kevät

Suunta kadoksissa

, , , ,

Kun rakastamasi lemmikki tai henkilö lähtee pois, niin siinä jotenkin katoaa suunta. Ei tiedä mitä tekisi seuraavaksi, eikä tiedä mistä jatkaa. Olen pohtinut pajon lemmikkieni poistumista elämästäni. Ne antoivat minulle suuntaa mihin mennä. Koira toi ulkoilun suhteen rutiineja, ja kissat olivat aina menossa nukkumaan kanssani ja kehräämässä vieressä. Oli mahtavaa olla jollekin tärkeä. Nyt kun lemmikit ovat poissa, niin ei tiedä mitä tekisi. Ei koe merkitsevänsä oikeastaan kenellekään mitään.

Tammikuun viimeinen viikko oli jotenkin masentava. Vaikka olen saanut tehtyä ties mitä siivousjuttuja kämpässäni, mieli ei vaan kohentunut. Tavaroiden lisäksi on ilmeisesti tärkeää siivota myös elämästä pois muitakin tekijöitä, jotka aiheuttavat pahaa mieltä. Aavistan, että kyse on nyt sellaisesta asiasta.

Olen maininnut, että olen yksineläjä. Kunpa kuitenkin joskus tulisi mukava ihminen jakamaan elämän kanssani, niin se olisi mahtava asia. Ja sitten kun tuo onnenpäivä koittaa, ja sellainen potentiaalinen ihminen ilmaantuukin, kaikki menee jostain syystä pieleen. Tulee petetty olo ja koko elämä romahtaa. Tuntee itsensä arvottomammaksi kuin koskaan. Siltä se tuntuu. Tosin älyyttömyyksiin asti yltyvät tunnepurkaukset voivat johtua muistakin tekijöistä… ominaisuuksista, joista olen nyt itsessäni viimeaikoina päässyt jyvälle.

Ei tässä kuitenkaan mitkään tsemppiviestit ja -sanat auta. Pitää yrittää keksiä jotain muuta tekemistä, niinhän se vaan on, ja jatkaa elämää. Pitää etsiä elämälle uusi suunta. Eli, nokka vaan kohti uusia pettymyksiä!

Alkuperäisen kuvan löytää TÄÄLTÄ (minnagphotos.fi), SOME-kortteja voi käydä hakemassa TÄÄLTÄ.

Päivä on pidentynyt huomattavasti mitä se oli kuukausi sitten. Se on miltei kaksi tuntia pidempi, joka kyllä näkyy. Kello 16 on vielä suht valoisaa ainakin jos lunta on yhtään maassa. Kirjoitushetkellä (1.2.) se on kyllä sulanut lähes kokonaan pois, kun vettä satoi melkein viikon. Kävin hakemassa vanhempieni autotallista kanankakkaa tulevia taimikasvatuksia varten, ja sillä hetkellä vettä satoi kaatamalla. On meidän seudulla yleensä ollut tammikuun viimeisellä viikolla koviakin pakkasia, mutta tänä vuonna oli plussakelit. Kelin pitäisi pakastua huomisesta alkaen. En tiedä mitenkä pitkäksi aikaa. Luntakin saadaan ehkäpä vähän takaisin. Kunhan vaan pääsisin kulkemaan sähkökruiserilla niin se olisi oikein mukavaa.

Turhista tavaroista luopuminen — declutter

Minulla ei ole diagnosoitua ADHD:tä, mutta se kuuluu mitä ilmeisemmin ominaisuuksiini. En ole koskaan käynyt testeissä, joten asian todentaminen on siinä mielessä epävirallista. Foxy-koira loi todella hyvät raamit päivään, koska sen kanssa oli pakko käydä ulkoilemassa tietyin väliajoin, ja ruokaakin oli annettava. Kissatkin auttoivat rutiineissa, koska niilläkin oli rutiineja. Nyt koko elämä on sekaisin, kun ei ole saanut itse aikaiseksi tehdä rutiineja. Olen vain kerännyt lisää tarvaraa nurkkiin, joista haluaisin valmistaa vähän sitä sun tätä. Päässäni pyörii koko ajan ajatuksia mitä tehdä mistäkin. Se on kuin mehiläispesä. Ideoille ei tule loppua eikä niitä voi hallita mitenkään.

Aina on sata projektia menossa ja kaikki on kesken…

Olen ollut jonkunlaisessa henkisessä sumussa monta vuotta, mistä on jotenkin vaikeaa päästä pois. Nyt tein kerta kaikkiaan päätöksen, että ylimääräiset tavarat lähtee! Olen jo aloittanut kirjojen roudaamisen roskikseen. Kuitenkin ehjien ja hyväkuntoisten tavaroiden ja vaatteiden roskiin heittäminen tuntuu kauhealta, niin olen antanut itselleni luvan laittaa niitä tarjolle paikalliseen roskalavaryhmään. Sain pari kirjaa menemään sitä kautta, sekä muutaman muunkin tavaran. Pitkään kämpässä pyörineet pahvirullatkin tultiin hakemaan. Pieni pinkka kirjoja, joita en tarvitse, ovat vietynä nyt roskiin, kun niitä ei kukaan halunnut. Roskikseen päätyi myös vanhoja lukionajan kirjoja, joita olen jostain syystä säilyttänyt.

Asunnossani on myös jonkun verran toisten tavaroita, joita olen joko lainannut tai muuten vaan säilönyt. Ne lähtevät myös sinne mistä ne on lainattukin.

Paprikat ja chilit esikasvatukseen

Kaivoin turvebriketit esiin, ja aloitin paprikoiden ja chilien kylvöhommat. Olin joskus hankkinut tällaisia kylvöä helpottavia turvenappeja, jotka sitten turpoavat kun niihin lisää vettä. Tai ainakin näin oletin, koska en ollut koskaan ennen käyttänyt mitään tällaisia. Enkä myöskään löytänyt netin syövereistä näille mitään käyttöopastusta, edes Nelson Gardenin sivuilta.

Kaivoin esiin säilyttämäni rasiat joihin pistin turvebriketit turpoamaan. Käytin vedenkeittimestä otettua vettä, josta sai niin sanottua puhdasta vettä. Koska näissä ei ollut kansia, tein rasioille muovipusseista väliaikaiset huput, ettei harsosääsket pääse munimaan heti kylvöksiin. Huput pysyvät paikoillaan kuminauhoilla. Reunoihin saa kätevästi pyykkipojat, johon voi kirjoittaa vaikkapa lyijykynällä mitä missäkin briketissä on. Asettelin siemenpussit vielä niiden päälle jotta näkee kokonaisuuden. Keltainen tarra keskellä rykelmää on harsosääskien pyydystystä varten oleva liimapaperi.

Olen niin helpottunut kun sain siivottua pari päivää sitten tiskipöydän oikein kunnolla, niin nyttenhän se on hyvä heti samantien sotkea! Pitäisi vielä tehdä joitain huonekasveihin liittyviä istutuksia ruukkuihin ennen kuin kaikki menee taas piloille. Kuten mainitsin aikaisemmin, olen ollut jonkunlaisessa henkisessä lukossa jo jonkin aikaa, ja nämä tekemättömät asiat ovat juurikin niitä mitenkä sellainen ilmenee arkielämässä. En saa tehtyä mitään kun olen koko ajan niin loppu. Jospa se mielikin virkistyisi kun saa aikaiseksi edes jotain.

Istuttamista odottelevia pistokkaita

Olen pitänyt parvekeistutusten suhteen hiljaiseloa pari edellistä vuotta, ja samalla siinä on mennyt myös vanhempieni pihahommat. Sanoin jo äidillenikin, että tänä vuonna aion tehdä asialle jotain. Se on sitten myös tehtävä. Ehkäpä kevät alkaa viemään asioita parempaan suuntaan.

Kasvisuuntainen mielialahäiriö T-paita on ostettavissa T-Mafia -verkkokaupasta

Ihana aurinkoinen kuulakas päivä 4.2.

Istuin koko valoisan ajan ikkunan ääressä katsomassa kauniita talvimaisemia. Aamulla maisemat näyttivät ihan postikortilta, niin kuin asiaa on tapana kuvailla. Auringon osuessa puihin niistä alkoi tippua hiutaleita alas, mikä oli todella kauniin näköistä. Autoja ajoi ohitse ja ne pöllyttivät kevyttä pakkaslunta aina mennessään. Sekin oli hienon näköistä.

Kadulla kulki paljon ihmisiä ja heistäkin oli varmasti hienoa katsella lumien tippumista alas. Tiellä kulki myös ruokarobotti, joka aiheutti eräälle dalmatialaiselle hieman hämmennystä. Robotti on jotenkin sympaattisen näköinen vekotin, kuin se olisi jokin lemmikki. Niitä on välillä parkissa paikallisen S-Marketin edessä. Yllättävän hyvin ne ovat selvinneet talvesta, vaikka lunta on ollut välillä todella runsaasti, teilläkin.

S-Market Vuoksenniskan ruokarobotit ulkona odottelemassa kuljetuksia.

Jospa nyt kuitenkin alkaisin tässä lopettelemaan tätä tarinaa tällä kertaa. Päivät alkavat todellakin pidetä ja kohta pääsisin katselemaan valokuvattavia paikkojakin. Katsellaan. Ei muuta kuin hyvää alkanutta viikkoa!

  

Suunta kadoksissa Read More »

Projektilistan lyhennystä

, , , , ,

Kauheaa, mikä projekti tuosta parvekkeesta taas alkaa kehkeytyä. Olen onneksi saanut tehtyä siellä jotain. Ja onneksi sain avukseni pari nuorta vahvaa naista, jotka tulivat hakemaan parvekkeeltani kaikki kivet pois! Heidän mukaansa lähti kaikki luonnosta keräämäni kivet sekä liuskekivipinkka. En ollut uskoa silmiäni, kun toinen näistä naisista otti koko liuskekiviröykkiön kerralla mukaansa ja vei autoon. Aikas vahva tapaus.

Kesken näänyt liuskekiviprojekti
Liuskekivipino

Parveke – ikuisuusprojekti?

Sain eilen siirreltyä tiiliskivet sohvan päätyyn. Nehän olivat alunperin paljun ympärillä koristeena (kuva), mutta jouduin pinoamaan ne puusohvan eteen, kun harkkoja tultiin hakemaan. Yksi projekti taas vähemmän tehtävänä. Olen siirtänyt saniaislaatikon myös parvekkeen takalaitaan. Se on tällä hetkellä kahden pystyyn nostetun harkon päällä. Aion jättää ne kuitenkin itselleni, koska niiden avulla saan tarvittaessa tehtyä tasoja. Edellisten harkkojen noutajat ottavat vielä neljä harkkoa, kunhan ehtivät. Olen laittanut heille tarkoitetut harkot siksi aikaa parvekkeen oven taakse, etteivät ne olisi tiellä.

Melkoista touhuamista tuo parvekkeella olo on ollut. Olen koivuallergikko, ja parvekkeen edessä on koivikko. Että silleen. Lievästi sanottuna parvekkeella pöllyää kun siellä touhuaa jotain. Kun tulin hetki sitten parvekkeelta, aivastelin varmaan puoli tuntia.

Tein sellaisen erikoisen hankinnan kun retkisuihku. Ostin sen puhtaasti sitä varten, että saan huuhdeltua parveketta paremmin. On minulla puutarhaletkukin, mutta kokeillaan tuota nyt tällä erää. Aloitin nimittäin parvekkeen pesemisen viime viikonloppuna ja projekti jäi melkoisen kesken. Meillä on ollut aika lämpimät kelit nyt viime päivien aikana, niin ei partsilla jaksa mitään sellaisessa helteessä edes touhuta. Aurinko lakkaa paistamasta joskus kolmen pintaan, ja kaikki projektit pitää aloittaa vasta sen jälkeen. Muuten ei tule mitään.

Ladattava retkisuihku Puuilosta.

Tässä on nyt ollut vähän hässäkkää sähkökruiserinkin kanssa, koska 1.6.2024 astuu voimaan uusi liikennelaki, jonka jälkeen tuossa vekottimessani täytyy olla liikennevakuutus. Kaikkea kanssa! Ei se nyt niin huono asia ole, jos se vaikkapa hieman rajottaisi niiden käyttöä pikkulasten osalta. Olen pistänyt merkille, että niillä ajelevat myös jotkut 10-vuotiaatkin. Sen verran otan asiaan kantaa, että en tajua miten vanhemmat uskaltavat antaa tuollaisia laitteita lapsille. Tai jos antavat, opettaisivat sitten liikennekäyttäytymistä. En tiedä onko 10-vuotias vielä tarpeeksi kypsä ajamaan liikenteen seassa moisilla vehkeillä ja vielä toinen lapsi kyydissä, kun laite on vähän verrattavissa esimerkiksi mopoon. Ei kai siinä mitään, jos noin pieni lapsi ajelee jossain syrjäisemmillä seuduilla, mutta liikenteeseen he eivät kuulu ajelemaan tuollaisilla laitteilla. Se on kiva laite mutta se ei ole lelu.

Syy, miksi omaan sähköpotkulautaan tulee ottaa liikennevakuutus, on siinä kun se painaa yli 25kg. Se todellakin painaa ilman akkua jo sen 60kg. Tämä ei ole lelu. Olenkin ottanut jo selvää mistä vakuutuksia saa, ja vireillä on myös tunnistelaatan hankkiminen. Siihen saa kaiverrettua oman tekstin, jonka vakuutusyhtiö sitten kirjaa tunnistetiedoiksi omaan järjestelmäänsä. Näissähän ei ole mitään valmistenumeroita rungoissa. Olen myös hankkinut vekottimeen uudet lokasuojat, jotka tuttavani laittaa paikoilleen.

Nyt kun ilmat ovat vähän lämmenneet sitten toukokuun alusta, sähkökruiserilla on ihan kiva ajella. Olen käynyt viikon sisällä useaan kertaan lintutornilla katselemassa, josko siellä olisi jotain katseltavaa. Ei siellä kyllä oikein ole. Suurimmat muuttolinnut karttoivat tänä keväänä Immalanjärveä. Viikko sitten näin joutsenpariskunnan pienellä kalliosaarella, mutta pari päivää sitten saarella oli vain lokkeja.

Näin järvellä muutama päivä sitten ensimmäistä kertaa mustalinnun. Se oli todella mielenkiintoinen havainto. Lähdin kruisailemaan tornilta pois ja jäin ihailemaan moottoritien ja rampin välistä voikukkaketoa. Hetken katseltuani huomasin, että en nähnyt yhtään kimalaista. Yleensä niitä on todella paljon voikukissa. Missähän kimalaiset oikein olivat?

Jatkoin matkaa alikulkutunneliin ja ajattelin, josko kävisin katsomassa erästä tietä, joka näyttäisi jatkuvan tunnelin jälkeen pellon läpi. Uskoin, että se päätyisi pellon läpi vanhempieni kylälle, mutta sehän loppuikin heti ennen kuin oli alkanutkaan. Ihmettelin tietä, ja että miksi se oli edes alkujaan rakennettu. Noh, oli siinä ainakin tuomi, jonka kukista sai kivan kuvan. Tuomet kukkivat täällä nyt kunnolla, ja kotitien varrella olevista tuomista lähtee huumaava tuoksu iltaisin, kun niiden lähettyviltä ajaa kruiserilla ohi.

Tein kruiserilla U-käännöksen ja jatkoin matkaa.

Kesken loppunut tie jossa on katuvalokin…

Pysähdyin tunnelin hujakoille kuuntelemaan kun pensaikosta kuului erikoista linnunääntä. Minullahan on sellainen sovellus puhelimessa, joka tunnistaa linnut laulun perusteella. Tässäpä oli uusi tuttavuus sitten, pensaskerttu. Niitä oli teiden välissä olevassa pusikoissa useita. Tallensin lintujen laulut ja jatkoin taas matkaa.

Päädyin vanhempieni pihalle istuttamaan lipstikan, jonka juurakon olin tuttavaltani saanut. Lipstikka on todella hyvä yrtti lihapatoihin. Esimerkiksi karjalanpaistista tulee erittäin maukas, kun liemeen lisää lipstikkaa.

Vanhempieni mahtava omenapuu on myös ihan täynnä kukkia. Kimalaisia ei näy heidänkään pihalla yhtään. Minua alkaa hieman jo huolestuttaa. Onko niille käynyt jotain? Kävin eilenkin vanhemmillani pyörähtämässä päivällä, eikä pölyttäjiä näkynyt missään. Jäämmeköhän ilman omenasatoa tänä vuonna?

Vanhempieni piha onkin sitten jo ihan oma projektinsa. Yritän aina tehdä siellä jotain kun on mahdollista, mutta kroppa ei vaan anna anteeksi mitään. Nytkin on suunnitelmissa mennä sinne viemään maantäytettä yhteen kuoppaan, josta kaivettiin kuollut syreeni ylös aikaisemmin keväällä. Minulla on onneksi laastiämpäri, joka kestää moisen moskan siirtelyä paikasta toiseen. Noh, eikait se auta muuta kun lähteä jatkamaan edellä mainittua projektia siitä mihinkä se viimeeksi jäi.

Hyvää viikonloppua!

  

Kivoja kesäisiä norppapaitoja nyt minun kautta. Jos haluat T-paidan tällaisella printillä, ota yhteyttä tai tilaa suoraan verkkokaupastani osoitteessa: kauppa.minnala.net

Projektilistan lyhennystä Read More »

Kylmä viikko takana

, , , , ,

Olisikohan ne kylmät kelit vihdoinkin takana tältä keväältä? En ole oikein saanut mitään järkevää aikaiseksikaan kun viitsi mennä esimerkiksi parvekkeelle palelemaan. Ensi viikoksi on sitten ilmeisesti tulossa jo vähän lämpöä, niin jos silloin aktivoituisi asioissa vähän lisää. Nyt olen jumettunut sisätiloihin lintubongailemaan lähinnä WWF:n sääksiliveä. Lintutornikin on saanut nyt jäädä kun siellä ei ole tarennut käydä.

Immalan lintutorni

Tykkään pitää tilastoja eri asioista, ja etenkin vuodenajoista, muun muassa kuvilla. Yksi rakkaimmista kohteista on Immalan lintutorni. Käyn siellä joka vuosi katselemassa lintujen kevätmuuttoa ja jäätilannetta. Keskellä talvea sinne on sinällään turha mennä, kun siellä ei tapahdu mitään. Toki käyn välillä tarkastamassa, että paikat ovat kunnossa. Nyt olen käynyt siellä tosin vähän vähemmän, kun on niin kylmää. Ei vaan tarkene ajella sähkökruiserilla. Piti kaivaa talvivarusteet esiin. Ulkona on niin kylmä.

Kylmää vettä Immalanjärvessä 8.5.2024

Jäät lähtivät Immalasta 29.-30.4.2024, tai ihan tarkkaa tietoa minulla ei ole, mutta kun kävin sunnuntaina 28.4. niin jäätä oli vielä kaukaisuudessa. Kysyin toiselta kävijältä millä perusteella se oikein määritellään, milloin jäät ovat lähteneet Immalanjärveltä. Ei hänkään ollut asiasta täysin varma. Pitänee kaivaa jostain faktat pöytään, että ne löytyvät sitten jostain, jos jota kuta kiinnostaa.

Sain kuulla, että sammakot kutivat tänä vuonna ihan eri paikassa mitä aiempina vuosina. Joku muu tiesi kertoa, että ne ovat veden täyttämässä metsässä tällä kertaa. Metsä on siinä aivan lintutornin vieressä. Vesi on tulvinut Unterniskanjoelta metsään, ja sammakot ovat puuhastelleet siellä. Noh, se jäi nyt näkemättä tällä kertaa.

Vaikka olenkin luontoihminen, en välttämättä kaikkia tirppoja ja elukoita sieltä tunnista. Siksi on hyvä olla hieman apuvälineitä. Joku lintubongari kerran suositteli tällaista puhelimen sovellusta kuin Merlin bird ID. Se vaikuttaa ihan mukavalta ohjelmalta. Siinä nauhoitetaan lintujen ääntelyä, ja ohjelma tunnistaa linnut. Samalla se kertoo mikä lintu milloinkin visertää. En tiedä, onko nyt ollut vain niin kylmä kevät, että lintuja ei ole mitenkään suurta lajitelmaa liikenteessä. Tai sitten ne eivät vain ole juuri tuolla. Nämä linnut sain tallennettua kun kävin tornilla 1.5. Toki kaikkien ääntelyt olivat tuttuja ilman puhelinapin avustustakin.

Oli pakko ottaa naapuritalosta kuva eräs ilta kun sen seinään muodostui talon edessä olevasta koivusta upea varjo. Varjo oli varmasti paljon näyttävämpi, mitä kuvani antaa ymmärtää. Kun puissa ei ole lehtiä, niin koivun muoto jotenkin kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan tuli todella upeasti esille. Varjo muodostui vielä suoraan rappukäytävän katoksen kohdalle ikään kuin se kuuluisi siihen. Luonnon taidetta.

Puista puheen ollen, paikallisen baarin, jossa tykkään käydä, vastapäätä puretaan rakennus. Sen edessä on aivan ihana vanha mänty. Joku kertoi, että se olisi 300 vuotta vanha. En ihmettelisi. Siinä on jotain sanoinkuvaamatonta arvokkuutta, kun sitä katselee. Olisi todella surullista, jos se kaadettaisiin rakennuksen purkamisen yhteydessä. Tämä puu on nähnyt paljon! Tämä on sellainen puu, jolle annetaan nimi.

Kylmä kevät on aiheuttanut osittain myös sen, että en ole juurikaan tehnyt parvekkeella mitään. Lupasin vielä antaa Leca-harkkoja läjän pois kuljeksimasta. Niiden siirtely vie voimat ihan loppuun, enkä jaksa enää miettiä mihin niitä tungen. Nehän olivat aikoinaan akvaarioni alla jalustana. Siihen tarkoitukseen ne kävivät oikein hyvin. Nyt niille ei enää oikein ole käyttöä. Toki niistä voisi rakennella tasoja parvekkeelle tai kotiin. Yhdet harkot minulla ovat olleet stereokaiuttimien alla. Aion ottaa nekin pois. Kaiuttimia varten rakentelin jokin aika sitten hyllykön.

Paljuhässäkkä on purettu, ja tiilet on pinottu toiseen paikkaan (Kuva 1). Eräs nuori pari tuli hakemaan koirien aitausta varten paljun alla olevat harkot. Minun oli pakko siirrellä kaikki tavarat toiseen kohtaan, ja tällä hetkellä parveke on paljon sekaisampi mitä näistä kuvista näkyy. Olen kyllä suunnitellut paljulle käyttöä, mutta siitä ei tule vesiaihetta enää. Parveke vaihtaa myös järjestystä. Kuten kuvasta kaksi (2) saattaa huomata, parvekkeella on edelleen kiviä, jotka pitää käydä viemässä pois. Työmaata siis riittää.

Olen kahden vaiheilla; jätänkö kaiteen eteen nurkkaan grillille tarkoitetun alustan, vai siirränkö puusohvan kaiteen eteen. Pavilijongin runko ja seinämä tulevat joka tapauksessa tähän osaan parveketta tänä vuonna, niin pääsen sitten parvekkeesta nauttimaan vesisateellakin. Polyrottinkituoli menee puusohvan paikalle nurkkaan. Palju menee myös toiseen laitaan kaiteen eteen. Seuraava kuva on otettu parvekkeen oven takaa hetki sitten.

Toisaalta parvekkeelle tulisi todella paljon tilaa, jos puusohvan saisi suoraan tuohon parvekkeen oven kohdille kaidetta vasten. Ainoa asia, joka minua tässä kohtaa askarruttaa, että jos tulee jokin myrsky, niin kestääkö pavilijongin seinä sellaista. Viime kesän se kesti todella hyvin. Minulla odottelee vanhempieni luona pieni patja, joka on tarkoitettu puusohvan päälle laitettavaksi. Sille pitäisi vielä jossain kohtaa ommella jokin suojus. En ole vielä ihan varma mistä sen teen. Joka tapauksessa patja ei saisi kastua parvekkeella, ettei se homehdu. Mietin myös maton laittamista parvekkeelle. Mitä ikinä parvekkeelle teenkin, se pitäisi ensin saada jotenkin pestyä kunnolla.

Hommasin parvekkeen pesua varten retkisuihkun, jos sillä saisi huuhdeltua kunnolla lattiaa, kun on ensiksi harjannut sen puhtaaksi. Juuri tämän siivoamisen takia haluaisin kaikki multahässäkät hittoon, kun niistä tulee niin paljon sotkua. Olin aikeissa purkaa kaikki puiset laatikotkin parvekkeelta, mutta sitten yksi kotkansiipisaniainen päätti kurkistaa talven jälkeen laatikosta, ja enhän minä raaski sitä siitä poistaa. Saniaset ovat suosikkejani kuitenkin, eikä niitä haittaa, jos kesä on kylmä.

Laitan nyt lopuksi pienen mainoksen, mitä olen tässä jo puuhastellut useamman kuukauden. Olen päässyt eteenpäin eräässä projektissa, nimittäin Pääjäässä.com-kaupan rakentamisessa. Teen kaikkea tätä osa-aikaisesti, vaikka se välillä kokopäiväiseltä tuntuukin. Mutta haluan nyt esitellä uuden kivan paidan, jonka kuvan suunnittelin muutama päivä sitten. Tottakai tein siitä itselleni ensimmäiseksi koevedoksen. Mitäs tuumaatte? Onko kiva? Näitä voi ostaa tällä hetkellä kahdesta eri kaupasta. T-Mafia myy hylje-versiota tästä tekstistä ja eri väreissä, kuin mitä Pääjäässä.com-kauppa myy.

Ei tässä tällä kertaa enempää kuin hyvää viikonloppua!

  

Kylmä viikko takana Read More »

Vihdoinkin kevät ja kärpäset!

, ,

Vihdoinkin voi sanoa, että kevät on täällä. Kyllä tätä odoteltiinkin – koko kevät.

Meidän alueella putsattiin hiekat tänä vuonna mielestäni hyvinkin aikaisessa vaiheessa, joka oli todella mahtavaa. Parkkialueella ei tarvinnut siirrellä edes autoja mihinkään, niin kuin useana vuonna on tehty. Ilmeisesti meidän talon kiinteistöhuolto tekee työt ihan eri tavoin kuin edellinen teki. Noh, tapansa kullakin. Se on kuitenkin allergikolle mukavaa huomata, että hiekat putsataan.

hiekoitushiekat putsataan joka kevät

Myös pyöräilyväylät putsattiin hyvissä ajoin. Sittenhän on kiva ajella esimerkiksi sähkökruiserilla, kun hiekka ei pöllyä. Vaikka ehkäpä siitä hiekasta olisi ollut jotain hyötyä takatalven kannalta. Kaikki hiekat oli putsattu teiltä pois ja takatalvi iski. Onneksi sitä ei kauan kestänyt, mutta iltasella tiet jäätyivät ja paikoittain oli todella liukasta. Vaikka sähkökruiserissa olikin maastorenkaat, niin piti ajaa todella varovaisesti. Alikulkutunnelit olivat aivan sohjossa, ja joissain paikoissa piti oikein miettiä mitä kautta kannattaa ajaa, ettei vastaan tule jäätyneitä sohjokasoja. Pääkallokeli, sanon minä!

Huhtikuun 19.-20. päivä satanut takatalvi alkoi taittua vasta viikko sen jälkeen. Minullakin oli kesärenkaat jo autossa, eikä sillä ollut mitään asiaa liikenteeseen iltasella, kun tiet alkoivat jäätyä. Hyvää aikaa tehdä töitä pois alta. En tietenkään kotitöitä tehnyt, sehän olisi ollut vallan tylsää. Tälläkin hetkellä parveke on vielä ihan laittamatta, enkä ole käynyt siellä tänä keväänä vielä lainkaan. Sen verran kävin talvella parvekkeella, että nostin sieltä sinne jääneen harjan ja rikkalapion, kun niitä tarvitaan täällä sisälläkin.

23.4.2024 pihanäkymää
kevät tuli ja lumi suli pihalta
26.4.2024 pihanäkymää. Lumet olivat sulaneet jo pois.

Harrastan jollakin tasolla luonnon kevät-seurantaa, ja siitä syystä laittelen näitä pihakuvia tänne, joista näkee kuinka lumet ovat milloinkin sulaneet. Syksyllä taas tilastoin milloin lumi on satanut maahan. Tällaista niin sanottua päiväkirjaa voisi kuka tahansa pitää. Sää ja luonto kiinnostavat minua. Tästäkin syystä ravaan mielelläni lintutornilla, joka on tässä ihan lähellä missä asun. Kävin lintutornilla myös 27.4. Miksipä siellä ei kävisi?

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Immalanjärven lintutorni on yksi lempipaikoistani. Siellä on useimmiten erittäin rauhallista. Keväisin siellä käy paljon lintubongareita. Näin eräs päivä naapuriani, joka kävi joskus aikoinaan kuvailemassa lintuja tornilla, ja hän sanoi jonkun toisen bongarin kertovan hänelle, että siellä lentelee jokin suohaukka. Mietin tätä muuten itsekin, kun kävin siellä eräs kerta. Otin videokuvaa tornilta, kun ruutuun ilmestyi haukka. Minulla ei ollut kiikareita mukana (niin kuin pitäisi), ja siksi en nähnyt tarkemmin mikä siihen ruutuun lensi. Paikalle tullut pariskunta kiikareineen kertoivat, että linnulla oli mustat siivenkärjet. Pitää käydä tänään katsomassa onko haukka vielä paikalla – olla itsekin haukkana paikalla.

Vaikka luonto tuolla tornilla on niin kaunista ja seesteistä, on sinne valitettavasti kasaantunut epämiellyttäviäkin asioita, nimittäin roskia. Nuoriahan näistä roskaamisista aina syytetään, mutta mistä näitä tietää, kuka tätäkin paikkaa on käynyt roskaamassa. Jos pystyisin jotenkin siivoamaan ne sieltä pois, niin siivoisin.

Ikäväkseni huomasin myöskin, että pitkospuita pitkin kulkee mopoilijoita, vaikka mopolla ajamisen tuolla alueella on kiellettyä. Tämä parivaljakko jäi vielä joksikin aikaa oikein kaasuttelemaan skoottereillaan puisen sillan päälle. Voin sanoa, että pakokaasun haju oli kuvottavaa, kun se kantautui pikkuhiljaa tornille asti, jossa itse seisoskelin. Harmittaa, kun jotkut eivät ajattele ympäristöä lainkaan. Kyseisenä iltana ei edes tuullut, että pakokaasu olisi lähtenyt metsästä jotenkin nopeammin. Uimarannan puolelta en tiedä, mutta torninpuoleisella parkkipaikalla on mopoilla ajo kielletty-kyltti.

Pakokaasu levisi metsikön läpi.

Jäin vielä hetkeksi katselemaan maisemia, ennen kuin päätin lähteä pois. Ei ole jäät lähteneet vielä tässä vaiheessa pois Immalanjärveltä. Kevät on kylläkin jo niin pitkällä että ne lähtevät minä hetkenä hyvänsä. Yksi tuulinen päivä niin se on siinä.

Kevätmaisemaa Immalanjärven lintutornilta

Kurvasin Immalanjärven lintutornille seuraavanakin päivänä. Oli kiikaritkin mukana, jos näkisi jotain harvinaisuuksia. Paikalla oli valmiiksi mies koiransa kanssa. Koira ei pelännyt yhtään kun tulin sähkökruiserilla torniin ylös. Olen kyllä erittäin varovainen vekottimen kanssa, enkä tahdo turhanpäiten säikytellä ketään. Koira otti minut heti vastaan ja sainkin rapsutella sitä tovin. Mukava koira!

Mies kertoi nähneensä silkkiuikkuja pari kappaletta kaislikossa, ja hänen lähdettyään rohkenin itsekin kaivaa kiikarit esiin, ja etsiä kyseisiä tirppoja. Olisi aika noloa, jos ottaisi asiantuntevasti kiikarit esiin eikä tunnistaisi koko lintuja. Saisi hävetä silmänsä päästä. Ei nimittäin ollut hajuakaan miltä ne voisivat näyttää. Mutta kun tutkailin kiikareilla kaislikkoa, niin siellä oli selkeästi kaksi erikoisen näköistä lintua. Ne olivat silkkiuikkuja. En ole koskaan nähnyt sellaisia omin silmin luonnossa. Kyllä oli upea lintu. Mahtaisikohan niistä saada kuvia joskus?

Siitäkin tietää, että kevät on jo pitkällä, kun alkaa kuulua kurnutusta lintutornin viereisestä ryteiköstä. Siellä alkaa sammakoiden kutubileet. Sammakoita oli vielä aika vähän 28.4.2024. En tiedä ovatko ne jo kuteneet kun en ole muutamaan päivään päässyt käymään tornilla. Tänään, vappuna, ajattelin mennä käymään. Kerron siitä sitten toisella kertaa, mitä sieltä löytyi vai löytyikö mitään. Vuonna 2021 sammakoita (KUVA) oli hirvittävä määrä kyseisessä paikassa. Tässä vielä kauniit näkymät kun viimeeksi kävin lintutornilla. Sammakot kutevat tuossa veden täyttämällä alueella (jossa niitä roskiakin on).

Jatkan kevätseurantaa niillä resursseilla mitä löytyy ja kertoilen kuulumisia jos ehdin. Ai niin, ja vielä muistutukseksi itselle (ainakin), että maanantaina oli tämän kevätkauden lämpimin päivä. Meillä oli +21C astetta! Ei tässä tällä kertaa muuta kun hyvää vappua!

  

Vihdoinkin kevät ja kärpäset! Read More »

Mielenkiintoinen huhtikuu

, , ,

Huhtikuu on antanut aika lailla puhumisen aihetta tänä vuonna, ainakin sään puolesta. Toki sää antaa puhumisen aihetta kaikkina kuukausina, mutta jotenkin tämä on ollut eri asia.

Huhtikuun alku

Huhtikuun alku oli aurinkoinen ja ekat päivät aika lämpimiä. Sähkökruiserin saatua uudet renkaat, päätin hieman ehostaa sitä muutoinkin. Eihän siinä paljon ole tehtävissä, mutta jo pelkkä pesukin tekee ihmeitä.

Sähkökruiserin pesu oli helppoa. Sen kun rätillä pyyhki lokarit. Tällä kertaa tosin pesasin kruiserin tiskiharjallakin ja miedolla saippuavedellä. Takalokariin piti myös viritellä jokin kuraläppä ettei selkä ole koko ajan ravassa, kun sillä ajelee kosteassa maastossa. Tässä vaiheessahan vielä oli liejuista ja märkää, kun talven lumet alkoivat sulaa oikein kunnolla.

Kylmää kyytiä tuolla kruiserilla ajelu vielä oli, ei voinut mitään. Kunpa olisi varaa ostaa sellainen asu, missä tarkenee. Tai olihan minulla toppatakki ja muutakin lämmintä päällä. Sen päälle vielä sadeasu, niin ei tuuli mene läpi. Lämmin se asu on mutta hirvittävän työläs. Talvella hankittu pilkkihaalari on taas tässä vaiheessa vuotta liian lämmin, eikä sitä voi enää tuollaisilla keleillä pitää.

Kun kruiseri oli pesty, lähdin tottakai sillä ajelemaan ja lintutornille. Tässä vaiheessa huhtikuuta tulee aina ajateltua, että milloinkahan jäät lähtee Immalasta.

(kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla siitä)

Pääsiäinen meni ohitse todella nopsaan ja sittenhän meille satoikin ihan mukavasti lunta. Keli muuttui taas todella mielenkiintoiseksi.

Sain perjantaina serkun kylään viikoksi lomaa viettämään. Emme varsinaisesti tehneet mitään ihmeellistä. Katselimme lähinnä TV-sarjoja. Kasasimme yhden hyllykön työhuoneeseeni, että saisin siellä vähän tavaroita järjesteltyä järkevämmin. Siinä hommassa oli pakko olla kaksi. Olen kerran kasannut tämän hyllykön yksin, ja se oli tajuttoman työlästä. Se piti vielä pultata seinään kiinni ettei notkuisi. Onneksi seinässä oli valmiina jo reikä, johon sai kiinnitettyä puuriman. Puurimaan sai kätevästi ruuvattua hyllykön kiinni. Toivottavasti viritelmä kestää.

Hyllykön paikalla ollut arkkupöytä siirtyi makuhuoneeseeni. Olin laittanut sen seinustalle pystysuoraan ja sen sisällä oli suurin osa kirjoistani. Eli hommaa riitti niidenkin siirtelyssä. Mutta, nyt se on tehty ja TODO-listani lyheni parilla kohdalla! Asettelin puulaatikon vaakatasoon ja vielä renkaat alle, että sitä olisi tulevaisuudessa helpompi siirrellä.

Kävimme serkun kanssa paikallisessa baarissa pelaamassa bingoa. Se olikin oikein hauskaa. En muista olenko koskaan tuolla tavalla sitä pelannutkaan, tai silloin on ollut jotenkin ihan eri meininki.

Maanantai 8.4.2024

Maanantaina olikin kaunis aurinkoinen päivä ja meille oli varattu ajat kampaajalle. Sain uuden kesätukan. Kampaajalta lähdettyämme, haimme maailman parhaat pizzat Alppimajasta. Se oli kuitenkin aivan kampaamon vieressä. Sitten ei muuta kun herkuttelemaan.

10.4.2024

Mittaushistorian aikaisin +20 ylittyi huhtikuun 10. päivä Konnunsuolla

Meille oli ennustettu aika lämmintä keskiviikkoa. Aamu ei näyttänyt kummoiselta, mutta kun astelimme kämpästä ulos, tulikin ihan älyttömän lämmin tuulahdus. Loputkin lumet saivat todellakin tuona päivänä kyytiä. Lämpö oli meidän suunnalla noussut jopa kahteenkymmeneen asteeseen. Siinä oli ihmettelemistä kerrakseen. Olihan vasta huhtikuun 10. päivä. (Uutisointia asiasta)

Lähdimme alkuillasta käymään sukulaisia moikkaamassa. Keli oli edelleen lämmin, mutta pilviä alkoi muodostua taivaalle. Sehän sitten tiesi sadetta.

Vein serkkuni seuraavana päivänä Kielomäen hunajapuodille ostoksille. Hän oli vienyt hunajaa viime kesänä kotiinsa, ja tarjoillut sitä teen kera vieraille. Oli kuulemma maistunut! Totesivat vaan, että mitä ihmettä tämä oikein on ja mistä sitä saa. Noh, sitä saa Kielomäeltä. Serkku osti pari purkkia kotiin vietäväksi. Olen joskus käynyt ottamassa kuvia Kielomäellä. Kuvat ovat kuvagalleriassani ja niitä on käytetty tilan esittelyssä Googlessa.

Serkku lähti kotiin perjantaina 12.4. ja kävin samalla keskiviikon lämpimän kelin innoittamana vaihdattamassa kesärenkaat autooni. Noh, eihän siinä mitään, renkaat oli alla ja ovat edelleen. Tosin auton käyttöön tuli pieniä mutkia matkaan, kun meille satoi viikko sen jälkeen lunta 15 senttimetriä. Samalla keli pakastui yhdeksi päiväksi niin, että ei olisi ollut mihinkään asiaa kesärenkailla. Olin tosin kuvitellut jotain älytöntä lumi-infernoa, mutta ihan normaakimeininki tuo taas oli. Tosin, ei ehkä huhtikuun tässä vaiheessa kovin normaalia, mutta kuitenkin. Lumisadetta seurasi pakkaspäivä, ja seuraavana päivänä keli taas menisi plussan puolelle. En viitsinyt kaivaa autoakaan hangesta. Olihan minulla talvirenkaat sähkökruiserissa!

Takatalvi Helsinkiin huhtikuun lopussa

Helsingin alue ja Länsi-Suomi ottivatkin sitten vähän enemmän osumaa toisesta lumimyräkästä muutama päivä meidän jälkeen. Sinne oli satanut lunta varmaankin jotain 30 senttimetriä, joka ei ole kovinkaan yleistä tässä vaiheessa huhtikuuta. Meillä keli oli ihan normaali ja lumet jatkoivat sulamistaan päivisin. Helsinki-Vantaan lentokentällä oli ollut yksi kiitorata käytössä, ja Helsingin keskustassa raitiovaunut seisoivat. Ei se lumisadekaan ihan kaikkea tee, mutta kun oli satanut jäätävää sadetta. (Ylen uutiset | Ylen uutiset)

Juttelin serkkuni kanssa muutama päivä sitten, ja hän sanoi, että hänen autonsa katolla oli vieläkin lunta. Hän ei tietty ajele sillä useasti, mutta sen verran sitä lunta alkuviikosta oli tullut, ettei ollut putsannut autoaan vielä. Lumimyräkkä ei osunut meille lainkaan. Nekin lumet, mitä oli jäljellä, alkoivat sulaa todella nopeasti. Tällä hetkellä lunta ei juurikaan ole, ja ulkona on +12C.

Kävin vielä eilen (kun aloittelin kirjoittamista) vanhemmillani pihahommissa. Sain onneksi jotain jopa tehtyäkin, mutta kerron niistä sitten jollain toisella kertaa. Yleensä olen saanut aloitella pihajutut jo puolessa välissä huhtikuuta, mutta nyt pihahommat menivät ihan viimeisille päiville.

En ole vielä aloittanut parvekkeen siivoamistakaan. Näinköhän saan sitä edes täksi kesäksi laitettua kun nämä käteni eivät vieläkään pelitä kunnolla. Olen ainakin tuudittautunut siihen, että en aio laittaa vesiaihetta parvekkeelle tänä vuonna laisinkaan, vaikka se nyt vähän kiinnostaisikin. En ainakaan laita sitä siihen Foxyn paljuun! Foxy antaa anteeksi – varmasti.

Jospa saisin aktivoitua itseäni enemmän kirjoittelemaan kun edellisestäkin meni kuukausi aikaa. Ei tässä muuta tällä kertaa kun hyvää huhtikuun viimeistä viikonloppua. Laitan vielä lopuksi kuvan, joka hieman huvitti minua. Kuva on otettu 5.4.2024. Joltain taisi jäädä pihahommat hieman kesken.

  

Mielenkiintoinen huhtikuu Read More »

Scroll to Top