet loma ja tykkää käydä osan lomistaan aina viettämässä täällä Imatran suunnalla. Hän asuu siis Järvenpäässä. Perjantaina ei ollut varsinaisia kilpailuja vielää ja päätimme lähteä ajoihin vasta lauantaina päivällä. Tietysti lauantaina tihkutti vettä koko päivän! En siis otaanut kuvia märällä kelillä. Lähdimme kisapaikalta hyvissä ajoin pois, ja missasimme ikävän tapahtuman – ehkä hyvä niin. Kisat jouduttiin keskeyttämään sveitsiläis-kuskin ajettua ulos. Kuljettaja menehtyi ulosajon seurauksena… oli surullinen uutinen, eikä seuraavan päivän kisoista ollut vielä varmuutta, siis että jatkuuko kisat vai ei. Ne kuitenkin jatkuivat ja lähdettiin sitten takaisin katsomaan kisoja pikkasen paremmassa säässä 🙂

Eiku kameran kans hillumaan mestoille!

Pitipäs muuten kissojen ja koirien kanssa etsiä Imatranajon tulokset, mutta onneksi googlettamalla löysin yhden sivun, johon kisatulokset on koottu! Pieni vinkki vaan sivuston tekijälle, että ne eivät löytyneet siis sieltä viralliselta sivulta linkitysten kautta.
IMATRANAJON TULOKSET 2019

Tämä herra voitti IRRC Superbike-luokan kilpailun.
Hän on Davey Todd. Vieressä Danny Webbin Yamaha-moottoripyörä, numero 99.
Tässä on kisapaikalle kurvailemassa Danny Webb, joka ajoi IRRC Superbike-luokan kisassa toiseksi.

En rupea mitään sen kummempaa analyysiä näistä kuvista rustaamaan, kun en varsinaisesti ole niin perillä ketä missäkin kuvassa on. Yritän kuitenkin selvittää jollakin tapaa ja koota jonkun pienen asian kustakin kuvasta, jos satun löytämään jotain tietoa, kuten henkilön nimen 😀

Tässä viritellään Felix Nässin Yamaha-pyörää…
Felix Nässi ajoi RRC Supersport-kilpailussa kakkoseksi.
Tässä Nässi kulkee kilpailupaikalle.
Tässä ajelee kilpailuradalle päin Tiia Seima.
Sattuipas morjestamaan samalla ohi kulkiessaan 😀
Tässä Tiia Seima tulee kilpailupaikalta takaisin varikolle yleisön saattamana.
Etualalla kilpailupaikalle kulkee Marko Rättö ja taka-alalla moottoripyörän numero 38 Erno Kostamo.
Tässä tulee radalta varikolle takaisin Markus Karlsson.
Minusta oli hauskaa, että kun kuljettajat tulivat radalta takaisin varikolle, he antoivat laitaan kerääntyneelle yleisölle ”käsiläpsyt” matkan varrella. Pienet lapset olivat tästä aivan haltioissaan 🙂

Kuvia tuli aikamoinen määrä tältä päivältä mutta jatketaan sitten loppujen kuvien parissa myöhemmin. Kaiken kaikkiaan sunnuntai oli hieno päivä, vaikka sain poltettua niskani auringossa… noh, omaa hölmöyttä – en tajunnut laittaa just siihen kohtaan aurinkorasvaa!

Lue artikkeli

Uuno valokuvamallina

Uuno-kissani täytti keväällä 16 vuotta, ja tuttavani pyysi tuomaan hänelle Uunon kuvattavaksi… tuttavani on siis ihan oikea valokuvaaja, eikä tällainen satunnaisia kuvia räpsivä harrastelija, niin kuin minä 😀 Kuvista tuli oikein ihania, ja laitan niitä nyt tänne näkyville. Täällä olevat kuvat eivät ole korkean resoluution kuvia! Eli laatu on saattanut hieman kärsiä erinäisten siirtelyjen takia 🙂

Ensinnäkin, kuvaaminen oli saletisti haastavaa, kun kissa piti saada kävelemään alustaa pitkin tietystä kohtaa. Kaikki keinot otettiin käyttöön. Oli leluja ja kissanminttua ja vaikka mitä muuta. Ympäristökin oli Uunolle hieman outo. Uuno makasi mieluummin viereisellä sohvalla kuin kuvauslevyn päällä, tai sitten makasi levyn päällä pitkin pituuttaan häntä roikkuen levyn ulkopuolella, jolloin kissa ei ”mahtunut ruutuun”

Kuvien Copyright © Toni Miettinen 2018

Löydettiin me tällainen koristesaavikin, mihinkä Uuno meni ihan mielellään 🙂
© Toni Miettinen 2018

© Toni Miettinen 2018

Höyhenet on ihan jees 🙂 Eivät olleet tosin oikean linnun höyheniä…
© Toni Miettinen 2018

Tässä yritetään saada Uuno haistamaan kukkasta…
© Toni Miettinen 2018

Kyllä sitä kukkasta käytiin sitten haistelemassakin ajastaan kun herra itse halusi, vaikka ilmeestä päätellen herraa alkoi moinen käskyttäminen jo pänniäkin. Että haistellaa ny sit!
© Toni Miettinen 2018

Tällainen Uuno on… vieläkin kuin suloinen kissanpentu 🙂
© Toni Miettinen 2018

Onneksi sitä sai vielä kuitenkin ihan loikoillakin siinä kuvauslevyn päällä 🙂
© Toni Miettinen 2018

Valokuvien ottaja, Toni, kuvailee mielellään muitakin lemmikkejä (Imatralla), että jos mielenkiintosi heräsi tämänkaltaisiin kuviin, niin laitapa minulle viestiä, niin välitetään yhteystiedot sitten 🙂 Toni kuvaa myös koiria 😉

Lue artikkeli