Huonekasvit

Sain pari vuotta sitten tädiltäni lahjaksi orkidean, joka yllätyksekseni kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa sitten sen alkuperäisen kukinnan jälkeen! Olen todella täpinöissäni tästä asiasta, koska tiedän, etteivät ne ole niitä helpoimpia huonekasveja.

Tänään olisi myös ollut edesmenneen kissani, Speden, syntymäpäivä. Haluan muistella hänen kunniakseen jotain kauniita asioita. Orkideat ovat toimittaneet kauniiden asioiden virkaa monenakin vuonna, monenkin asian kohdalla. Spede kuoli 19.6.2017 ja kummitätini seuraavana päivänä. Sain muistoksi kummitädin orkidean. Valitettavasti en saanut pidettyä sitä hengissä. Mutta nyt päätin kerta kaikkiaan, että tämän aion pitää hengissä vaikka maksaisi mitä!

Olen siis saanut tämän syyskuussa 2020 syntymäpäivälahjaksi. Kukat kestivät tässä noin kolme kuukautta ja sitten lakastuivat varsineen. Leikkasin kukkavarret pois. Viime kesä 2021, oli todella lämmin, ja vein orkidean hieman myöhempään ulos parvekkeelle, ettei se läkähtyisi. Luulin myöhemmin, että siihen oli tullut kukkavanoja, mutta ne olivatkin juuria. En oikein osaa hahmottaa näitä kasveja vielä, kun minulla ei ole niistä kovinkaan paljon kokemusta. Aluksihan orkideassa oli kaksi kukkavartta ja nyt niitä kasvoi vain yksi.

Olen kiinnittänyt erittäin paljon huomiota tänä vuonna kasteluun ja olen myös lannoittanut sitä, hyvin vähän tosin. Ilmeisesti silläkin on ollut vaikutusta kukkimisen suhteen. En ole hankkinut mitään sen erikoisempaa orkidealannoitetta, vaan käyttänyt GreenCaren kesäkukkalannoitetta, sitä niin sanottua ”pinkkiä jauhetta”.

Kukkavana oli todella lyhyt ja miltei mitättömän näköinen pitkänkin aikaa. Olin miltei varma, että tästä ei mitään tule. Kukkavanaa ei pystynyt mitenkään ohjata kasvamaan johonkin tiettyyn suuntaan, vaan sen piti kasvaa just sinne mihkä halusi. Se ei ollut mitenkään kontrolloitavissa, kuten olin kuvitellut. Tulihan se minullekin jotensakin pysyyn sojottavana. Jospa niillä on siellä kasvatuspaikoissa jotain apuvälineitä käytössä asian suhteen. Kukkakeppi ei auttanut.

5.7. avautui ensimmäinen nuppu. Kukkavarsi on niin väkkärä, että siitä oli hankala ottaa minkäänlaista kuvaa. Toivottavasti muistan kuvata sen vielä järkkärillä, ennen kuin se tiputtaa kukat pois.

8.7 siinä oli jo pari nuppua auki.

13.7. nuppuja on avautunut peräti kolme.

Kukat ovat jotenkin suurempia kuin mitä ne ovat aikaisemmin olleet, tai ainakin se tuntuu siltä. Nyt muuten muistankin… tästä edellisestä kuvasta näkee toisen kukkavanan, jonka katkaisin vahingossa kun yritin saada sitä nousemaan kukkakeppiä vasten. Senhän takia siinä on vain yksi kukkavana! Kaikkea ei voi muistaa, mutta onneksi on sellainen tapa, että ottaa valokuvia vähän joka päivä ja eri tilanteista.

No niin, sillä tavalla asiat alkavat selvitä kun niitä kuvin muistelee! Ei minulla ole tämän orkidean kohdalla kuitenkaan mitään sen kummosempaa ohjeistusta antaa, kun en itsekään ole perillä mitä tämän kanssa loppupeleissä pitäisi tehdä. Toivotan vain onnea ja menestystä kaikille omien kukkasten kanssa. Malttia tässä kyllä tarvitaan. Ja sen verran mitä olen huomannut, niin nämä eivät ole omalla hoidolla kukkineet heti seuraavana vuonna, kun olen lahjaksi saanut. Jostain syystä kukkiminen skippaa sen seuraavan vuoden. Voihan se olla, että kasvilla menee niin pitkä tovi totuttautua uuteen kasvupaikkaansa, mikä kuulostaisi kylläkin aika realistiselta, tarkemmin kun ajattelee. Joka tapauksessa tämä orkidea kukkii nyt, ja olen siitä iki onnellinen!

Jotain lisätietoa tämän kasvatuksesta vielä, niin olen laittanut orkideani kasvamaan eteläisen ikkunan viereen. Ikkunan edessä on valoverho, ettei kaikki äärellä olevat kasvit ihan kärventyisi. Yritin myös kukittaa tätä silloin aikoinaan uudelleen, mutta epäonnistuin siinä. On olemassa jokin ohje, että kun orkidea on tiputtanut kaikki kukkivat kukat pois, sen voi pätkäistä ja se kasvattaa uuden kukkavanan siihen kohtaan. Jos haluat lukea lisää orkideoista, niin tässä on linkki mistä pääsee Suomen orkideayhdistyksen sivuille.

Tässä vielä muistoksi pari kuvaa Spedestä. Hyvää syntymäpäivää rakas karvapallo sinne hiirilaitumille johonkin. Spede oli elämäni kissa. Niin lupsakka ja omapäinen kuin kissa voi vaan olla. Ikävä on edelleen, ja kaipuu säilyy varmasti aina. Tämä kuva on otettu 2016 Speden viimeisenä syntymäpäivänä. Vuosi tästä, ja hän oli poissa

Kävin läpi kuvien tallennepaikkaa ja tajusin yht’äkkiä, etten ole käyttänyt näitä kuvia oikein missään. Facebookiin olen laittanut aikajanakuviksi paljonkin, mutta niitä ei löydy täältä blogistani oikein mistään. Taidankin aloittaa niiden laittamisen tänne näkyville aina silloin tällöin, kun ovathan nämä kissat ja Foxy olleet niin älyttömän ihania ja kauniita lemmikkejäkin. Aikaa on kulunut jo sen verran, että pystyn itsekin kertomaan asioista ilman suurempia vuodatuksia. Seuraavan kuvan olen laittanut myös Instaaan. Saan näiden lemmikkikuvien katselusta todella hyvän mielen. Toivottavasti sinäkin saat!