Lokakuun tarinoita
Lokakuu on taas lopussa ja kuvia on kertynyt hirvittävä määrä käsiteltäväksi. Pidin parin viikon taukoa kirjoittamisesta, koska minulla on ollut vieraita. Tuttavani ovat olleet taas matkoilla, ja minulla on heidän ihanat kissat, Rölli ja Sysi, hoidossa. Luonani käväisi samaiseen aikaan myös serkkuni, jonka saatoin lauantaina juna-asemalle. Vilskettä on siis piisannut.
Kun todo-lista on mailin mittainen, ei sitä saa oikein mitään aikaiseksi. Yleensä teemme serkkuni kanssa jotain yhdessä, mikä auttaa minua asuntoni ylläpidossa. Tällä kertaa emme tehneet oikeastaan mitään. Oli tarkoitus esimerkiksi järjestellä vaatehuonetta ja raivata parveke talvikuntoon. Olen yleensä saanut laitettua sen lokakuuhun mennessä talviteloille, mutta nyt jostain syystä se on jäänyt tekemättä.
Jäihän sitä itse asiassa paljon muutakin tekemättä tässä männä viikolla, mitä oli tarkoitus tehdä. Viime joulun jälkeen hankitut jääpuikkovalotkin ovat vielä avaamattomassa paketissa. Ne oli tarkoitus virittää serkun avustuksella parvekkeelle. Jospa saisin aikaiseksi laitella ne tulevalla viikolla paikoilleen, kun kelit alkavat viiletä. Meillä on siis ollut vieläkin yli +10C lämpötiloja ja se on kuulemma paljon. Noh, toivottavasti ehdin pestä suunnitellusti ikkunat. Olohuoneen ikkunat on pakko pestä, siitä en anna periksi. Ja makuuhuoneen ikkuna, koska haluan tehdä läppärillä töitä sen edessä ja ottaa siellä kuvia.
Tässä on muutama päivä aikaa tehdä näitä ikkunanpesuhommia kunnes kelit viilenevät semmoisiin lukemiin, ettei enää tarkene availla makkarin ja keittiön ikkunoita. Noh, kissojen lähdettyä aloitan pesujutut heti maanantaina tai jo sunnuntaina. Täytyy tehdä joku ASAP-TODO-lista johonkin näkyville, etten voi kerta kaikkiaan ohittaa sitä mitenkään. Jääkaapin oveen teipata vaikka yksi lappu, välioveen yksi ja yksi vessan peiliin kiinni. Jos vaikka innostuisi! Ja kohta pitää taas lähteä bingoa pelaamaan… noh, jatkan juttua bingon jälkeen kun pääsen kotiin. Se alkaa onneksi jo kello 20, niin ei mene tolkuttoman myöhäiseksi.
Bingo on kyllä käsittämättömän koukuttava ja kiva peli! Meillä täällä paikallisessa baarissa sitä pelataan joka lauantai. Se on niin suosittua, että pitää lähteä hyvissä ajoin baarille, että sieltä saa istumapaikan. Ja mikä vielä mukavinta, peli tuntuu kiehtovan eri-ikäistä porukkaa. Harvoin näkee missään niin suurta ikähaarukkaa kuin tuolloin.
Joudun nyt palaamaan lokakuun alkuun tässä tarinassa. Kerroin eräässä artikkelissani, että minulla on tapana käydä kuvaamassa 2.10. Imatran kaupunkipuron lammikko, ja tiettyyn kellonaikaan. Tänä vuonna en päässyt vesisateen takia juuri tuona päivämääränä, vaan retki myöhästyi muutamalla päivällä. Kävin kuitenkin paikalla, ja sain taltioitua siitä tällaisen maiseman. Kuvasta huomaa, että meillä ei ole vielä lainkaan ruskaa niin kuin on ollut kolme vuotta sitten (ks. kuva). Kellonaika tässä kuvassa on myös aikaisempi. Tämä kuva on otettu aamupäivällä, kun taas muut kuvat on otettu noin kello 16.
Samalla reissulla pysähdyin ottamaan kuvan paikallisen maamerkin purkutyömaasta, joka muuttaa kaupunkimaisemaa radikaalisti. Imatralta puretaan rakennus jota on kutsuttu Napinkulmat-nimellä. En tiedä sen tarkempaa historiaa kyseiselle rakennukselle, kuin että se on rakennettu joskus 70-luvulla. Siinä rakennuksessa on monelle historian havinaa. OIen itsekin ollut siinä joskus töissä täysi-ikäisyyden kynnyksellä ravintola Smugglerissa, ja myöhemmin asiakkaana Nite Train-ravintolassa. Tässä on linkki paikallislehden sivulle, jossa on koottuna asiaan liittyviä artikkeleja: LINKKI. Kyllä se vaan on niin, että kaikelle on aikansa.
Oli minulla muukin syy käydä Imatrankoskella. Sain paikallisen roskalavan kautta todella upean valaisimen. Se on niin hieno, etten oikein tiedä uskallanko pitää sitä sellaisenaan edes katossa, ettei tule vahingossa alas. Unohdin samantien alkuperäisen suunnitelmani, että tekisin DIY-valaisimen olohuoneeseen, koska uusi valaisin on suorastaan kuin antiikkinen taideteos!
Valaisin roikkuu nyt katossa vaikka en ole sitä vielä käyttöön viritellytkään. Mietin myös kupujen vaihtamista kevyemmiksi, kun nuo ovat todella kauniita ja lasia. Jos valaisin tulee alas katosta, niin kuvut olisivat jossain paremmassa jemmassa. Valaisin on todella painava enkä saa sitä laitettua keskelle olohuonetta rasiasta roikkumaan. Se pitää laittaa roikkumaan jälkikäteen poratusta koukusta, enkä oikein luota siihen. Siksi pelkään, että se tulee alas katosta. Jos lasikupujen tilalle laittaisi jotain muuta, niin paino saattaisi keventyä aika paljonkin. Mutta tilalle pitää saada jotakin tyyliin sopivaa. Tuleekohan tästä sittenkin uusi DIY-projekti?
Sain matkamuistoksi tuttaviltani tällaisen elämänpuun, jonka he toivat minulle Pargasta. Se on nyt olohuoneessani metallisessa lipastossa kiinni josta voin ihailla sitä vaikka joka päivä. Siinä on magneetti takana. Saan yleensä postikortin tai useammankin heiltä, kun he käyvät reissaamassa. Se on todella mukavaa.
Olen laittanut postikortteja jääkaapin oveen magneeteilla kiinni. Kaikki kortit eivät siihen mahdu, mutta uusimmat laitan aina siihen hetkeksi, kunnes arkistoin ne säilöön. Ei ne välttämättä tällä tavalla esitettynä ole niin esteettisiä, mutta kaiken ei aina tarvitsekaan olla. Joskus on hyvä vaan näin.
Inspiroiduin edellisen postauksen roskien viemisestä niin paljon, että päätin vihdoinkin virittää itselleni sängyn yläpuolelle seinään jotkut valot. Laatikoiden syövereistä löytyikin pari tarkoitukseen sopivaa Ikean Hektar-valaisinta, ja ruuvailin ne sitten kiinni. En halunnut tehdä reikiä seinään niin paljon, niin otin yhden valkoiseksi maalatun laudanpätkän tähän tarkoitukseen käyttöön. Sain ruuvattua laudan parilla ruuvilla kiinni seinään, ja valaisimet sitten kiinni lautaan useammalla ruuvilla. Projekti jäi sen verran vielä kesken, että toisen puolen valaisimen töpseli ei ole vielä seinässä. Viritän homman loppuun, kun kissat ovat lähteneet.
Saisihan tuohon kiinnitettyä jonkin hyllyn vielä, jos niikseen tulee. En nyt vielä käy sen enempää asiaa suunnittelemaan, mutta ehkä sitten jossain vaiheessa jos sellaiselle kokee tarvetta. Tuo saa nyt vältellä tähän hätiin kun valo on se tärkein asia makkarissa tällä hetkellä. Tiiliseinä on muuten toteutettu tapetilla. Olohuoneessa on samaa tapettia yksi seinällinen.
Myrskyisä lokakuu
Tosiaankin tästä on aikaa kun olen viimeeksi kirjoittanut tänne. Lokakuussa oli pari hurrikaaniakin, joista tänne meille tuli 9.-10.10.2024 laantuneena Kirk-hurrikaanin rippeet. Se aiheutti yhdelle illalle ihan kunnollista tuulta, ja joihinkin osiin Suomea sähkökatkoksia useiksi tunneiksi. Uudellamaalla kaatui paljon puita. Mietin silloin, että mahtaakohan parvekkeelle viritetystä pavilijongin seinästä olla enää mitään jäljellä. Tuuli kävi suoraan sen edestä parvekkeelle. Kuin ihmeen kaupalla, seinämä kesti sen myrskyn kuitenkin. Aion silti ottaa sen talveksi sieltä alas ja siirtää vähän tavaroita paikoilleen. Se jäi nyt serkkuni kanssa tekemättä, kun meille ennustettiin pariksi päiväksi vesisadetta, ja parvekkeella käytiin tupakoimassa. Oli sitten hänellä mukavampaa käydä siellä, kun lattia ei ole märkä ja tuule vettä niskaan.
Floridaan osui kaksi tuhoisaa hurrikaania kahden viikon sisällä. Ensin sitä runteli Helene syyskuussa, ja kaksi viikkoa sen jälkeen lokakuussa Milton. Milton rantautui samaan aikaan kun Kirk-hurrikaanin rippeet tulivat meille. Kirk-niminen hurrikaani ei osunut Jenkeissä mantereelle, vaan kurvasi ilmavirtojen mukana Atlantilta suoraan Länsi-Eurooppaan. Seurasin myrskytuulia makkarin ikkunasta työpöytäni äärestä. Tuulenpuuskat olivat välillä todella voimakkaita.
Kuin ihmeen kaupalla kova tuuli ei pudottanut lehtiä puista pois, vaan saimme vielä nauttia ruskan tarjoamista väreistä useamman päivän.
Viikko siinä suunnilleen meni, kun puista alkoi tippua lehtiä. Koivut ovat miltei kaljuna tällä hetkellä, ja kaunis ruska on poissa. Tähän on hyvä lopetella nämä jorinat tältä kertaa. Lopuksi kuva vielä sukulaiseni tilalta, jossa ihanat vanhat vaahterat ovat jo pudottaneet lehtensä. Lokakuun viimeinen viikko alkaa. Tervetuloa marraskuu!
Lokakuun tarinoita Read More »
