Syyskuun 11.
Ihmeelliseen ikään sitä on ihminen päässytkään…
Minulla oli näet synttärit eilen 11.9. tai vielä samoilla silmillä mennään!
Muistan joskus nuorena, silloin yläasteella, että minua kutsuttiin Syltiksi. Sitä en muista minkä ihmeen takia, mutta sain jossain vaiheessa matkatuliaiseksi Sylvesteri-pehmon… siis siitä Tipi ja Sylvesteri-hahmoista 😀 Pehmo on edelleen tallella vanhempieni talolla. Mutta tämä Sylvesteri-juttu oli hieman myös ”outo”, koska jostain syystä se yhdistettiin myös siihen, että ”eli vain syksystä jouluun”. Sylvesterin päivähän on siis joulukuun viimeinen. Kuulosti aika pelottavalta ja dramaattiseltakin… Tämä asia on jotenkin syöpynyt mieleeni kaikkien näiden vuosien aikana, ja syystä tai toisesta se käy mielessä aina joka syksy syntymäpäivieni aikaan, niin kuin World Trade Centerin terroritekokin vuonna 2001. Eläisinkö tänä vuonna vain jouluun niin kuin tuossa ”sadussa” sanottiin? Voisikohan näistä ns. patoutumista päästä jokin kaunis aurinkoinen päivä eroon? Pilvinenkin päivä riittäisi!
Noh, taas tuli lasiin täysiä vuosia (jos näin voi sanoa) ja välillä kyllä mietiskelen asioita, joita olen tehnyt, en niinkään niitä joita jättänyt tekemättä. Olen kuitenkin tänä päivänä 44-vuotias ja sinkku – kerran naimisissa ollut jotensakin kovan elämän kokenut naisihminen. Kova elämänkokemus ei liity naimisissa olemiseen HUOM! 😀 Kova elämä alkoi kaiken tämän jälkeen… En kerro niistä nyt tällä kertaa sen enempää. Mutta senhän voi sanoa, ettei kaikki mennyt ihan niinku Strömsöössä. Silloinhan tuota sanontaa ei ollut vielää edes olemassakaan.
Asiasta ihan toiseen… En tiedä, onko Sylttiä edes koskaan pesty, vai onko ihan samassa kuosissa kuin silloin 80-luvulla! Itse ei ihan ole samassa kuosissa kuitenkaan 😀
Pohdiskelua siis riittää joksikin aikaa 🙂
