Huonekasvit

Aika tehdä jotain

Mihin aika on kadonnut? Mietin kyseistä asiaa varmaankin joka kerta kun kirjoitan tänne jotain. Mutta siltä se vaan tuntuu lähes joka kerta. Edellisestä postauksestakin on jo kulunut miltei kuukausi. Olenko laiskotellut vai hengaillut oman pääni sisällä muuten vaan melkein kokonaisen kuukauden?

Selailen tässä kuvia, joita olen ajatellut laittavani aikojen saatossa blogiin, ja tietysti niistä oli tarkoitus kertoa täällä jotain, tai ainakin mainita jotain. Kansiosta löytyy kuvia jo vuodesta 2017 asti. Joissakin kuvissa aika on kylläkin kosketeltavissa, jos näin voi sanoa.

Aika hellitellä kissaa

Edesmenneen Foxy-koirani kissakaveri Kiksu, on vanhemmillani. Kiksu täyttää tänä vuonna 16 vuotta. Hän on löytökissa, ja sovimme, että sillä olisi syntymäpäivä samana päivänä kuin Foxylla, eli 23.2.2006. Kiksu saattaa todellisuudessa olla vanhempikin, mitä eläinlääkäri aikoinaan arvioi. Hänessä on jo vanhuuden merkkejä todella paljon. Toivon sydämestäni, että hänellä olisi vielä aikaa monta vuotta kanssamme. Silti tulee vähän sellainen ajatus, että nyt olisi syytä antaa kaikki rakkaus ja hellyys tälle suloiselle olennolle, ennen kuin sen aika menee ohi. Kiksu on todella suloinen pieni tyttökisu

Kiksu tykkää makoilla laatikoissa (kukapa kissa ei tykkäisi), ja isä onkin laittanut hänelle ihan omia laatikoita makuuhuoneeseen. Yksi pieni kenkälaatikko on tämän kuvassa olevan lisäksi vielä hyllykön päällä. Hyllykkö on isäni ”työpöydän” vieressä jossa isä viettää paljon aikaa postimerkkien parissa. Siinä he voivat sitten olla lähes vierekkäin. Lisäksi Kiksun kulkureitti käy kenkälaatikkoon isäni pöydän ja tuolin kautta. Siinä on kissalle ikään kuin portaat. Kun Kiksu haluaa huomiota, hän käy istumaan tai makaamaan isän postimerkkien päälle. Aika tyypillistä kissan käytöstä!

Pyrin käymään vanhemmillani kylässä vähintään kerran viikossa. Joka kerta kun menen heille, Kiksu tulee minua vastaan ja saan nauttia Kiksun käsien kuorinta oy:n palvelusta. Istahdan nojatuolille ja Kiksu tulee syliini ja pesee kämmenselkäni. Käteni ovat melkoisella koetuksella Kiksun jäljiltä, koska kissan kieli on erittäin karhea. Foxy-koiran käsienpesupalvelu tuntui tähän verrattuna lähinnä hienovaraiselta säämiskäpesulta. Mutta antaa kisun pestä vaan vielä kun on tällaista palvelua tarjolla.

Huonekasvien aika alkaa nyt

Ajan katoamisen huomaa myös hieman lurpsahtaneista huonekasveista. Niihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Olen pidemmän aikaa harkinnut, että siirtäisin peikonlehden uuteen ruukkuun. Se ei tällä hetkellä miellytä minua. Se tekee uusia lehtiä tosin, mutta olen tehnyt virheen, ja istuttanut samaan ruukkuun useamman pistokkaan. Asia täytyy korjata. Peikko tekee kuitenkin uusia lehtiä koko ajan, tai ehkä ei niin nopeaan tahtiin ja suuria lehtiä, kuin toivoisin. Kasvua varmaan hidastaa muut pistokkaat samassa ruukussa.

Iso lehti oli vielä rullalla 25.11.2021
Sama lehti on avautunut ja kurkottaa kohti valoa (kuva: 1.1.2022)

Vaikka vannoin, etten hankisi uusia huonekasveja enempää, niin en vaan voinut vastustaa kiusausta käydä hakemassa kauppareissuni jälkeen yhden viirivehkan. Tämä tapahtui viime torstaina – kauhea vahinko… noh, näillä mennään. Olinhan saanut edellisenä viikonloppuna pari huonekasvia lisää. Tuttavani toi minulle kaksi posliinikukkaa. Niiden kanssa minulla on ollut aina vähän jotain sanomista. Pidän ehkäpä hieman nopeampikasvuisista kasveista. Kasvamiseen ei saa kulua liian pitkä aika. En malta odottaa!

Annoin juuri äsken ajatuksen uudelle viirivhekalle, ja katsoin sitä… se oli aivan lurpsallaan! Voi per…. Onneksi minulta löytyi vedenkeittimestä aiemmin keitettyä vettä, ja kävin antamassa sille hörpyn. Janohan sillä taisi olla kun on jo nostanut hieman lehtiään tunnin jälkeen kastelusta. Ihan varovasti annoin vettä. Tarkastelen sitten tulevana päivänä tilannetta lisää. Viirivehka oli kuitenkin todella upean näköinen hankintavaiheessa. Sen lajike on muuten Pearl Cupido, mikä on kuulemma kotimainen, tai sitten se on vaan kotimaassa kasvatettu.

Aikaa uudelle viirivehkalle

Viirivehka oli kuin olikin nostanut lehtensä taas ylös ja näyttää todella upealta tuolla kaakonpuoleisella ikkunallani! Se on olohuoneessa peikonlehden vieressä tällä hetkellä, ja aion siirtää muitakin huonekasveja kyseisen ikkunan ääreen saamaan aamuvaloa. Olen laittanut neljämetrisen ikkunaston eteen valoverhon, ettei ne hohkaa kylmää kasveilleni, tai asuntoon muutenkaan. Trooppiset kasvit kun tuppaavat ottamaan vähän nokkiinsa, jos niiden lehdet osuvat suoraan kylmään ikkunaan.

Ikkunan äärellä on vielä pari projektia, jotka pitäisi toteuttaa ja mieluiten aika pian. Minulla on odottelemassa peikonlehdelle oma valaisin, mikä pitäisi nyt vain virittää sen yläpuolelle ja laittaa siihen ajastin. Kukkapöytänä toimivat lipastot on tarkoitus maalata vaaleammiksi. Ne ovat nyt alkuperäiset, ja tummat. Toki ne voisi maalata muunkin väriseksi. Mietin asiaa tovin, ennen kuin aloitan urakan. Ei niitä viitsi montaa kertaa maalata kuitenkaan.

Hailuotolainen tikkuröijy pian valmis

Olen käyttänyt paljon aikaa kaverini hailuotolaisen villapaidan neulomiseen. Se on jo sellaisessa vaiheessa, että kohta on neulottavana enää hihat ja kaulus. Olen asettanut tämän projektin edellisessä artikkelissani TODO-listalle.

Eilen villapaidan kanssa oli sellainen päivä, mitä en kehtaa ääneen sanoa. Purin, neuloin, purin, neuloin… oli vähällä, etten laittanut projektia hetkeksi pannaan. Samalla kun purin tekeleen pari kertaa, olin poiminut silmukat väärin takaisin puikoille, ja osa niistä oli kierteillä. Huomasin asian vasta kun olin neulonut kymmen kerrosta. Ei siinä muu auttanut itkupotkuraivarien jälkeen kuin purkaa silmukat yksitellen kierteiseen silmukkaan asti, ja tehdä ne virkkuukoukun avulla uudestaan. Etukappale olisi jo tehty, jos minun ei olisi tarvinnut purkaa ja korjata niin paljon. Noh, jospa olisin hieman huolellisempi jatkossa niin tällaiselta ehkäpä vältyttäisiin… ehkä! Kirjoitan sitten enemmän tuosta projektista Neuloosi – Lankoja ja draamaa blogissa. YLE:n sivulla on todella kiva artikkeli tikkuröijystä, jos haluat lukea.

Aikaa vievä projekti
Hailuotolainen villapaita neulotaan sylissä.

Nyt on aika lopettaa tämä tarinointi tähän, ja jatkaa jotain muuta projektia eteenpäin. Niin joo, ja hyvää kaksostenpäivää. Se on tänään 2.2. Muutenkin tämä vuosi on päivämäärältään tänään hauska kun siinä on vain nollia ja kakkosia – 02022022.

Kiitos kun luit, ja hyvää alkanutta helmikuuta!

Aika tehdä jotain Read More »

Joulu on jo ovella

Joulu on nyt niin lähellä, että se on miltei käsin kosketeltavissa! Ei ehkä sen takia, että odottaisin sitä mitenkään erityisesti, mutta se vaan on. Olen aloittanut jouluruokien valmistamisetkin aikaisemmin tänä vuonna kuin yleensä. Monesti porkkana- ja lanttulaatikot valmistuvat suoraan aatoksi joulupöytään. Nyt olen saanut aikaiseksi tehdä molemmat laatikot hyvissä ajoin etukäteen. Hurraa!

Tässä uuniin on menossa lanttulaatikoita, ja pyöreissä astioissa veljelle tarkoitetut vegaaninen porkkanalaatikko ja lanttulaatikko. Valmistan näitä laatikoita myös kavereilleni.

Jouluruoat menossa uuniin
Perinteisen lanttulaatikon ohje

Niin, tässähän on sitten testauksessa ollut veljelle tarkoitetut porkkana- ja lanttilaatikko, jotka ovat vegaanisia. Maito ja kerma on korvattu niin sanotulla kauramaidolla. Itse käytin Oatly-merkkistä kaurajuomaa. Lisäsin seoksiin myös rasvaa tuomaan hieman makua. Rasvana käytin Flora Kultaa, joka on myös vegaaninen. Löysin netistä sellaisen luettelon, missä on esiteltynä vegaanisia rasvoja.

Vegaaniset jouluruoat veljelle
”Matin Veget”

Heräsin jossain vaiheessa kuukauden alussa huomattavasti aikaisemmin kuin normaalisti, ja pääsin monena aamuna ihailemaan kaakonpuoleisesta olohuoneenikkunastani auringonnousua. Keittelin aamukahvit ja vetelin naamaan joulupipareita ja jotain Domino-keksien tapaisia keksejä… katsoin Aamu Teeveetä.

Aamukahvin ohella oli kiva jatkaa keskeneräisiä projekteja. Tässä on tekeillä lahjaksi menevät pitkävartiset villasukat. Pitkävartisia villasukkia tuli kaksi paria, joten tekemistä kyllä riitti useammaksikin aamuksi!

Vanhemmillani tehtiin saunaremontti tämän kuun alussa ja siitä tuli mielestäni todella hieno! Remontin teki paikallinen rakennusalan yritys JS Puu. Äitini oli valinnut hienot kivijäljitelmälaatat hormin puoleiselle seinustalle. Saunaan tuli juuri sellainen kiuas, mistä olin haaveillut, vaikka sauna ei minun olekaan. Silti sitä tulee aina ”sisustettua ajatuksissaan vaikka mitä”. Sauna otettiin käyttöön heti kun se valmistui! Sain niin sanotusti kunnian korkata saunan. Sauna oli aikaisemmin puulämmitteinen ja se muutettiin remontissa sähkölämmitteiseksi.

Äitini tekee joka vuosi jouluksi karjalanpiirakoita. Söin heti pari maistiaista kun ensimmäinen pellillinen oli tullut uunista. Minulla olisi vielä tarkoitus tehdä suht samalla ohjeella veljelle vegaanisia riisipiirakoita aaton aattona. Tarveaineet ovat tuolla valmiina, kun saisi vain inspiksen valmistaa piirakat. Kiire tulee mutta ”pieni kiire” pitää aina vähän ollakin ettei liian helpolla pääse!

Äidin tekemät karjalanpiirakat jouluksi

Innostuin virkkaamaan tällaisia lintuhahmoja. Idean sain serkultani kun hän sai tupsuista tehtyjä punatulkkuja. Nämä ovat siis omia variaatioita linnuista ja kutsun niitä tulkuiksi. Mitä lie tulkkuja sitten ovatkaan. Aikaa sain näihinkin kulutettua tovin. Pienemmän tulkun laitoin jouluksi kaverille ja talitintin näköinen meni serkulle. Serkulle meni myös talitintin kokoinen punatulkku, josta en ottanut kuvaa.

Meillä on ollut useamman viikon kestänyt upea talvi täällä Imatralla. Välillä ollut postikorttimaisemia ja välillä vähän vetisempää, mutta lumet ovat pysyneet maassa. Tämä kuva on otettu 13. joulukuuta.

Muita kivoja tapahtumia loppuvuodelta: peikonlehti on tehnyt uuden suuren lehden! En tajua miksi tämä on aina niin älyttömän ”suuri asia”, mutta rullalla olevaa lehteä tulee tuijoteltua joka päivä kunnes se aukeaa. Ilmeisesti muillakin peikonlehden omistajilla on vastaavia tapoja. Kuva siinä määrin hämää, koska tuo rullalla oleva lehti on se suurin, mikä on auennut vasta tässä kuussa. Tämä kuva on otettu marraskuun puolella. Etualalla oleva suuri liuskoittunut lehti on auennut jo aikaisemmin syksyllä. Jotkut lehdet näköjään nuokkuvat… mistä lie johtuu.

Löysin lempisinihomejuustoa paikallisesta liitelistä… Stilton! Ziisus mitenkä tämä on hyvää. Yritän ostaa palan joka vuosi aina jouluksi. Oli pakko avata paketti ennen joulua ja maistella tätä herkkua.

Jouluherkkuna Stilton sinihomejuusto

Näillä eväillä on hyvä aloittaa joulun vietto, jonka omalla kohdallani aion tehdä perheeni parissa, ja ehkäpä vielä parin tuttavan kesken (saatan kutsua tasapuolisuuden vuoksi myös ystäviä tuttaviksi tai kavereiksi).

Toivotan kaikille oikein rauhaisaa ja turvallista joulua . Toivotaan, että tämä pandemia hieman hellittäisi ja ihmiset saisivat tavata hieman huolettomammin toisiaan. Jos tiedät jonkun tutun, joka on täysin yksin joulua viettämässä, laita hänelle viesti. Jos tuttusi ei vietä joulua, laita hänelle silti viesti kertoaksesi, että ajattelet häntä. Sitä ei voi kuvitellakaan mitenkä tällainen viesti voi olla toiselle tärkeä!

Kiitos kun luit, ja hyvää joulua!

Joulu on jo ovella Read More »

Elämä jatkuu

En pysty vieläkään käsittämään Urhon poismenoa. Jokin asia ei ollut kohdallaan. Tietenkin kelaan, olisinko voinut tehdä asialle jotain, mutta en keksi juurikaan mitään. Urho oli vain sairastunut lyhyessä ajassa todella pahasti ja en huomannut sitä tarpeeksi ajoissa. Elämän täytyy silti jatkua! Keskityn nyt siihen mitä minulla on… En harkitse kissan ottamista, turha kuvitellakaan!

Elämä Urhon kanssa oli mukavaa. Urho oli työpisteeni vieressä usein pitämässä minulle seuraa.

Minulle rapsahtaa jossain vaiheessa ”kiva” lasku Urhon ”ensimmäisestä ja viimeisestä” lääkärikäynnistä ja se täytyy jotenkin saada maksetuksi. Ottaahan se kaaliin kun semmoset 300 euroa pamahtaa maksettavaksi juuri ennen joulua. Varsinkin kun se muistuttaa minua Urhon poismenosta. Sama juttu oli Uunon kanssa silloin aikanaan. Vuosi alkoi Uunon lääkärimaksulla jossa piti maksaa eutanasia ja tuhkaus. Kyllä alkoi vuosi 2020 sen paperinpalasen siivittämänä ihan päin persettä! Näille asioillehan ei kuitenkaan voi mitään. Elämä jatkuu.

Jospa sitten muihin asioihin… liekö ne yhtään sen piristävämpiä kuin alkukaan… parit kuvat nyt kuitenkin laitan.

Tulin eräs ilta kotiin noin ysin aikoihin. Talon, jossa asun, yläpuolelta lensi lentokone. Tästä piirtyi hämmentävä kuva taivaalle ja onneksi sain napsastua kännykällä siitä kuvan. Sain hauskoja kommentteja asiaan liittyen ja laitoin kuvan myös Instagramiin. Ikään kuin lentokone olisi väistänyt kuuta tuossa kohtaa. Oikeassa yläkulmassa on koivu, jonka lehdissä oli vesipisaroita. Siitä kimallus. Vähän bling blingiä pihalle!

(Kuvaa manipuloitu autojen sumennuksen osalta)

Ehdin rakentaa kissalle ikkunan ääreen istumapaikan. Teen paljon DIY-projekteja joissa käytän kämpästäni syystä tai toisesta löytyviä tarvikkeita. Tämäkin koulupöydän päätyjalka sai uuden elämän. Tähän tuli vielä pöytälevy johon ruuvailin irtojalat kiinni. Eli siis minun työpisteeni. Urho ehti istuskella ikkunalla noin pari viikkoa. Nyt tuolla kissan istumapaikalla on huonekasveja, joista sitten joskus kerron myöhemmin.

Koulupöydän jalkonen uusi elämä
Kuva: 7.10.2021

Hamstrasin viime talvella K-Raudasta jokusen kappaleen saniaisia ja muratteja, ja täytyy vain todeta, että ne eivät kerta kaikkiaan viihdy asunnossani. Ilmeisesti niitä pitäisi kastella joka päivä. Olen nyt niin monta kertaa kokeillut kasvatella saniaisia ja muratteja, että senkin saa nyt vain unohtaa. Näillä kasveilla ei vaan ole elämään vaadittavia edellytyksiä asunnossani! Asiaan saattoi toki liittyä ilmastointilaite, jota pidin aika paljon tänä kesänä päällä helteiden vuoksi. Kumpikaan näistä kasveista ei todellakaan pidä kuivasta ilmasta.

Kaikki kuolleita: ei elämää yhdessäkään rehussa.

Välillä ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta näille kasvijutuille minä yleensä nauran. Tajusin onneksi siirtää orkidean parvekkeelta sisälle hyvissä ajoin ja siinä onkin vaikka kuinka paljon kukkavanoja tulossa. En tosin tiedä kuinka ne saisi kasvamaan. Pähkäilen sitä sitten joskus myöhemmin. Orkidea on nyt tuossa ikkunalla Urhon paikalla.

Unohdin parvekkeelle yhden marraskaktuksen. Se oli siellä parit yöpakkaset, tai ehkäpä useammatkin. Se ei kuitenkaan näyttänyt niin kärsineeltä kuin osasin kuvitella.

Kuva: 3.11.2021

Uskon, että tämä on saanut jäätä ja vaikka mitä niskaansa parvekkella ollesaan. Alunperin ajattelin jättää sen vain sinne, mutta en kuitenkaan raaskinut jättää sitä sinne kuolemaan. Kokeillaan jos sille vielä elämä voittaisi. Toin sen sisälle eristykseen kylpyhuoneeseen suihkutilaan ja virittelin sille oman valon.

Elämän jatkumo kasvina kylpyhuoneessa

En ole tehnyt mitään ihmeellisiä suunnitelmia loppu vuoden suhteen, mutta vähän kutkuttelisi ottaa akvaarioharrastuksesta jäänyt LED Finlandin kasvivalo käyttöön ja antaa sille uusi elämä vaikkapa kasvihuonelamppuna. Kävi mielessä, jos olisin vain kasvatellut tomaattia, paprikaa, salaatteja ja basilikaa ympäri vuoden keittiössä. Huonekasveille tuo valaisin on aivan liian tehokas ja se polttaa varmasti lehdet, vaikka siinä onkin säätönamikat. Ei ole järkeä himmentää lamppua jos koko kapasiteettia voisi käyttää paremmin hyödyksi…

Katsotaan mitä keksin. Ainakin täytyy lähteä huomattavasti useammin kävelylenkille, koska ikinä et tiedä kuinka kivaa siellä voi olla. Olen usein pysähtynyt rapsuttelemaan koiria ja ihailemaan maisemia. Tämä näkymä ihastutti minua jokin aika sitten. Kuin pilvet olisivat laskeutuneet kadulle. Tästä olikin enää muutama sata metri kotiin.

Kuva: 2.11.2021

Huomenna 13.11. on vuoden harmain päivä ja olen ostanut itselleni sitä varten lonkeron. Olen nyt aika tyytyväinen kuin sain tämänkin verran kirjoitettua tänne blogiin tekstiä, ja lupaan kirjoittaa lyhyen ajan sisällä tänne lisää tekstiä. Huonekasviasia on erittäin pahasti kesken! Vaikka marraskuussa on hieman kuollutta luonnossa, voi kämpässä oleville kasveille antaa uuden elämän! Samalla hoitaa sitä omaa pääkoppaansakin sitten… elämä jatkuu, eikö vain?

Elämä jatkuu Read More »

Huonekasvit saivat uuden hyllykön

Ensinnäkin on pakko laittaa kuva isäni kiinanruususta, kun se kukkii. Isäni on taatusti aikoinaan vaikuttanut omaankin huonekasviharrastukseeni. En tiedä mitä ihmettä hän oikein tekee, koska hänen kiinanruusunsa kukkii joka vuosi ja omani ei. Toki asumme erilaisissa asunnoissa: isäni asuu omakotitalossa ja minä kerrostalossa. Huoneiston kosteudella on väliä. Siirsin myös oman kiinanruusuni eteläiselle ikkunalle, josko se vaikuttaisi asiaan. Nyt ne ovat molemmilla siis ”samalla puolella”. Minun kiinanruusuni on siis pistokas tästä isäni kiinanruususta.

Ruokailutila käyttöön huonekasveja varten

Keittiöni on ollut tänä keväänä aivan totaalisen sekaisin, kun olen siirrellyt tavaroita ees taas. Minulla on näköjään näyttämättä täällä blogissani hirveä sekasotku, minkä aiheutin siirtelemällä huonekasvit olohuoneesta keittiöön ja keittiöstä ruokapöydän olohuoneeseen. Ruokailualueen ikkuna on etelään päin, ja sen äärelle olisi hyvä kasata kaikki huonekasvit mitä vain on mahdollista kasata. Eli, kaikki seuraavassa kuvassa näkyvät ainakin.

Huonekasvit sikin sokin keittiössä
Kuva: 21.5.2021 keittiön ruokailutilasta.

Huonekasveille hyllykkö

Sunnuntaina satoi vettä koko päivän, ja päätin tehdä keittiön sekasotkulle jotain. Ongelmaksi meinasi muodostua se, että en tahtonut löytää mistään sopivaa avohyllykköä mikä kestäisi tavaroiden painoa sekä kukkasten kastelua. Sen piti siis olla metallia ja hankittavissa heti (tottakai). Tori.fi:stä ei löytynyt sopivaa, Jyskistä ei löytynyt sopivaa, Facebookin kirppiksiltä ei löytynyt sopivaa… Mutta googlettamalla löytyi sitten Motonet! Siellä oli kuin olikin kevyt ja edullinen metallinen hyllykkö, jonka käväisin ostamassa. Ei siinä sitten muuta kuin kasaamaan vaan! Tällainen siitä tuli:

Motonetista ostettu metallihyllykkö

Olikin muuten aika ”pain in the ass” kasata tämä yksin! Pystyrimat olivat kahdessa osassa, eli nämä osat olisi voinut kasata myös vierekkäin. Ylä- ja alaosa ovat nyt yhdistettyinä keskimmäisen hyllyn kohdalla. Ajattelin, että näin sen kuuluu olla, koska ohjeitahan tuossa ei mukana tullut. Laitoin hyllykön vielä parilla ruuvilla kiinni takaseinään, niin nyt se kestää ihan hyvin paikoillaan. Sitten vaan huonekasvit hyllykköön!

Liian vähän huonekasveja?

huonekasvit hyllykössä

Mitenkä minusta näyttää nyt siltä, että tuolle hyllykölle jäi todella paljon ylimääräistä tilaa? Onko minulla liian vähän huonekasveja? Onhan tuo vielä aika ruman näköinenkin ennen kuin saan panostettua kaikkiin ruukkuihin. Voisin ottaa asiakseni käydä ostamassa vaikka yhden ruukun kuukaudessa tuosta lähikukkakaupasta (KukkaSaimaa) kun siellä oli niin hienoja ruukkuja kun kävin siellä. Hinnoista en tiedä mitään, mutta jos ne ovat kohtuuhintaisia, voisin ostaa jopa kaksi ruukkua kerralla. Metalliset suojaruukut ainakin kiinnostavat, vai meneekö siitä feng shui piloille? Niin… sekin vielä. Noh, joka tapaukessa ihania suojaruukkuja sieltä löytyi ja lähden niitä tutkailemaan lähipäivinä.

Olin todella lähellä ostaa punaisen metallihyllykön, koska minulla on olohuoneessa pari punaista metallikalustetta. Toinen on television alla oleva niin sanottu varastokaappi ja toinen on akvaarion vieressä oleva laatikosto. Tulin onneksi järkiini ja jätin punaisen hyllykön ostamatta. Se olisi voinut olla kamalan näköinen siinä kohdassa mihinkä olin sitä laittamassa! Lisäksi mikään huonekasvi ei olisi näyttänyt siinä hyvältä, saati sitten suojaruukut. Musta hyllykkö oli paras!

Huonekasvit hyllykössä
Näkymä istumapaikaltani olohuoneessa.

Muita huonekasviuutisia

Ostin joulun alla KukkaSaimaasta sellaisen saniaismaisen huonekasvin kuin Unelma. Otin riskin, ja jaoin sen keväällä muutamaan erilliseen taimiastiaan, jos siitä saisi vaikka useamman eri kasvin. Kasvit ovat olleet nyt ilmeisesti hieman huonohkolla hoidolla, koska niistä kellastui hirvittävä määrä ”neulasia”. En oikein tahdo löytää mistään tietoa, mahtaako nämä neulaset tippua ja sitten kasvaa uudet niiden tilalle, vai pitäisikö kuivahtaneet neulasvarret leikata pois. Tietoa löytyy kyllä siitä, miksi ne neulaset (eli lehdet) kellastuvat. Joko liikaa valoa tai liian vähän. Omalle on todennäköisesti käynyt se liika auringonvalo, koska Unelma oli talven suoraan kaakkoon suunnatun ikkunan edessä, jolloin siihen pääsi paistamaan suoraan aurinko.

Siirsin Unelmani keittiöön epäsuorempaan valoon. Pitäisikö tästä nyt vaan leikata kellastuneet osat pois? Melkoista parturointia saisi kyllä harjoittaa kun niitä pieniä osia on niin paljon. Taidan tehdä pienen tutkimuksen tälle ja jättää nuo kellastuneet lehdet paikoilleen. Sittenhän sen näkee kasvaako neulaset siihen tilalle vai ei.

Haastava huonekasvi, Unelma

Pätkin kirjovehkani keväällä, ja jäin mielenkiinnolla odottamaan mitä rungolle kävisi. Lisäksi olin istuttanut sen ihan vääränlaiseen ruukkuun. Olin jotenkin kuvitellut, että minulla on tapana hukuttaa huonekasvit liikakastelemalla, mutta sehän ei sitten pitänyt lainkaan paikkaansa. Eli terracottaruukkuun istutettu kirjovehka ei oikein toiminut. Lisäksi ruukku oli aivan liian suuri. Vaihdoin pienempään, ja ei aikaakaan kun vehkassa alkoi näkyä uutta elämää!

Helppohoitoinen huonekasvi, kirjovehka

Tämä oli niin iloinen yllätys, että olin vähällä pätkiä mielestäni liian pitkäksi jäänyttä vartta lisää. Kirjovehka teki aivan yläosaan uutta kasvustoa ja lisäksi sen juuresta alkoi kasvaa uusi verso. Nyt pitää vain malttaa olla pätkimättä tuota pari vuotta! Latvakin on vielä laittamatta ruukkuun. Se on ollut juurtumassa jo tovin. Saas nähdä mitä siitä tulee. Että kyllä näitä huonekasveja on lisää tulossa ikkunan ääreen!

kirjovehkan poikanen

Pieni kirjovehkan poikanen on kasvanut muutamassa päivässä jo aika paljon. Lannoittamisella saattoi olla osuutta asiaan. Laitoin tähän samaiseen kukkaruukkuun vielä muutaman malakanlaikkuvehkan pistokkaan, jota olen yrittänyt epätoivoisesti saada kasvamaan. Alkuunsa vehka oli ihan ok, mutta sittemmin se alko voida huonosti. Nämä vehkat eivät kestä suoraa auringonvaloa! Annetaan näille uusi mahdollisuus.

Uuden mahdollisuuden saavat myös saniaiset, joita hamstrasin talvella. Niihin pääsee vieläkin paistamaan auringonsäteitä, ja ne on pakko siirtää sellaiseen paikkaan, missä niiden herkät lehdet eivät paahdu. Keittiö on kuitenkin paikka näille, ja metallihyllykkö. On meinaan helpompaa kastella juoppoja huonekasveja, kun kraana on aivan vieressä.

vaativa huonekasvi, saniainen

Nämä huonekasvit (kultaimarre ja sulkaköynnösvehka) vaativat myös valoa, mutta ei suoraa auringonvaloa. Minulla on vielä yksi sulkaköynnösvehka aivan väärässä paikassa kasvamassa tuolla olohuoneen ikkunalla (kaakko). Se pitäisi myös vaihtaa toiseen ruukkuun. Otin ihan jäätävän riskin, ja pätkin sulkaköynnösvehkani useampaan osaan keväällä. Pelotti aivan hitokseen kestääkö se hengissä vai ei. Tästäkin on kellastunut jo monta lehteä. Yhdet pistokkaat juurrutin suoraan kukkaruukussa, ja kolmesta pistokkaasta vain yhteen jäi lehti pystyyn, muut kellastuivat. Mutta nyt mullan alta alkaa tulla esiin uutta elämää. Näistä myöhemmin lisää.

Huonekasvit kultaimarre ja sulkaköynnösvehka
Kultaimarre ja sulkaköynnösvehka

Huonekasvikokoelmaani tuli vielä yksi Aarnipeikonlehti lisää. Se on karanteenissa itäisellä ikkunalla, koska huomasin siinä ihan pieniä ötököitä. Katsotaan selviääkö tämä koettelemuksesta. En millään haluaisi, että pienet mustat öttiäiset leviäisivät muihin kasveihin, niin tälle oli kyllä laitettava ötökkäpuikko multaan.

aarnipeikonlehti, Monkey Mask

Ei tässä tällä kertaa muuta. Minä taidan painella kohta parvekkeelle istuttamaan muutaman kasvin ruukkuihin ja jatkamaan siivousprojektia. Lämmintä on tulossa ja parveke pitää saada oleskelukuntoon. Siitä lisää myöhemmin!

Huonekasvit saivat uuden hyllykön Read More »

Ihana Saintpaulia

Olen aivan täpinöissäni, kun tuttavaltani saatu saintpaulia alkoi kukkia ihan hiljattain! En ole kovinkaan montaa ”santtua” saanut pysymään hengissä, saati sitten kukkimaan. Isälläni on vanhan ajan saintpaulia, jonka kukat ovat vaaleanpunaiset. Ei kuulemma ole varma minkä väriset ne ovat olleet alkujaan. Noh, katsotaan mitä tästä omasta vielä kehkeytyy jos saan pidettyä hänet hengissä!

Kävin hakemassa saintpaulian muistaakseni tammikuussa. Se oli jo tuolloin ihan mukavan kokoinen. En ollut alkujaan lainkaan innostunut koko kasvista, koska olinhan tappanut kaikki edellisetkin santut männä vuosina. Pitänee jatkossa kait viedä kaikki santtujen taimet tuttavalleni istutettavaksi, koska nyt näyttäisi siltä, että tämä yksilö kestää hengissä.

Saintpaulia kukkii

Olen erityisen tyytyväinen kukan väriin. Jotenkin muistan, että tuttavani sanoi tämän olevan sininen, mutta tämä on parempi!

Saintpaulian kaunis purppura kukinto

Tältä saintpauliani näyttää ylhäältä päin katsottuna:

Saintpaulia matolla ylhäältä katsottuna

Toinen kuva vielä ylhäältä päin…

Saintpaulia ylhäältä katsottuna

Olen pitänyt santtuni etelänpuoleisella ikkunalla. En suoraan auringovalossa, vaan olen ”luonut” hajavalon ikkunalla olevien sälekaihtimien avulla ja laittanut vielä valoverhon ikkunan eteen suojaksi. Kävin jostain lukemassa, että santut tarvitsevat paljon valoa (ei suora auringonpaiste) ja kostean kasvualustan (ei märkä). Katsotaan mihinkä näillä ohjeilla pääsen!

Saintpaulia, kiinanruusu ja traakkipuu ikkunan äärellä

Pitää vielä kartoittaa valon määrää tässä kohtaa etten vahingossa paahda kasvejani. Tämä kun sattuu ilman suojakeinoja olemaan erittäin paahteinen paikka iltapäivästä alkuiltaan. Mutta ei tässä nyt tämän enempää näistä saintpaulioista, lisää muista huonekasveista sitten lisää tuonnempana.

Ihana Saintpaulia Read More »

Scroll to Top