kesä 2022

Ei ole kovinkaan vaikea arvata, mikä on minun parveke kun kävelee talomme takapihan puolelta. Kuva mielestäni hieman hämää sen puolesta, että mitenkä tuuhea tuo keskellä oleva kurkkukasvusto oikeastaan on.

En ihan arvannut, että kurkku olisi parin viikon jälkeen edellisestä postauksesta ihan näin out of control! Jos vaikka seuraavalla kerralla laittaisi yhden taimen kasvamaan. Vaarana tosin on, että se ei yksin riitäkään, tai kuolee.

Siistin kurkkupusikkoa perjantaina kun oli pilvinen iltpäivä, eihän tuolla aamupäivällä voisi aurinkoisella kelillä edes tehdä mitään kun parveke on todella kuuma. Kurkut ovat niin älyttömässä kasvuvauhdissa koko ajan, että piti jo käydä hakemassa kaupasta suolakurkkutarpeita. Tämän viikon aikana voi nimittäin laittaa niitäkin tekeytymään. Pitää käydä vielä poimimassa mustaherukan lehtiä äidin pihalta ja ostamassa tilliä.

Tosiaankin, kurkkusatoa on alkanut valmistua ja olinkin yllättynyt, kuinka nopeasti ne kasvavat poimittavan kokoisiksi siitä, kun ovat vielä ihan pieniä! Niitä saa kerätä päivittäin. Huomasin myös, että kimalaiset ovat löytäneet kurkut. Senkään puolesta parvekkeelle ei ole mitään asiaa heilumaan. Nämä pörriäiset ovat nimittäin suht äkäisiä. Liekö ravinto alkaa jo muualta loppua, en tiedä. Onkin ihan hyvä, että olen sijoittanut kurkunkasvatusastian keskelle parveketta, niin pääsen halutessani istuskelemaan nurkassa olevalle tuolille, enkä häiritse kimalaisten toimintaa.

Pieniä kurkunalkuja on joka paikassa. Olen yrittänyt laittaa vartta kiinni verkkoon, että pääsen poimimaan kypsyneet kurkut. Kasvusto nimittäin rehottaa parvekelaidan ulkopuolella.

Tomaatit ovat täynnä raakileita. En tiedä tarkalleen kuinka kauan sadon kypsymiseen kuluu aikaa. Yritän varovasti kastella näitä joka päivä. Voin lyödä vetoa, että tippaletkulla toteutettu kastelujärjestelmä toimii! Siitä tippuu niin vähän vettä kerrallaan multa-astiaan, että kosteus pysyy tasaisena. Minulla ei ole koskaan ollut näin hyväkasvuisia tomaatteja kuin nyt. Sen on siis pakko johtua kastelutavasta.

Olen joskus aikaisemmin kokeillut kasvattaa myös pihvitomaatteja. En ole koskaan onnistunut siinä. Nyt minulla on kuitenkin useampia raakileita pihvitomaatissa. Kävikin mielessä ottaa näistä latvapistokkaat ja tuoda talveksi sisälle vesiviljelyyn. Ei turhaan tarvitse sitten siemenestä kasvattaa uutta taimea. Niin, se vesivilejly… laittelen siihen liittyen juttua sitten joskus tuonnempana. Se on niin oma juttunsa kuitenkin, että en ehdi nyt alkaa setvimään sitä sillisalaattia tälle kesälle välttämättä ollenkaan. Olkoot vesiviljelyasiat sitten talvihöpinöitä jos kaikki onnistuu ja nämä parvekehöpinät erikseen. Olen saanut siitä satoa hyvin vähän, sen verran voin paljastaa.

Olin siinä uskossa, että parikat ja chili eivät tee tänä vuonna yhtään satoa. Nyt kuitenkin huomasin, kun tarkemmin katselin, että niihin on alkanut ilmestyä nuppuja. Kaikki ovat vieläpä avanneet yhden tai useamman kukan, joista on tulossa satoa.

Chili on omituinen hujoppi jossa ei ole edes mitenkään älyttömästi lehtiä. Nämä eivät olleet alkujaan suorassa auringonvalossa, vaan tomaattiharson takana. Ilmeisesti ne eivät saaneet tarpeeksi valoa. Nostin chilin jakkaralle kylpemään auringosta ja nuput ovat ilmestyneet muutaman päivän sisällä siirtämisestä. Olisikohan chili pitänyt myös latvoa aikoinaan?

Paprikoita on kaksi, tai itse asiassa kolme. Yksi on vielä taimiruukussa. Ihme kyllä sekin kukkii! Näistä normiruukkuihin istutetuista voi tosin tulla satoa. Sitä pääseekin pölytyshommiin kohta! Oletko katsonut tekemäni kahden minuutin videon, jossa pölytän paprikat? Tässä on linkki videoon.

Se on vaan niin vaikeaa uskoa, että kesäkurpitsa valtaa ison osan parvekkeen alasta! Eräs vuosi kokeilin kasvattaa sitä amppelissa pyykkientuuletustelineessä, mutta ei se oikein siinä viihtynyt. Tänä vuonna oli tarkoitus laittaa se roikkumaan amppeliin – en laittanut. Sen sijaan laitoin sen kurkun viereen parvekekaiteen eteen. Yllätys, että nyt sen ohi alkaa olla jo hankala päästä raapimatta itseään. Sen lehdet ovat aika terävälaitaiset ja suuret.

Ehdin jo huolestua, että kasvatanko koko rehua parvekkeella turhaan. Se ei nimittäin tehnyt yhtään hedelmää tuottavaa kukkaa. Kävin äsken kuitenkin vielä tarkastamassa tilannetta, ja ihmekseni huomasin, että siihen on tulossakin kesäkurpitsa. Minun pitää viritellä myös tälle kastelujärjestelmä valmiiksi. Olen yhden kerran aikaisemmin saanut onnistumaan kesäkurpitsan parvekekasvatuksen. Tässä on muuten artikkeli vuodelta 2009, jossa kerron kokemuksistani kesäkurpitsasta. Silloin minulla oli lasitettu parveke, ja kasvatus oli hieman erilaisempaa.

Ilokseni sain myös huomata, että lipstikka alkoi kasvaa. Tiedän, että se on aika helppo kasvi ja ulos istutettuna se voikin vallata aika suuren alueen. Haluan testata, saako sen kasvamaan parvekkeella. Ruohosipulin kasvatus onnistuu parvekelaatikossa, ja se talvehtii ihan hienosti. Lipstikasta ei ole tietoa.

Parveke kaipaa vielä jonkun verran laittamista. Puupalikat on viemättä pois ja palju tekemättä – kissat uivat siinä kuitenkin. Ristiltä näyttävä ”tukikeppi” on purettu, vaikka se olisi jäänytkin piiloon kasvien taakse. Saniaiset alkavat kellastua, niitä pitää kait lannoittaa. Eiköhän tässä ollut taas ihan tarpeeksi yhdellä kertaa. Jatketaan katsauksia sitten taas joku toinen kerta. Hyvää viikon alkua!