Parveke 20.-26.7.2017

Minulle parveke tarkoittaa sellaista paikkaa, josta kaikki voivat nauttia. Koska kissani ei enää pääse ulkoilemaan vanhempieni talolla, olen järjestänyt hänelle oman nurmikon parvekkeelle 🙂

”Vasta ajettu nurmikko”

Tässä istuinpaikalla on varmaankin sen ”punaisen maton” paikka 🙂

parveke

Kasvattelin keväällä itse siemenistä isokirjopeippejä, eli värinokkosia. Nimestään huolimatta, nämä eivät ”polta” niin kuin pihalta löytyvät nokkoset.

Nyt Foxykin tykkää olla parvekkeella, kun hankin sinne vihreän terassimaton. Pääsin halvalla, kun minulle riitti 2 metriä leveästä matosta 60cm:n pala.

Nostin myös saniaislaatikon tiilien päälle. Näinköhän tuonne alle saisi jotain kivaa valaistusta tms? Täytyy funtsia asiaa!

Huomasin muuten eilen (25.7.) mennessäni parvekkeelle, että tuijaani oli ilmestynyt seittiä reunimmaisiin oksiin. Ilmeisesti jokin kehrääjäpunkki oli pesiytynyt siihen. Sinänsä jännää, kun sitä ei ollut muissa kasveissa (koputetaan puuta kop kop), että lieneekö jokin tietty laji sitten mikä iskee ainoastaan tuijiin. Vai olikohan pieni hämähäkki kyseessä… noh, joka tapauksessa tuija läks ja kovaa!

Seittiä oli myös koristeissa jotka uitin myös mäntysuopaliuoksella…

Huomasin, että seittiä oli alkanut kertymään myös kulmauksessa olevaan tuijaan. Eli tämäkin sitten lähtee täältä… murrrrr….

Jees, että ei vissiin ole nämä tuijat parvekekasveiksi soveltuvia. Täytyy keksiä jotain muuta näiden tilalle, vaikka paju! Heiii… siinähän sitä ideaa onkin. Voin tuoda vanhemmiltani parvekkeelle terijoen salavan! Uudet istutukset vaan kehiin ja vesipullo sekaan ni kasvi saa ravintonsa suoraan siitä sitten. Iloisilla mielin kuitenkin kohti taas uusia haasteita ja kokeiluja.
Foxy on ainakin tyytyväinen ihan sama mitä tuolla parvekkeella on 🙂

Lue artikkeli / kommentoi

Tekisi mieli karjua!

Nyt on sellainen tilanne noissa parvekerehuissani, ja eräässä sisätilan kukkasessani, etteivät sanat riitä kertomaan todellista tunnelmaa. Nimittäin, ihmettelin, miksi parvekkeellani oleva köynnöskasvi alkoi lakastumaan. Löysin siitä pieniä ötököitä, ja mitäpäs muita ötököitä ne olivatkaan, kuin näitä toden totta rakastamiani vihannespunkkeja! VI****U!

Olen laitellut kasviin Raidia, ja välillä vähän sumutellutkin sitä… muutaman päivän siis. Mutta, tullessani juuri kauppareissulta kotio tietokoneeni ääreen, huomasin takahyllykön päällä lojuvan muraatin lehdissä liikehdintää. Katsoin tarkempaa, ja se oli täynnä noita viheliäitä vihannespunkkeja! Ei siinä muu auttanut kuin ottaa muovikassi, ja varovasti pistää kukka ruukkuineen sinne – muutama solmu perään ja vielä pari pussia niiden päälle, jotta varmistetaan, ettei nuo ilkiöt leviä missään tapauksessa muualle. Tottakai niitä on tässä mukanani kulkeutunut, kun olen tästä ohi kävellyt viemään parvekkeelleni rehuille vettä… päivittäin! Mutta HUH, että löytyi tuo lähde.

Olin todella huolestunut, että mitä ihmettä olen TAAS tehnyt väärin, kun noita punkkeja alkoi ilmestymään. En voinut kuvitellakaan, että niitä voisi enää tulla mistään. Käsittelin todellakin parvekkeeni mäntysuovalla, ennen kuin aloin edes suunnittelemaan mitään istutuksia sinne. Kaikki ruukut uitin kirjaimellisesti mäntysuopakylvyssä. Minulla on kylpyamme, johon saa sopivasti ruukkuja likoamaan. Ja sitten kun tämä punkkiesiintymä taasen tuli, meinasin lopettaa koko rehujenkasvatusurani. Kyllä muuten masensi, kun vaikutti siltä, ettei mikään oikeasti auta noihin.

Onneksi huomasin muraatin! Se on nimittäin vasta hetki sitten ostettu, ja vaikuttaa siltä, että nuo punkit ovat tulleet sen mukana. Niitä ei nimittäin ole muissa paikoissa, ja tuo muratti oli todella täynnä punkkeja ja seittejä. Se ei ollut edes mennyt vieressä olevaan käärmetraakkipuuhun. Mitä tästä opimme? Luultavasti emme mitään, muuta kuin, että ei kannta ostaa rehuja kaupoista, edes kukkakaupoista. Tuokin muraatti maksoi 5€ ja kesti reilun kuukauden. Se on vähän iloa mahdollisesti upeasti kasvavasta kukkasesta. Enemmän iloa ja vähemmän harmia olisi ollut 12-päkistä kaljaa! Nyt en edes yritä sitä enää pelastaa, koska se oli niin ”saastunut”. Samoin kävi muutekseen viime syksyllä hankkimalleni kumipuulle. Siitä tippui kaikki lehdet, ja siinä oli lopuksi myös jotain elukoita… valkoisia tällä kertaa. Ainoa asia jäljellä tuosta 4 rehun ostoksesta on kitukasvuinen aasinkorva, josta onnistuin ottamaan pari pistokasta, jotka kyllä näköjään kasvavat ihan hyvin 🙂

Valoa löytyy siis tunnelin päästä tässä punkki-invaasiossa. Pitäisi olla hieman tarkempi noissa asioissa, ja olinkin lähes unohtanut tuon uuden kasvin, jonka olin hankkinut vast’ikään. En tajunnut seurata sen lehtiä jne, hyvä että tajusin kastella sitä! Noh, nyt se on mennyttä kalua, enkä nyt taida ihan heti uutta kyllä hankkia, jollei jostakin saa pistokasta!

Lue artikkeli / kommentoi